Kuormittavin työ, jota olet tehnyt? Kuinka kauan jaksoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja. Jaksoin 5 vuotta sitä älytöntä työmäärää ja naurettavan pientä palkkaa. Kouluttauduin toiselle alalle ja työmäärä tippui lähes puoleen kun samalla palkka tuplaantui. En ymmärrä miksi tässä maassa on niin suuri tunku opettajaksi ja palstalla älytön kateus tätä huonopalkkaista ammattia kohtaan.

Mille alalle opiskelit/työllistyit

Olen kauppatieteiden maisteri. Työpaikkaa en halua tunnistettavuuden vuoksi kertoa. 

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuslääkärin työ.

Potilaita tulee ovista ja ikkunoista. Kun potilaat pääsee niin harvoin vastaanotolle, on heillä monia asioita samalla käynnillä:: vatsavaivat, rytmihäiriöitä,, reumakontrolli, tinnitusta, luomi ja vielä lausunto hoitotukea varten. Reseptejä päivässä uusittava potilastyön lisäksi varmaan 100 ja kotisairaanhoidon konsultaatioita 10.

Jokainen potilaan vaiva voi olla potentiaalinen syöpä ja on oltava todella tarkkana, että pystyy 30 min vastaanoton aikana selvittämään vakavimman oireen.

Jos et tästä selviydy, saat kohta syytteen hoitovirheestä, kun potilaalla olikin syöpä. Täällä haukutaan jatkuvasti tk-lääkäreitä mutta ihmisten pitäis tajuta , että jos tk-lääkäri ei huomaa sitä syöpää ajoissa, niin sitten potilas siihen voi kuolla.

Tk-lääkäri ei todellakaan vaan määrää lapselle korvatulehduksen ja äidille angiinaan antibioottia. Se työ on niin paljon muutakin.

Allekirjoitan täysin. En ihmettele yhtään miksi tk:seen ei saada lääkäreitä. T: ex-tk lääkäri. Siihen hommaan en palaa.

Lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijä. Jaksoin 4kk, sitten palasin entiseen työhöni sosiaalityön toisella sektorilla.

Lastensuojelussa koin itseni totaalisen voimattomaksi ja neuvottomaksi moniongelmaisten perheiden, nuorten ja lasten kanssa. Melkein kaikissa asiakasperheissä oli sosiaalisia ongelmia laidasta laitaan, useimmiten melkein koko "paketti": Päihteitä, pitkäaikaistyöttömyyttä, mielenterveysongelmia, köyhyyttä, väkivaltaa jne. Vanhemmat olisivat kipeästi tarvinneet jotain todella intensiivistä psykiatrista ja/tai päihdehoitoa omalla tahollaan, mutta lastensuojelu sitten yritti jollain turhaakin turhemmalla perhetyöllä tilkitä ihmisten totaalista elämänhallinnan puutetta ja mielenterveysongelmia.

Sitten näitä oireilevia lapsia ja nuoria olisi pitänyt pystyä auttamaan ja tukemaan, kun heidän kotiympäristönsä vesitti kaiken aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ani harva vanhempi myöskään pystyi näkemään omassa toiminnassaan mitään korjattavaa: Sossut ja perhetyöntekijät olivat ämmiä, joille sai huutaa, uhkailla ja huoritella vapaasti. 

Joka maanantai pelkäsin mennä töihin ja ottaa vastaan viikonlopun aikana tulleet lastensuojeluilmoitukset poliisilta ja sosiaali- ja kriisipäivystyksestä. Eniten pelkäsin kuulevani, että joku asiakkaistani olisi kuollut ja kaikki katseet kääntyisivät lastensuojeluun. Koin vastuun täysin kohtuuttomaksi siihen nähden, mitä auttamiskeinoja minulla oli tarjota. Ei koskaan enää lastensuojeluun töihin. 

Junasiivous! Jaksoin 4 vuotta, mutta sitten tuli mitta täyteen ja yli.

