Muita naisia, joita v*tuttaa oletus, että olet joku ehtoinen leipuriemäntä?

Mulla on yksi kaveri joka on aina niin kauheasti kestitystä vailla. Valittaa selän takna kun hänelle ei tarjota hyviä antimia. Jokukin kehtasi tarjota iltaa istuessa vain sipsejä. Hän haluaa paikkakunnalleni tullessa aina tulla meille kahville, ei nähdä muualla. Saatan ostaa erilaisia jätskejä koska hänellä on lapsia niin jätski tekee kauppansa.

Etiketti varmaan sanoo että vieraille on hyvä tarjota jotain kahvin kanssa.Mutta varmaan myös että tarjoiltavista ei saisi nirsoilla.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin outoa ja erikoista, jos ei voi olla ystävien kanssa oma itsensä ja tuntee alemmuutta. Minusta se on jonkinlainen mielenterveyden häiriö, että aina verrataan itseänsä muihin, eikä osata nähdä yksilöllisiä eroja.

Takuulla tähän liittyy jotain aiemmin kärsittyä arvostelua, perheenjäsenen häpeämistä tms. Mutta olisi kiva jos ystävät ymmärtäisivät kerrasta toisen rajat. Jos ei halua kutsua kotiinsa niin sinne ei sitten mennä. Painostaminen on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin outoa ja erikoista, jos ei voi olla ystävien kanssa oma itsensä ja tuntee alemmuutta. Minusta se on jonkinlainen mielenterveyden häiriö, että aina verrataan itseänsä muihin, eikä osata nähdä yksilöllisiä eroja.

Takuulla tähän liittyy jotain aiemmin kärsittyä arvostelua, perheenjäsenen häpeämistä tms. Mutta olisi kiva jos ystävät ymmärtäisivät kerrasta toisen rajat. Jos ei halua kutsua kotiinsa niin sinne ei sitten mennä. Painostaminen on väärin.

Ystävät eivät painosta. Tuttavilta kuulostavat.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa vähän samoilla linjoilla. Osaan leipoa tarvittaessa, mutta minulla on parempaakin tekemistä. Millä reseptillä? Toinen kysymys, joka saa pitkän tukkani nousemaan pystyyn. Netti on täynnä leivontaohjeita. Kaupat ovat kukkuroillaan leivonnaisia ja jäätelöitä, keksejä ja pikkuleipiä. En tiedä mitään muuta naivimpaa kuin naiset mährystävät makeita leivonnaisia siinä laihdutuspuheiden ohessa. Minä haluan keskustella filosofisia juttuja esim. Mikä on päiväsi pienin henkilökohtainen ihme.

Mikä on päiväsi pienin henkilökohtainen ihme?

Kuulostaa enemmänkin teennäiseltä NewAge-roskalta, kuin filosofialta. Puhutteko myös manifestoinnista, riimuista ja tarotkorteista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin vituttaa. Minulla on jonkin sortin kotihäpeä. Asun vuokralla pikkuasunnossa ja kaikki huonekalut on halpaa eriparia, en osaa sisustaa eikä mulla ole esim. Olohuonetta telkkaria ja sohvaa. Menen lukkoon jos tänne tulee joku. Lapsuudessani oli vaikeat kotiolot joten jollain tavalla tämä kotihäpeä juontaa syvempiin vesiin. Tapaan ihmisiä siis mieluummin muualla kuin kenenkään kotona. Sinänsä ei ole mitään ongelmaa mennä jonkun luo kahville jos pyytää, mutta vastavuoroisuusoletus kaataa sen mahdollisuuden. Tätä kun ei ratkaista silläkään että olen vienyt aina kylään jotain syötävää kaupasta. Silti kysellään milloin vastavierailu.

Toinen mikä ärsyttää on pari lapsuudenystävää joita en ole nähnyt vuosikausiin ilman miehiään. Ottavat miehensä mukaan aina kun nähdään. Itsellä on tässäkin joku vamma. Silloin kun oli mies en halunnut häntä mukaan jos tapasin omia kavereitani.

Noh. Nykyään vietän lähes kaiken vapaa-aikani yksin. Harvakseltaan käyn lenkillä tai ulkona kahvilla jonkun kanssa. Syvemmät ystävyyssuhteet eivät tunnu olevan mahdollisia ilman toisen kotona arvostelukierroksen tekemistä ja minä en vaan pysty kutsumaan ketään ilman monen päivän ahdistusta ja paniikkia. Ehkä olen alunperinkin ollut heikommasta puusta ja nyt luovuttanut sinnittelemisen. En jaksa enää mennä pois mukavuusalueelta ja kehittää itseäni, olkoon se miten muodikasta hyvänsä. Varmaan joku terapeutti olisi osannut auttaa mutta jätän menemättä koska jonossa on nuorempia ja tärkeämpiä.

