Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?
Jotain skeidaa taiteesta? Väittelyä tieteen uusimmista saavutuksista?
Kommentit (674)
Tuntuu, että osa teistä jotenkin glorifioi koko syvällisyyden. Kaikki eivät ole syvällisiä ja se on ihan ok, se on eri asia kuin tyhmä. Myöskään korkea koulutus ei todellakaan ole mikään syvällisyyden tae, mutta siitä voi olla apua sanoittamaan ajatuksiaan. Pelkällä opiskelulla ei kenestäkään tule syvällistä keskustelijaa, vaan silloin alkaa tuo mantrojen jauhaminen tai jokin muu opittu malli siitä, miten "syvällisesti" puhutaan.
Varmaankin mistä tahansa aiheesta on oikeiden ihmisten kanssa helppo ajautua syvällisempään keskusteluun. Tästä voisi olla kuvaava esimerkki vaikkapa media. Keskustelu voisi edetä esimerkiksi niin, että arvioidaan sen tapaa vaikuttaa ihmisiin ja vaihdetaan kokemuksia aiheesta - ja ehkäpä oivalletaan jotakin uutta. Tämä on helppo aihe tähän tarkoitukseen, sillä kaikilla on kokemuksia koulutustaustastaan riippumatta eikä tähän yleensä anneta suoria vastauksia. Analysoimalla tekstien ja kuvien kieltä ja julkaisun ajankohtaa saa jo aika moniuloitteisia vastauksia. Samoja vaikuttamisen keinoja löytyy niin vaalihöpinästä kuin julkkisbeibejen jutuista. Nytkin on tehty niin monta poliittista liikettä meidän puoluekentällä, että niiden tosiasiallisien motiivien arvioimisessa menisi tovi (ei kai kukaan oikeasti luule, että marinin ateriat nostettiin esiin vain siksi, että ollaan huolissaan verorahoista). Tai sitten ylipäätään voisi jauhaa tuosta ilmastonmuutoksesta, että KUINKA siitä kerrotaan ihmisille ja mihin heitä johdetaan (ei, uskon kyllä ilmastonmuutokseen, mutta vaikuttamisen keinot on silti ilmeiset). Noista henkilöhahmoista puolestaan voi kirjailija viestiä vaikka mitä ilman, että on suoraan niin kirjottanut ja asia jää lukijan tulkittavaksi ja projisoitavaksi omaan todellisuuteensa.
Tai jotakin sellaista. Siis minun mielestäni. Tästäkin keskustelusta saa sen syvällisen ja älykkään, jos jaksaa jauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.
Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.
Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?
Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella.
Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa.
Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.
Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.
Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä.
Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.
Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät.
Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.
Keskustelusta ei tee älykästä sen aihe, vaan käsittelyn syvällisyys ja monipuolisuus näkökulmien yms. suhteen. Kaikista asioista voi keskustella "tyhmästi" eli pinnallisen yksioikoisesti tai älykkäästi eli siis harkitusti argumentoiden, pohtien ja näkemystä laajentaen, myös toista kuunellen ja huomioiden eikä omaansa tuputtaen. Aiheen kryptisyys tai tieteellisyys tai opitun tiedon määrä ei vielä tee keskustelusta älykästä.
Esimerkiksi kvanttifysiikasta voi keskustella simppelein ulkoaopituin fraasein toteavin väittämin ja väärällä arkimutulla soveltaen. Toisaalta työpaikan juoruringissä voidaan sen poissaolevan yksituumaisen kuspääksi haukkumisen sijaan pohtia tämän luonteenpiirteiden ja vaikean elämäntilanteen vaikutuksia oikuttelevaan käytökseen ja koettaa ymmärtää, miksi ko. ihmisellä on hankalaa.
Älykkääksi keskustelun tekee pyrkimys ymmärtää asian eri puolia ja laajentaa oma ymmärrystään vuoropuheluna, jossa kummankin anti yhteiselle lopputulemalle on rakentava ja hyödyllinen ja kumpikin kokee saavansa siitä jotakin uutta.
Kuten täällä jo on todettu, kyse on sivistyksestä jonka varassa juttu etenee. Olen kyllä ollut tällaisissa tilanteissa: keskustelu on edennyt mukavasti ja sitten joukussa on joku, jonka äly ja pohjatiedot eivät ole riittäneet sen seuraamiseen ja sitten hän on turhautuneena suuttunut. Jokainen saa tietysti keskustella sellaisista aiheista kuin haluaa. Mutta miksi MINÄ en saisi keskustella kirjoista ja filosofiasta ja politiikasta?
