Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

Tämähän se olisi. Mieskavereiden kanssa keskustelut menee aina välttämättä politikkkaan ja historian merkitykseen nyky elämässä. Naisten kanssa puhutaan enemmän ihmissuhteista ja tunteista ja mietitään syvällisemmin;"Mitä sanoisit 18v itsellesi jos tapaisit nyt? Jos Mannerheim ja Hitler tulisi synttäreillesi niin mitä tarjoaisit?", Millaisen ravintolan perustaisit? "Ihan mukavaa hömpötystä lasin äärellä, mutta ei noissa paljon esitietoa tai ajattelua tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.

Juuri tätä tarkoitan. Ne suurimmat ja näennäisesti älykkäimmät aiheet ovat mielestäni keskustelunaiheina todella tylsiä, kun niistä harvoin tulee itselle yllätyksiä, oivalluksia, omaperäisiä mielipiteitä tms. En pidä mielekkäänä keskustelua, jossa vain toistellaan niitä mantroja ja luetellaan jotain ulkoa opeteltuja nippelitietoja. 

Keskustelu on tylsää, jos keskustelee ihmisten kanssa, jotka tukeutuvat vain johonkin netistä lukemaansa yhteen tietoon. Sellaisten ihmisten kanssa keskusteleminen, joilla on laaja yleissivistys ja tiedot maailmasta, ei ole tylsää. 

Musta tuntuu kummalliselta, että te ette keksi muita tapoja puhua vaikkapa ilmastonmuutoksesta kuin mantrojen toisteleminen tai ulkoa opetellun nippelitiedon luetteleminen.

Kerro toki, mitä on se laaja yleissivistys ja tieto maailmasta, jota ei ole jollain tavalla opeteltu. En mielestäni puhunut netistä luetusta yhdestä tiedosta. Kyllä minusta on tylsää keskustella laajankin yleissivistyksen omaavan henkilön kanssa, ellei hänellä ole aiheeseen mitään omaa ja henkilökohtaista näkökulmaa vaan kaikki hänen sanomansa perustuu siihen, mitä joku toinen on asiasta oivaltanut tai kertonut. 

Anteeksi, mutta kysymyksesi on jotenkin todella kummallinen. Laaja yleissivistys tarkoittaa sitä, että on maailmasta erilaista tietoa, jonka perusteella reflektoi muuta saamaansa tietoa. Mun mielestä on myös outoa se, että nostetaan joku yksittäinen iso aihe, vaikkapa ilmastonmuutos, tikun nokkaan ja kerrotaan, että siitä sitä ei voi keskustella ollenkaan, kun se on niin tylsää. Maailmasta ja tiedosta kiinnostuneelle on todella vähän aiheita, jotka eivät kiinnostaisi jollain tapaa.

Kyllä minä tämän tiedän. En vain nyt ymmärrä, miksi ja miten sitä reflektointia tehdään kaverin kanssa keskustellessa eikä esimerkiksi siinä vaiheessa, kun niitä tietoja sinne päähän tupsahtaa. Jos minä tänään näen uutisen, jota pohdin mielessäni aiempaan tietooni suhteutettuna, minä sulattelen sen asian ihan itsekseni enkä pidä sitä mitenkään erityisenä asiana. Sitten kun tapaan kaverin, minulle ei todellakaan tule mieleen tehdä siitä asiasta keskustelua, koska käsittelin sen jo itse ihan erilaisessa tilanteessa. Minulle ei ole siis millään tavalla luontevaa nostaa keskusteluun yhtäkkiä tällaisia yleisiä aiheita. 

No sinä et todennäköisesti kuulu niihin ihmisiin, joista on mukava käydä keskusteluja toisten ihmisten kanssa, etkä näe keskusteluja hyvänä tapana vaihtaa ajatuksia ja ehkä myös oppia uutta.

Olipas aika ylimielinen olettamus. Minusta nimenomaan on mukava keskustella. Tälläkin palstalla viihdyn vallan mainiosti, jos löytyy mielenkiintoinen aihe. Eromme vain on se, että minä osaan keskustella ainoastaan asioista, jotka ovat itselleni jollain tavalla kokemusperäisiä eikä esimerkiksi fiktiivisten hahmojen fiktiivisiä tekoja ja ajatuksia tai jokin uutinen, jossa joku on todennut jotain, mihin minulla ei ole oikein mitään vasta-argumenttia. 

Minun ystäväpiirissäni keskustelu yleisistä aiheista lipuu usein henkilökohtaisen puolelle, eli jokin poliittinen päätös, uutinen, kirja tai elokuva inspiroi meitä miettimään jotain omaan elämään kuuluvaa asiaa.

Tässä nyt rautalankaesimerkki tuota imastonmuutos-teemaa käyttäen:

Keskustellaan vaikka siitä, herättävätkö lämpenevä ilmasto ja maapallon muuttuvat elinolot meissä ahdistusta. Jätämmekö esimerkiksi lapset tekemättä ilmastokriisin vuoksi? Olemmeko lopettaneet lentämisen koska podemme lentohäpeää? Miten maailmankuvamme eroaa vanhempiemme sukupolven maailmankuvasta ilmastokriisin vuoksi? Millaisia keskusteluja olemme käyneet ilmastoasioista omien vanhempiemme kanssa? Voimme myös spekuloida (lukemaamme tutkimukseen, näkemiimme dokumentteihin tms. nojaten) esimerkiksi, miltä matkailun tulevaisuus tulee näyttämään tai miten ihmisten ruokailutottumukset tulevat muuttumaan. Miltä nämä ennustetut muutokset meistä tuntuvat? Voimme pohtia, miten ilmastonmuutos muokkaa arvojamme. Mikä on tulevaisuudessa hyvää elämää? Millaista toivoisimme sen olevan? Millaisista asioista nykymaailmassa uskaltaa haaveilla?

