Outo ongelma: lapsi halaa jatkuvasti

Hellyydenkipeys.

Jo tuossa elämän ensi metreillä syntyneen ihmissuhteen ja hoivan laatu muokkaa oksitosiinijärjestelmää, ja sillä voi olla elämänpituisia vaikutuksia esimerkiksi stressiherkkyyteemme. Hyvä ja hellä kosketus on ollut elinehtomme. Mihin me niin usein unohdamme hellyyden, kun kasvamme aikuisiksi? Minkälaisen kosketuksen kohteena ovat esimerkiksi iäkkäät vuodepotilaat, joiden ainoa kosketus saattaa olla kiireinen ammattilaisen tekemä pesu?

Kosketuksen puute on pahinta mahdollista yksinäisyyttä ja hellyydenkipeyden taustalla vaikuttava konkreettinen asia.

Niin monia ihmisiä vaivaa lohduton eristäytyneisyys silloinkin, kun he ovat ihmisten ympäröimänä. On tutkimuksia, joissa kosketuksen puutteen on todettu aiheuttavan masennusta, stressiä, kipua ja pahimmillaan jopa aggressiivista käytöstä. Vihainen ja ärtynyt ihminen voikin olla äärimmäisen hellyydenkipeä, eikä joko osaa sanoittaa sitä, tai ei saa lukuisten keskusteluidenkaan jälkeen riittävästi hellyyttä ja huomiota, vastavuoroista läheisyyttä.

Joskus myös elämä urautuu, ja hellyys unohtuu. Väliin tulee erilaisia pettymyksiä ja hylkäämisen kokemuksia. Hellyyttä voi onneksi harjoitella, sille voi antaa aikaa. Jos asioita ei voi korjata, on syytä vakavasti miettiä omaa elämänlaatuaan ja ajoittain voi joutua myös tekemään isoja elämänmuutoksia, joidenka tavoitteena kuitenkin tulevaisuudessa parempi elämä kaikille.

Toki tarvitsemme myös aikaa aivan yksin. Saamme myös määritellä rajat kuka meitä koskettaa tai kenen kanssa olemme valmiita jakamaan kokemuksiamme. Välillä meillä on ajanjaksoja, jolloin myötätuntoinen läsnäolo ylittää sietorajamme, ja kriisin keskellä voi kestää aikansa, ennen kuin saamme itsemme tyynnyteltyä niin, että kestämme empatiaa ja hellyyttä. Entä jos on totaalisen yksin? Silloin on erityisen tärkeää kartoittaa elinympäristönsä. Mistä saisi ystäviä, harrastusta, ihmissuhteen? Tässä pätee sääntö ”Älä jää yksin”. Aina on joku. Monille kosketuksen tuomaa lohtua tarjoavat lemmikkieläinten hoivaaminen, tanssiharrastus, hierojalla käynti. Halausta saa myös pyytää.

Tästä hellyydestä ja kosketuksesta: esimurrosikäiset ja murrosikäiset ovat varmasti aikamoisessa fyysisen kosketuksen vajeessa. Teinit jo halailevat toisiaan ja on ensimmäisiä seurusteluita, ja pienempiä taas vanhemmat ja hoitajat hellivät luontevammin.

Rakastaisin tätä ongelmaa. Itselläni on sellainen lapsi, joka on niin halikyllästetty ettei jaksa halia haha. Kaipaa omaa tilaa ja tekee omia juttujaan, minä taas haluaisin sylitellä ja halailla aina ja koko ajan koska ihana rakas lapseni on niiiiiiiiin ihana. Joo olen seko. Lapsi on 1,5v ja hyvin itsenäinen ja vahvatahtoinen, eikä todellakaan mikään äidissä roikkuja. Tuen tietysti tätä, mutta joskus olisi niin kiva sylitellä pitkästi ja katsoa vaikka ohjelmaa.

N33

Koita ehtiä halaamaan ennen lasta, niin että aloite tulee sinulta. Sanoita asia myös, niin että lapselle tulee tunne että hänet halutaan lähelle esim ”tule halimaan, äiti haluaa halia!”

