Onko teillä ystäviä jotka ei vastaa viesteihin tai puheluihin?

On kyllä. 

Yksi väittää olevansa introvertti eikä siksi vastaa, tai vastaa yhdellä sanalla. 

Toinen vastasi todella hitaasti, vaikka itse saattoi laittaa viestiä. No selvisi, ettei ollut kiinnostunut mistään tapaamisesta. Olin vain varalla. 

Tässä nämä oudot tapaukset. Jälkimmäisen poistin yhteystiedoista kokonaan. Introvertti saa jäädä mutta turha odottaa minun puoleltani enää mitään "suurempaa". Voin nähdä jos on aikaa ja halua. En erikseen varaa hänelle aikaa. Vastaan viestiin kun kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kavereita kyllä on jotka eivät vastaa aina, mutta kaikki ystävät kyllä vastaavat aina.

Jopa ihmiset ymmärtäisi tän.



jos toistuvasti ei vastaa tai vastaa aina viiveellä, kyseessä ei ole ystävä vaan kaveri, yksinkertaista.

ainut vaan että kaikki ei ymmärrä.

Vierailija: Puhu vain omasta puolestasi. Meillä muilla on monia syitä olla vastaamatta.

MINÄ: Olen kait jonkunlainen stalkkari koska lähettelen yksipuolisia viestejä eräälle henkilölle enkä odota niihin mitään vastausta. Meillä on selvittämättömiä asioita ja arvelen että ystävällissävyiset viestini voisivat auttaa häntäkin ymmärtämään vanhan tilanteemme mistä syystä jatkan. Tosin viime aikoina kaikki tuntuu jo selvitetyltä ja viestit vähenevät mutta toisinaan pomppaa ajankohtaisia asioita ja lähetän sitten kuitenkin viestin. Joku kuukausi sitten radiosta tuli terveiset nimiselleni henkilölle hänen nimiseltä henkilöltä ja biisi oli Carole King: You've got a friend. 

Minä en jaksa enkä halua pitää ystäviini yhteyttä kovin tiiviisti. Olen huomannut, että on parempi pitää vähän etäisyyttä, jotta se suhde säilyy hyvänä ja kunnioittavana. Kokemukseni mukaan kovin läheinen ja tiivis yhteydenpito johtaa helposti jonkinlaiseen rajattomuuteen, epäkunnioittavuuteen, liikaan puhumiseen ja avautumiseen ja sitä myöten myös konflikteihin. Minulla se on tuollaista tietoista rajanvetoa ja se tarkoittaa sitä, että välitän siitä ihmisestä ja suhteestamme ja sen säilymisestä. Pelkästään omalla painollaan ihmissuhteeni ajautuvat kriisiin ja palavat loppuun. 

Mulla on vain yksi ystävä, tai no ilmeisesti entinen kun ei hänestä koskaan kuulu. Viimeksi nähtiin kesäkuussa ja heinäkuussa viimeksi laitoin viestiä. Luki sen muttei ole vastannut. Nykyään sitten olen vissiin täysin kaveriton. En enää laita viestiä ja roiku tuossa ihmisessä kun ei selvästikään kiinnosta olla kanssani tekemisissä.

Mulla on työ jossa pitkälti puhun ihmisten kanssa koko päivän. Jos en puhu, kirjoitan keskittymistä vaativia raportteja. Töiden jälkeen pitää ulkoiluttaa ja ruokkia koira, sekä ruokkia itseni ja tehdä jotain kotihommia, ehkä käydä kuntosalilla tai jossain riennossa joskus. Kun lopulta pääsen rauhoittumaan päivän päätteeksi, en jaksaisi alkaa näpytellä puhelinta tai soittamaan jollekin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö koskaan haluaisi olla yhteydessä. Mieluiten vaihtaisin kuitenkin ne kuulumiset kasvokkain. Viesteihin vastaamisessakin on se, että yleensä yksi viesti ei riitä, vaan perään tulee heti uusi. Yritä siinä sitten tehdä jotain muuta, kun puhelin kilisee aina parin minuutin välein. Ymmärrän, että ei ole kivaa jos ei saa viestiin tai soittoon vastausta. Olen yrittänyt selittää ystävilleni omaa suhtautumistani, jotkut ymmärtää, toiset ei. Ehkä olen sitten huono ystävä, mutta onneksi kelpaan kuitenkin joillekin.

