Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai 9 todistuksen vaikka kokeista tuli kymppejä
05.06.2021 |
Hyvä todistus mutta vähän harmittaa. Miten voi olla että todistuksessa ei näy esim äidinkieli vaikka kaikki kokeet oli kymppejä ja kirjoitelmat pitkiä ja hyviä.
Toisaalta on vähän ujo lapsi mutta kyllä kuulemma yrittää olla aktiivinen tunnilla. Pitääkö koulun jo nyt rankaista lasta introvertistä luonteesta?
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä aika hyvä tiivistys arviointiperusteista. Pelkät kokeet eivät todellakaan riitä yksinään. Jopa asenne ja harrastuneisuus vaikuttaa
Eli sellaiset asiat, mitä ei koulussa opeteta, ja mihin kaikilla ei ole edes mahdollisuuksia.
Aivan saakelin sairasta.
Miten niin ei opeteta? Kaikkea tuota opitaan koulussa koko ajan. Arjen keskellä. Paitsi, jos on keskinkertainen oppilas, eikä hoksaa asioita, syitä ja seurauksia.
Ei ulkoaoppiminen ilman ison kuvan ymmärrystä ole oppimista.
Koko peruskoulu nimenomaan on oppimista ison kuvan hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä poika?
Taas pojan äiti yrittää selittää itselleen miksi oma poika ei saanut hyviä numeroita. Olisko aika jo herätä todellisuuteen ja myöntää että se poika ei vaan osaa.
Vaihtoehtoisesti se opettaja on vaan niin paljon lasta tyhmempi ettei se viitti mieliskellä. Tytöt jostain syystä siihen opetetaan, siksi ovat koulutetumpia ja menestyvät paremmin.
Opettajat ovat pääsääntöisesti semmosia seiskan-kasin tyyppisiä, eivät niitä osaajia niin jotkut ei vaan jaksa niitä kuunnella. Tämä ei siis mikään vitsi ole vaan jokainen varmasti asian huomannut. Ei tarkoita sitä että eikö siellä tasoa yksitoistakin olisi heidän joukoissaan, mutta he sitten eivät arvostelemaan sillä pärstäkertoimella paitsi vitseissään.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin että hiljainen, ujo tai introvertti saa koulussa huonomman numeron. Itse olin 1980-luvun lopulla yläasteella. Muistan että jännitin silloin ihan kamalasti esitelmien pitoa. Niin paljon että oli paha olo ja muistan vielä sen pakokauhun tunteen kun odotin omaa vuoroa. En uskaltanut katsoa yleisöön yhtään vain luin kirjaesitelmän paperista. Opettaja totesi että esitelmän sisältö oli kiitettävä mutta katsekontaktin puuttumisen takia arvosana oli kasi. Ja tämä tietysti jokaisessa aineessa. Kaikkien arvosana oli vähintään numeron huonompi kuin kokeista saatu arvosana. Ujous on siis arvosanaa laskeva ominaisuus lapsessa.
Näistä herää aina kysymys mitä siellä tunneilla tehtiin ennen esitelmiä? Olen äikän ope ja teen oppilaiden kanssa iästä riippumatta päivittäin erilaisia harjoituksia jotta esitelmien koittaessa kellään ei olisi tunne että heitetään kylmiltään luokan eteen. Joidenkin luokkien kanssa on aloitettava siitä että jokainen sanoo paikaltaan nimensä. Koen että olisi epäreilua heittää oppilaat vain pitämään esitelmiä ilman että siihen on totuteltu. Yritän parhaani mukaan myös tehdä harjoituksista sellaisia että niissä on mahdollisuus osallistua itselle sopivalla tavalla ja valita haluaako olla enemmän vai vähemmän mukana. Aluksi saa vaikka lukea koko esitelmän paperista parille, sitten pienelle ryhmällä tai vaikka virke kerrallaan parin kanssa vuorotellen. Voi olla omalla paikallaan, voi istua, voi pyytää että opettajaa lukuunottamatta muut istuvat selin. Saa aloittaa alusta sen jälkeen kun pääsee alkukankeudesta yli jos haluaa. Valitettavasti olen vain yksi opettaja ja minulla on vain rajallinen aika mutta yritän parhaani.