Hevostenhoitajana työskentelin vuoden, jonka jälkeen oli yksi jos toinenkin paikka kropassa tohjona. Ylipäänsä mulle hankalimpia on olleet fyysisesti raskaat työt, aina jokin paikka hajoaa. Sen sijaan henkisesti haastavassa työssä jopa nautin, kun saan ratkaista ihmisten ongelmia.

Lukion opinto-ohjaajan sijaisuus. Samantien pois kun määräaikaisuus loppu.

Melkein 10 vuotta pätkätöitä keittiöapulaisena. Mielenterveys ei kestänyt sitä epävarmuutta ja huonommuuden tunteita, kun kaikki muut saivat vakituiset paikat tuosta vaan. Lopulta toivoin, että jäisin auton alle ja kuolisin pois, koska olin niin arvoton ja huono ihminen.

Itse keittiötyökin on raskasta ja siinä on usein kiire, mutta sen kanssa pärjäsin. Olen kai jotenkin heikko ihminen, kun en kestänyt pätkätyöputkea. Nyt yritän keksiä itselleni uuden ammatin.

Hesburger Vuokatti, 3 viikkoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylllä niinkuin sarasvuon opeiin "kun haaasteet ovat kykyjen rajoissa niin siitä voi seurata onnistumisen kokemuksia, ahaa ilmiööitä ja flow ilmiöitä ja jos taas kykyjen rajojen ulkopuolella niin se alkaa kuormittaa": Kylllä josku kokiksi kouluttautuneena min yhden ravintoaln ydinkeskustassa tulikasteessa kahden muun ihmisen kansssa jotaain 500 asiakasta 6 tunnin sisäään itsenäisyyspäivänä ravintolasssa ja olin ns pää kokkina haroitttelussa niin kylllä siiinä pääsi samanlaiseen flow tilaaan kuin joskus 13 vuotiaaana josssa tein harjoituspelissä about 11 maalia yhdesssä pelisssä.

Se onn esim tuollaisesssa jalkapallo pelisssä että jos on 5 vuotiaaasta jo kehittynyt jo peliöly ja muillla ei ole samanlaista peliälyä niiin se on sillloin pelkkkää leikittelyä sillloin.

Se ylivoiima on kasvanut sillloin pelissä niin suureksi että sinä peliälyyn kehittyneenä tiedän mitä muuut tulee tekemään mutta muut ei tiedä mitä sinä tulet tekemäään. Se on sillloin pelkkää leikittelyä.

Se on justiin esim taiteeessa ja urheilussa kun ihmisen silmä kehitetäään niin tarkaksi havainnoimaaan kaikkea olennnaista ja poimimaaan olennainen ympäristöstä niiin se on suuurta ylivoimaaa. Sama miteen lapsi oppii esim kieletmahdolllisimman varhaisessa vaiheeessa.

Muttta se myöös samalla sensitiivisyyytä mikä tarkoitttaa herkkyyttä.

Miksi keskustelet itsesi kanssa?

Oikeastaan ei ole kyse siitä mitä tekee vaan muista ihmisistä. Joku vaatii sinulta enemmän kuin on inhimillistä. Siitä tulee kuormittavuus.

Olen ollut samaan työhön tyytyväinen kuin tyytymätönkin.

V@##umaiset rääkyvät syyttelevät ja niskaan hengittävät ihmiset tekee sen kuormittavuuden.

Esim. Yhtäkkiä aletaan syytellä että työ on huonosti tehty vaikka se on tehty juuri kuten on sovittu ja se on aiemmin kelvannut.

Vaaditaan liian paljon liian lyhyessä ajassa ja jos ei ehdi niin aina syy tekijässä.

Syytetään ja haukutaan jos tulee joku erikoistilanne jota ei osaa ratkaista heti. E tule mieleen että vi@#=/aa se asiakkaan ongelma muakin vielä enemmän itseaåsiassa kun en voi sitä kellekkään delegoida.