Ihmisillä on todella vaihtelevia ja erilaisia tarpeita ja rajojen tarvetta ystävyyden suhteen. Aina ne eivät ole edes kovin tiedostettuja. Näistä kannattaa puhua ääneen.

Ystävyyden idea on juuri siinä, että voidaan olla yhteyksissä silloin, kun molemmille sopii. Mitään vaatimuksia frekvenssistä ja tavoitettavuudesta ei ole, tosiystävyys on sellaisesta vapaa. Ihmisillä on aivan tarpeeksi velvoitteita työn ja perheen suhteen elämässä. Ystävyys on jotain ekstraa, luksusta, jossa kaksi aikuista ihmistä saa nauttia toistensa seurasta ja jakaa asioita.

Kuulostaa aika tarvitsevilta monen näkemykset täällä. Ehkä ovat yksinäisiä tai muuten tukea kaipaavia. Ystävyys ei kuitenkaan ole pääasiassa toisen tukikeppinä olemista, vaikka siinä voi joskus sitäkin olla. Ystävyys syntyy, koska ihmiset yksinkertaisesti viihtyvät toistensa seurassa. Yleensä kasvotusten. Monikaan ihminen ei pidä viestittelystä tai puhumisesta puhelimessa. 

Vierailija kirjoitti:

jotkut ovat vain kylmäsydämisiä

Itselläni (miehenä) oli aikoinaan naispuolinen "ystävä", joka vastasi kiukkuisesti siihen, kun toivoin hänen joskus ottavan yhteyttä, ettei sillä ole mitään merkitystä, kumpi ottaa yhteyttä lisäten, ettei hän varmasti soita minulle. Usein kävi myös niin, että kun oli sovittu, että soitan hänelle johonkin tiettyyn aikaan (nainen asui ulkomailla), hän ei välittänytkään olla tavoitettavissa. Siedin tätä vuosia, kun omalta puoleltani jutussa oli kysymys jostain ihan muusta kuin ystävyydestä. Nainen nimittäin piti suhdettamme ystävyytenä, mutta omasta mielestäni siinä ei ollut kyse edes siitä, vaikka tapasimmekin silloin tällöin. Katkaisin lopulta välit, enkä ole sitä katunut.

Onko näillä ystävän vastaamattomuudesta sydämistyneillä vain yksi ystävä? Minä en edes huomaa, jos joku ei minun viestiini heti tai edes viikon päästä vastaa. Joka päivä tapahtuu jotain ja tulee juteltua jonkun kanssa. Sydänystäviä on viisi, siihen päälle vielä sisarukset.

Ihmettelen myös tuota "katkaisin välit". Kuulostaa kuin sillä haettaisiin huomiota itselle ja draamaa. Kun toinen ei toimi juuri kuten itse tarvitsee ja haluaa, niin ollaan näpäyttävinään. Kypsä ihminen antaisi asian olla ja hiipua itsekseen ilman mitään erillistä välien katkaisemista.

Ystävyys ei ole seurustelusuhde tai parisuhde. Se tarvitsee ilmaa, tilaa hengittää. Ystävyydessä tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Siinä ei tarvitse ansaita toista. Monilla on nykyään sekä parisuhteessa että ystävyyssuhteessa ajatus, että toisen pitää ansaita hänet. Se on narsistista. Hyvä itsetunto on paikallaan, mutta silloin täytyy arvostaa myös toista eikä ajatella, että juuri toisen täytyy ansaita minut.

On ollut, erehdyin luulemaan hyväksi ystäväksi koska esitti sellaista, paljastui ihan muuksi ihmisillä leikkiväksi tapaukseksi. Aina jos kysyin viestillä mitä kuuluu tai nähtäisiinkö, luki viestin vasta viikon päästä, sama puheluissa. Somessa hyöri kyllä kaiket päivät tykkäilemässä ja kommentoimassa muiden juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla samanlaisia kuin parisuhteen? Jatkuvaa näkemistä, yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa. Katkeria kommentteja koko keskustelu täynnä. 

