Onko teillä ystäviä jotka ei vastaa viesteihin tai puheluihin?

Kyllä on ja on ollut.

Ihmisillä on erilaisia tyylejä ja tarpeita olla muiden kanssa yhteyksissä. Elämäntilanteet vaihtelevat, eikä aina jaksa olla aktiivinen.

Itse teen nykyään niin, mikäli joku toistuvasti jättää vastaamatta tai vastaamisessa kestää todella pitkään, että en ota lainkaan yhteyttä vaan odottelen kuuluuko toisesta mitään. Mikäli ei kuulu, niin annan asian olla. Mikäli kuuluu, niin tulkitsen että haluaa jatkaa ystävyyttä. Sitten joko mukautan omaa toimintaa toiselle sopivammaksi tai otan asian puheeksi ja yritän saada sillä tavoin asiaa paremmalle tolalle.

Tärkeää myös aina tarkastella omaa toimintaa ja olisiko siinä varaa parantaa. Joskus käyn läpi yhteystietolistaa ja laitan viestiä ihmisille, joista välitän ja haluan olla tekemisissä. Siis vaan sellaisen mitä kuuluu-viestin ilman mitään omaa asiaa.

Itse huomasin jossain vaiheessa olevani hieman rasittava ystävä. Lähinnä ehkä siksi, että lapsettomana sinkkuna mulla on ystäville keskimääräistä enemmän aikaa. Sitten olin kauhean harmissaan, kun ystäväni eivät olleet yhtä aktiivisia kuin minä. Pommitin puheluilla ja viesteillä ja keräsin kiukkua.

Onneksi havahduin ja olen nyt korjannut käytöstäni "normaalimmaksi" ja ystävyyssuhteet voi paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se menee vielä niin, että mitä tärkeämpää asiaa viesti käsittelee, sitä todennäköisempää on että vastausta ei tule.

Siksipä oikeasti tärkeät asiat hoidetaan soittamalla. Näin ei jää mahdollisuutta, että viesti jäisi lukematta tai unohtuisi. 

Hyvä neuvo periaatteessa, mutta kun ei yleensä paljon soittele niin soittaminen tuntuu ikään kuin liian suuren numeron tekemiseltä.

Öööö? Liian suuri numero kertoa esim. vakavasta sairastumisesta muuten kuin viestillä. Suoraan sanottuna todella omituinen ajatusmalli. 

Ei minusta. Tuntuisi todella omituiselta alkaa soittelemaan ihmisille ihan vaan omia asioita kuuluttaakseen, ja itse asiassa en kerro asioistani ollenkaan, ellei ole jotain käytännön syytä miksi toisen täytyy saada tietää. Meidän suvussa ylipäätään ei oteta ihmisiin yhteyttä turhan päiten, en oikeastaan voi viestitellä edes äidilleni ilman että on hyvä peruste sille miksi piti häiritä häntä, muuten pidetään outona.

On. Alkanut viime aikoina.

Ystävyys kestää kyllä vaikkei viestittelisi päiviin, viikkoihin tai edes kuukausiin 

Vierailija kirjoitti:

Usein se menee vielä niin, että mitä tärkeämpää asiaa viesti käsittelee, sitä todennäköisempää on että vastausta ei tule.

Tämä on ainakin osittain totta. Jos mulla esim. kaveri, jota en ole innostunut näkemään ensi viikolla tai lähipäivinä, laittaa viestiä että nähdäänkö, niin saattaa vastaus venyä. Kuitenkin jos hän viestittää sellaista, mikä ei edellytä näkemistä, yhteisiä suunnitelmia tai häiritsevää utelua, niin voin vastata nopeastikin. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin omituista kun vakuuttaa haluavansa olla ystäväni ja elämässäni, mutta kaikki tapaamiset on minun suunniteltava ja muutenkin oltava alotteellinen. Ja kun sitten yritän suunnitella, ystävä ghostaa moneksi päiväksi. Varaa siinä nyt sitten esim matkoja tai jotain joka vaatii vähän yhteispeliä.

Miten tyhmä voi olla 

Alexandraa kirjoitti:

Siitä voi vetää aika helposti johtopäätökset jos toinen ei vastaa soittoihin ja saat viestiin vastauksen päivien viiveellä. Ihmiset kuitenkin elävät (valtaosa) jatkuvassa symbioosissa puhelimensa kanssa, eli huomaavat kyllä soitot ja viestit.

Itse kuulun heihin, jotka unohtaa puhelimen äänettömälle (öisin) tai kokonaan kotiin kun lähden kauppaan jne.  Eli en ole tavattavissa 24/7.  Olen luvannut soittaa takaisin tms ja melkein aina samana päivänä teen niin, mutta tosiaan ei mua aina saa heti kiinni. Siis ystävyys ei voi olla tunneista tai edes päivistä kiinni, mun mielestä, minuuteista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne kaverit, joilla on lapsia. Puhelimessa eivät ehdi puhua koskaan ja viesteihin vastaavat ehkä kerran vuodessa. Olen nyt päättänyt, että en itsekään laita heille viestiä kuin kerran vuodessa, jos ei heistä kuulu mitään. Miksi vaivautua, kun ei siitä saa kuin pahan mielen.