Mutta kun kerran ap halusi konkreettisen esimerkin: ystäväni kanssa keskustelin siitä onko Matti Pulkkisen "Romaanihenkilön kuolema" roussealaista romantiikkaa vastaan suunnattu filosofinen romaani. Ja oletusarvo tietenkin, että molemmat tiesivät entuudestaan kuka on Matti Pulkkinen ja kuka oli Rousseau ja hänen filosofiansa. Ja se oli kiinnostava aihe ja hyvin stimuloivaa. Sinun mielestäsi se on ehkä naurettavaa. Mutta se ei ole sinua vastaan suunnattu aihe, joten varmaan saamme puhua mistä haluamme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.
Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.
Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?
Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella.
Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa.
Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.
Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.
Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä.
Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.
Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät.
Keskustelu ei tapahdu siten, että istutaan alas keskustelemaan syvällisiä vakava perusilme kasvoilla. Meillä se tapahtuu muun lomassa. Saatan tyhjentää pyykkikonetta ja tulee jotakin mieleen, heitän sen miehelle ja hetkisen pohdimme jotakin aihetta. Keskustelu etenee polveilevasti, ei sitä voi litteroida tähän. Sitten tulee jokin keskeytys, vauva herää päiväuniltaan tai puhelin soi. Tai jompi kumpi heittää kevennyksen, ja siirrytään syvistä vesistä enempi sketsin puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havannointia, ihmettelyä, tunnetta. Mielipide ja mikä pohjaa moraaliin syntyy ajattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.
Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.
Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?
Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella.
Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa.
Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.
Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.
Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä.
Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.
Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät.
Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.
En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että osa teistä jotenkin glorifioi koko syvällisyyden. Kaikki eivät ole syvällisiä ja se on ihan ok, se on eri asia kuin tyhmä. Myöskään korkea koulutus ei todellakaan ole mikään syvällisyyden tae, mutta siitä voi olla apua sanoittamaan ajatuksiaan. Pelkällä opiskelulla ei kenestäkään tule syvällistä keskustelijaa, vaan silloin alkaa tuo mantrojen jauhaminen tai jokin muu opittu malli siitä, miten "syvällisesti" puhutaan.
Varmaankin mistä tahansa aiheesta on oikeiden ihmisten kanssa helppo ajautua syvällisempään keskusteluun. Tästä voisi olla kuvaava esimerkki vaikkapa media. Keskustelu voisi edetä esimerkiksi niin, että arvioidaan sen tapaa vaikuttaa ihmisiin ja vaihdetaan kokemuksia aiheesta - ja ehkäpä oivalletaan jotakin uutta. Tämä on helppo aihe tähän tarkoitukseen, sillä kaikilla on kokemuksia koulutustaustastaan riippumatta eikä tähän yleensä anneta suoria vastauksia. Analysoimalla tekstien ja kuvien kieltä ja julkaisun ajankohtaa saa jo aika moniuloitteisia vastauksia. Samoja vaikuttamisen keinoja löytyy niin vaalihöpinästä kuin julkkisbeibejen jutuista. Nytkin on tehty niin monta poliittista liikettä meidän puoluekentällä, että niiden tosiasiallisien motiivien arvioimisessa menisi tovi (ei kai kukaan oikeasti luule, että marinin ateriat nostettiin esiin vain siksi, että ollaan huolissaan verorahoista). Tai sitten ylipäätään voisi jauhaa tuosta ilmastonmuutoksesta, että KUINKA siitä kerrotaan ihmisille ja mihin heitä johdetaan (ei, uskon kyllä ilmastonmuutokseen, mutta vaikuttamisen keinot on silti ilmeiset). Noista henkilöhahmoista puolestaan voi kirjailija viestiä vaikka mitä ilman, että on suoraan niin kirjottanut ja asia jää lukijan tulkittavaksi ja projisoitavaksi omaan todellisuuteensa.
Tai jotakin sellaista. Siis minun mielestäni. Tästäkin keskustelusta saa sen syvällisen ja älykkään, jos jaksaa jauhaa.
