Poikani ka 9,6. On silti masentunut

Ilmeisesti? Et siis uskalla keskustella poikasi kanssa.

Mitä merkitystä on kouluarvosanoilla jos ei ole onnellinen?

Viekö koulu ja läksyt kaiken vapaa-ajan? Eikö ole mitään harrastusta? Onko sosiaalisia suhteita? Masentaisi minuakin.

Painostiko vanhemmat että pitää tulla hyvä todistus?

Trollihan tämä 

"When I was 5 years old, my mother always told me that happiness was the key to life. When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down ‘happy’. They told me I didn’t understand the assignment, and I told them they didn’t understand life."

John Lennon

Trolli niin. Mutta aikanaan luokallani ollut hikaripoika hyppäs junan alle. Hyvä perhe  yms. kunnossa

Minäkin lapsena nauroin näille. Minähän olisin itkenyt ilosta, jos olisin saanut noin hyvän todistuksen! Olin reilun numeron verran huonompi.

Sitten oma lapseni osoittautui älykkääksi ja ahkeraksi, joka sai kympin tuosta vaan. Minä, entinen max. kasipuolen oppilas, lohduttelinkin ykskaks, että kyllä se 10- on tosi hyvä numero kokeesta. Ja sitten kun tuli ysi tokariin, vaikka kaikki kokeet oli vähintään 9½ ja melkein aina enemmän, se tuntui tosi ikävältä lapsen puolesta.

Epäoikeudenmukaisuutta me suremme. Ei ole eroa oliko se sitten 7, kun piti tulla 8, vai 9, kun piti tulla 10.