Kyllä tässä keskusteltavaa riittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella. 

Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa. 

Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.

Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.

Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä. 

Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.

En tiedä, miten nyt asian ilmaisisin, että ymmärtäisit. Mielestäni olen moneen kertaan nyt sanonut, että en tarkoita mistä aiheista puhutaan, vaan ihan sanasta sanaan, millä tavalla niitä aiheita käsitellään. Aloitetaanko keskustelu esim tuomalla esiin jokin uutinen? Kysytäänkö toisen mielipidettä asiaan? Oletetaanko, että toinen ei ole tietoinen siitä uutisesta? Mitä tapahtuu, jos toinen on tietoinen siitä ja huomaatte heti olevanne asiasta samaa mieltä? 

Ongelmasi ei niinkään ole se syvällinen keskustelu, vaan sosiaalisten taitojen puute. Yleensä ihmiset aloittavat keskuteluja varsin vaivatta ja se aihe joko etenee tai ei etene siitä luontevasti. Toinen voi vaikka aloittaa keskustelun lukemastaan kirjasta. Jos toinen ei ole siihen perhehtynyt, keskustelu siltä osin jää ja etsitään uusi aihe. 

Vierailija kirjoitti:

Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.

Sivusta totean, että vaikka julkaisut voidaan laajasti tulkiten katsoa ainakin vuoropuheluksi, niin varsinaista keskustelua se ei edes ole. Se on erittäin formaali uuden tiedon esitystapa tietyin tarkoitusperin. Papereitaan kokeidensa tuloksista kammioissaan vääntävät tutkijat kyllä tosiaan keskustelevat sitten ihan normaaliin tapaan toisensa tavatessaan, vaikka aihe koskisikin niitä julkaistuja artikkeleita. Julkaisuhan on lähinnä työn tulosten raportointia, joka vertautuu vaikkapa hoitajan tai lääkärin kirjauksiin yksittäisestä hoitotapahtumasta. Hoitaja tai lääkäri keskustelee kuitenkin potilaan tai kollegojen kanssa sitä nimenomaista tapausta koskien sitten ihan eri tavalla, puhumattakaan muusta yleisestä keskustelusta vaikkapa ammattialansa asioista jossain toisessa yhteydessä.

Helppo kommentoida.

Tutustuin tässä keväällä ihmiseen, jolle kerroin eri asioita. Hän kommentoi aina, että onpa mielenkiintoista. Mutta ei siis sitä itse asiaa, josta kerroin.

Ja siis kyse ei ollut siitä, että kaikesta on oltava näkemys, mutta yleensä älykäs löytää jotain sisällöllistä kommentoitavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että osa teistä jotenkin glorifioi koko syvällisyyden. Kaikki eivät ole syvällisiä ja se on ihan ok, se on eri asia kuin tyhmä. Myöskään korkea koulutus ei todellakaan ole mikään syvällisyyden tae, mutta siitä voi olla apua sanoittamaan ajatuksiaan. Pelkällä opiskelulla ei kenestäkään tule syvällistä keskustelijaa, vaan silloin alkaa tuo mantrojen jauhaminen tai jokin muu opittu malli siitä, miten "syvällisesti" puhutaan.

Varmaankin mistä tahansa aiheesta on oikeiden ihmisten kanssa helppo ajautua syvällisempään keskusteluun. Tästä voisi olla kuvaava esimerkki vaikkapa media. Keskustelu voisi edetä esimerkiksi niin, että arvioidaan sen tapaa vaikuttaa ihmisiin ja vaihdetaan kokemuksia aiheesta - ja ehkäpä oivalletaan jotakin uutta. Tämä on helppo aihe tähän tarkoitukseen, sillä kaikilla on kokemuksia koulutustaustastaan riippumatta eikä tähän yleensä anneta suoria vastauksia. Analysoimalla tekstien ja kuvien kieltä ja julkaisun ajankohtaa saa jo aika moniuloitteisia vastauksia. Samoja vaikuttamisen keinoja löytyy niin vaalihöpinästä kuin julkkisbeibejen jutuista. Nytkin on tehty niin monta poliittista liikettä meidän puoluekentällä, että niiden tosiasiallisien motiivien arvioimisessa menisi tovi (ei kai kukaan oikeasti luule, että marinin ateriat nostettiin esiin vain siksi, että ollaan huolissaan verorahoista). Tai sitten ylipäätään voisi jauhaa tuosta ilmastonmuutoksesta, että KUINKA siitä kerrotaan ihmisille ja mihin heitä johdetaan (ei, uskon kyllä ilmastonmuutokseen, mutta vaikuttamisen keinot on silti ilmeiset). Noista henkilöhahmoista puolestaan voi kirjailija viestiä vaikka mitä ilman, että on suoraan niin kirjottanut ja asia jää lukijan tulkittavaksi ja projisoitavaksi omaan todellisuuteensa.

Tai jotakin sellaista. Siis minun mielestäni. Tästäkin keskustelusta saa sen syvällisen ja älykkään, jos jaksaa jauhaa.

Muistatko, mikä on ketjun aihe? Joku kysyy, mitä ovat älykkäät keskustelut, joita käydään kavereiden kesken. Tässä nyt sitten useampi ihminen on yrittänyt sitä selittää. Musta on aika ärsyttävää, että ensin kysytään, mitä nämä älykkäät keskustelut ovat, ja sitten tullaan valittamaan, että tässä nyt glorifioidaan ja pidetään parempana. 