Muistatko, mikä on ketjun aihe? Joku kysyy, mitä ovat älykkäät keskustelut, joita käydään kavereiden kesken. Tässä nyt sitten useampi ihminen on yrittänyt sitä selittää. Musta on aika ärsyttävää, että ensin kysytään, mitä nämä älykkäät keskustelut ovat, ja sitten tullaan valittamaan, että tässä nyt glorifioidaan ja pidetään parempana.
Mulle on ihan sama, mistä muut keskustelevat keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.
Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.
Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?
Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella.
Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa.
Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.
Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.
Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä.
Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.
En tiedä, miten nyt asian ilmaisisin, että ymmärtäisit. Mielestäni olen moneen kertaan nyt sanonut, että en tarkoita mistä aiheista puhutaan, vaan ihan sanasta sanaan, millä tavalla niitä aiheita käsitellään. Aloitetaanko keskustelu esim tuomalla esiin jokin uutinen? Kysytäänkö toisen mielipidettä asiaan? Oletetaanko, että toinen ei ole tietoinen siitä uutisesta? Mitä tapahtuu, jos toinen on tietoinen siitä ja huomaatte heti olevanne asiasta samaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.
Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.
Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?
Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella.
Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa.
Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.
Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.
Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä.
Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.
Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät.
Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.
En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa.
Kyllä, kirjailija osaa kirjoittaa fiktiivisen keskustelun, jota käydään vaikkapa elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta minä en ole kirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Älykkään keskustelun voi käydä ihan mistä tahansa asiasta, jos toisellakin on antaa tietoa asiasta, toisella kyky kysellä ja kyseenalaistaa.
Hienoja alan termejä ei tarvita, jos toinen ei ole alan ihmisiä.
Toki saman alan ihmiset pystyvät alansa keskusteluissa syvällisempään juttuun kuin maalikot.
Minusta älykkään keskustelun vähimmäisvaatimus on, ettei sorruta juupas, eipäs keskusteluun, asiasta voi olla eri mieltä, mutta pitää osata perustella kantansa.
Tämä. Oleellista on, että puhutaan tietäen asiasta eikä "musta tuntuu" -asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.
Juuri tätä tarkoitan. Ne suurimmat ja näennäisesti älykkäimmät aiheet ovat mielestäni keskustelunaiheina todella tylsiä, kun niistä harvoin tulee itselle yllätyksiä, oivalluksia, omaperäisiä mielipiteitä tms. En pidä mielekkäänä keskustelua, jossa vain toistellaan niitä mantroja ja luetellaan jotain ulkoa opeteltuja nippelitietoja.
Keskustelu on tylsää, jos keskustelee ihmisten kanssa, jotka tukeutuvat vain johonkin netistä lukemaansa yhteen tietoon. Sellaisten ihmisten kanssa keskusteleminen, joilla on laaja yleissivistys ja tiedot maailmasta, ei ole tylsää.
Musta tuntuu kummalliselta, että te ette keksi muita tapoja puhua vaikkapa ilmastonmuutoksesta kuin mantrojen toisteleminen tai ulkoa opetellun nippelitiedon luetteleminen.
Kerro toki, mitä on se laaja yleissivistys ja tieto maailmasta, jota ei ole jollain tavalla opeteltu. En mielestäni puhunut netistä luetusta yhdestä tiedosta. Kyllä minusta on tylsää keskustella laajankin yleissivistyksen omaavan henkilön kanssa, ellei hänellä ole aiheeseen mitään omaa ja henkilökohtaista näkökulmaa vaan kaikki hänen sanomansa perustuu siihen, mitä joku toinen on asiasta oivaltanut tai kertonut.
Anteeksi, mutta kysymyksesi on jotenkin todella kummallinen. Laaja yleissivistys tarkoittaa sitä, että on maailmasta erilaista tietoa, jonka perusteella reflektoi muuta saamaansa tietoa. Mun mielestä on myös outoa se, että nostetaan joku yksittäinen iso aihe, vaikkapa ilmastonmuutos, tikun nokkaan ja kerrotaan, että siitä sitä ei voi keskustella ollenkaan, kun se on niin tylsää. Maailmasta ja tiedosta kiinnostuneelle on todella vähän aiheita, jotka eivät kiinnostaisi jollain tapaa.