Mulla on kaveri, joka vähän väliä katkaisee välit, siitä syystä etten jaksa vastata hänelle joskus puhelimeen. Arkeni on raskasta, uuvuttava fyysinen työ, erityislapsi joka tuo omat haasteensa, välillä painaa uniongelmat ja stressi. Vapaa-aikana haluan käyttää voimien keräämiseen ja ihan vain perheeseeni. Työttömällä tai kotiäidillä on paljon enemmän aikaa yhteydenpitoon ja näkemiseen, kuin perheellisellä työssäkäyvällä. Monesti välimatkakin tuo haasteensa näkemiseen.

 

Onneksi minulla on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa näemme harvoin, koska asumme joko eri puolilla Suomea tai eri maissa. Silti kun yhteyden saa, vaikka puolen vuoden jälkeenkin, niin juttu jatkuu siitä mihin jäi. Näi

Itsekäs ajattelumalli.

Mua ei tyydytä olla somekaveri tuhansien joukossa.



Eikä mua tyydytä nähdä tai vaihtaa sana kerran puolessa vuodessa.

Henkilön mielestä toinen ajattelee itsekkäästi ja sitten hän jatkaa: "Mua ei tyydytä - - eikä mua tyydytä". 

Olet rasittava, haluaa sinusta eroon? Jos jonkun ihmisen seurasta ja yhteydenpidosta tulee hyvä mieli, niin ei sellaista välttele. Sori vaan. 

Vierailija kirjoitti:

On ollut, erehdyin luulemaan hyväksi ystäväksi koska esitti sellaista, paljastui ihan muuksi ihmisillä leikkiväksi tapaukseksi. Aina jos kysyin viestillä mitä kuuluu tai nähtäisiinkö, luki viestin vasta viikon päästä, sama puheluissa. Somessa hyöri kyllä kaiket päivät tykkäilemässä ja kommentoimassa muiden juttuja.

Se että somessa painaa tykkäyskommenttia tai heittää lyhyen kommentin johonkin on vaativuudeltaan ihan eri tasoa sen kanssa, että heittäytyisi keskusteluun ystävän kanssa ja tekisi päätöksiä tapaamisesta. Kun uuvuttaa, niin on ihan tavallista että energiaa ei oikein riitä muuhun kuin sometykkäyksiin, ja somen selailu voi tuntua rentouttavalta. Ei kannattaisi ottaa sitä henkilökohtaisesti minään oman arvonsa tai ystävyyden mittarina. Mutta toki voi vetää herneen nenään halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko näillä ystävän vastaamattomuudesta sydämistyneillä vain yksi ystävä? Minä en edes huomaa, jos joku ei minun viestiini heti tai edes viikon päästä vastaa. Joka päivä tapahtuu jotain ja tulee juteltua jonkun kanssa. Sydänystäviä on viisi, siihen päälle vielä sisarukset.

Ihmettelen myös tuota "katkaisin välit". Kuulostaa kuin sillä haettaisiin huomiota itselle ja draamaa. Kun toinen ei toimi juuri kuten itse tarvitsee ja haluaa, niin ollaan näpäyttävinään. Kypsä ihminen antaisi asian olla ja hiipua itsekseen ilman mitään erillistä välien katkaisemista.

Jos tosiaan haluaa katkaista välit kokonaan, on mielestäni kypsempää tehdä se selväksi. Muuten toiselle voi jäädä tilanteesta täysin väärä käsitys ja hän voi luulla, että ollaan edelleen kavereita ja yhteydenpito jatkuu joskus myöhemmin.

Tosin on tilanteita, joissa on parempi vain "ghostata". Itsekin olen tehnyt niin entiselle kaverille. Hänet tuntien en ole uskaltanut sanoa suoraan, että en halua enää koskaan olla tekemisissä. Jos olisin sanonut sen, hän olisi todennäköisesti suuttunut ja olisi asemastaan johtuen pystynyt järjestämään minulle ikävyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olet rasittava, haluaa sinusta eroon? Jos jonkun ihmisen seurasta ja yhteydenpidosta tulee hyvä mieli, niin ei sellaista välttele. Sori vaan. 