Mulle on ihan sama, mistä muut keskustelevat keskenään.

Silloin kun älykkäälle keskustelulle laitetaan sellainen vaatimus kuin vaikka korkea koulutus, niin kyllä se on aika räikeää. Aivan kuin nämä älykkäät keskustelut olisivat joku osoitus paremmuudesta. Ihan sivuhuomautuksena tämänkin ketjun sävystä joissakin kohdissa. Toki kaikki saa puhua mistä haluavat, mutta minun mielestäni älykkyyttä ja syvällisyyttä ei ole pakko romantisoida eikä ne ole mitään objektiivisia itseisarvoja. Tarkoitus ei ollut valittaa, mutta ihan totta, ei ne keskustelut ole nyt ihan niin ihmeellisiä, vaan jotain sellaisia, joita ihmiset käy ihan arjessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella. 

Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa. 

Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.

Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.

Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä. 

Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.

Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät. 

Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.

En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa. 

Kyllä, kirjailija osaa kirjoittaa fiktiivisen keskustelun, jota käydään vaikkapa elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta minä en ole kirjailija. 

Onpas erikoista, että pystytään hienoihin älykkäisiin keskusteluihin ihan tuosta noin vaan laajan yleissivistyksen turvin, mutta sitten onkin mahdotonta käydä se sama keskustelu fiktiivisesti päänsä sisällä. 

Keskustelu on vuoropuhelua, jossa ihmiset jakavat omia ajatuksiaan. Fiktion kirjoittaminen on ihan toinen ala, joka on luontevaa toisille, esim. kirjailijoille, mutta ei minulle. Yleissivistys ei takaa sitä, että olisi taitava kirjoittamaan fiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä jo on todettu, kyse on sivistyksestä jonka varassa juttu etenee. Olen kyllä ollut tällaisissa tilanteissa: keskustelu on edennyt mukavasti ja sitten joukussa on joku, jonka äly ja pohjatiedot eivät ole riittäneet sen seuraamiseen ja sitten hän on turhautuneena suuttunut. Jokainen saa tietysti keskustella sellaisista aiheista kuin haluaa. Mutta miksi MINÄ en saisi keskustella kirjoista ja filosofiasta ja politiikasta?

Mutta kun kerran ap halusi konkreettisen esimerkin: ystäväni kanssa keskustelin siitä onko Matti Pulkkisen "Romaanihenkilön kuolema" roussealaista romantiikkaa vastaan suunnattu filosofinen romaani.  Ja oletusarvo tietenkin, että molemmat tiesivät entuudestaan kuka on Matti Pulkkinen ja kuka oli Rousseau ja hänen filosofiansa. Ja se oli kiinnostava aihe ja hyvin stimuloivaa. Sinun mielestäsi se on ehkä naurettavaa. Mutta se ei ole sinua vastaan suunnattu aihe, joten varmaan saamme puhua mistä haluamme?

Minä en siis ole ap, joka tässä on useaan otteeseen kysellyt esimerkkejä. Enkä nyt ihan ymmärrä, mistä sait käsityksen, että kertomasi keskustelu olisi minusta naurettavaa. Tässä nyt muutamissa kommenteissa paistaa pieni ylimielisyys ja hyökkäävyys, kun ilmeisesti tämä kysymys koettiin nyt ikäväksi ja uhkaavaksi. Se, että mainostetaan kirjallisuuden ja filosofian tuntemuksella ei nyt vakuuta minua siitä, että minun kysymykseni olisi jotenkin typerä. 

Sinäkin vastasit tässä kysymykseen, mistä aiheesta voi syntyä keskustelua, vaikka minä olen tässä moneen kertaan sanonut, että sitä en kysynyt. Aiheesi kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta en siitä huolimatta valitettavasti ymmärrä, mitä tuossa keskustelussa on tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että osa teistä jotenkin glorifioi koko syvällisyyden. Kaikki eivät ole syvällisiä ja se on ihan ok, se on eri asia kuin tyhmä. Myöskään korkea koulutus ei todellakaan ole mikään syvällisyyden tae, mutta siitä voi olla apua sanoittamaan ajatuksiaan. Pelkällä opiskelulla ei kenestäkään tule syvällistä keskustelijaa, vaan silloin alkaa tuo mantrojen jauhaminen tai jokin muu opittu malli siitä, miten "syvällisesti" puhutaan.

Varmaankin mistä tahansa aiheesta on oikeiden ihmisten kanssa helppo ajautua syvällisempään keskusteluun. Tästä voisi olla kuvaava esimerkki vaikkapa media. Keskustelu voisi edetä esimerkiksi niin, että arvioidaan sen tapaa vaikuttaa ihmisiin ja vaihdetaan kokemuksia aiheesta - ja ehkäpä oivalletaan jotakin uutta. Tämä on helppo aihe tähän tarkoitukseen, sillä kaikilla on kokemuksia koulutustaustastaan riippumatta eikä tähän yleensä anneta suoria vastauksia. Analysoimalla tekstien ja kuvien kieltä ja julkaisun ajankohtaa saa jo aika moniuloitteisia vastauksia. Samoja vaikuttamisen keinoja löytyy niin vaalihöpinästä kuin julkkisbeibejen jutuista. Nytkin on tehty niin monta poliittista liikettä meidän puoluekentällä, että niiden tosiasiallisien motiivien arvioimisessa menisi tovi (ei kai kukaan oikeasti luule, että marinin ateriat nostettiin esiin vain siksi, että ollaan huolissaan verorahoista). Tai sitten ylipäätään voisi jauhaa tuosta ilmastonmuutoksesta, että KUINKA siitä kerrotaan ihmisille ja mihin heitä johdetaan (ei, uskon kyllä ilmastonmuutokseen, mutta vaikuttamisen keinot on silti ilmeiset). Noista henkilöhahmoista puolestaan voi kirjailija viestiä vaikka mitä ilman, että on suoraan niin kirjottanut ja asia jää lukijan tulkittavaksi ja projisoitavaksi omaan todellisuuteensa.

