Onko teillä ystäviä jotka ei vastaa viesteihin tai puheluihin?

On. Tiedän, että hänellä on raskas elämänvaihe ja on masentunut. Ei mulla oo tarvetta lisätä hänen kuormaansa, on kyllä yhteydessä sitten, kun jaksaa.

Ystävöni, tuleva ex-ystävä on niin kovasti kiireinen ettei ehdi vastaamaan eikä soita takaisin viikkoihin. Taidan antaa olla sitten.

Ei se varmasti ole kiireisyyttä (kai nyt kaikilta löytyy yksi minuutti viestin kirjoitukseen). Omalla kohdallani se on kuormittumista. Olen vaativassa työssä käyvä kahden lapsen yh.

Kun mulla on vaikka lapsivapaa ja aion keskittyä omiin juttuihini, en välttämättä vastaile esim. lapsen kaverin vanhemmalle, joka viestittelee lapsen asioissa. Johtuu ihan siitä, että mun on pakko rajata henkisesti mun keskittymistä esim. omaan lepoon ja järjestellä ne lapsen asiat sitten, kun lepopäivä on ohi.

Tietty joskus saatan olla vaikka reissussa vaikka lasten kanssakin ja se voi olla niin intensiivistä, että jää viesteihin vastaamatta sillä hetkellä. Muistan sitten parin päivän päästä, että ai niin tuli se viesti.

Elämä on siis aika kuormittavaa (paljon pientä asiaa kokoajan meneillään) ja vaikka ystävät toki lämmittää, niin on se taas keskeytys ja lisähomma siihen nähden, mitä oli tekemässä. Sitten mielellään varaan ko. ystävälle vaikka kokonaisen lapsivapaapäivän välillä, jolloin voin keskittyä häneen.

Kriisitilanteet erikseen, eli kyllä mäkin nyt sitten olen heti saatavilla ja priorisoin ystävän asian, jos ystävällä on joku kriisi. Eli yllämainittu vain siis normaaliolosuhteissa, kun kaikki ok.

En vastaa, kun en jaksa kuunnella jaaritteluja kummin kaiman naapurin asioista tuntikausia. Tarvitsen omaa aikaa ja tilaa ja viikonloput menee oman perheen ja kotitöiden parissa.

Mulla on yksi. Olen jopa seissyt hänen ovensa takana kerran enkä päässyt sisään, kun en tiennyt ovikoodia. Meillä oli siis sovittu tapaaminen. Soitin hänen miehelleen niin pääsin sisään. Hän ei vastannut puhelimeen.

Olen ottanut sen linjan hänen kanssaan, että voin nähdä häntä porukassa, missä on meidän yhteisiä ystäviä. Muuten ei hirveästi kiinnosta enää kun kaikki on niin hirveää säätöä.

Hänellä on aikataulujen kanssa aina ongelmia. En siis sovi hänen kanssaan mitään yhteisiä menoja. Häntä pitää aina odottaa.

Ihana ihminen, mutta kun kaikki on niin hankalaa, niin enpä oikein viitsi enää. Jos tavataan, sovin asiat niin, että ei haittaa, jos hän ei pääsekään paikalle. En sovi mitään kimppakyytiä tms. koska siitä ei vaan tulisi mitään.

Vastaan viiveellä viesteihin, jotka ovat sisällöltään turhauttavia, esimerkiksi samaa vuosikausia jatkunutta vääntöä asioista joiden tuhoisuutta henkilö ei vieläkään itse ymmärrä. On vaikea vastata viesteihin, joiden arvomaailma ei vastaa omaa yhtään.

En vastaa tuntemattomiin numeroihin.

On. Lopetin itsekkin sitten tekemästä niitä alotteita tällaisten suuntaan. En ole yhden kanssa jutellut kohta vuoteen. Hän oli vielä ystävyyden alussa sellainen, että laittoi viestiä ihan jatkuvasti. Aina kun esim facen chatissä muutuin paikalla olevaksi, tuli häneltä viesti. Olimme parhaita ystäviä joku 10 vuotta. Lopulta hän ns. laiskistui. Laittoi viestiä lähinnä silloin, kun hänellä oli joku huoli. Ei ollut kiinnostunut, jos minulla oli jotakin huolia.

Olis hyvä jos kavereilla olisi suht.samanlaiset toimintatavat ja preferenssit että miten viestitään. Joku tykkää puheluista, toinen viesteistä ja joku haluaa tavata vain livenä.