Todennäköisesti on kyse tästä. Minkä takia kukaan jättäisi vastaamatta ihmiselle, jonka seurasta nauttii? Sitä kannattaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

On ollut, erehdyin luulemaan hyväksi ystäväksi koska esitti sellaista, paljastui ihan muuksi ihmisillä leikkiväksi tapaukseksi. Aina jos kysyin viestillä mitä kuuluu tai nähtäisiinkö, luki viestin vasta viikon päästä, sama puheluissa. Somessa hyöri kyllä kaiket päivät tykkäilemässä ja kommentoimassa muiden juttuja.

Tää voisin olla minä. Pyörin somessa, mutta läppärillä. En katso puhelinta juuri koskaan, ja koen pienen kosketusnäytön käytön äärimmäisen hankalaksi. En mielelläni viestittele puhelimella, enkä puhu puheluitakaan. Somesta tavoittaa, ja jopa sähköpostilla paremmin kuin puhelimella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kavereita kyllä on jotka eivät vastaa aina, mutta kaikki ystävät kyllä vastaavat aina.

Jopa ihmiset ymmärtäisi tän.

jos toistuvasti ei vastaa tai vastaa aina viiveellä, kyseessä ei ole ystävä vaan kaveri, yksinkertaista.

ainut vaan että kaikki ei ymmärrä.

 

Puhu vain omasta puolestasi. Meillä muilla on monia syitä olla vastaamatta.

Jos toistuvasti ei vastaa ehdotuksiin, kysymyksiin tai vastaa niihin aina viiveellä, kyseessä ei ole niin hyvä ystävä kuin saatat haluta 

 

Ei ole niin hyvä ystävä kuin SAATAT haluta? Aika epämääräistä. Mieti nyt, jos joku sanoisi: Sinulla ei ole niin paljon rahaa kuin saatat haluta. Jos ei edes tiedetä mikä se rahasumma olisi, miten voidaan tietää ettei rahaa ole niin paljon.

Minulle ystävät ovat tärkeitä ihmisiä, mutta eivät niin tärkeitä, että pahoittaisin mieleni jos eivät vastaile ahkerasti viesteihin. Vaikka voin ihmetellä mistä pitempi vastaamatta jättäminen johtuu. Lähinnä se vastaamattomuus ärsyttää silloin, jos olen kysynyt jotain tärkeää, mihin haluaisin vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näillä ystävän vastaamattomuudesta sydämistyneillä vain yksi ystävä? Minä en edes huomaa, jos joku ei minun viestiini heti tai edes viikon päästä vastaa. Joka päivä tapahtuu jotain ja tulee juteltua jonkun kanssa. Sydänystäviä on viisi, siihen päälle vielä sisarukset.

Ihmettelen myös tuota "katkaisin välit". Kuulostaa kuin sillä haettaisiin huomiota itselle ja draamaa. Kun toinen ei toimi juuri kuten itse tarvitsee ja haluaa, niin ollaan näpäyttävinään. Kypsä ihminen antaisi asian olla ja hiipua itsekseen ilman mitään erillistä välien katkaisemista.

 

Jos tosiaan haluaa katkaista välit kokonaan, on mielestäni kypsempää tehdä se selväksi. Muuten toiselle voi jäädä tilanteesta täysin väärä käsitys ja hän voi luulla, että ollaan edelleen kavereita ja yhteydenpito jatkuu joskus myöhemmin.

Tosin on tilanteita, joissa on par

Minusta välien eksplisiittinen katkaiseminen on noloa, ikään kuin viimeinen huomionhaku. Jos toinen kerran on vastaillut laiskasti viesteihin tai ei ollenkaan eikä hänelle ole ehdotetut tapaamiset sopineet, niin mitä välejä enää on, jotka pitäisi katkaista? Viittaan siis nimenomaan tämän ketjun viesteihin, joissa on kerrottu että toiseen ei saa yhteyttä ja sitten tämä yhteydenpitäjä on "katkaissut välit".

Minulla oli ns. ystävä, josta tuli rasite. Aloin säännöstellä tavoitettavuuttani hänen suhteensa. Hän jatkoi pommittamistaan viestein ja välillä vastasinkin, silloin kuin huvitti. Hän kuitenkin ilmeisesti nokkautui siitä, etten ollut saatavilla juuri kuten hän olisi halunnut, joten hän keksi väärinkäsityksen, josta sai tekosyyn loukkaantua ja katkaista välit. Vaikka olisi ihan riittänyt, ettei olisi enää pitänyt yhteyttä.