Tai jotakin sellaista. Siis minun mielestäni. Tästäkin keskustelusta saa sen syvällisen ja älykkään, jos jaksaa jauhaa.

Muistatko, mikä on ketjun aihe? Joku kysyy, mitä ovat älykkäät keskustelut, joita käydään kavereiden kesken. Tässä nyt sitten useampi ihminen on yrittänyt sitä selittää. Musta on aika ärsyttävää, että ensin kysytään, mitä nämä älykkäät keskustelut ovat, ja sitten tullaan valittamaan, että tässä nyt glorifioidaan ja pidetään parempana. 

Mulle on ihan sama, mistä muut keskustelevat keskenään.

Silloin kun älykkäälle keskustelulle laitetaan sellainen vaatimus kuin vaikka korkea koulutus, niin kyllä se on aika räikeää. Aivan kuin nämä älykkäät keskustelut olisivat joku osoitus paremmuudesta. Ihan sivuhuomautuksena tämänkin ketjun sävystä joissakin kohdissa. Toki kaikki saa puhua mistä haluavat, mutta minun mielestäni älykkyyttä ja syvällisyyttä ei ole pakko romantisoida eikä ne ole mitään objektiivisia itseisarvoja. Tarkoitus ei ollut valittaa, mutta ihan totta, ei ne keskustelut ole nyt ihan niin ihmeellisiä, vaan jotain sellaisia, joita ihmiset käy ihan arjessaan.

Missä tämä koulutusvaatimus on esitetty? Jos joku kysyy, milkaisia nämä älykkäät keskustelut ovat, mitä siihen pitäisi vastata? Jättää vastaamatta, ettei jokkekin tulisi oaha mieli siitä, että tässä nyt ro.antisoudaan älykkyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että osa teistä jotenkin glorifioi koko syvällisyyden. Kaikki eivät ole syvällisiä ja se on ihan ok, se on eri asia kuin tyhmä. Myöskään korkea koulutus ei todellakaan ole mikään syvällisyyden tae, mutta siitä voi olla apua sanoittamaan ajatuksiaan. Pelkällä opiskelulla ei kenestäkään tule syvällistä keskustelijaa, vaan silloin alkaa tuo mantrojen jauhaminen tai jokin muu opittu malli siitä, miten "syvällisesti" puhutaan.

Varmaankin mistä tahansa aiheesta on oikeiden ihmisten kanssa helppo ajautua syvällisempään keskusteluun. Tästä voisi olla kuvaava esimerkki vaikkapa media. Keskustelu voisi edetä esimerkiksi niin, että arvioidaan sen tapaa vaikuttaa ihmisiin ja vaihdetaan kokemuksia aiheesta - ja ehkäpä oivalletaan jotakin uutta. Tämä on helppo aihe tähän tarkoitukseen, sillä kaikilla on kokemuksia koulutustaustastaan riippumatta eikä tähän yleensä anneta suoria vastauksia. Analysoimalla tekstien ja kuvien kieltä ja julkaisun ajankohtaa saa jo aika moniuloitteisia vastauksia. Samoja vaikuttamisen keinoja löytyy niin vaalihöpinästä kuin julkkisbeibejen jutuista. Nytkin on tehty niin monta poliittista liikettä meidän puoluekentällä, että niiden tosiasiallisien motiivien arvioimisessa menisi tovi (ei kai kukaan oikeasti luule, että marinin ateriat nostettiin esiin vain siksi, että ollaan huolissaan verorahoista). Tai sitten ylipäätään voisi jauhaa tuosta ilmastonmuutoksesta, että KUINKA siitä kerrotaan ihmisille ja mihin heitä johdetaan (ei, uskon kyllä ilmastonmuutokseen, mutta vaikuttamisen keinot on silti ilmeiset). Noista henkilöhahmoista puolestaan voi kirjailija viestiä vaikka mitä ilman, että on suoraan niin kirjottanut ja asia jää lukijan tulkittavaksi ja projisoitavaksi omaan todellisuuteensa.

Tai jotakin sellaista. Siis minun mielestäni. Tästäkin keskustelusta saa sen syvällisen ja älykkään, jos jaksaa jauhaa.

Muistatko, mikä on ketjun aihe? Joku kysyy, mitä ovat älykkäät keskustelut, joita käydään kavereiden kesken. Tässä nyt sitten useampi ihminen on yrittänyt sitä selittää. Musta on aika ärsyttävää, että ensin kysytään, mitä nämä älykkäät keskustelut ovat, ja sitten tullaan valittamaan, että tässä nyt glorifioidaan ja pidetään parempana. 

Mulle on ihan sama, mistä muut keskustelevat keskenään.

Silloin kun älykkäälle keskustelulle laitetaan sellainen vaatimus kuin vaikka korkea koulutus, niin kyllä se on aika räikeää. Aivan kuin nämä älykkäät keskustelut olisivat joku osoitus paremmuudesta. Ihan sivuhuomautuksena tämänkin ketjun sävystä joissakin kohdissa. Toki kaikki saa puhua mistä haluavat, mutta minun mielestäni älykkyyttä ja syvällisyyttä ei ole pakko romantisoida eikä ne ole mitään objektiivisia itseisarvoja. Tarkoitus ei ollut valittaa, mutta ihan totta, ei ne keskustelut ole nyt ihan niin ihmeellisiä, vaan jotain sellaisia, joita ihmiset käy ihan arjessaan.