Mulla on yksi ystävä joka ei tykkää viestitellä kuulumisia. Hän ehdottelee aika usein tapaamisia sitten. Välillä hänen parin sanan viestit tuntuu kylmäkiskoisilta eikä aina vastaa ollenkaan.

Itse en tykkää puhua puhelimessa mutta tykkään viestittelystä. Yksi kauempana asuva kaveri on samanlainen. Hänen kanssa vaihdetaan usein ajatuksia viesteillä eikä se tunnu kummastakaan rasittavalta. Jos on kiire, voi laittaa että palataan myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Oli, mutta lopetin yhteydenpidon. Tuollainen välinpitämättömyys ja vielä muutamat oharit päälle tapaamisissa, joten tuo päätös.

Hänen viimeisimpään viestiin en vastannut puoli vuotta sitten. Mitään yhteyttä ei ole edes yrittänyt ottaa. Minun varassa oli yhteydenpito viimeiset kaksi vuotta. Luulin joskus neljä vuotta sitten, että hän on parhaimpia ystäviä. Kerran vastasi soittoon viestillä "soitan lähipäivinä". Soitti kolmen kuukauden kuluttua😕

Mulla oli pitkäaikaisen ystävän kanssa tätä. Aina kun tarvitsi kuuntelijaa tai jotain kelle purkautua elämän epäreiluuksista niin minä tulin mieleen. Muutoin mun kanssa ei huvittanut tehdä juurikaan mitään. Ainakaan ne asiat mitä minä ehdotin eivät käyneet. Välillä jopa ivallisesti vastasi ettei hän nyt tuollaisesta ole kiinnostunut. Pääpointti kuitenkin näissä ehdotuksissa oli se, että olisimme tavanneet ja jutelleet naamatusten ilman niitä kymmeniä viestejä, mutta hänelle ei koskaan käynyt. Suostuin kyllä hänen ehdotuksiin alkuun, mutta nekin aina muuttuivat kalkkiviivoilla. Teki ohareita, eikä koskaan oikeastaan voinut olla varma toteutuuko tapaaminen.

Yhteyttä otti kun olisi mm halunnut, että autan pääsemään samaan firmaan töihin missä itse olen, tai jotain ilmaista etuutta työhöni liittyen. Mulla olisi pitänyt olla aikaa hänelle, mutta hänellä ei useinkaan minulle. Kun otin yhteyttä ei jaksanut ja lupasi palata parin päivän sisällä tai viikonloppuna. Kului joskus viikkoja jopa kuukausia. Enkä todellakaan pommittanut häntä vaan yhteydenpito meni oikeastaan aina hänen ehdoillaan.

Viimeinen minulle tehty ohari ilmoitettiin useita tunteja myöhässä iloisena ja niin, ettei asia vaivannut häntä viestin perusteella lainkaan. Viis siitä, että mulla meni koko päivä harakoille sen takia. Silloin totesin että nyt riittää. Toivon hänelle hyvää ja juttelen jos sattumalta nähdään, mutta yhteydenpidon lopetin täysin. Hän ei tarvitse mun kuulumisiani, eikä aikaani kun ei sitä osaa kunnioittaa. On muuten ollut helpompaa ilman tekemällä tehtyä draamaa ja soutamista ja huopaamista.

Minä itse, olen cityerakko ja introvertti egosentrinen egoisti.

Oli. Jätin yhteydenottamisen ja yhteys katkesi. Silti kuulin että tämä ihminen haluaisi minun ottavan yhteyttä. Itse ei ilmeisesti voi.

Yksi entinen ystävä ei vastaa puheluun mutta saattaa laittaa viestin, että oliko sulla joten asiaa? En ole enää soitellut. Hän sitten soittaa sen pari kertaa vuodessa. En oikein ymmärrä miksi pitäisi enää pitää yhteyttä.

Minä en oikein jaksa erään kaverin kanssa viestitellä tai puhua puhelimessa. Asumme sen verran kaukana toisistamme, että tuo on oikeastaan ainoa yhteydenpitomuoto eikä minusta puhelimessa puhuminen tai viestittely yleensä ole raskasta, mutta tämän ihmisen kanssa usein on.

Hän jauhaisi puhelimessa vaikka kuinka monta tuntia ja jos haluan lopettaa, niin se on pirun vaikeaa ja menee melkeinpä luurin korvaan lyömiseksi. Hän ei vaan malta lopettaa, vaikka sanon minun pitää mennä nyt. Puhetta vaan silti tulee, jos hän on "puhumisvuorossa". Yleensä meillä on kuitenkin ihan mukavia, molemminpuolisia puheluita, mutta toisinaan tuntuu että minä olen se kuuntelija ja jos saankin jonkun oman jutun sanottua väliin, niin "tuosta tulikin mieleeni kun..." ja taas lähti.