Mä sain kerran lukios enkusta kurssiarvosanaksi 10 vaikka sain kurssikokeesta 8 1/2 mutta viittailin tunneil ihan hulluna, läksyt oli aina tehtyinä ja yritin muutenkin olla aktiivinen, en häirinnyt muita jne.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa ei ainakaan merkitse muu kuin tentit, samoin ei YO- ja pääsykokeissa. Siellä saavat loistaa viimeistään.
Eikös ne omat opettajat arvostele ja näkevät nimen?
Joissain maissa on anonyymit kokeet mutta ei täällä ainakaan mun aikaan ollut.
Ja amk-kokeita olen arvostellutkin, itsehän haukuin huonosta käsialasta (ei vaikuttanut numeroon silti koska ei ollut mun tehtävä sitä opettaa) sekä muutamasta muusta pikkuasiasta (ja numerot täysin sen perusteella mitä joko osasivat tai eivät, yhden kokeen kompakysymys ei ollut mun tekemä mutta aika moni pääsi uusimaan koska menivät siihen, yhteen kertaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin että hiljainen, ujo tai introvertti saa koulussa huonomman numeron. Itse olin 1980-luvun lopulla yläasteella. Muistan että jännitin silloin ihan kamalasti esitelmien pitoa. Niin paljon että oli paha olo ja muistan vielä sen pakokauhun tunteen kun odotin omaa vuoroa. En uskaltanut katsoa yleisöön yhtään vain luin kirjaesitelmän paperista. Opettaja totesi että esitelmän sisältö oli kiitettävä mutta katsekontaktin puuttumisen takia arvosana oli kasi. Ja tämä tietysti jokaisessa aineessa. Kaikkien arvosana oli vähintään numeron huonompi kuin kokeista saatu arvosana. Ujous on siis arvosanaa laskeva ominaisuus lapsessa.
Näistä herää aina kysymys mitä siellä tunneilla tehtiin ennen esitelmiä? Olen äikän ope ja teen oppilaiden kanssa iästä riippumatta päivittäin erilaisia harjoituksia jotta esitelmien koittaessa kellään ei olisi tunne että heitetään kylmiltään luokan eteen. Joidenkin luokkien kanssa on aloitettava siitä että jokainen sanoo paikaltaan nimensä. Koen että olisi epäreilua heittää oppilaat vain pitämään esitelmiä ilman että siihen on totuteltu. Yritän parhaani mukaan myös tehdä harjoituksista sellaisia että niissä on mahdollisuus osallistua itselle sopivalla tavalla ja valita haluaako olla enemmän vai vähemmän mukana. Aluksi saa vaikka lukea koko esitelmän paperista parille, sitten pienelle ryhmällä tai vaikka virke kerrallaan parin kanssa vuorotellen. Voi olla omalla paikallaan, voi istua, voi pyytää että opettajaa lukuunottamatta muut istuvat selin. Saa aloittaa alusta sen jälkeen kun pääsee alkukankeudesta yli jos haluaa. Valitettavasti olen vain yksi opettaja ja minulla on vain rajallinen aika mutta yritän parhaani.
Yllättävän paljon kielioppivirheitä ollakseen äidinkielen opettaja. Ihan pilkkusäännöistä lähtien.
Tämä keskustelu osoittaa ainakin sen, että jotkut vanhemmat "jalostavat " lastaan kuin jotain näyttelyesinettä. Ihan oikeasti ap, ei pienen koululaisen todistuksen numeroilla ole mitään merkitystä JA kasi on hyvä numero. Kympin tavoittelu on sairasta, varsinkin kun se tavoittelija on vanhempi ja lapsi raukka ei osaa itsekään enää iloita kasista. Kyllä on opettajillakin kestämistä hirviövanhemmissa. Jäikö omalta kouluajalta kympit saamatta ja nyt lasten kautta ne haetaan? Vai oliko oma lapsuus yhtä puurtamista ja se kostetaan nyt omille lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin lasten kiva vastailla, jos muut matkii tai nauraa vastaukselle. Tai huomauttelee välitunneilla.
On väärin, että viittaaminen vaikuttaa, koska siihen vaikuttaa kiusaaminen, ujous jne.Jep. Minä olin aikoinaan hyvin vaikeasti koulukiusattu, ja minun kohdallani jopa oikeille vastauksille naurettiin.