Kyllä minä tämän tiedän. En vain nyt ymmärrä, miksi ja miten sitä reflektointia tehdään kaverin kanssa keskustellessa eikä esimerkiksi siinä vaiheessa, kun niitä tietoja sinne päähän tupsahtaa. Jos minä tänään näen uutisen, jota pohdin mielessäni aiempaan tietooni suhteutettuna, minä sulattelen sen asian ihan itsekseni enkä pidä sitä mitenkään erityisenä asiana. Sitten kun tapaan kaverin, minulle ei todellakaan tule mieleen tehdä siitä asiasta keskustelua, koska käsittelin sen jo itse ihan erilaisessa tilanteessa. Minulle ei ole siis millään tavalla luontevaa nostaa keskusteluun yhtäkkiä tällaisia yleisiä aiheita.
No sinä et todennäköisesti kuulu niihin ihmisiin, joista on mukava käydä keskusteluja toisten ihmisten kanssa, etkä näe keskusteluja hyvänä tapana vaihtaa ajatuksia ja ehkä myös oppia uutta.
Sivusta totean, että tuossa on kyllä ihmisissä isoja persoonallisuuseroja. Ihan ajattelun, maailmankuvan muodostamisen ja tiedon omaksumisen ydin pelaa vähän eri lailla erityyppisillä ihmisillä. Toiset ovat mallia, joka kerää tietoa eri lähteistä ja muodostaa näkemyksensä niistä rakentaen, toiset taas muodostavat oman pään sisällä ensin käsityksensä ja sitten lähinnä hakevat sille ulkomaailmasta vahvistusta. Lisäksi toiset rakentavat käsityksensä itsenäisesti oman pään sisällä ja kommunikoivat ulospäin valmiiksi pureskeltua omaa vankkumatonta näkemystään, kun taas toiset hakevat ennenkaikkea muiden ihmisten kautta hyväksyntää tai vahvistusta omille ajatuksilleen ja mukautuvat helpommin toisten näkemyksiin, eivätkä pidä omaa alkuperäistä kantaansa mitenkään lopullisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.
Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.
Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?
Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella.
Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa.
Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.
Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.
Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä.
Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.
Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät.
Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.
En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa.
Juuri tätät tarkoitin tuolla aiemmin kun puhuin kiertelystä. Jos tällaiset keskustelut ovat ihan normaalia arkipäivää, miten vaikeaa on nyt kertoa esimerkki, millainen se voi olla. Kukaan ei ole vaatinutkaan mitään oikeasti tapahtuneiden keskusteluiden sanatarkkaa litterointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käyttäytymistieteilijä ja mielenkiintoni suuntautuu ihmiseen. Syvälliseksi miellän keskustelun, jossa reflektoidaan omia tunteita ja toimintaa, ja erityisen syvällinen on keskustelu, joss löydetään käyttöytymisen takana olevat uskomukset.
Ehkä on helpompi määritellä, mikä ei ole syvällistä: minkä tahansa aiheen keskustelu, joka kulkee pelkästään syyllistämisen ja tuomitsemisen akselilla.
Tuosta voisi keskustella miksi syyllistäminen ja tuomitseminen on paha uskomus. Ei pelkästään, mutta Jossakin kohtaa se on välttämätöntä. Kaikella on syynsä, ja joku asia voi olla tuomittavissa. Taivastelu ei auta mitään eikä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.
Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.
Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?
Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella.
Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa.
Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.
Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.
Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä.
Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.
En tiedä, miten nyt asian ilmaisisin, että ymmärtäisit. Mielestäni olen moneen kertaan nyt sanonut, että en tarkoita mistä aiheista puhutaan, vaan ihan sanasta sanaan, millä tavalla niitä aiheita käsitellään. Aloitetaanko keskustelu esim tuomalla esiin jokin uutinen? Kysytäänkö toisen mielipidettä asiaan? Oletetaanko, että toinen ei ole tietoinen siitä uutisesta? Mitä tapahtuu, jos toinen on tietoinen siitä ja huomaatte heti olevanne asiasta samaa mieltä?
Mä oon kyllä vastannut jo tuohonkin. Keskustelu voi alkaa miten vain, koska keskustelut yleensä polveilevat. Jos keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, keskustelu voi alkaa jostain uutisesta. Ei tarvitse olettaa, että toinen on lukenut, vaan luontevampaa on kysyä, oletko lukenut.