Tunnistan myös itsessäni hieman kotihäpeää. En ole mikään sisustaja, eikä ole mieskään. Haluaisin kotona ottaa ihan vaan rennosti ja pitää pientä sotkuakin, jos siltä tuntuu.

Tuo vain miesten kanssa näkeminen on kyllä yksi kummallinen ilmiö. Ihan hauska niitä miehiä silloin tällöin nähdä, mutta ei sitä voi samalla tavalla vapautuneesti keskustella asioista. Tuttavien miehillä vielä minun makuuni aika tylsät kiinnostuksen kohteet ja uskon tunteen olevan molemmin puolinen. On joitain ihmisiä joille täytynyt tästä ystävällisesti sanoa. Ap

Joku sanoi että kotini on linnani ja haluaa tavata ystäviäänkin siellä linnassaan. Itse ajattelen myös että kotini on linnani, mutta minulle se ei ole mikään taidenäyttely tai vieraiden kestikievari, toinen työpaikka. Vähän vapaa-ajan haluan viettää omassa rauhassa ilman velvollisuuksia leipoa tai siivota muiden takia. Ystäviä näen mieluummin vaikka urheillen tai retkeillen. Passaan työkseni yli 38 tuntia viikossa muita. Minulla ei ole kesämökkiä tms. paikkaa erikseen jonne vetäytyä maailmaa piiloon edes lomilla, joten kai ihmisellä on oikeus edes yhteen henkilökohtaiseen paikkaan maailmassa, omaan kotiinsa.

Minäkään en pidä vieraiden emännöinnistä yhtään. Se ei vain käy luonteelleni. Olenkin alkanut nyt yli 40 v olemaan lojaali itselleni enkä harrasta siis moista enää. En kutsu ketään kylään,enkä mene toisille kylään.

AP:n aloitus on kuin tietosanakirjan määritelmä: kitkerä, katkera, kusenhajuinen munasarjansa kuivattanut juureton kaupunkilaisnainen, joka vihaa suomalaisia perinteitä ja varsinkin suomalaisia perinteitä harrastavia naisia yli kaiken.

Olisit ottanut sen aviomiehen silloin kaksikymppisenä.  Nyt ne on kaikki valittu, ja Helsingissä on jäljellä enää ne pelaajat, jotka hakevat vain usein vaihtuvaa seksiseuraa.  Ei siinä kannata katkeroitua, näillä korteilla pelataan.

Vierailija kirjoitti:

AP:n aloitus on kuin tietosanakirjan määritelmä: kitkerä, katkera, kusenhajuinen munasarjansa kuivattanut juureton kaupunkilaisnainen, joka vihaa suomalaisia perinteitä ja varsinkin suomalaisia perinteitä harrastavia naisia yli kaiken.

Olisit ottanut sen aviomiehen silloin kaksikymppisenä.  Nyt ne on kaikki valittu, ja Helsingissä on jäljellä enää ne pelaajat, jotka hakevat vain usein vaihtuvaa seksiseuraa.  Ei siinä kannata katkeroitua, näillä korteilla pelataan.

Tuskin ap muita naisia vihaa. On ihan asiallista keskustella tästä aiheesta. On paljon työtä tekeviä, opiskelevia ja arjessa kiireisiä kansalaisia joille erilaisten perinteiden pyöritys on pakkopullaa. Kyllä niitä tapoja on hyvä kyseenalaistaa ja miettiä vaihtoehtoja kangistuneille kaavoille. Ystävien tapaamisesta tulee äkkiä liian rankkaa ja aikaa vievää jos aina pitää etukäteen varautua ja tuskailla siivoamisten ja paakkelssien kanssa.

Osaan kyllä leipoa pullaa, kakkuja, yms. ja on niitä hyviksikin kehuttu, mutta itse en niitä tykkää syödä. Ennemmin syön leipää ja makkaraa niin kahvin kuin oluenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Osaan kyllä leipoa pullaa, kakkuja, yms. ja on niitä hyviksikin kehuttu, mutta itse en niitä tykkää syödä. Ennemmin syön leipää ja makkaraa niin kahvin kuin oluenkin kanssa.