Viittaapa siinä sitten.
Koulun aikuiset sanoivat "Rakkaudesta se hevonenkin potkii!" Minä muuten ajattelin jo silloin, että sellainen häirikköheppa saisi lähteä makkaratehtaalle.
Kyllä, meetvurstitehtaalle vaan!
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa ainakin sen, että jotkut vanhemmat "jalostavat " lastaan kuin jotain näyttelyesinettä. Ihan oikeasti ap, ei pienen koululaisen todistuksen numeroilla ole mitään merkitystä JA kasi on hyvä numero. Kympin tavoittelu on sairasta, varsinkin kun se tavoittelija on vanhempi ja lapsi raukka ei osaa itsekään enää iloita kasista. Kyllä on opettajillakin kestämistä hirviövanhemmissa. Jäikö omalta kouluajalta kympit saamatta ja nyt lasten kautta ne haetaan? Vai oliko oma lapsuus yhtä puurtamista ja se kostetaan nyt omille lapsille?
Kasi on hyvä numero, mutta kiitettävällä osaamisella kuuluu kiitettävä numero. Eli 9.
Ihmeellinen asenne, että pitäisi tyytyä kasiin, koska "se on hyvä numero". Tyydytkö sinäkin töissä huonompaan palkkaan ilman mitään järjellistä syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kerrassaan mainio ÄI-ope yläasteella. Eräs takarivin häirikköpoika yritti olla vitsikäs alkaessaan haukkua yhden tytön paitaa. Opettaja keskeytti tämän pojan kiusaamisyrityksen ihailtavan nerokkaasti korottamalla ääntään ja sanomalla pojalle: - Sinullapa, Ville (nimi muutettu), on kaunis villapaita. Tulepa tänne eteen, jotta me kaikki muutkin saamme todistaa sen upeutta! Menipä jätkä sen jälkeen kumman hiljaseksi - eikä koskaan enää tehnyt kenellekään mitään vastaavaa. Oltiin silloin seiskaluokalla.
Mielipiteiden perusteltu esittely suullisesti, keskustelutaidot jne.kuuluvat äidinkielen opetussuunnitelmaan ja vuositasosta riippuen tietysti eri tavoin lapsen kehitystason mukaan. Äidinkieli ei todellakaan ole pelkkä luku- ja kirjoitusoppiaine vaan sisältää siis monia osa-alueita. Jos ei suutansa saa tunnilla auki koskaan, l.ei viittaa, keslustee tarvittaessa, väistää esitelmät ja puheenvuorot, on turha odottaa kymppiä ala- eikä yläkoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa ainakin sen, että jotkut vanhemmat "jalostavat " lastaan kuin jotain näyttelyesinettä. Ihan oikeasti ap, ei pienen koululaisen todistuksen numeroilla ole mitään merkitystä JA kasi on hyvä numero. Kympin tavoittelu on sairasta, varsinkin kun se tavoittelija on vanhempi ja lapsi raukka ei osaa itsekään enää iloita kasista. Kyllä on opettajillakin kestämistä hirviövanhemmissa. Jäikö omalta kouluajalta kympit saamatta ja nyt lasten kautta ne haetaan? Vai oliko oma lapsuus yhtä puurtamista ja se kostetaan nyt omille lapsille?
Kasi on hyvä numero, mutta kiitettävällä osaamisella kuuluu kiitettävä numero. Eli 9.
Ihmeellinen asenne, että pitäisi tyytyä kasiin, koska "se on hyvä numero". Tyydytkö sinäkin töissä huonompaan palkkaan ilman mitään järjellistä syytä?
Ap:n lapsi sai ysin, mutta oli pettymys, vain kymppi kelpaa. Lapsi sai siis kiitettävän. Mutta ihan tohon sun kysymykseen, alakoululaisen todistus ja opiskelu on siis mielestäsi verrannollinen työstä maksettavaan palkkaan aikuiselle? Tossa se asenne mikä kymppiin ajaa jo pieniä alakoululaisia. Lapsen pitäisi saada olla lapsi, se on se mun ihmeellinen asenne
Tuota on tapahtunut kouluissa jo kauan aikaa. Älykkäiltä lapsilta otetaan ja annetaan niille öykkärilapsille jotka eivät muuten saisi mitään älyllisten suoritusten perusteella, eikä niitä numeroita voi tyhjästä nyhjäistä kun keskiarvojen pitää olla samaa tasoa muiden luokkien ja koulujen kesken. Joten otetaan niiltä älykkäiltä ja hyväkäytöksisiltä, nämä eivät liikaa protestoi ja useinhan opettajat ovat entisiä koulukiusaajia niin eipä tarvitse arvailla miksi he tätä tekevät. Ovathan ne häirikkölapset kyllä aktiivisia tunneilla, eli vedenpitävän käytännön ovat opettajat keksineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä poika?