Kyllä ne keskustelut eroavat sillä perusteella mikä keskustelijoiden koulutustaso on. Akateemisten keskusteluissa ei ikinä aleta esimerkiksi jankkaamaan jotain pseudouutista tai tuoda argumentin tueksi youtube -videoita, joita näkee runsaasti esim. tällä palstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella. 

Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa. 

Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.

Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.

Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä. 

Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.

Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät. 

Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.

En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa. 

Kyllä, kirjailija osaa kirjoittaa fiktiivisen keskustelun, jota käydään vaikkapa elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta minä en ole kirjailija. 

Onpas erikoista, että pystytään hienoihin älykkäisiin keskusteluihin ihan tuosta noin vaan laajan yleissivistyksen turvin, mutta sitten onkin mahdotonta käydä se sama keskustelu fiktiivisesti päänsä sisällä. 

Keskustelu on vuoropuhelua, jossa ihmiset jakavat omia ajatuksiaan. Fiktion kirjoittaminen on ihan toinen ala, joka on luontevaa toisille, esim. kirjailijoille, mutta ei minulle. Yleissivistys ei takaa sitä, että olisi taitava kirjoittamaan fiktiota.

Okei. minä taidan sitten olla todella lahjakas, kun pystyn ihan koska vain tähän kehittämään esimerkiksi eilen käymäni keskustelun Marinin aamupaloista. En tiedä, vaatiiko tämä jotain erityistä sosiaalista kyvykkyyttä, että pystyy kuvittelemaan mielessään ihmisten reaktiot vaikka ne eivät juuri siinä silmien edessä olekaan. 

Numero 83 jatkaa vielä...

ja kirjoihin liittyen puhumme usein esimekiksi siitä, kehen kirjan hahmoista samaistumme ja miksi, millaisia ajatuksia kirja muuten meissä herätti, miten tulkitsimme kohdan X kirjassa, onnistuiko kirja mielestämme kommentoimaan jotakin ajankohtaista aihetta tai teemaa, olemmeko samaa mieltä Hesarin kirjallisuuskriitikon kanssa kirjasta, miten kirja eroaa kyseisen kirjailijan aiemmasta tuotannosta jne, jne. Emme tietenkään ole aina lukeneet kaikkia samoja kirjoja, mutta usein olemme. Keskusteluun nousevat usein uudet kotimaiset tai ulkomaiset teokset, jotka saavat palstatilaa kotimaisissa lehdissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella. 

Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa. 

Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.

Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.

Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä. 

Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.

Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät. 

Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.

En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa. 

Kyllä, kirjailija osaa kirjoittaa fiktiivisen keskustelun, jota käydään vaikkapa elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta minä en ole kirjailija. 

Onpas erikoista, että pystytään hienoihin älykkäisiin keskusteluihin ihan tuosta noin vaan laajan yleissivistyksen turvin, mutta sitten onkin mahdotonta käydä se sama keskustelu fiktiivisesti päänsä sisällä. 

Keskustelu on vuoropuhelua, jossa ihmiset jakavat omia ajatuksiaan. Fiktion kirjoittaminen on ihan toinen ala, joka on luontevaa toisille, esim. kirjailijoille, mutta ei minulle. Yleissivistys ei takaa sitä, että olisi taitava kirjoittamaan fiktiota.

Okei. minä taidan sitten olla todella lahjakas, kun pystyn ihan koska vain tähän kehittämään esimerkiksi eilen käymäni keskustelun Marinin aamupaloista. En tiedä, vaatiiko tämä jotain erityistä sosiaalista kyvykkyyttä, että pystyy kuvittelemaan mielessään ihmisten reaktiot vaikka ne eivät juuri siinä silmien edessä olekaan. 

No, anna mennä. Mutta siis jos mä nyt puhun esim kirjallisuutta koskevaa keskustelua, niin ei siinä ome keskeistä reaktiot, vaan se, mitä asioita ihmiset jakavat aiheeseen liittyen. Mutta kirjoita nyt toki se keskustelu ( muistaen, että tämän ketjun aiheena on älylliset keskustelut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

Tämähän se olisi. Mieskavereiden kanssa keskustelut menee aina välttämättä politikkkaan ja historian merkitykseen nyky elämässä. Naisten kanssa puhutaan enemmän ihmissuhteista ja tunteista ja mietitään syvällisemmin;"Mitä sanoisit 18v itsellesi jos tapaisit nyt? Jos Mannerheim ja Hitler tulisi synttäreillesi niin mitä tarjoaisit?", Millaisen ravintolan perustaisit? "Ihan mukavaa hömpötystä lasin äärellä, mutta ei noissa paljon esitietoa tai ajattelua tarvita.

Politiikka on nimenomaan ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että osa teistä jotenkin glorifioi koko syvällisyyden. Kaikki eivät ole syvällisiä ja se on ihan ok, se on eri asia kuin tyhmä. Myöskään korkea koulutus ei todellakaan ole mikään syvällisyyden tae, mutta siitä voi olla apua sanoittamaan ajatuksiaan. Pelkällä opiskelulla ei kenestäkään tule syvällistä keskustelijaa, vaan silloin alkaa tuo mantrojen jauhaminen tai jokin muu opittu malli siitä, miten "syvällisesti" puhutaan.

