Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia, joita v*tuttaa oletus, että olet joku ehtoinen leipuriemäntä?
05.06.2021 |
Leipominen ja emännöinti ei ole mun juttu. Ei kiinnosta. Käytän sen ajan mieluummin muuten.
Vituttaa, jos kutsun kavereita oluelle niin eivät oikein innostu, vaan mieluummin pitäisi kotisohvalla kahvitella pullaa mussutellen. Muttakun minua ei kiinnosta leipoa sitä pullaa... argh.
Kommentit (488)
En ole edes maalta, mutta Oulun seudulta eräästä aika maalaismaisesta kunnasta. Muistan lapsuudesta, kun eräs tuttavaperhe muutti etelästä Ouluun ja kutsui vanhempani kylään. Minut otettiin mukaan, koska heillä oli samanikäinen tyttö. Heillä oli tarjolla Arnoldsista haettuja donitseja, eikä mitään muuta! Se oli minulle vuosisadan jymyjuttu, en ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa. Tästä sitten kerroin sisaruksille kotona tohkeissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten olet päätynyt tuollaiseen kaveripiiriin?
Lapsuudenkavereita, omien vanhempieni kavereiden lapsia, jotka olen tuntenut aina jne. Ap
Eli et ole itse valinnut kavereitasi. Nyt olet aikuinen, voit valita kaverisi. Hakeudu sellaiseen seuraan, joka on samantyyppistä, kuin sä. Itsenäisty.
Mun ainoa ongelma heidän suhteen on siis tämä keskustelun aiheena oleva. En ole tämän takia heivaamassa lapsuuden ystäviäni. Samanlainen tausta yhdistää yllättävän paljon, vaikka olisikin tutustunut vanhempien vaikutusten ansiosta, ei tarkoita että olisi totaalisen eri tyylisiä.
Mutta voisin kyllä laajentaa kaveripiiriäni ja olen yrittänytkin esim. uusien harrastusten kautta. Aikuisen ihmisen on vaan aika vaikea kaverustua uusiin ihmisiin, niin että kyse olisi muustakin kuin pinnallisesta tuttavuudesta. Ap
Ymmärrän. Mutta jos nyt sitten valitset pitää heidät kavereinasi, sun pitää itsesi löytää keino sen paineen torjuntaan... Tulee se sit heiltä tai sun sisältä tai molemmista. Heitä et pysty muuttamaan
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nuo kasvuperheesi tavat ihan mun appivanhempien menolta. Mies kasvanut tuohon malliin ja mun kanssa kasvanut siitä pois. Meillä nykyään asiat ok, mut selkeästi häpeilee siskojensa ja vanhempiensa kanssa sitä, että laittaa myös ruokaa ja leipoo.
Mun mies myös kasvanut samaan. Tosin nykyään löytänyt ruoanlaiton (ihan itsekseen ilman minua) ja loihtii jos jonkinlaista herkkupataa. Ei onneksi häpeile asiaa, vaan jakaa veljelleenkin vinkkejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten olet päätynyt tuollaiseen kaveripiiriin?
Lapsuudenkavereita, omien vanhempieni kavereiden lapsia, jotka olen tuntenut aina jne. Ap
Eli et ole itse valinnut kavereitasi. Nyt olet aikuinen, voit valita kaverisi. Hakeudu sellaiseen seuraan, joka on samantyyppistä, kuin sä. Itsenäisty.
Mun ainoa ongelma heidän suhteen on siis tämä keskustelun aiheena oleva. En ole tämän takia heivaamassa lapsuuden ystäviäni. Samanlainen tausta yhdistää yllättävän paljon, vaikka olisikin tutustunut vanhempien vaikutusten ansiosta, ei tarkoita että olisi totaalisen eri tyylisiä.
Mutta voisin kyllä laajentaa kaveripiiriäni ja olen yrittänytkin esim. uusien harrastusten kautta. Aikuisen ihmisen on vaan aika vaikea kaverustua uusiin ihmisiin, niin että kyse olisi muustakin kuin pinnallisesta tuttavuudesta. Ap
Ymmärrän. Mutta jos nyt sitten valitset pitää heidät kavereinasi, sun pitää itsesi löytää keino sen paineen torjuntaan... Tulee se sit heiltä tai sun sisältä tai molemmista. Heitä et pysty muuttamaan
Kyllä, näinhän se on. Täällä lähinnä haen vertaistukea ja muita vittuuntuneita. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole edes maalta, mutta Oulun seudulta eräästä aika maalaismaisesta kunnasta. Muistan lapsuudesta, kun eräs tuttavaperhe muutti etelästä Ouluun ja kutsui vanhempani kylään. Minut otettiin mukaan, koska heillä oli samanikäinen tyttö. Heillä oli tarjolla Arnoldsista haettuja donitseja, eikä mitään muuta! Se oli minulle vuosisadan jymyjuttu, en ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa. Tästä sitten kerroin sisaruksille kotona tohkeissani.