Samaa mieltä oleminen ei ole este keskustelulla. Polveileva keskustelu ei ole sitä, että kysytään, onko tämä sinusta hyvä vai ei (siis että kysymykset ovat sellaisia, joihin voi vastata kyllä tai ei), vaan sitä, että esitetään omia ajatuksia, vaikutelmia, tuntemuksia siitä aiheesta, josta keskustellaan. Voi kertoa myös omia kokemuksia, tai jotain sellaista, mitä on aiheesta lukenut, tai siirtyä johonkin sivuavaan aiheeseen.
Älykästä ja syvvällistä keskustelua voi käydä mistä vain aiheesta, niistä typerimmistä ja pinnallisimmistakin. Juuri eilen olin illanistujaisissa osana hyvin mielenkiintoista keskustelua joka lähti Rupaul’s Drag Race-ohjelmasta, kun ystäväni otti esille uusimpien jaksojen sisältämää rasismia ja keskustelu eteni ohjelman promoamaan ongelmalliseen stereotypiaan (huomioiden kuitenkin miten valtavasti ohjelma on tehnyt drag- ja homokulttuurin normalisoinnin eteen ihan maailmanlaajuisesti) ja Rupaulin epäjohdonmukaisiin päätöksiin, joiden taustalla tuntuu nykyään olevan lähinnä raha ja ns. “Good TV” vaikka aikoinaan Rupaul on ollut aikansa suurimpia aktivisteja ja osana sekä LGBTQ+ että mustien oikeuksien edistämistä.
Pointti on että älykkästä ja syvällistä ei keskustelusta tee aihe, vaan se miten monipuolisesti osallistujat kykenevät tutkimaan aihetta eri näkökulmista ja huomioimaan omien tietojen/ymmärryksen/ennakkoluulojen vaikutuksen mielipiteisiinsä. Silloin voi sanoa että keskustelu oli syvällinen, kun kaikki osallistujat sekä oppivat/havaitsivat jotain uutta että opettivat muille jotain, niin keskustelun aiheesta kuin itsestäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.
Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.
Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?
Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella.
Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa.
Taiteentutkimus on myös yksi tieteenala. Tieteentekijät käyvät myös ihan kasvokkaiskeskusteluja tieteestä, julkaisuissa käytävä keskustelu ei ole se ainoa tapa.
Ihmisille, jotka käyvät keskusteluja kirjallisuudesta ja elokuvista, ne edustavat henkilökohtaisia kokemuksia, koska niistä syntyvät ajatukset ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Kun päässä on koko ajan ajatuksia, jotka koskevat vaikkapa kirjallisuutta tai historiaa, niin niitä hienoa päästä jakamaan toisten kanssa.
Niin? Nyt haluaisinkin tietää, mitä ne ajatukset ovat ja millä tavalla niitä jaetaan toisten kanssa. Ihan siis konkreettisia esimerkkejä. Juu, joku pian alkaa haukkumaan minua autistiksi tai miksi lie, mutta oikeasti minun on vaikeaa hahmottaa tätä asiaa, ellei anneta jotain rautalankaesimerkkejä. Totuus on se, että en ole käynyt kavereiden kanssa muistaakseni koskaan keskusteluita jostain yleismaailmallisesta aiheesta. Minulle on ihan sama, vaikka pitäisitte minua nyt tämän takia tyhmänä.
Mä oon kyllä mielestäni antanut tässä keskustelussa jo vaikka kuinka monta esimerkkiä, tuntuu vähän ärsyttävältä, että pitää jatkuvasti antaa uusia esimerkkejä, kun mikään ei kelpaa. Mutta vaikka viimeksi olen puhunut kaverieni kanssa David Lynchin elokuvista ja siitä, miten niitä tulkitaan, mutta myös siitä, miten niitä ei kannata tulkita liikaa.
Mä taas ymmärrän aiemman henkilön kysymyksen. Hän tarkoittaa konkreettista esimerkkiä, miten keskustelu vaikkapa aiheesta David Lynchin elokuvista etenee. Mitä sinä sanot ensin, mitä kaverisi sanoo sitten, mitä sinä sanot seuraavaksi jne. Eli miten keskustelussa vuorosanat menevät.
Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, että tuo on aika mahdoton pyyntö. Muistatko sä oikeasti jonkun pitkän ja polveilevan ketjun vuorosanoja ja sitä, missä järjestyksessä kuka on mitäkin sanonut? Jos muistat, niin hienoa, minä en.