Taas pojan äiti yrittää selittää itselleen miksi oma poika ei saanut hyviä numeroita. Olisko aika jo herätä todellisuuteen ja myöntää että se poika ei vaan osaa.
Äikän numerot 10+, 8 1/2 ja 9-. Eikö muka osaa?
Tytöt saavat tutkitusti parempia arvosanoja kuin pojat samalla tai jopa heikommalla osaamisella.
Ja mikä oli numero?
8 ja tästä on jo tehty arvioinnin oikaisupyyntö opettajalle.
Millä luokalla kun oikaisupyyntö tehdään? Varmasti ylioppilastodistuksesta kyse. Jos ei, niin voi lapsi parkaa ....kunnianhimoiset vanhemmat. Elävät lapsensa kautta
6. luokka ja lapsi oli itsekin ihmetellyt numeroa.
Kai se ihmettelee, kun on oppinut että vain kymppi on hyvä numero. Vanhemmat hulluutensa ja tekee oikaisupyyntöjä ALAKOULULAISEN todistuksesta. Mitä onkaan edessä lukiossa, huhuh. Tajuatko ettei tolla ole mitään muuta vaikutusta kuin se, että lapsesta tulee ylisuorittaja vanhempiensa takia. Toivottavasti jaksaa ja kaikesta ei tule pelkkää puurtamista
Miten niin kymppi? Miksi jankkaat koko ajan jostain kympistä? Kun lapsi odotti ysiä, opettaja oli jopa sanonut, että äikkä on aika lailla ysi ja kokeista ja kirjoitelmista tuli hyvät numerot. Jos lapsi on pettynyt siihen, niin hänen oikeusturvaansa kuuluu, että asia tarkistetaan. Tajuatko, että huoltaja on vastuussa tällaisista asioista?
Älä koskaan hanki lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtättekö te lapsen selän takana kyttäävät vanhemmat patisteluinne, että viimeistään siinä vaiheessa kun lähtee opiskelemaan, hänen tulee pärjätä itsenäisesti. Ilman, että äiti tai isä kyttää arvosanoja ja vaatii harhoissaan niihin oikaisua. Antakaa nyt hitto vieköön lapsen tai nuoren hoitaa itse oma koulunkäyntinsä.
Eli kun 12-vuotias ihmettelee numeroaan ja on pettynyt siihen, niin huoltajan pitää jättää asia sikseen? Tiesitkö, että huoltaja on vastuussa esim. oikaisupyynnön tekemisestä? Täysi-ikäinen hoitaa sitten aikanaan itse opiskeluun liittyvät asiat.
Sitä voisi vaikka jutella asiasta, että numero on hyvä. Myös pettymyksiä on hyvä oppia kestämään. Itse laittaisin tuossa kohdassa asian oikeisiin mittasuhteisiin. Enkä ainakaan mitään oikaisupyyntöä tekisi. Teet itse tästä nyt liian suuren asian. Edessäsi on lukematon määrä oikaisupyyntöjä viimeistään lukiossa.
8 olisi hyvä, jos kokeista ja kirjoitelmasta olisi tullut kaseja. Mutta kun tuli paljon parempia arvosanoja kokeista. Pettymykseen ei tarvitse tyytyä, vaan asiaa voi selvittää ja tarkistaa. Toivon, että lukiossa on sentään opettajilla järki päässä arvosanoja annettaessa.
Minäkin sain äidinkielestä kympin vain kerran: ysiluokan keväällä. Äidinkielessä ei voi olla koskaan täydellinen: aina löytyy kirjoitus- ja kielioppivirheitä sekä laiskaa kielenkäyttöä jne.