Varmaankin mistä tahansa aiheesta on oikeiden ihmisten kanssa helppo ajautua syvällisempään keskusteluun. Tästä voisi olla kuvaava esimerkki vaikkapa media. Keskustelu voisi edetä esimerkiksi niin, että arvioidaan sen tapaa vaikuttaa ihmisiin ja vaihdetaan kokemuksia aiheesta - ja ehkäpä oivalletaan jotakin uutta. Tämä on helppo aihe tähän tarkoitukseen, sillä kaikilla on kokemuksia koulutustaustastaan riippumatta eikä tähän yleensä anneta suoria vastauksia. Analysoimalla tekstien ja kuvien kieltä ja julkaisun ajankohtaa saa jo aika moniuloitteisia vastauksia. Samoja vaikuttamisen keinoja löytyy niin vaalihöpinästä kuin julkkisbeibejen jutuista. Nytkin on tehty niin monta poliittista liikettä meidän puoluekentällä, että niiden tosiasiallisien motiivien arvioimisessa menisi tovi (ei kai kukaan oikeasti luule, että marinin ateriat nostettiin esiin vain siksi, että ollaan huolissaan verorahoista). Tai sitten ylipäätään voisi jauhaa tuosta ilmastonmuutoksesta, että KUINKA siitä kerrotaan ihmisille ja mihin heitä johdetaan (ei, uskon kyllä ilmastonmuutokseen, mutta vaikuttamisen keinot on silti ilmeiset). Noista henkilöhahmoista puolestaan voi kirjailija viestiä vaikka mitä ilman, että on suoraan niin kirjottanut ja asia jää lukijan tulkittavaksi ja projisoitavaksi omaan todellisuuteensa.

Tai jotakin sellaista. Siis minun mielestäni. Tästäkin keskustelusta saa sen syvällisen ja älykkään, jos jaksaa jauhaa.

Muistatko, mikä on ketjun aihe? Joku kysyy, mitä ovat älykkäät keskustelut, joita käydään kavereiden kesken. Tässä nyt sitten useampi ihminen on yrittänyt sitä selittää. Musta on aika ärsyttävää, että ensin kysytään, mitä nämä älykkäät keskustelut ovat, ja sitten tullaan valittamaan, että tässä nyt glorifioidaan ja pidetään parempana. 

Mulle on ihan sama, mistä muut keskustelevat keskenään.

Silloin kun älykkäälle keskustelulle laitetaan sellainen vaatimus kuin vaikka korkea koulutus, niin kyllä se on aika räikeää. Aivan kuin nämä älykkäät keskustelut olisivat joku osoitus paremmuudesta. Ihan sivuhuomautuksena tämänkin ketjun sävystä joissakin kohdissa. Toki kaikki saa puhua mistä haluavat, mutta minun mielestäni älykkyyttä ja syvällisyyttä ei ole pakko romantisoida eikä ne ole mitään objektiivisia itseisarvoja. Tarkoitus ei ollut valittaa, mutta ihan totta, ei ne keskustelut ole nyt ihan niin ihmeellisiä, vaan jotain sellaisia, joita ihmiset käy ihan arjessaan.

Kyllä ne keskustelut eroavat sillä perusteella mikä keskustelijoiden koulutustaso on. Akateemisten keskusteluissa ei ikinä aleta esimerkiksi jankkaamaan jotain pseudouutista tai tuoda argumentin tueksi youtube -videoita, joita näkee runsaasti esim. tällä palstalla. 

Ja tässä välissä ei ole mitään muuta? Sinun on varmaankin vaikeaa uskoa, kun kerron, että minä, joka tässä nyt pyytelen näitä esimerkkejä, olen maisteri ja tällä palstalla useaan kertaan huomautellut perustellen, lähteitä käyttäen, ihmisten argumentointivirheistä ja korjaillut heidän väitteitään ja vääristeltyjä viittauksiaan. Mutta tässä keskustelussa minut näköjään leimataan pseudouutisten jakajaksi, joka ei tajua mistään mitään. Itse olen huomannut palstalla pikemminkin sen ilmiön, että mitä enemmän henkilö mainostaa omia keskustelutaitojaan, kriittistä ajatusmaailmaansa ja "syvällistä tuntemustaan", sitä todennäköisemmin hän on tällainen youtube-linkittäjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella. 

Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa. 

Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.

Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.

Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä. 

Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.

Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät. 

Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.

En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa. 

Kyllä, kirjailija osaa kirjoittaa fiktiivisen keskustelun, jota käydään vaikkapa elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta minä en ole kirjailija. 

Onpas erikoista, että pystytään hienoihin älykkäisiin keskusteluihin ihan tuosta noin vaan laajan yleissivistyksen turvin, mutta sitten onkin mahdotonta käydä se sama keskustelu fiktiivisesti päänsä sisällä. 

Keskustelu on vuoropuhelua, jossa ihmiset jakavat omia ajatuksiaan. Fiktion kirjoittaminen on ihan toinen ala, joka on luontevaa toisille, esim. kirjailijoille, mutta ei minulle. Yleissivistys ei takaa sitä, että olisi taitava kirjoittamaan fiktiota.

Okei. minä taidan sitten olla todella lahjakas, kun pystyn ihan koska vain tähän kehittämään esimerkiksi eilen käymäni keskustelun Marinin aamupaloista. En tiedä, vaatiiko tämä jotain erityistä sosiaalista kyvykkyyttä, että pystyy kuvittelemaan mielessään ihmisten reaktiot vaikka ne eivät juuri siinä silmien edessä olekaan. 

No, anna mennä. Mutta siis jos mä nyt puhun esim kirjallisuutta koskevaa keskustelua, niin ei siinä ome keskeistä reaktiot, vaan se, mitä asioita ihmiset jakavat aiheeseen liittyen. Mutta kirjoita nyt toki se keskustelu ( muistaen, että tämän ketjun aiheena on älylliset keskustelut).