Minä syön mieluimmin pulla- tai kakkupalan kahvin kanssa, koska makkaraa syön vain pari kertaa kesällä ja olutta en juo koskaan. Leivon mielelläni, ja harvoin ostan kaupasta mitään, mutta kahvilassa syön mielelläni jonkun kermakakkupalan tai vastaavan.

Vierailija kirjoitti:

AP:n aloitus on kuin tietosanakirjan määritelmä: kitkerä, katkera, kusenhajuinen munasarjansa kuivattanut juureton kaupunkilaisnainen, joka vihaa suomalaisia perinteitä ja varsinkin suomalaisia perinteitä harrastavia naisia yli kaiken.

Olisit ottanut sen aviomiehen silloin kaksikymppisenä.  Nyt ne on kaikki valittu, ja Helsingissä on jäljellä enää ne pelaajat, jotka hakevat vain usein vaihtuvaa seksiseuraa.  Ei siinä kannata katkeroitua, näillä korteilla pelataan.

Ap on kertonut olevansa maalta ja puolustanut perinteisiä naisia ja onnellisesti miehen kanssa yhdessä. Mutta itsensähän sitä usein näkee muissa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n aloitus on kuin tietosanakirjan määritelmä: kitkerä, katkera, kusenhajuinen munasarjansa kuivattanut juureton kaupunkilaisnainen, joka vihaa suomalaisia perinteitä ja varsinkin suomalaisia perinteitä harrastavia naisia yli kaiken.

Olisit ottanut sen aviomiehen silloin kaksikymppisenä.  Nyt ne on kaikki valittu, ja Helsingissä on jäljellä enää ne pelaajat, jotka hakevat vain usein vaihtuvaa seksiseuraa.  Ei siinä kannata katkeroitua, näillä korteilla pelataan.

Tuskin ap muita naisia vihaa. On ihan asiallista keskustella tästä aiheesta. On paljon työtä tekeviä, opiskelevia ja arjessa kiireisiä kansalaisia joille erilaisten perinteiden pyöritys on pakkopullaa. Kyllä niitä tapoja on hyvä kyseenalaistaa ja miettiä vaihtoehtoja kangistuneille kaavoille. Ystävien tapaamisesta tulee äkkiä liian rankkaa ja aikaa vievää jos aina pitää etukäteen varautua ja tuskailla siivoamisten ja paakkelssien kanssa.

Kahvilassa käyminen on niin vaan helpompaa. Siellä ollaan se pari tuntia, saadaan kuulumiset vaihdettua ja se siitä. Ei tarvi etukäteen tehdä mitään muuta kuin näyttää ihmiseltä. Kaikki energia säästyy seurusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin outoa ja erikoista, jos ei voi olla ystävien kanssa oma itsensä ja tuntee alemmuutta. Minusta se on jonkinlainen mielenterveyden häiriö, että aina verrataan itseänsä muihin, eikä osata nähdä yksilöllisiä eroja.

Takuulla tähän liittyy jotain aiemmin kärsittyä arvostelua, perheenjäsenen häpeämistä tms. Mutta olisi kiva jos ystävät ymmärtäisivät kerrasta toisen rajat. Jos ei halua kutsua kotiinsa niin sinne ei sitten mennä. Painostaminen on väärin.

Ystävät eivät painosta. Tuttavilta kuulostavat.

Et ole siis koskaan asunut vastaavassa paikassa. Et ymmärrä ollenkaan mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Et ole siis koskaan asunut vastaavassa paikassa. Et ymmärrä ollenkaan mistä puhut.

Jep. Maaseudulla on tiukemmat normit ja ystävätkin herkemmin kohottavat kulmiaan erilaisuudelle. Mutta vaikka olisivat omituisuuksilleni naureskelleet voin AINA, vaikka keskellä yötä, luottaa siihen että saan heiltä apua ja tukea. Ystävyys on kuin kallio, joka ei petä.

Olen asunut myös kaupungissa, siellä ystävyys oli pinnallisempaa. Ihmissuhteet syntyivät ja katosivat sen mukaan, kuka hyötyy mistäkin ja kenellä on viihdyttävimmät jutut. Tietyllä tavalla vapaampaa ja hauska elämänvaihe sekin, mutta enpä näihin kavereihin samalla tavalla luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole siis koskaan asunut vastaavassa paikassa. Et ymmärrä ollenkaan mistä puhut.

Jep. Maaseudulla on tiukemmat normit ja ystävätkin herkemmin kohottavat kulmiaan erilaisuudelle. Mutta vaikka olisivat omituisuuksilleni naureskelleet voin AINA, vaikka keskellä yötä, luottaa siihen että saan heiltä apua ja tukea. Ystävyys on kuin kallio, joka ei petä.

