Joko se lapsilla kehuskelu on alkanut teidän somessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin ihan rehdisti ja suoraan miten ylpeä olen lapsestani, kun sai stipendin. On tehnyt sen eteen älyttömästi töitä ja ansaitsee kyllä hehkutuksen. Ihan sama mitä joku työkaveri tai naapuri siitä ajattelee.

 

Lasta ei siis voi kehua ihan vain kasvotusten? 

Miten nämä on toisensa poissulkevat? Onko sulla joku sanakiintiö päivässä vai miksi et voi sanoa lapselle, että olet ylpeä hänestä JA kertoa sen muillekkin?

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin ihan rehdisti ja suoraan miten ylpeä olen lapsestani, kun sai stipendin. On tehnyt sen eteen älyttömästi töitä ja ansaitsee kyllä hehkutuksen. Ihan sama mitä joku työkaveri tai naapuri siitä ajattelee.

Annathan muille luvan tehdä tämän saman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin ihan rehdisti ja suoraan miten ylpeä olen lapsestani, kun sai stipendin. On tehnyt sen eteen älyttömästi töitä ja ansaitsee kyllä hehkutuksen. Ihan sama mitä joku työkaveri tai naapuri siitä ajattelee.

 

Miksi työkaverin tai naapurin pitäisi saada tietää stipendistä? Mikset voi jakaa tietoa vain sukulaisille ja läheisille ystäville?

Kuka hullu seuraa naapureitaan tai työkavereitaan somessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin ihan rehdisti ja suoraan miten ylpeä olen lapsestani, kun sai stipendin. On tehnyt sen eteen älyttömästi töitä ja ansaitsee kyllä hehkutuksen. Ihan sama mitä joku työkaveri tai naapuri siitä ajattelee.

 

Lasta ei siis voi kehua ihan vain kasvotusten? 

Ei todellakaan koska pitää saada kiillottaa omaa sädekehää palkinnoksi ja saada paljon kehuja itsellekin sekä toivottavasti paljon kateutta aikaiseksi muille. Kaikesta täytyy repiä kaikki hyöty irti sillä muuten elämässä ei ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kehuin ihan reilusti facessa kaikkien edessä ja tägäsin kuvaan facessa olevan lapsen. Tämän tein osittain siksi, että lapsellani on nyt murrosiässä aika heikko itsetunto ja haluan että hän saa olon siitä että minä todella olen ylpeä hänestä. Tämä asia oli lapselleni merkityksellinen, tiedän sen.

Joo tämähän siihen auttaakin. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin ihan rehdisti ja suoraan miten ylpeä olen lapsestani, kun sai stipendin. On tehnyt sen eteen älyttömästi töitä ja ansaitsee kyllä hehkutuksen. Ihan sama mitä joku työkaveri tai naapuri siitä ajattelee.

 

Miksi työkaverin tai naapurin pitäisi saada tietää stipendistä? Mikset voi jakaa tietoa vain sukulaisille ja läheisille ystäville?

Kuka hullu seuraa naapureitaan tai työkavereitaan somessa?

Tai ylipäätään yhtään ketään. Ei kehtaa, mitä nyt tututkin ajattelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat pätee ja pönkittää omaa ekoa lapsen kautta.  Todella typerää

toimintaa.  Oma lapseni jos saa jonkun stipendin olen nöyrä ja kiitollinen, enkä ala

somessa laulamaan.

Moni lapsi ei myöskään itse haluaisi, että niitä asioita levitellään pitkin somea, vaikka olisikin hyviä uutisia.

Siitäkin voi kuulemma nostaa oikeudenkäynnin pystyyn, se on vakava kunnianloukkaus sekä julkinen häpäisy.

Vierailija kirjoitti:

En hehkuttais omalla nimellä somessa. 

Kaverin nimellä on parempi kertoa kaikki nolot jutut varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ole viitsinyt kysyä, kun mun lapsellani on kuitenkin parempi keskiarvo kuin heidän lapsellaan.

Niin kuin onkin.

Ketään ei usko sinua.

Vierailija kirjoitti:

Musta on kiva lukea, kun ihmiset ovat iloisia ja ylpeitä. Kenenkään onni ei ole multa pois -päinvastoin. Suomalaiset saavat opetellakin enemmän arvostamaan ja olemaan avoimesti ylpeitä itsestään, lapsistaan, läheisistään tai vaikka ystävistään.

Onko tämä se mitä uskottelet itsellesi päivittäin ja toivot että joku kaunis päivä menee vielä läpikin?

Juu kaverin poika sai stipendin aikanaan johonkin matikkalukioon. Kas kummaa kun keskeytti lähes heti kun tajusi että siellä pitää opiskella muutakin kuin matikkaa. Samasta pojasta piti tulla myös änäripelaaja. No ei päässyt pikkuleijoniin ja on nykyään 25-vuotiaana 150 kiloa painava työtön luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsillaan kehuminen on tänä vuonna ansaittua ja oikeutettua.

Koulu on ollut ihan järkyttävän stressaavaa ja uuvuttavaa tänä vuonna ainakin täällä Helsingissä.

Ja jokainen abi ja ysiluokkalainen on ollut aivan rajalla. Hattua nostan!