Minä en ole väittänytkään käymääni keskustelua älylliseksi. Siksi en näe tarpeelliseksi sitä tähän kirjoittaa, kun se tuskin ketään kiinnostaa. 

minusta kuulosta oudolta, että keskustelussa ei ole mielestäsi lainkaan ole kiinnostavaa keskustelijoiden reaktiot, kun minun mielestäni ne nimenomaan vievät keskustelua eteenpäin ja ovat sille erittäin tärkeä edellytys. Tuo kertomasi kuulostaa pikemminkin siltä, että siinä ollaan opettamassa ja jakamassa sitä nippelitietoa sen sijaan, että aidosti oltaisiin käsitelty niitä asioita ja keskustelu tulisi sydämestä eikä ulkomuistista opeteltuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että osa teistä jotenkin glorifioi koko syvällisyyden. Kaikki eivät ole syvällisiä ja se on ihan ok, se on eri asia kuin tyhmä. Myöskään korkea koulutus ei todellakaan ole mikään syvällisyyden tae, mutta siitä voi olla apua sanoittamaan ajatuksiaan. Pelkällä opiskelulla ei kenestäkään tule syvällistä keskustelijaa, vaan silloin alkaa tuo mantrojen jauhaminen tai jokin muu opittu malli siitä, miten "syvällisesti" puhutaan.

Varmaankin mistä tahansa aiheesta on oikeiden ihmisten kanssa helppo ajautua syvällisempään keskusteluun. Tästä voisi olla kuvaava esimerkki vaikkapa media. Keskustelu voisi edetä esimerkiksi niin, että arvioidaan sen tapaa vaikuttaa ihmisiin ja vaihdetaan kokemuksia aiheesta - ja ehkäpä oivalletaan jotakin uutta. Tämä on helppo aihe tähän tarkoitukseen, sillä kaikilla on kokemuksia koulutustaustastaan riippumatta eikä tähän yleensä anneta suoria vastauksia. Analysoimalla tekstien ja kuvien kieltä ja julkaisun ajankohtaa saa jo aika moniuloitteisia vastauksia. Samoja vaikuttamisen keinoja löytyy niin vaalihöpinästä kuin julkkisbeibejen jutuista. Nytkin on tehty niin monta poliittista liikettä meidän puoluekentällä, että niiden tosiasiallisien motiivien arvioimisessa menisi tovi (ei kai kukaan oikeasti luule, että marinin ateriat nostettiin esiin vain siksi, että ollaan huolissaan verorahoista). Tai sitten ylipäätään voisi jauhaa tuosta ilmastonmuutoksesta, että KUINKA siitä kerrotaan ihmisille ja mihin heitä johdetaan (ei, uskon kyllä ilmastonmuutokseen, mutta vaikuttamisen keinot on silti ilmeiset). Noista henkilöhahmoista puolestaan voi kirjailija viestiä vaikka mitä ilman, että on suoraan niin kirjottanut ja asia jää lukijan tulkittavaksi ja projisoitavaksi omaan todellisuuteensa.

Tai jotakin sellaista. Siis minun mielestäni. Tästäkin keskustelusta saa sen syvällisen ja älykkään, jos jaksaa jauhaa.

Muistatko, mikä on ketjun aihe? Joku kysyy, mitä ovat älykkäät keskustelut, joita käydään kavereiden kesken. Tässä nyt sitten useampi ihminen on yrittänyt sitä selittää. Musta on aika ärsyttävää, että ensin kysytään, mitä nämä älykkäät keskustelut ovat, ja sitten tullaan valittamaan, että tässä nyt glorifioidaan ja pidetään parempana. 

Mulle on ihan sama, mistä muut keskustelevat keskenään.

Silloin kun älykkäälle keskustelulle laitetaan sellainen vaatimus kuin vaikka korkea koulutus, niin kyllä se on aika räikeää. Aivan kuin nämä älykkäät keskustelut olisivat joku osoitus paremmuudesta. Ihan sivuhuomautuksena tämänkin ketjun sävystä joissakin kohdissa. Toki kaikki saa puhua mistä haluavat, mutta minun mielestäni älykkyyttä ja syvällisyyttä ei ole pakko romantisoida eikä ne ole mitään objektiivisia itseisarvoja. Tarkoitus ei ollut valittaa, mutta ihan totta, ei ne keskustelut ole nyt ihan niin ihmeellisiä, vaan jotain sellaisia, joita ihmiset käy ihan arjessaan.

Kyllä ne keskustelut eroavat sillä perusteella mikä keskustelijoiden koulutustaso on. Akateemisten keskusteluissa ei ikinä aleta esimerkiksi jankkaamaan jotain pseudouutista tai tuoda argumentin tueksi youtube -videoita, joita näkee runsaasti esim. tällä palstalla. 

Kuten sanoin ensimmäisessä viestissä, koulutus voi auttaa sanoittamaan. Ja voi olla, että tällaisesta keskustelusta kiinnostuneet useammin hakeutuvat yliopistoon. Mutta joskus ihan perus juopot saattavat käydä uskomattoman syvällisiä keskusteluita. Ja toisinaan olen nähnyt syvälliseen keskusteluun kykenemättömiä ihmisiä, jotka ovat yliopistosta ne paperit saaneet (statushakuisuus). Tässä voi siis olla korrelaatiota, mutta ei se mikään ehto ole.