Jauhetaan paskaa ja syytellään asioista joita kukaan ei ole ohjeistanut mutta silti pitää osata jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja. Jaksoin 5 vuotta sitä älytöntä työmäärää ja naurettavan pientä palkkaa. Kouluttauduin toiselle alalle ja työmäärä tippui lähes puoleen kun samalla palkka tuplaantui. En ymmärrä miksi tässä maassa on niin suuri tunku opettajaksi ja palstalla älytön kateus tätä huonopalkkaista ammattia kohtaan.

Mille alalle opiskelit/työllistyit

Olen kauppatieteiden maisteri. Työpaikkaa en halua tunnistettavuuden vuoksi kertoa. 

Up

Asiakaspalvelu puhelimessa. Asiakkaat kiroilevat, huorittelevat, huutavat ja jankuttavat. Lisäksi työnjohto seuraa silmä kovana puhelujen määrää ja kestoa - aina pitäisi pystyä vastaamaan vielä useampaan puheluun ja hoitaa ne vielä nopeammin. Asiakkuuksia on paljon ja ohjeet puutteellisia; esim. hammaslääkäriajanvarausta, katsastusajanvarausta, matkalippujen tilaamista, sähköyhtiön vikailmoituksia, tilausten toimitusaikatiedusteluja jne jne - kaikkia iloisesti sekaisin ja kolmella kielellä. Palkka surkea.

Olisi muuten vielä jotenkuten menetellyt, mutta ne asiakkaat… ei mitään käytöstapoja!

Sosiaalityöntekijä. Lastensuojelun avo- ja sijaishuolto, lapsiperheiden sosiaalityö, lastensuojelun jälkihuolto, perheoikeudelliset asiat ja päivystys. Työnantaja tiesi, että työmäärä ja asiakasluku ovat liikaa, muttei tehnyt mitään. Muutaman vuoden jaksoin, sitten riitti.

Koulun työharjottelu palvelukotimaatilalla. Jaksoin koko puolen vuoden pätkän, mutta jouduin pitämään viikon hermoloman kesken kaiken. Työ oli aivan ihanaa. Karjanhoitoa "asiakkaiden" kanssa. Sekä pitkäaikaisongelmaisia (autistisia, downeja ym), että lyhytaikaisempia (masennuspotilaita, toipuvia päihdeongelmaisia). Aika pian ne alkoi luottaa muhun ja hakea turvaa, avautua ongelmistaan. Se oli toisaalta iso luottamuksen merkki, mutta silti yllätyin miten paljon sitten jäin pohtimaan näitä ihmisiä. Sen lisäksi oli monen viikon hellejakso, joten sekin koetteli jaksamista. 

Vierailija kirjoitti:

Lukion opinto-ohjaajan sijaisuus. Samantien pois kun määräaikaisuus loppu.

Sama. Olen koulutukseltani X-aineenopettaja, jonka työllistymistilanne huono. Otin valmistumisen jälkeen tavallaan epäpätevänä lukion opinto-ohjaajan sijaisuuden vastaan, noin puoleksi vuodeksi.

Ei koskaan enää. Miten paljon työtä!

Illat pitkät vastailin viesteihin opiskelijoilta, opettajilta, koulutusorganisaatioilta jotka halusi tulla lukiolle, tutkijoilta, entisiltä lukiolaisilta jotka tulossa kirjoituksiin, rehtorilta ja isiltä ja äideiltä. Lukujärjestykset, opinto-ohjelmat uusiksi huomiseksi, huoltajapalavereja, psykiatrisella osastolla käyntejä, pitkiä puheluja, oppitunteja ja koko ajan työhuoneessa juoksee tulevaisuuden pohtijoita.

Ja kaikki info pitäisi osata ulkoa, heti ja oikein ja ensi viikolla se on jo muuttunut, eikä mitään oppikirjaa ollut käytössä, vaan kaikki materiaali tehtiin itse.

Onneksi sain tuon työkokemuksen jälkeen toisesta kaupungista aineenopettajan pestin.