Viestittelyssä vähän sama juttu. Hän kirjoittaa niin nopeasti pieniä pätkiä, että minä en ehdi oikein perässä. Käyn kommentoimaan jotain ja sillä aikaa on tullut useita uusia lauseen pätkiä sinne väliin. Hän ei myöskään laita viestiä esimerkiksi jostain riidasta miehensä kanssa niin että saisin sen sitten aikanani lukea ja mahdollisesti vastata, vaan tämä alkaa että "ai että mikä riita meillä oli!" ja tähän minun pitäisi sitten pyytää kertomaan lisää. Vasta sen jälkeen kaverini voi kertoa enemmän. Olen kyllä useasti sanonut, että kirjoittaa vaan kerralla koko jutun niin luen kyllä kun ehdin, mutta ei. Välillä en enää vaan jaksa alkaa vastaamaan noihin mitään, koska sitten alkaa se yllämainittu viestitykitys kun kaveri olettaa minun olevan nyt kuulolla. 

Kaveri on minulle rakas, mutta tämä yhteydenpito on välillä vähän raskasta...

Joo näyttää olevan. Hänellä ei ole mitään menoa eikä muutakaan seuraa. Ilmeisesti vain haluaa erakoitua.

On. Alkoi kun ystävällä oli vaikea elämäntilanne. Ymmärsin ja sanoin ettei ole kiire vastaamiseen.

Sama jatkuu kuitenkin vielä nyt vuosien päästä, kun elämäntilanne on ohitse. Mietin, roikottaako hän muitakin päiväkaupalla vastaamattomien viestien päässä?

Emme nykyään enää näe toisiamme, sillä kun hän vastaa vaikkapa siihen käykö maanantaina, olen ehtinyt jo sopia muuta ensin muutaman päivän odoteltuani.

Kaveri välillä ihmettelee kun en vastaa.

Vastausnopeuteni myös riippuu siitäkin tietysti, kuka laittaa viestiä ja kuinka usein.

Vastaan viiveellä.

Jos utelias takiainen laittaa liian usein viestiä, niin en vastaa heti vaan odotan joskus jopa muutaman päivän ennen kuin vastaan, hänellä on muutenkin tapana yliajatella asioita ja harmittaa, että hän jopa huolehtii välillä onko kaikki hyvin tms jos en vastaa esim vuorokauden sisällä, oikeasti en vain haluaisi vastata, ja yritän viivytellä. Hän haluaisi olla yhteydessä tyyliin koko ajan , mutta jos hän osaisi ajatella aivoillaan eikä vain epätoivollaan, hän ottaisi etäisyyttä

Kuka on niin epätoivoinen että koittaa väkisin tavoitella tavoittamatonta. Tavoittamattomuushan on selvä viesti ettei kiinnosta. 

Väärin antaa välillä jotain toivoa ja sitten taas kadota pitkäksi aikaa. Ja pitäisi sopia sellaiset säännöt mitkä kummallekkin sopii. Sanoa suoraan ettei aio vastailla heti viesteihin jos sellainen sopii eikä halua tiivistä tapaamista. 

Jotkut odottavat ystävyyssuhteelta parisuhteen kaltaista sitoutumista.😅 Jos ei ole parisuhdetta niin ystävät voivat olla sellaisen korvikkeena. 

Itse tykkään perheellisistä ystävistä joilla ei ole juurikaan aikaa ja riittää vaikkapa työ tai harrastusten parissa ystävyys niin ettei tarvitse vapaa-ajalla seukata. 

On, ja nyt se on loppu. Tämä tyyppi kuvittelee myös olevansa uskovainen ja hyvä kristitty.

Vierailija kirjoitti:

On, ja nyt se on loppu. Tämä tyyppi kuvittelee myös olevansa uskovainen ja hyvä kristitty.

Täysin off topic, mutta uskovaiset ovat ihmisinä kaikkein paskimpia.

Mun mielestä soittelu on jotenkin vanhanaikaista... ja kuka edes ehtii vastailla kesken työpäivän tai kun on lasten kanssa jne.  Itsekästä odottaa, että toinen jättää kaiken kuunnellakseen jaaritteluja. Hätätilanteet asia erikseen. Laittaa WA-ääniviestejä, ne voi kuunnella vaikka töitä tehdessä ja vastata nopeasti. Kaikki muu vie liikaa aikaa.