Toisekseen älykkäistä aiheista keskustelu ja älykkäät perustelut eivät aina ole kovinkaan syvällisiä. Esimerkiksi jostain videosta voi keskustella älykkäästi ja syvällisesti, vaikka itse aihe ei olisi kovin fiksu. Ja maailmankaikkeudesta voi pälätellä syvällisiä ilman, että on fysiikan maisteri. Eikö tässä keskustelussa puhuttukin juuri siitä tavasta, jolla keskustellaan? Keskustelutapa on enemmän kiinni henkilön persoonasta kuin koulutuksesta, vaikka jonkinmoista korrelaatiota esiintyisi. Ei kouluttamaton tarkoita tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella. 

Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa. 

Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.

Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.

Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä. 

Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.

Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät. 

Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.

En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa. 

Kyllä, kirjailija osaa kirjoittaa fiktiivisen keskustelun, jota käydään vaikkapa elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta minä en ole kirjailija. 

Onpas erikoista, että pystytään hienoihin älykkäisiin keskusteluihin ihan tuosta noin vaan laajan yleissivistyksen turvin, mutta sitten onkin mahdotonta käydä se sama keskustelu fiktiivisesti päänsä sisällä. 

Keskustelu on vuoropuhelua, jossa ihmiset jakavat omia ajatuksiaan. Fiktion kirjoittaminen on ihan toinen ala, joka on luontevaa toisille, esim. kirjailijoille, mutta ei minulle. Yleissivistys ei takaa sitä, että olisi taitava kirjoittamaan fiktiota.

Okei. minä taidan sitten olla todella lahjakas, kun pystyn ihan koska vain tähän kehittämään esimerkiksi eilen käymäni keskustelun Marinin aamupaloista. En tiedä, vaatiiko tämä jotain erityistä sosiaalista kyvykkyyttä, että pystyy kuvittelemaan mielessään ihmisten reaktiot vaikka ne eivät juuri siinä silmien edessä olekaan. 

No, anna mennä. Mutta siis jos mä nyt puhun esim kirjallisuutta koskevaa keskustelua, niin ei siinä ome keskeistä reaktiot, vaan se, mitä asioita ihmiset jakavat aiheeseen liittyen. Mutta kirjoita nyt toki se keskustelu ( muistaen, että tämän ketjun aiheena on älylliset keskustelut).

Minä en ole väittänytkään käymääni keskustelua älylliseksi. Siksi en näe tarpeelliseksi sitä tähän kirjoittaa, kun se tuskin ketään kiinnostaa. 

minusta kuulosta oudolta, että keskustelussa ei ole mielestäsi lainkaan ole kiinnostavaa keskustelijoiden reaktiot, kun minun mielestäni ne nimenomaan vievät keskustelua eteenpäin ja ovat sille erittäin tärkeä edellytys. Tuo kertomasi kuulostaa pikemminkin siltä, että siinä ollaan opettamassa ja jakamassa sitä nippelitietoa sen sijaan, että aidosti oltaisiin käsitelty niitä asioita ja keskustelu tulisi sydämestä eikä ulkomuistista opeteltuna. 

Niin mikä kertomassani kuulostaa siltä, että ollaan opettamassa ja jakamassa nippelitietoa? Sekö, että ihmiset puhuvat ajatuksistaan?

Mielenkiintoinen ketju ja mielenkiintoinen keskustelu.

Täällä on puhuttu paljon yleissivistyksestä. Minulle(kin) syntyy mielikuva, että yleissivistys on syvällisen ja älykkään keskustelun edellytys.

Olen hieman eri mieltä.

Minulla on toki vain yksi ystävä, jonka kanssa kykenen todelliseen, vastavuoroiseen keskusteluun ja vuorovaikutukseen, joten en ehkä ole pätevä tarkastelemaan aihetta yleensä, mutta minulla on kokemuksiini pohjautuvasti erilainen käsitys - tai ehkä enemmänkin erilainen näkökulma.

Opiskelen itse kirjallisuutta, kun taas ystäväni taiteen ystävänä lukee hyvin paljon. Emme silti puhu kirjallisuudesta (ellei irrallisia kirjavinkkejä lasketa), vaan arjesta ja ihmissuhteista ja elämän arjesta ja juhlasta.

”YÄK”, sanoo joku!

Menemme näissä aiheissa kuitenkin niin syvälle, että toisinaan lipsutaan jo hengellisyyteen; taannoin ystäväni kertoi, että edellinen päivä oli ollut sosiaalisesti ja henkisesti niin rankka, että seuraavana päivänä hän oli hikoillut vaatteet märäksi ja nenä oli vuotanut vuorokauden ympäri. ”Jotain tuli selvästi ulos.”

Ja sitten keskustelimme siitä, miksi edellinen päivä oli ollut niin raskas. Mitä oli taustalla? Mikä omassa käyttäytymisessä oli mahdollisesti vaikuttanut? Aktivoituiko jokin trauma, ja miksi?

Minä esitin kysymyksiä olematta terapeutti. Olin ystävä.

Samoja teemoja ja aiheita ja kysymyksiä siis kuin mitä voisi herätä vaikkapa jonkin klassikkokirjan päähenkilön toiminnasta. Mutta omasta elämästä, elävästä elämästä.

Lisään kuitenkin, että emme keskustele näistä aiheista kauhean usein - ehkä kerran viikossa, kahdessa. Keskustelumme saattavat olla uuvuttavia siinä määrin, että pieni radiohiljaisuus on tarpeen aika ajoin.

”Mut se on ihan fine.”

Tämä on minun kokemukseni syvällisestä ja älykkäästä keskustelusta. Toistan kuitenkin: minulla on vain yksi ystävä, ja siihen perustan tämän puheenvuoroni.