Se, että lapsi on aina aloitteellinen, ja sinä vastaat hänen halaukseensa, tekee hänet epävarmaksi ja synnyttää tarpeen varmistaa kiintymys. Tämä näkyy juuri tuollaisena roikkumisena. Jos sinä ehdit halimaan ensin, niin lapsi kokee sinun haluavan läheisyyttä kanssaan, ja hetken päästä lapsi rauhoittuu. Jatkossakin kannattaa muistaa ottaa joka päivään jokin hellyyden hetki, ja nimenomaan vanhemman aloitteesta.

Tämä toimii hyvin myös sellaisten lasten kanssa jotka mankuvat vanhempaa leikkimään jatkuvasti. Kun huolehtii siitä että arjessa on myös leikkihetkiä joissa vanhempi on aloitteellinen, tyyliin ”haluan leikkiä sinun kanssasi ruuan jälkeen, mitä leikitään?”, tai ”odotan jo että voidaan leikkiä yhdessä kun päästään kotiin!”, niin hetken päästä lapsi leikkii paremmin myös yksin. Itse leikkihetken ei tarvitse olla pitkä, vartti muutaman kerran viikossa riittää hyvin, ja takaa vanhemmalle paljon enemmän rauhaa!

Kaikissa ihmissuhteissamme haluamme kokea että meidän seuramme on toivottua, jos itse teemme aina aloitteen, alamme epäillä toisen kiintymystä ja sitoutumista. Se synnyttää epävarmuutta, joka näkyy ripustautumisena.

Jos asia vaivaa, yrittäisin panostaa pidempiin halaushetkiin. Eli menet joka päivä jossain vaiheessa lapsen luokse ja halailette ja olette vierekkäin oikein pitkään. Voi olla erilaisia kysymys ja kutitus -leikkejä, kirjan lukemista kainalossa, juttelua, silittelyä, menneiden muistelua jne. Peittelyn yhteydessä yksi valtavan pitkä halaus voisi auttaa. Jostain luin, että "terapeuttinen halaus" kestää vähintään 20 sekuntia. 

Lapset ovat erilaisia ja joillakin lapsilla on valtava läheisyyden tarve. Se pitää täyttää tai siitä jää ikävä tunne myöhemmille vuosille. Minulla yksi kolmesta lapsesta on tällainen. Hän on aina halaamassa, tulee syliin jne. Sellainen hän on, sellaisena häntä rakastan. Mutta onhan se ärsyttävää, että kun laitat ruokaa, toinen tulee jalkaan kiinni, vaikka on jo "iso". Toisaalta sama lapsi on se meidän perheestä se, joka ensimmäisenä tulee silittämään minua, jos olen apea tai joka kertoo miten ihana äiti olen.

Meillä tosiaan auttaa pidemmät huomiohetket ja jos ne jää välistä, se näkyy lapsen takertumisena minuun.  

Täällä on neuvottu sopimaan lapsen kanssa, milloin hän saa halata eli esim aamulla, koulun jälkeen ja illalla. En tiedä teistä, mutta minusta se kuulostaa ihan kamalalle. Miettikää samaa sääntöä oman kumppaninne kanssa. Miltä tuntuisi, jos mies asettaisi halaamiselle tällaiset ehdot. Itse kokisin, että minussa on jotain vikaa, koska hän ei halua minua lähelle.

Enemmänkin lähtisin siitä, että ap on aloitteellinen osapuoli ja varmistaa, että päivään mahtuu vaikka se 15minuutin yhteinen läheinen hetki, jolloin tosiaan ollaan vierekkäin, silitetään ja halataan. Jos lapsi tulee halaamaan iltaisin toistuvasti, lapsen kanssa voi sopia, että 20 sekunnin halaus ja sen jälkeen sänkyyn tai jatkamaan leikkiä jne.

Halaamisen rajoittaminen yhteen pitkään halaukseen on minusta ihan ok, mutta halaamisen systemaattinen rajoittaminen vain tiettyihin hetkiin.... aika ikävältä kuulostaa. 