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologi. 12 koulua, n. 2500 oppilasta alueella.

Huh-huh.

Onko toi edes laillista?

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuslääkärin työ.

Potilaita tulee ovista ja ikkunoista. Kun potilaat pääsee niin harvoin vastaanotolle, on heillä monia asioita samalla käynnillä:: vatsavaivat, rytmihäiriöitä,, reumakontrolli, tinnitusta, luomi ja vielä lausunto hoitotukea varten. Reseptejä päivässä uusittava potilastyön lisäksi varmaan 100 ja kotisairaanhoidon konsultaatioita 10.

Jokainen potilaan vaiva voi olla potentiaalinen syöpä ja on oltava todella tarkkana, että pystyy 30 min vastaanoton aikana selvittämään vakavimman oireen.

Jos et tästä selviydy, saat kohta syytteen hoitovirheestä, kun potilaalla olikin syöpä. Täällä haukutaan jatkuvasti tk-lääkäreitä mutta ihmisten pitäis tajuta , että jos tk-lääkäri ei huomaa sitä syöpää ajoissa, niin sitten potilas siihen voi kuolla.

Tk-lääkäri ei todellakaan vaan määrää lapselle korvatulehduksen ja äidille angiinaan antibioottia. Se työ on niin paljon muutakin.

Ennen oli yhdessä kunnassa sellainen kunnanlääkäri, joka aloitti työt jo viideltä.

Ja huusi odotustilaan esim "kaikki flunssa potilaat sisään" No, ajat on toiset ja tuolloin oli usein sairausloma lapun hakijoita. Nykyäänhän monessa työpaikassa kelpaa ainakin muutaman päivän poissaoloon hoitajan todistus.

1) Pikaruokaravintolan kokki. Asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista ja työpäivän jälkeen on fyysisesti ihan poikki.

2) Psykologi. Asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista ja työpäivän jälkeen on henkisesti ihan poikki.

Niin kahdesta eri maailmasta nuo työt, mutta loppujen lopuksi paljon on samaa mm. paineensietokykyä tarvitaan. Psykologina koen kuitenkin suurta merkityksellisyyttä olla parhaani mukaan hetken aika ihmisen elämässä apuna ja rinnalla kulkijana. Kun vain jotain järkeä saisi asiakasmääriin, ettei tämäkin työ muuttuisi ihan liukuhihnaduuniksi ja kaikki auttajat uupuisi itse :(

Hyi kirjoitti:

Lastenkodin ohjaaja, 3vuotta. Ei enää koskaan!!!

Lapset kyllä osaa olla kuormittavia. Samoin vanhukset ja vammaiset.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä tavallinen osapäiväinen toimistotyyppinen homma, jossa oli velvollisuus olla jatkuvasti tavoitettavissa. Siis ihan hirveää, että puhelin saattoi soida koska vaan kun oli jumppatunnilla, kauppajonossa, luennolla (olin opiskelija), vessassa, nukkumassa... pomolle ei siis käynyt, että soittaa 10 min päästä takaisin. Heti alkoi tulla kysymyksiä, ja piti salamannopeasti orientoitua työasioihin ja alkaa vastata.

Tuo oli todella kuormittava yhdistelmä, kun kuukausipalkka oli vähäisten tuntien puolesta pieni, mutta silti koskaan ei saanut olla hyvällä omatunnolla rauhassa. Tuosta hommasta jäi puhelinkammo joka vieläkin nostaa joskus päätään.

Tuo kuulostaa varallaololta. Siitä pitäisi maksaa 30-50% palkasta niiltä tunneilta kun ei ole varsinainen työaika jolloin saa täyttä palkkaa. Eli jos tekee vaikka 4 tuntia päivässä töitä niin 20 tunnilta sen vuorokauden aikana saa varallaolokorvauksen. Kuulostaa siltä että sinua on huijattu ja teetätetty ilmaiseksi varallaoloa.