En tietenkään muista, mutta älykäs ihminen, joka on käynyt sellaisia keskusteluja ystäviensä kanssa, osaa varmasti kirjoittaa fiktiivisen esimerkin, miten keskustelu etenee. Esim keskustelun 10 ensimmäistä vuorosanaa.
Kyllä, kirjailija osaa kirjoittaa fiktiivisen keskustelun, jota käydään vaikkapa elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta minä en ole kirjailija.
Onpas erikoista, että pystytään hienoihin älykkäisiin keskusteluihin ihan tuosta noin vaan laajan yleissivistyksen turvin, mutta sitten onkin mahdotonta käydä se sama keskustelu fiktiivisesti päänsä sisällä.
Keskustelut ovat älykkäitä jos keskustelijat ovat älykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.
Juuri tätä tarkoitan. Ne suurimmat ja näennäisesti älykkäimmät aiheet ovat mielestäni keskustelunaiheina todella tylsiä, kun niistä harvoin tulee itselle yllätyksiä, oivalluksia, omaperäisiä mielipiteitä tms. En pidä mielekkäänä keskustelua, jossa vain toistellaan niitä mantroja ja luetellaan jotain ulkoa opeteltuja nippelitietoja.
Keskustelu on tylsää, jos keskustelee ihmisten kanssa, jotka tukeutuvat vain johonkin netistä lukemaansa yhteen tietoon. Sellaisten ihmisten kanssa keskusteleminen, joilla on laaja yleissivistys ja tiedot maailmasta, ei ole tylsää.
Musta tuntuu kummalliselta, että te ette keksi muita tapoja puhua vaikkapa ilmastonmuutoksesta kuin mantrojen toisteleminen tai ulkoa opetellun nippelitiedon luetteleminen.
Kerro toki, mitä on se laaja yleissivistys ja tieto maailmasta, jota ei ole jollain tavalla opeteltu. En mielestäni puhunut netistä luetusta yhdestä tiedosta. Kyllä minusta on tylsää keskustella laajankin yleissivistyksen omaavan henkilön kanssa, ellei hänellä ole aiheeseen mitään omaa ja henkilökohtaista näkökulmaa vaan kaikki hänen sanomansa perustuu siihen, mitä joku toinen on asiasta oivaltanut tai kertonut.
Anteeksi, mutta kysymyksesi on jotenkin todella kummallinen. Laaja yleissivistys tarkoittaa sitä, että on maailmasta erilaista tietoa, jonka perusteella reflektoi muuta saamaansa tietoa. Mun mielestä on myös outoa se, että nostetaan joku yksittäinen iso aihe, vaikkapa ilmastonmuutos, tikun nokkaan ja kerrotaan, että siitä sitä ei voi keskustella ollenkaan, kun se on niin tylsää. Maailmasta ja tiedosta kiinnostuneelle on todella vähän aiheita, jotka eivät kiinnostaisi jollain tapaa.
Kyllä minä tämän tiedän. En vain nyt ymmärrä, miksi ja miten sitä reflektointia tehdään kaverin kanssa keskustellessa eikä esimerkiksi siinä vaiheessa, kun niitä tietoja sinne päähän tupsahtaa. Jos minä tänään näen uutisen, jota pohdin mielessäni aiempaan tietooni suhteutettuna, minä sulattelen sen asian ihan itsekseni enkä pidä sitä mitenkään erityisenä asiana. Sitten kun tapaan kaverin, minulle ei todellakaan tule mieleen tehdä siitä asiasta keskustelua, koska käsittelin sen jo itse ihan erilaisessa tilanteessa. Minulle ei ole siis millään tavalla luontevaa nostaa keskusteluun yhtäkkiä tällaisia yleisiä aiheita.
No esimerkiksi siksi, että se kaveri on voinut hoksata asiasta jotain, mikä sinulle tai minulle ei tullut mieleenkään. Joko sinua ei oikeasti kiinnosta tai sitten sinulla on ylivertaisuusharha. Se on ihan ok kuitenkin, jos muiden ajatukset ei kiinnosta ja sitten et noita keskusteluja käy. Mutta jotkut muut käyvät juuri tästä syystä. Myös omia ajatuksia on mukava jakaa.
Alue: Aihe vapaa
No sinä et todennäköisesti kuulu niihin ihmisiin, joista on mukava käydä keskusteluja toisten ihmisten kanssa, etkä näe keskusteluja hyvänä tapana vaihtaa ajatuksia ja ehkä myös oppia uutta.