Miksi et istuisi alas ja juttelisi hänen kanssa, painaako mieltä jokin asia, huolettaako, kiusaako joku häntä yms

Jotainhan hän yrittää viestiä. Saat sen varmimmin selville, kun juttelet kaikessa rauhassa luottamuksella hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla syliin ja halailuun änkeäminen oli pahmimmillaan juuri 10 vuotiaana. Kasvukivut pahenivat tuolloin, ja toisen ihmisen kosketus helpotti oloa. Vuotta myöhemmin kivut loppuivat, samoin jatkuva ihmisissä roikkuminen.

Oli syy mikä vain, yritä sopia, että tiettyinä hetkinä voitte halailla. Kotiin tullessa, aamuisin herätessä, iltaisin pidät vaikka 10 minuuttia kainalossa. Vastaa siis tarpeeseen, mutta tee kuitenkin rajat sille.

Kiitos. Juuri tätä yritän sanoa lapselle, että kaikille pitää antaa omaa tilaa ja päätös haluaako tulla halittavaksi. Halaan lasta aina aamuisin ja kyselen kovasti vointia, samoin koulun jälkeen halitaan ja jutellaan, niin myös illalla. En haluaisi sanoa ei tai työntää pois, koska pelkään että se tekee jotain pahaa lapselle, mutta itseä on alkanut ahdistamaan, kun lapsi ei anna yhtään tilaa ja oikein _vaatii_ kosketusta, eikä kuule sanaa ei.

Ap

Lapselle on hyvä myös opettaa luvan kysymistä halaamiseen. Jos äiti pitää omista rajoista kiinni, se on terve esimerkki lapselle. Opettaa lapselle, että voi pitää rajat kosketuksen suhteen. Ei tulevaa kumppaniakaan voi koskea, jos toinen sanoo ei. Ihan hyvä oppia nuorena nämä asiat. Minä myös yleensä kysyn lapseltani lupaa halaamiseen. En mene halaamaan, jos ei hän halua. 

Jos halaisit takaisin kerralla kunnolla ei tarvitsisi poikarukka varmistushalauksia.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän olisin huolissani mitä se tekee lapsen itsetunnolle, tunne-elämän kehitykselle ja turvallisuuden tunteelle että vanhempi aina torjuu hänen halauksensa ja sanoo ei. 

On terveellistä myös näyttää että voi kieltäytyä kosketuksesta. Jos lasta halaa ihan normaalin määrän, niin voi myös välillä kieltäytyä. Tämä sallittakoon lapsille ja myös aikuisille.

No ei kannata korvaansa lotkauttaa noille "olet kylmä vanhempi"jutuille. Autismiakin pidettiin ennen nimen omaan ÄIDIN kylmyyden syynä. Nämä huutelijat ovat just niitä jotka silloin olisivat olleet autsismista tuota mieltä ;)

Väärän ihmisen syyttely on oiva tapa olla pääsemättä joron jäljille ;)

Kertokaa samalla onko mun 5 vuotias normaali koska haluaa myös halata monen Monta kertaa päivässä? Aamuhali, päivähali, iltapäivähali, iltahali. Muistaa nämä kaikki ja tuntuu, että on iholla koko ajan. Ollaan paljon yhdessä, ei siis johdu siitä. Ei ole myöskään mitää tapahtunut tai esim vauvaa talossa. On vaan todella todella läheisyyttä tarvitseva yksilö, ollut aina. Mutta välillä mietin kuinka normaalia tuo enää on..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla syliin ja halailuun änkeäminen oli pahmimmillaan juuri 10 vuotiaana. Kasvukivut pahenivat tuolloin, ja toisen ihmisen kosketus helpotti oloa. Vuotta myöhemmin kivut loppuivat, samoin jatkuva ihmisissä roikkuminen.

Oli syy mikä vain, yritä sopia, että tiettyinä hetkinä voitte halailla. Kotiin tullessa, aamuisin herätessä, iltaisin pidät vaikka 10 minuuttia kainalossa. Vastaa siis tarpeeseen, mutta tee kuitenkin rajat sille.