Ei selity lapsilla. Ainoa selitys sille ettei vastaa ystävälle on se ettei kiinnosta. Taustalla voi ns selityksiä masennuksesta ja lapsista lähtien, mutta tosiasia on, että oikea ystävä vastaa tai ainakin parin päivän sisällä ottaa yhteyttä.

Ei minulla ole yhtäkään sellaista ystävää, joka aina vastaisi. Oma äitinikään ei aina vastaa....

-eri

Sinä ja moni muu tässä ketjussa ei ymmärtänyt aloituksen tarkoitusta.

Kyse on siitä ettei vastaa yhteydenottoon eikä siis mitään kuulu viikkoihin. Kun uudelleen yrittää ottaa yhteyttä niin ei sittenkään vastata.

Ei tietenkään aina voi olla vastaamassa heti eikä välttämättä samana päivänäkään, mutta viikon sisään odottaisi jotain kommenttia.

Eikö sinulla mikään kello soi, jos ihminen ei monen yhteydenoton jälkeenkään vastaa? Useimmat osaavat kyllä siitä päätellä, että sitä yhteydenpitoa ei kaivata. Kyllä ihminen vastaa, jos häntä kiinnostaa. 

Ei, kyllä se on niin että pitää hoksottimien käydä jos ei vastaa edes päiviin, tai vastaa aina jäljessä (tunteja, päiviä). Ei tarvitse olla vastaamatta viikkoihin tai olla kokonaan vastaamatta, että voi jo tehdä johtopäätöksiä ja toimia toista kunnioittavasti maalaisjärjellä niiden mukaan.

Toiset ihmiset tarvitsevat enemmän rauhaa. Toisia ahdistaa joidenkin ihmisten kanssa tiheä yhteydenpito. Tunkeilu aiheuttaa vastareaktion eli kaverin välttelemistä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla 24/7 tavoitettavissa. Paitsi jos töiden puolesta pitää tai lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne kaverit, joilla on lapsia. Puhelimessa eivät ehdi puhua koskaan ja viesteihin vastaavat ehkä kerran vuodessa. Olen nyt päättänyt, että en itsekään laita heille viestiä kuin kerran vuodessa, jos ei heistä kuulu mitään. Miksi vaivautua, kun ei siitä saa kuin pahan mielen.

Ei selity lapsilla. Ainoa selitys sille ettei vastaa ystävälle on se ettei kiinnosta. Taustalla voi ns selityksiä masennuksesta ja lapsista lähtien, mutta tosiasia on, että oikea ystävä vastaa tai ainakin parin päivän sisällä ottaa yhteyttä.

Ei minulla ole yhtäkään sellaista ystävää, joka aina vastaisi. Oma äitinikään ei aina vastaa....

-eri

Sinä ja moni muu tässä ketjussa ei ymmärtänyt aloituksen tarkoitusta.

Kyse on siitä ettei vastaa yhteydenottoon eikä siis mitään kuulu viikkoihin. Kun uudelleen yrittää ottaa yhteyttä niin ei sittenkään vastata.

Ei tietenkään aina voi olla vastaamassa heti eikä välttämättä samana päivänäkään, mutta viikon sisään odottaisi jotain kommenttia.

Eikö sinulla mikään kello soi, jos ihminen ei monen yhteydenoton jälkeenkään vastaa? Useimmat osaavat kyllä siitä päätellä, että sitä yhteydenpitoa ei kaivata. Kyllä ihminen vastaa, jos häntä kiinnostaa. 

Ei, kyllä se on niin että pitää hoksottimien käydä jos ei vastaa edes päiviin, tai vastaa aina jäljessä (tunteja, päiviä). Ei tarvitse olla vastaamatta viikkoihin tai olla kokonaan vastaamatta, että voi jo tehdä johtopäätöksiä ja toimia toista kunnioittavasti maalaisjärjellä niiden mukaan.

Toiset ihmiset tarvitsevat enemmän rauhaa. Toisia ahdistaa joidenkin ihmisten kanssa tiheä yhteydenpito. Tunkeilu aiheuttaa vastareaktion eli kaverin välttelemistä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla 24/7 tavoitettavissa. Paitsi jos töiden puolesta pitää tai lapselle.

:D Tämä oli siis vastaus tähän viestiin:  "Sinä ja moni muu tässä ketjussa ei ymmärtänyt aloituksen tarkoitusta. Kyse on siitä ettei vastaa yhteydenottoon eikä siis mitään kuulu viikkoihin. Kun uudelleen yrittää ottaa yhteyttä niin ei sittenkään vastata. Ei tietenkään aina voi olla vastaamassa heti eikä välttämättä samana päivänäkään, mutta viikon sisään odottaisi jotain kommenttia."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne kaverit, joilla on lapsia. Puhelimessa eivät ehdi puhua koskaan ja viesteihin vastaavat ehkä kerran vuodessa. Olen nyt päättänyt, että en itsekään laita heille viestiä kuin kerran vuodessa, jos ei heistä kuulu mitään. Miksi vaivautua, kun ei siitä saa kuin pahan mielen.