Ja lisään, että tämä avarsi myös omaa maailmaani. Meillä oli kotona tapana ottaa kovasti paineita vieraiden saapuessa. Oltiin ahkerasti leivottu ja siivottu ja suurinpiirtein otettiin vastaan pituusjärjestyksessä tärkätyssä rivissä näin kuvaannollisesti. Kaiken piti olla täydellistä.
"Etelän vetelät" olivat silmissäni ihailtavan rentoja ja muuttaessa omilleni otin itsekin Arnoldsin käyttöön. Kuulostaa jonkun korvaan ehkä naurettavalta, mutta kasvoin todella yhtenäisen kulttuurin keskellä ja jokainen poikkeus oli minulle iso juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen veljen vaimo pyrkii vähän kummalliseen pullantuoksuisen emännän rooliin aina anoppilassa vieraillessaan. Leipoo, siivoaa ja yrittää komennella minuakin töihin. Sanon tällöin muijan miehelle, että vaimosi taitaa tarvita apua. Anoppi on hyvä tyyppi, eikä odota miniöiltä mitään keittiössä hääräämistä vain koska ovat naisia. Autan mielelläni anoppia, mutta minkään ylisuorittajanaisen orjaksi en alistu, itsepä on oman roolinsa valinnut.
Vierailija kirjoitti:
En ole edes maalta, mutta Oulun seudulta eräästä aika maalaismaisesta kunnasta. Muistan lapsuudesta, kun eräs tuttavaperhe muutti etelästä Ouluun ja kutsui vanhempani kylään. Minut otettiin mukaan, koska heillä oli samanikäinen tyttö. Heillä oli tarjolla Arnoldsista haettuja donitseja, eikä mitään muuta! Se oli minulle vuosisadan jymyjuttu, en ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa. Tästä sitten kerroin sisaruksille kotona tohkeissani.
Eipä ole perhe tainnut arvata olevansa jymyjuttu. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissä ei koskaan muuten kutsuta kahville vaan ihan oikeasti sitten syömään lounaalle tai illalliselle.
Ei taida kukaan leipoa pullaa yleensäkään.
Syöttekö siis ulkona vai vuorotellen jonkun kotona?
Vierailija kirjoitti:
Miehen veljen vaimo pyrkii vähän kummalliseen pullantuoksuisen emännän rooliin aina anoppilassa vieraillessaan. Leipoo, siivoaa ja yrittää komennella minuakin töihin. Sanon tällöin muijan miehelle, että vaimosi taitaa tarvita apua. Anoppi on hyvä tyyppi, eikä odota miniöiltä mitään keittiössä hääräämistä vain koska ovat naisia. Autan mielelläni anoppia, mutta minkään ylisuorittajanaisen orjaksi en alistu, itsepä on oman roolinsa valinnut.
Yrittää tehdä vaikutusta anoppiin, tajuamatta että ei tarvitse. Hyvä että et lähde tuohon mukaan, mutta varmasti outo asetelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen veljen vaimo pyrkii vähän kummalliseen pullantuoksuisen emännän rooliin aina anoppilassa vieraillessaan. Leipoo, siivoaa ja yrittää komennella minuakin töihin. Sanon tällöin muijan miehelle, että vaimosi taitaa tarvita apua. Anoppi on hyvä tyyppi, eikä odota miniöiltä mitään keittiössä hääräämistä vain koska ovat naisia. Autan mielelläni anoppia, mutta minkään ylisuorittajanaisen orjaksi en alistu, itsepä on oman roolinsa valinnut.
Mun tekisi mieli auttaa anoppia, mutta jotenkin ärsyynnyn ja provosoidu talouden miesten passiivisuudesta,että inhottaa alkaa tehdä jotain. Oma mieheni passivoituu siellä passattavaksi, vaikka kotona tekee osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen veljen vaimo pyrkii vähän kummalliseen pullantuoksuisen emännän rooliin aina anoppilassa vieraillessaan. Leipoo, siivoaa ja yrittää komennella minuakin töihin. Sanon tällöin muijan miehelle, että vaimosi taitaa tarvita apua. Anoppi on hyvä tyyppi, eikä odota miniöiltä mitään keittiössä hääräämistä vain koska ovat naisia. Autan mielelläni anoppia, mutta minkään ylisuorittajanaisen orjaksi en alistu, itsepä on oman roolinsa valinnut.
Mun tekisi mieli auttaa anoppia, mutta jotenkin ärsyynnyn ja provosoidu talouden miesten passiivisuudesta,että inhottaa alkaa tehdä jotain. Oma mieheni passivoituu siellä passattavaksi, vaikka kotona tekee osansa.