Kiitos. Juuri tätä yritän sanoa lapselle, että kaikille pitää antaa omaa tilaa ja päätös haluaako tulla halittavaksi. Halaan lasta aina aamuisin ja kyselen kovasti vointia, samoin koulun jälkeen halitaan ja jutellaan, niin myös illalla. En haluaisi sanoa ei tai työntää pois, koska pelkään että se tekee jotain pahaa lapselle, mutta itseä on alkanut ahdistamaan, kun lapsi ei anna yhtään tilaa ja oikein _vaatii_ kosketusta, eikä kuule sanaa ei.

Ap

Lapselle on hyvä myös opettaa luvan kysymistä halaamiseen. Jos äiti pitää omista rajoista kiinni, se on terve esimerkki lapselle. Opettaa lapselle, että voi pitää rajat kosketuksen suhteen. Ei tulevaa kumppaniakaan voi koskea, jos toinen sanoo ei. Ihan hyvä oppia nuorena nämä asiat. Minä myös yleensä kysyn lapseltani lupaa halaamiseen. En mene halaamaan, jos ei hän halua. 

Tällä tavalla kasvatetaan tunnekylmiä p-askiaisia, jotka näkevät läheisyyden valtapelinä, jossa heikompi osapuoli anelee ja matelee saadakseen luvan tulla lähelle...

Sopii varmaan nykyajan naisille, joille läheisyys on myös parisuhteessa kauppatavaraa ja miehen ja myöhemmin lapsien tarpeet täysin toissijaisia.

Mietinmäää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla syliin ja halailuun änkeäminen oli pahmimmillaan juuri 10 vuotiaana. Kasvukivut pahenivat tuolloin, ja toisen ihmisen kosketus helpotti oloa. Vuotta myöhemmin kivut loppuivat, samoin jatkuva ihmisissä roikkuminen.

Oli syy mikä vain, yritä sopia, että tiettyinä hetkinä voitte halailla. Kotiin tullessa, aamuisin herätessä, iltaisin pidät vaikka 10 minuuttia kainalossa. Vastaa siis tarpeeseen, mutta tee kuitenkin rajat sille.

Kiitos. Juuri tätä yritän sanoa lapselle, että kaikille pitää antaa omaa tilaa ja päätös haluaako tulla halittavaksi. Halaan lasta aina aamuisin ja kyselen kovasti vointia, samoin koulun jälkeen halitaan ja jutellaan, niin myös illalla. En haluaisi sanoa ei tai työntää pois, koska pelkään että se tekee jotain pahaa lapselle, mutta itseä on alkanut ahdistamaan, kun lapsi ei anna yhtään tilaa ja oikein _vaatii_ kosketusta, eikä kuule sanaa ei.

Ap

Lapselle on hyvä myös opettaa luvan kysymistä halaamiseen. Jos äiti pitää omista rajoista kiinni, se on terve esimerkki lapselle. Opettaa lapselle, että voi pitää rajat kosketuksen suhteen. Ei tulevaa kumppaniakaan voi koskea, jos toinen sanoo ei. Ihan hyvä oppia nuorena nämä asiat. Minä myös yleensä kysyn lapseltani lupaa halaamiseen. En mene halaamaan, jos ei hän halua. 

Tällä tavalla kasvatetaan tunnekylmiä p-askiaisia, jotka näkevät läheisyyden valtapelinä, jossa heikompi osapuoli anelee ja matelee saadakseen luvan tulla lähelle...

Sopii varmaan nykyajan naisille, joille läheisyys on myös parisuhteessa kauppatavaraa ja miehen ja myöhemmin lapsien tarpeet täysin toissijaisia.

Niin eli seksiä pitää antaa kun mies niin haluaa? Ok... Eiköhän ole ihan normaalia välillä sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Mietinmäää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla syliin ja halailuun änkeäminen oli pahmimmillaan juuri 10 vuotiaana. Kasvukivut pahenivat tuolloin, ja toisen ihmisen kosketus helpotti oloa. Vuotta myöhemmin kivut loppuivat, samoin jatkuva ihmisissä roikkuminen.