Ei selity lapsilla. Ainoa selitys sille ettei vastaa ystävälle on se ettei kiinnosta. Taustalla voi ns selityksiä masennuksesta ja lapsista lähtien, mutta tosiasia on, että oikea ystävä vastaa tai ainakin parin päivän sisällä ottaa yhteyttä.

Miksi sitten kuitenkin vastaavat joskus, ja kehuvat vielä kuinka ihana ja tärkeä ihminen olen heille. Jos ei oikeasti kiinnostaisi yhtään, niin luulisi että eivät koskaan vastaisi.

Haluavat hiljentää pommituksesi edes hetkeksi?

Nimenomaan. Pitää joskus vastata että saa kaverin hiljennettyä. Valitettavasti sekään ei toimi. Usein laittaa kolme viestiä putkeen ja jos erehdyn vastaamaan niin sieltä tulee 10 minuutin sisään kolme uutta viestiä.. Aina lisäkommentteja, lisäkysymyksiä, outoa/aiheetonta selitystä jostain naapureista tms. Ei lopu ikinä (hiljaisuus viestintäkanavassa kahdeksi/kolmeksi viikoksi on mahdoton toive tän tyypin kanssa)

Aika hiljaista on ollut ja syytä en. Ollaan kuitenkin oltu liki 20 vuotta ystäviä, myös perheineen. Kummallista ja surullista. Kun ei kerrota mitään syytä.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Todella lihavat tuulella käyviä. Omaolo varmaan huono välillä. Joten yritän ymmärtää, on ehkä siinä voinnissa kestämistä.

Voisiko tuossa olla perää? En juuri lihavuudesta osaa sanoa mutta aiheuttaako masennus tuollaista ettei kiinnosta yhteydenpito?

Tämähän vois ihan hyvin pitää paikkansa. Ylipaino on raskasta kantaa.

En ole puhelimen ääressä 24/7.

Joskus saattaa olla että kerran pari päivässä katson onko mitään tullut.

Sosiaalisen median tilejä minulla ei ole, eikä myöskään viestimiä joissa voi stalkata olenko paikalla tai olenko lukenut viestit.

Jos joku tästä mielensä pahoittaa, pahoittakoot.

M82

En laske tuollaisia ystävikseni eli ei ole. Kyllä ystävä vastaa kohtuullisen ajan sisällä.

On.  Ne on niin mukavia.   Ihana kun ei vastaa niin ei tule mitään riitoja ja kun ei näekkään niin ystävyys pysyy hyvänä.

Jos oot mun kaveri niin toivon, että tajuisit antaa olla. Ite valitsit puukottaa selkään ja mustamaalata minua. En halua enää olla sun kanssa tekemisissä.

Vierailija wrote:

Mulla oli ystävä, jonka kanssa pidin tiiviisti yhteyttä. Aloin seurustella, mutta itse jatkoin yhä tiivistä yhteydenpitoa ystäväni kanssa. Ystävä taas aloitti tuon ettei muka päiväkausiin lukenut viestejäni ja kun vihdoin luki, tuli jtn ”sori on särkeny päätä” tmv. tekosyytä lyhyesti. Eikä laittanut koskaan enää mitään viestiä. Oli kateellinen suhteestani. No mitään ystävyyssuhdetta ei enää siis ole, kun toinen sen kuin seinään lopetti.

Pointtini siis, että ei oikein enää ystäväksi voi kutsua tollasta joka jättää viesteihin ja puheluihin vastaamatta.

Minulle taisi käydä vähän sama juttu. Harmittaa kun aina sanotaan että seurustellessakin kannattaa pitää ystävistä kiinni. No yritin sitä, mutta kaveri tuntui möksähtäneeltä ja tylyltä eikä ottanut enää yhteyttä.

Tässä vasta outo tapaus onki. Eli kaveri jonka olen tuntenut lapsesta asti pistää myös välillä ns. välit poikki, varsinkin nyt kun on avoliitossa ja tuli toinen lapsi.

Ymmärrän kyllä perheellisenä että siinä on oma hommansa, mutta itse ainakin kaipaan välillä irtautumista kotoa ja perheestä edes hetkeksi.

Nytkin on lukenut viestit eikä vastaa eikä kumpikaan avaa ovea. Nainen on todella vetäytyvä ja arka ja kaverilla on kokemusta mm. ollut pari kertaa osastolla ja epäilen jtn sairautta. Ja kerran viikossa yleensä nähdään jos on ns. parempi jakso.

Ja sitten vasta outo juttu tuleekin  Eli on vakavasti keskusteltu ksverin kans näistä asioista ja on sanonut ettei vain pysty vastata edes viesteihin. Että justiinsa. Turhauttavaa.

Veli joka asuu 350 km päässä. Hän ja vaimonsa kummatkin tällasia. Ikää meillä jo niin harmittaa kun yhteydenpito on näin surkeaa mutta ei auta kuin kunnioittaa heidän tapaansa elää.