Miten hyväksyä se että miestä ei vain kiinnosta hänen lapsi?
Olen toivonut ja odottanut, että miestä alkaisi kiinnostamaan viettää aikaa lapsensa kanssa ja alkaisi kiinnostamaan lapsensa asiat. Vauvasta saakka odottanut, pyytänytkin monta kertaa. Lapsi on nyt neljä eikä vain kiinnosta, ei osoita mitään kiinnostusta lastaan kohtaan. Vaikka lapsen halusi ja perhe piti saada.
Mietin eroa asian vuoksi, en pysty varmaan enää olemaan miehen kanssa jos ei oma lapsi kiinnosta. Ja olen päivittäin surullinen lapsen puolesta, usein itken iltaisin siksi.
Pitääkö tämä vain hyväksyä vai jatkaa toivomista lapsen takia?
Kommentit (103)
Joskus asiat on vain pakko hyväksyä kun ei niihin itsellä vaikutusvaltaa ole.
Tulihan se sieltä, kun vähän potkii. Taidat olla itse kehällä?
Vierailija kirjoitti:
Suomen metsät on täynnä näitä möllyköitä, ikävä juttu lasten kannalta.
Ei ketään voi väkisin pakottaa kiinnostumaan, jotkut on sellaisia että innostuvat aluksi mutta kiinnostus hiipuu muutamassa viikossa.
Kurja että näitä on näin paljon, ei ole eka kerta kun tällaisesta kuulen.
Miehen on muututtava, etkö ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi väkisin pakottaa kiinnostumaan, jotkut on sellaisia että innostuvat aluksi mutta kiinnostus hiipuu muutamassa viikossa.
Taisi olla varmaan niitä harvoja miehiä, jolle on kerrottu lasten hankinnasta enimmäkseen hyviä asioita ja samalla uskoteltu lapsen hankinnan olevan hyvä asia hänellekin. Sitten hän on luottanut liikaa puheisiin ja ajatellut lapsen hankinnan olevan miehenkin elämänlaatua parantavaa. Sitten vasta lapsen hankinnan jälkeen tajusi todellisen puolen, että eipä se lapsen hankinta sitten ollutkaan hyvä idea. Toki voihan se periaatteessa olla mahdollista, että miestä rupeaa kiinnostamaan lapsensa elämä sitten vasta myöhemmin, kun lapsi on ensin kasvanut yli 14-vuotiaaksi ja kykenee tekemään edes jonkin verran hyödyllisiä asioita esim. auttamaan kodin askareissa.
mies vaistoaa ettei lapsi ole hänen ja hylkii häntä alitajuntaisesti.
Kannattaa tunnustaa
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä oli taas kusinen trolli.
Tuo sama ämmä postailee jatkuvasti tänne noita tänne, ja aiheet ovat aina samoja.
Eikä noissa aloituksissa ole mitään järkeä, sekopään kirjoittelua, mutta tyhmimmät mammat sitä eivät huomaa.
Mikä tästä tekee muka trollin? Tunnen ihan tosielämässäkin muutaman vastaavan tapauksen.
Ap on se tunnettu trolli, jota täällä kutsutaan Tarina-tädiksi.
Erittäin helposti tunnistettavissa olevat aloitukset.
Vierailija kirjoitti:
Ap on se tunnettu trolli, jota täällä kutsutaan Tarina-tädiksi.
Erittäin helposti tunnistettavissa olevat aloitukset.
Sinä kutsut tarinatädiksi hyvin monta eri henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on se tunnettu trolli, jota täällä kutsutaan Tarina-tädiksi.
Erittäin helposti tunnistettavissa olevat aloitukset.
Höpönlöpön.
Joistain miehistä ei vain ole isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä oli taas kusinen trolli.
Tuo sama ämmä postailee jatkuvasti tänne noita tänne, ja aiheet ovat aina samoja.
Eikä noissa aloituksissa ole mitään järkeä, sekopään kirjoittelua, mutta tyhmimmät mammat sitä eivät huomaa.
Sinä se trolli olet. Käyt asiallisissa ketjuissa väittämässä niitä trolleiksi ja yrität sillä estää keskustelun aiheesta.
Ehkä eräänlainen status juttu toi lapsi.
Vanhempana ehkä pelikaveri ja kaljoittelu frendi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eräänlainen status juttu toi lapsi.
Vanhempana ehkä pelikaveri ja kaljoittelu frendi.
Tämä.
Miehen fokus on väärissä asioissa. Hän käyttää aikaa kaikenlaiseen turhuuteen, eikä siksi huomaa perhettään. Hänelle tekisi hyvää lähteä 2 viikoksi mökille ilman sähköä ja puhelinta. Yksinäisyydessä ajatukset kirkastuvat ja asiat menevät automaattisesti tärkeysjärjestykseen. Mökiltä palatessa miehellä ei saa olla mahdollisuutta palata niihin asioihin, jotka etäännyttävät hänet olennaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa ja kohtuutonta, jos mies itse halusi lasta. Missä vaiheessa asiat alkoivat mennä pieleen ja kiinnostus lapseen loppui?
Onko hän suostunut antamaan mitään perusteluja käytökselleen?
Olen nähnyt useita vastaavia avauksia täällä ja kaikkia yhdistää se, ettei mies suostu puhumaan asiasta ollenkaan.
Moni tunne-elämältään vajaa tai rampa yksilö päätyy "suorittamaan" elämää siten, että ollaan tehopakkauksia töissä, harrastetaan, pitää olla se perhe ja talo (kulissit kuten muillakin, sehän kuuluu asiaan että "lapset on nyt tehty", "puoliso hankittu", jne). Kaikki periaatteessa ok. Mikään ei vaan "tunnu" miltään.
Niitä tunteita ei vaan löydy siihen että osoittaisi kiintymystä tai kiinnostusta läheisiään kohtaan.
Suoritetaan itsekkäästi elämää, muut sopeutukoot,amputoikoon omia tunnetarpeitaan, koska eihän mikään kuitenkaan näytä ulospäin olevan vialla.
Paradoksaalista kylläkin, tällaiset henkilöt joko pärjää erinomaisesti työympäristöissään tai vastaavasti aiheuttavat suunnatonta vahinkoa. Perheen jaksamisen kustannuksella edetään ja mikäli perhe hajoaa, hajoaa usein suorittajan psyykekin.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä alkaa kiinnostaa lapset kun ne on vähän toisella kymmenellä
Meillä näin. Lapsi ei kiinnostanut miestä yhtään kun oli alle 10v, ehkä ei vain osannut olla. Nyt kun lapsella ikää 12v niin ovat kuin paita ja perce ja omassa kuplassaan, mihin tuntuu etten minä aina mahdu, heillä niin paljon omia juttuja, mitkä mua ei oikein kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä alkaa kiinnostaa lapset kun ne on vähän toisella kymmenellä
Lapsia ei välttämättä kiinnosta viettää aikaa puolitutun miehen kanssa, kun kavereiden kanssa on hauskempaa.
Ei ole naisen vika jos joutuu miehen huijaamaksi. Toki sitten jos monta lasta tekee tuohon tilanteeseen niin on turha valittaa.