Oli syy mikä vain, yritä sopia, että tiettyinä hetkinä voitte halailla. Kotiin tullessa, aamuisin herätessä, iltaisin pidät vaikka 10 minuuttia kainalossa. Vastaa siis tarpeeseen, mutta tee kuitenkin rajat sille.

Kiitos. Juuri tätä yritän sanoa lapselle, että kaikille pitää antaa omaa tilaa ja päätös haluaako tulla halittavaksi. Halaan lasta aina aamuisin ja kyselen kovasti vointia, samoin koulun jälkeen halitaan ja jutellaan, niin myös illalla. En haluaisi sanoa ei tai työntää pois, koska pelkään että se tekee jotain pahaa lapselle, mutta itseä on alkanut ahdistamaan, kun lapsi ei anna yhtään tilaa ja oikein _vaatii_ kosketusta, eikä kuule sanaa ei.

Ap

Lapselle on hyvä myös opettaa luvan kysymistä halaamiseen. Jos äiti pitää omista rajoista kiinni, se on terve esimerkki lapselle. Opettaa lapselle, että voi pitää rajat kosketuksen suhteen. Ei tulevaa kumppaniakaan voi koskea, jos toinen sanoo ei. Ihan hyvä oppia nuorena nämä asiat. Minä myös yleensä kysyn lapseltani lupaa halaamiseen. En mene halaamaan, jos ei hän halua. 

Tällä tavalla kasvatetaan tunnekylmiä p-askiaisia, jotka näkevät läheisyyden valtapelinä, jossa heikompi osapuoli anelee ja matelee saadakseen luvan tulla lähelle...

Sopii varmaan nykyajan naisille, joille läheisyys on myös parisuhteessa kauppatavaraa ja miehen ja myöhemmin lapsien tarpeet täysin toissijaisia.

Niin eli seksiä pitää antaa kun mies niin haluaa? Ok... Eiköhän ole ihan normaalia välillä sanoa ei.

Siis sukupuolesta riippumatta. Tuskin ne roikkuja naisetkaan mitään kivoja on.

Siirry itse rooliin, jossa kerrot aktiivisesti positiivisia asioita lapsesta, älä vain kylmästi tarkkaile häntä kuin koe-eläintä.

Jotain asiaa hänellä on tai hänellä on joku muu ongelma. Kaikkeen on selitys ja sinun on selvitettävä se. Keskustelua lisää, kysymyksiä (avoin kysymys: mitä/missä/miksi/....) päivän kulusta yms. Kontaktia lisää. Jotta lapsen ei tarvitse sitä itse hakea.

Itse toimisin näin kun lapsi tulee halaamaan: "Oi, ihanaa kun halaat minua. Sinua on mukava pitää lähellä. Miten sun päivä on mennyt? Mennäänkö tuohon juttelemaan?"

Vierailija kirjoitti:

Mietinmäää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla syliin ja halailuun änkeäminen oli pahmimmillaan juuri 10 vuotiaana. Kasvukivut pahenivat tuolloin, ja toisen ihmisen kosketus helpotti oloa. Vuotta myöhemmin kivut loppuivat, samoin jatkuva ihmisissä roikkuminen.

Oli syy mikä vain, yritä sopia, että tiettyinä hetkinä voitte halailla. Kotiin tullessa, aamuisin herätessä, iltaisin pidät vaikka 10 minuuttia kainalossa. Vastaa siis tarpeeseen, mutta tee kuitenkin rajat sille.

Kiitos. Juuri tätä yritän sanoa lapselle, että kaikille pitää antaa omaa tilaa ja päätös haluaako tulla halittavaksi. Halaan lasta aina aamuisin ja kyselen kovasti vointia, samoin koulun jälkeen halitaan ja jutellaan, niin myös illalla. En haluaisi sanoa ei tai työntää pois, koska pelkään että se tekee jotain pahaa lapselle, mutta itseä on alkanut ahdistamaan, kun lapsi ei anna yhtään tilaa ja oikein _vaatii_ kosketusta, eikä kuule sanaa ei.