Olen asunut myös kaupungissa, siellä ystävyys oli pinnallisempaa. Ihmissuhteet syntyivät ja katosivat sen mukaan, kuka hyötyy mistäkin ja kenellä on viihdyttävimmät jutut. Tietyllä tavalla vapaampaa ja hauska elämänvaihe sekin, mutta enpä näihin kavereihin samalla tavalla luota.

Kunnon maalaisten selkääntaputteluketju. Olen ikäni asunut kaupungissa ja suurin osa ystävistäni on minulle tuttuja ala-asteelta yli neljänkymmenen vuoden takaa. Kukaan heistä ei painosta tai vaadi mitään ja yhdessä on kestetty syövät ja avioerot. Tämän ketjun perusteella maalla ei nimenomaan niitä tosiystäviä ole, vaan kaikki kyräilevät ja painostavat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon maalaisten selkääntaputteluketju. Olen ikäni asunut kaupungissa ja suurin osa ystävistäni on minulle tuttuja ala-asteelta yli neljänkymmenen vuoden takaa. Kukaan heistä ei painosta tai vaadi mitään ja yhdessä on kestetty syövät ja avioerot. Tämän ketjun perusteella maalla ei nimenomaan niitä tosiystäviä ole, vaan kaikki kyräilevät ja painostavat toisiaan.

No, tässä on kahden (tai usemman) ihmisen kokemukset vastakkain. Kaikki omalla tavallaan oikeassa. En voi sanoa sinun kokemustasi vääräksi, etkä sinä minun. Ja tässä keskustelussahan maalaisia on suorastaan pilkattu.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella maalla ei nimenomaan niitä tosiystäviä ole, vaan kaikki kyräilevät ja painostavat toisiaan.

Sinähän se täällä olet kyräilemässä ja arvostelemassa asioita joista et ymmärrä mitään. Miksi osallistut keskusteluun, jos koko aihe on vieras?

Oho, oho! Landespede haistoi kaupunkilaisveren, tuli monelle kiire uhriutumaan ja syyttelemään muita, kun on se auvoinen maaseutu osoittautunut aika ankeaksi ja ahdasmieliseksi paikaksi ketjun perusteella XD

Leivon kyllä, mutta siivoamis/sisustusosasto ei puhuttele. Huono nainen- leima otsassa vaeltelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että "kotini on linnani", elämän keskus. Vähän sillä tavalla vanhanaikaisesti. Pidän ajatuksesta. Nautin siitä, että koti on tilava, kaunis, viihtyisä ja vieraanvarainen. Se on tavallaan harrastus, joka tuottaa syvää mielihyvää. En tarvitse (oikeasti!) hyvään oloon kahviloita enkä reissuja oikeastaan minnekään. Pidän itseäni onnekkaampana kuin sellaiset ihmiset, jotka kaipaavat kotoa pois. Toki ymmärrän, että asia ei ole mustavalkoinen, mutta näin kärjistettynä, lyhyesti sanottuna.

Ennen vanhaan oli kartanot ja pappilat, ja esim. lääkäritkin pitivät vastaanottoa kodin yhteydessä. Kun olet omassa kodissa, olet omassa valtakunnassa. Voit toteuttaa vapaasti itseäsi ja luovuuttasi. Kahvilassa olet maksavana asiakkaana, ja joku haluaa sinulta "rahat pois". 

Se ei ole oleellista, onko pullat itse leivottu vai ei. Mutta kodin arvostaminen ylipäätään. 

Ymmärrän kyllä tuonkin ajatuksen ja siinä on oma viehätyksensä. Mutta puhutko siis omasta kodistasi? Miten suhtaudut ystävään joka ei halua kutsua sinua linnaansa vaan tarjota kahvit kahvilassa? Ap

Minä olen tuollainen, että kotini on linnani ja en todellakaan tykkää kutsua tänne vieraita. Kotini on siisti ja makuni mukaan sievästi sisustettu, mutta haluan nauttia siitä itsekseni. Se on turvasatamani, johon eivät muut tunkeudu. Vain miesystäväni ja vanhempani vierailevat täällä.

Kavereita tapaan kahvilassa, kaupungilla, kesäisin torilla. Hyvin harvoin käyn kylässä kaverin luona, sillä se tuntuu omituiselta. Tunkeutua nyt toisen pesään, jossa tämä syö, nukkuu ja tekee tarpeensa.