Kevättä kohden kaikki ovat lopultakin tyytyväisiä, ettei johtuisi valtavasta häpeästä sekä uupumuksesta kun koko vuosi on taas yritetty vain selviytyä kaikesta jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sai luokan kieroin kakara hymypatsaan, ja mamma heti julkaisi kuvan patsaasta älyttömien hehkutusten kanssa. Kyseistä tyyppiä lapset äänestäneet ja kertoneetkin siitä kohteelle itselleen, kun toivovat että "toivottavasti se en ole minä joka on tulilinjalla ens vuonna". Todella surullista.

Eihän tässä ole mitään surullista vaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan nämä "kympin oppilaiden" vanhemmat kehuvat, ja mikäs siinä, jos lapsi on moiseen julkisuuteen lupansa antanut. 

Meidän pojat ovat aina olleet hyvin aktiivisia (ei opiskelumielessä!) ja kouluarvosanat keikkuvat 5-8 välillä. On tuettu, on haettu apuja erityisopeilta, on tukiopetusta ja ovat itsekin tsempanneet omalla tasollaan. Ei ole hymypatsaita eikä stipendejä saatu. Paitsi nyt! Vanhin poika kävi opinnoissaan tosi alhaalla, ja oli riski jo joutua pois koulusta (ammattiopinnot), mutta sitten päätti että hän kyllä pärjää ja saa opinnot ajan tasalle. Näin vain koronakeväänä poika teki näyttötyöt ja suoritti aineopinnot. Ja kaikkien yllätykseksi sai tsemppari-stipendin. Mä olen niiiiin onnellinen ja ylpeä pojan puolesta, ette uskokaan. Se loi poikaan uskoa omiin kykyihinsä ja intoa jatkaa opintoja samaan malliin.

Mutta enhän mä siitä somessa kertonut, vaikka kuinka olisin halunnut k

Ainahan sitä voi kehua tarkoittamatta yhtään mitään. Mielistelykulttuuri on kuule jo ollut Suomessakin vallassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan nämä "kympin oppilaiden" vanhemmat kehuvat, ja mikäs siinä, jos lapsi on moiseen julkisuuteen lupansa antanut. 

Meidän pojat ovat aina olleet hyvin aktiivisia (ei opiskelumielessä!) ja kouluarvosanat keikkuvat 5-8 välillä. On tuettu, on haettu apuja erityisopeilta, on tukiopetusta ja ovat itsekin tsempanneet omalla tasollaan. Ei ole hymypatsaita eikä stipendejä saatu. Paitsi nyt! Vanhin poika kävi opinnoissaan tosi alhaalla, ja oli riski jo joutua pois koulusta (ammattiopinnot), mutta sitten päätti että hän kyllä pärjää ja saa opinnot ajan tasalle. Näin vain koronakeväänä poika teki näyttötyöt ja suoritti aineopinnot. Ja kaikkien yllätykseksi sai tsemppari-stipendin. Mä olen niiiiin onnellinen ja ylpeä pojan puolesta, ette uskokaan. Se loi poikaan uskoa omiin kykyihinsä ja intoa jatkaa opintoja samaan malliin.

Mutta enhän mä siitä somessa kertonut, vaikka kuinka olisin halunnut k

Kyllä sitten kiinnostaa kun tulee kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä omakehuja lapsen kautta oli seinä täynnä. Myönnän, että tuntui pahalta. Oman lapseni kouluvuosi meni pilalle kiusaavan opettajan takia. Sain tietää kiusaamisesta vasta, kun lukuvuosi oli jo loppumassa: lapsi ei halunnut/osannut kertoa siitä kotona aiemmin. Kiusaaminen näkyi sitten todistuksessakin. Lapsi ei enää jaksanut opiskella, ja opettajan arvosteluja en pidä objektiivisena.

Tämä on pätevä selitys kaiken päälle, opettaja on varmasti tästä ylpeä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut pojalle kun 1 hymypoikapatsas ja 3stipendiä peruskoulun ala-asteella ja yläasteella ysin stipendi ja sitten lukio yli 9  ja Hgin yliopisto. 

Nonni ja loppuelämän traumat 🤯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin ihan rehdisti ja suoraan miten ylpeä olen lapsestani, kun sai stipendin. On tehnyt sen eteen älyttömästi töitä ja ansaitsee kyllä hehkutuksen. Ihan sama mitä joku työkaveri tai naapuri siitä ajattelee.

 

Lasta ei siis voi kehua ihan vain kasvotusten? 

Miten nämä on toisensa poissulkevat? Onko sulla joku sanakiintiö päivässä vai miksi et voi sanoa lapselle, että olet ylpeä hänestä JA kertoa sen muillekkin?

Tämä on niin nykyaikaa. Oman lapsen toistuva kehuminen ja ylistäminen sille lapselle, ja sen lisäksi vielä muillekin mahdollisimman laajasti somessa, jotta kaikki saavat tietää, kuinka ihmeellinen, ihana, etevä, taitava, täydellinen lapsi MINULLA on.

Yrittäkää muistaa, että se teidän lapsenne on vain yksi muiden joukossa, tässä isossa maailmassa.