Mulla on myös vaikea olo anoppilassa samasta syytä. Puren hammasta ja en lähde hommaan mukaan. Appiukko vieläpä huomauttelee anopille, jos ei passaa tarpeeksi hyvin. Sellaiseen asetelmaan olisi myrkkyä lisätä toinen naispuolinen ihminen, joka palvelee miesväkeä. Mutta en voi perheen tapoihinkaan puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perussuomalaisena naisena olen sitä mieltä että miesväelle leipominen kuuluu naisen tehtäviin ihan luonnollisesti. Niin meillä isäntäkin sanoo!
Vierailija kirjoitti:
Multa onnistuu leivonta ja oluen juominen, mutta mä olenkin erityinen.
Aivan oikein. Mä meinaan pitää tänä kesänä makkarasouvit. Siihen kuuluu myöskin nautiskelu, alkoholipitoisten juomien maistelu mutta pääasia on kaverien kanssa makkarasouvi. teen siis old fashion makkaraa ja jotka ottaa osaa saa viedä perheelleen makkaraa. Musta on hyvä että illanriennoissa on teema josta voi hyötyä. Teen siis makkaraa. Siis pursotin ainekset, reseptit jne. vähän videokuvaa niin voidaan muistella tätäkin tempausta 10-20vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perussuomalaisena naisena olen sitä mieltä että miesväelle leipominen kuuluu naisen tehtäviin ihan luonnollisesti. Niin meillä isäntäkin sanoo!
Mukava juttu. Aloituksessa leivottiin kavereille, tässä tapauksessa naisväelle, mitäs siihen perussuomalaisena naisena on sanottavaa?
Meillä minä emännöin ja isäntä isännöi. Isäntä ei osaa laittaa ruokaa eikä leipoa, mutta kelpo apulainen on keittiössä tarvittaessa. Tekee apukokin hommia mielellään; paloittelee, silppuaa, sekoittaa, mittaa, tiskaa jne.
Joskus kun olen yksin, niin nautin entistäkin enemmän ruoanlaitosta ja leipomisesta, koska ei tarvitse ottaa muiden makuasioita yhtään huomioon, vaan voi vain tehdä oman mauan mukaisia ruokia ja leivonnaisia. Huippikivaa!
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä emännöin ja isäntä isännöi. Isäntä ei osaa laittaa ruokaa eikä leipoa, mutta kelpo apulainen on keittiössä tarvittaessa. Tekee apukokin hommia mielellään; paloittelee, silppuaa, sekoittaa, mittaa, tiskaa jne.
Joskus kun olen yksin, niin nautin entistäkin enemmän ruoanlaitosta ja leipomisesta, koska ei tarvitse ottaa muiden makuasioita yhtään huomioon, vaan voi vain tehdä oman mauan mukaisia ruokia ja leivonnaisia. Huippikivaa!
Fy fan. Kuulostaa inhottavalta.
sebasköör kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa onnistuu leivonta ja oluen juominen, mutta mä olenkin erityinen.
Aivan oikein. Mä meinaan pitää tänä kesänä makkarasouvit. Siihen kuuluu myöskin nautiskelu, alkoholipitoisten juomien maistelu mutta pääasia on kaverien kanssa makkarasouvi. teen siis old fashion makkaraa ja jotka ottaa osaa saa viedä perheelleen makkaraa. Musta on hyvä että illanriennoissa on teema josta voi hyötyä. Teen siis makkaraa. Siis pursotin ainekset, reseptit jne. vähän videokuvaa niin voidaan muistella tätäkin tempausta 10-20vuoden päästä.
Heh, onnistuu multakin, mutta arjessa on niin paljon muuta, että kun on aikaa, mieluummin luen kuin laitan ruokaa. Kokkaan kun on fiilistä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä emännöin ja isäntä isännöi. Isäntä ei osaa laittaa ruokaa eikä leipoa, mutta kelpo apulainen on keittiössä tarvittaessa. Tekee apukokin hommia mielellään; paloittelee, silppuaa, sekoittaa, mittaa, tiskaa jne.
Joskus kun olen yksin, niin nautin entistäkin enemmän ruoanlaitosta ja leipomisesta, koska ei tarvitse ottaa muiden makuasioita yhtään huomioon, vaan voi vain tehdä oman mauan mukaisia ruokia ja leivonnaisia. Huippikivaa!Fy fan. Kuulostaa inhottavalta.
Sama sinulle!
Kuulostaa nuo kasvuperheesi tavat ihan mun appivanhempien menolta. Mies kasvanut tuohon malliin ja mun kanssa kasvanut siitä pois. Meillä nykyään asiat ok, mut selkeästi häpeilee siskojensa ja vanhempiensa kanssa sitä, että laittaa myös ruokaa ja leipoo.