Siitä huolimatta kirjoitin äidinkielestä Laudaturin 😁 Äidinkielen osaaja voi olla ikäluokkansa parhaimmistoa, vaikkei osaisikaan kaikkea täydellisesti. Koulussa mitataan sitä kaiken täydellisyyttä sisältäen kielen muotoilun, kappalejaot ja... Noh, kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Ja ketähän tuo äidinkielen numero mahtaa eniten harmittaa? Epäilen, että tuskin kuitenkaan lasta. Ja jos epäilykseni osuu oikeaan, niin nyt takapakkia, vanhempi. Jos lapsi on vasta alakoululainen, niin ei hän todellakaan tarvitse yhtään ylimääräistä painetta osaamiseensa vanhemmaltaan. Vanhemman tehtävä on kannustaa ja iloita oppimisesta ja oivalluksista lapsen kanssa, olipa se numero nyt mikä tahansa. Ja kyllä, nelosestakin oppii paljon, mm. sen että vanhempana olen arjen kiireessäni jatkossa paljon kiinnostuneempi lapseni elämästä ja kyselen tarkemmin, minkälaista koulussa on ja mikä on kivaa jne.
Lapseni tuli kotiin, alakoululainen hänkin, hymyssä suin, kun oli niin iloinen todistuksestaan. Ja niin olin minäkin, haasteellinen vuosi takana ja hurjan hyvät numerot. Yllätyksiäkin joukossa, parit kympit vaikka kokeet eivät puhtaita kymppejä olleetkaan. Mutta opettajat olivat palautekeskusteluissaan sanoneet, että lapsi on ollut tunnilla todella aktiivinen ja näyttänyt osaamisensa ja taitonsa jatkuvasti sekä ollut myös innokkaasti mukana auttamassa kavereitaan hoksaa maan asioita ja oppimaan niitä, että kiitettävän edellytykset täyttyivät.
Samalla hän myös kertoi luokkakaveristaan, joka oli purskahtanut lohduttomaan itkuun, kun hänellä oli ollut todistuksestaan yksi 8 - kaikkien muiden ollessa ysejä ja kymppejä. Kaveri oli sanonut, ettei voi mennä kotiin noin huonon todistuksen kanssa. Tuohon oli opettaja jo puuttunut.
Ja oikeasti, jos tuo numero nyt närästää niin paljon, niin kannattaa mieluummin olla vielä opettajaan yhteyksissä ja kysellä numerolle perusteita. Muutoin - anna olla, relaa ja halaa onnitellen lasta hienosta todistuksesta ja anna hänen nauttia huolettomasta lomasta.
Asiaa selvitellään opettajan kanssa ensi viikolla. Olen pyytänyt kirjallisen kaiken arviointimateriaalin, johon tutustun ja harkitsen sen jälkeen, teenkö valituksen aviin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain äidinkielestä kympin vain kerran: ysiluokan keväällä. Äidinkielessä ei voi olla koskaan täydellinen: aina löytyy kirjoitus- ja kielioppivirheitä sekä laiskaa kielenkäyttöä jne.
Siitä huolimatta kirjoitin äidinkielestä Laudaturin 😁 Äidinkielen osaaja voi olla ikäluokkansa parhaimmistoa, vaikkei osaisikaan kaikkea täydellisesti. Koulussa mitataan sitä kaiken täydellisyyttä sisältäen kielen muotoilun, kappalejaot ja... Noh, kaiken.
Ja tosiaan; koenumerot olivat lähinnä kymppejä ja satunnaisesti jokin 9 1/2. Se ei perinteisestikään riitä kymppiin, vaan äidinkielen kymppi saadaan vain täydellisyydestä. Sille on syy, miksi äikänopet ovat niin epäsuosittuja... :D
Vaikka kokeista saisi kymppejä niin myös muu työskentely vaikuttaa. Ajoissa olo, käytös, osallistuminen, muiden kanssa yhdessä toimiminen, aktiivisuus, läksyt tehtynä yms. Jos ei esimerkiksi tunnilla ikinä viittaa tai osoita muuten osaamistaan ja ryhmätöissä on hiljainen niin ei vaan voi saada kymppiä.
Eli sellaiset asiat, mitä ei koulussa opeteta, ja mihin kaikilla ei ole edes mahdollisuuksia.
Aivan saakelin sairasta.