Ap

Lapselle on hyvä myös opettaa luvan kysymistä halaamiseen. Jos äiti pitää omista rajoista kiinni, se on terve esimerkki lapselle. Opettaa lapselle, että voi pitää rajat kosketuksen suhteen. Ei tulevaa kumppaniakaan voi koskea, jos toinen sanoo ei. Ihan hyvä oppia nuorena nämä asiat. Minä myös yleensä kysyn lapseltani lupaa halaamiseen. En mene halaamaan, jos ei hän halua. 

Tällä tavalla kasvatetaan tunnekylmiä p-askiaisia, jotka näkevät läheisyyden valtapelinä, jossa heikompi osapuoli anelee ja matelee saadakseen luvan tulla lähelle...

Sopii varmaan nykyajan naisille, joille läheisyys on myös parisuhteessa kauppatavaraa ja miehen ja myöhemmin lapsien tarpeet täysin toissijaisia.

Niin eli seksiä pitää antaa kun mies niin haluaa? Ok... Eiköhän ole ihan normaalia välillä sanoa ei.

Puhuin läheisyydestä, eli haleista, pususta, sylikkän oloista. Seksi on sitten oma ihan eri aiheensa. Toki ei saa sanoa, mutta ei lapsia tarvitse opettaa kysymään lupaa halaamiseen!!! Herranjestas...

Anna halata, ei se teininä enää halaa.

Jos mitään muuta vastaavaa ei ole, niin syy ei ole tämä.

Mutta esim omalla ADHD-pojallani  on aina ollut kova tarve halata, ja sitä on jouduttu rajaamaan. Hänellä tosin siihen liittyy myös tarve oikeasti puristaa kunnolla, eli hakee sillä ns. syvätuntemusta, kun on aistialiherkkyyksiä. Sama asia näkyy esim. siinä, että rakastaa kulkea kesät talvet paljain jaloin, voi juosta ihan huoletta paljain jaloin sepelitietä, tai kaislikossa, eikä edes huomaa, jos tulee haavoja jalkoihin.

10 kertaa tunnissa? Eikä pysty lopettamaan vaikka olet tekemässä muuta, ja pyydät lopettamaan? Onko tämä siis alkanut vasta jonkin aika sitten? Vai onko poika aina halaillut paljon? Onko muuta pakonomaiselta vaikuttavaa käyttäytymistä? Tai tic oireiksi sopivia liikkeitä, lihasnykäyksiä, äännähdyksiä?

Mietin ihan lastenpsykiatrian näkökulmasta, että jos kyse on pakonomaisesta hallitsemattomasta toiminnasta, joka ei siis liity läheisyydentarpeeseen tai minkäälaiseen turvattomuuteen, vaillejäämisen kokemukseen tms, voi tuo olla pojalle itselleenkin raskasta ja hämmentävää. Kannattaa seurailla onko muuta erikoista/ itseään toistavaa käytöstä, tai muuten pojan käyttäytymisessä muutoksia. Vai onko pojalla mahdollisesti”aistihakuisuutta” jonka vuoksi hän hakee voimakasta koko kehon kosketusta? Sopisiko hänelle esim paini-harrastus, tai jokin muu harrastus joka mahdollistaisi monipuolisesti kehon kokonaisvaltaista käyttöä? Ratsastus?

Jos kuitenkin vaikuttaa siltä että poika yksinkertaisesti vaan kaipaa paljon läheisyyttä, on hyvä järjestää hänelle nykyistä enemmän jakamatonta aikaa, kivaa yhdessäoloa ja juttelua. Kannattaa myös ihan suoraan puhua, että vaikka hän onkin ihana ja rakas, niin liika halailu ei enää tunnu sinusta kivalta, ja muistuttaa että poika pysyy kyllä sinulla mielessä ja rakastat häntä ihan yhtä paljon vaikka ei jatkuvasti halailla.