Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Outo ongelma: lapsi halaa jatkuvasti
Toivon ettei heti haukuttaisi lyttyyn, mutta minulla on todella outo ongelma: melkein 10 vuotias poika halaa aivan koko ajan. Tulee kysymättä ottamaan kiinni, vaikka olisin tekemässä mitä. Ei irrota otettaan vaikka pyydän. En ymmärrä mistä tämä halaamisen tarve tulee. Ja siis puhutaan että tunnissa tulee halaamaan jopa 10 kertaa, eikä kuule sanaa EI. Esim jos olen vaihtamassa vaatteita - tulee silti ja sanon että ei, on annettava kaikille tilaa, ja silti halaa. Lapsi tulee sanomaan hyvää yötä jopa 5 kertaa ja joka kerta pitää halia.
Kuulostaa todella oudolta ongelmalta, mutta minua on alkanut todella pahasti ahdistamaan tämä. Siis oikeasti _ahdistamaan_. Ja ei en todellakaan ole halaamista vastaan, mutta koen tämän jo hyvin liioitellulta ja tätä on kestänyt jo hyvin pitkään ja tuntuu että se vain ”pahenee”
Mitä teen? En halua kieltää lapselta läheisyyttä, mutta tuntuu etten enää kestä
Kommentit (136)
Mietinmäää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla syliin ja halailuun änkeäminen oli pahmimmillaan juuri 10 vuotiaana. Kasvukivut pahenivat tuolloin, ja toisen ihmisen kosketus helpotti oloa. Vuotta myöhemmin kivut loppuivat, samoin jatkuva ihmisissä roikkuminen.
Oli syy mikä vain, yritä sopia, että tiettyinä hetkinä voitte halailla. Kotiin tullessa, aamuisin herätessä, iltaisin pidät vaikka 10 minuuttia kainalossa. Vastaa siis tarpeeseen, mutta tee kuitenkin rajat sille.
Kiitos. Juuri tätä yritän sanoa lapselle, että kaikille pitää antaa omaa tilaa ja päätös haluaako tulla halittavaksi. Halaan lasta aina aamuisin ja kyselen kovasti vointia, samoin koulun jälkeen halitaan ja jutellaan, niin myös illalla. En haluaisi sanoa ei tai työntää pois, koska pelkään että se tekee jotain pahaa lapselle, mutta itseä on alkanut ahdistamaan, kun lapsi ei anna yhtään tilaa ja oikein _vaatii_ kosketusta, eikä kuule sanaa ei.
Ap
Lapselle on hyvä myös opettaa luvan kysymistä halaamiseen. Jos äiti pitää omista rajoista kiinni, se on terve esimerkki lapselle. Opettaa lapselle, että voi pitää rajat kosketuksen suhteen. Ei tulevaa kumppaniakaan voi koskea, jos toinen sanoo ei. Ihan hyvä oppia nuorena nämä asiat. Minä myös yleensä kysyn lapseltani lupaa halaamiseen. En mene halaamaan, jos ei hän halua.
Tällä tavalla kasvatetaan tunnekylmiä p-askiaisia, jotka näkevät läheisyyden valtapelinä, jossa heikompi osapuoli anelee ja matelee saadakseen luvan tulla lähelle...
Sopii varmaan nykyajan naisille, joille läheisyys on myös parisuhteessa kauppatavaraa ja miehen ja myöhemmin lapsien tarpeet täysin toissijaisia.
Minusta erittäin musta-valko ajattelua nämä molemmat kommentit. Lapsen täytyy ymmärtää ettei toista saa koskea jos sanotaan ei, mutta kannattaa miettiä miten sen tekee. Toisaalta hyvä että osaa hakea läheisyyttä ja uskaltaa tulla lähelle kun hellyyttä haluaa. Itse sanoisin jotain tämän kaltaista: "vaihdan vaatteet/teen tämän/ yms. Rauhassa loppuun, sitten voidaan halailla." Ja tämän jälkeen keskusteltaisiin rajoista, jos lapsi ei kuuntele. Vaikka kuinka olet äiti, niin se ei tarkoita että sinun pitää kestää yli omien rajojesi. Tuo nimittäin oikeasti kuulostaa melko ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin halia, mutta ei ole ketään ketä halia. Ei mene tasan onnenlahjat.
Lapsi tarvitsee nyt halauksia, kannattaa heittäytyä mukaan ja osoitaa lapselle, miten ihana hän on ja miten paljon tykkäät halata häntä. Ei ole reilua ahdistua siitä. Se menee kuitenkin ohi, kun murrosikä pamahtaa oikein kunnolla päälle. Sitten jo kaipaat halauksia ja ihmettelet, miksei anna halata tai edes koskea juuri koskaan.
Kerroin ap, että lapsen elämässä on ollut viimeisen vuoden aikana ”sitä sun tätä”, mutta et pysty kertomaan. Annat nyt vaan halailla sydämensä kyllyydestä. Tuo menee liiankin pian ohi. Älä unta nää, että enää ens vunna tähän aikaan tulee sinua enää halailemaan spontaaniksi. Voi vaikka tulla suusta sanat” hiljaa ämmä” .
Näin se muuttuu,!
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata korvaansa lotkauttaa noille "olet kylmä vanhempi"jutuille. Autismiakin pidettiin ennen nimen omaan ÄIDIN kylmyyden syynä. Nämä huutelijat ovat just niitä jotka silloin olisivat olleet autsismista tuota mieltä ;)
Väärän ihmisen syyttely on oiva tapa olla pääsemättä joron jäljille ;)
Autismia pidettiin ennen seurauksena kylmästä äitisuhteesta, koska myös kylmä suhde ensisijaisen hoitajan kanssa voi aiheuttaa samantyyppistä oirehdintaa.
Eli tosiaankin kannattaa lotkauttaa korvaansa ja miettiä tuota ”kylmä vanhempi”-juttua. Ihan jokaisen meistä, jotka olemme lapsia maailmaan tuoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi ehkä kärsii kuolemanpelosta. Se ilmenee niin monin eri tavoin, ( kokemusta omasta lapsuudestani ). Voisit kieltämisen sijaan jutella lapsesi kanssa mahdollisista peloista ja ongelmista ja muuten vain niitä näitä, mainitsematta enää halailua, joka on itseasiassa suloinen piirre. Vaikutat hyvältä äidilta ja lapsesi selvästi on syvästi kiintynyt sinuun. Menee tämäkin vaihe ohi kun jaksat olla hyväksyvä.
Teini-iässä voi olla toinen meininki ja näet usein keskisormea kun yrität kysyä kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pohtisin asiaa niin päin, että miksi aikuinen ahdistuu oman lapsensa läheisyydestä? Eikö hän ole itse saanut pienenä olla tarvitseva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan ap:tä, liika läheisyys on ahdistavaa. On ok halata silloin tällöin, mutta kyllä alkaisi ärsyttää, jos joku jatkuvasti kyhnäisi kyljessä. Oma tyttäreni oli pienenä kovin läheisriippuvainen meidän vanhempien avioeron vuoksi. Hän olisi halunnut jatkuvasti olla sylissä, vieressä tai kainalossa. Päiväkotiin meno oli äärimmäisen hankalaa, isälleen ei olisi mennyt millään jne. Olimme monta vuotta kuin paita ja peppu ja silloin ei muunlaista yhdessäoloa osannut edes kuvitella, niin mentiin vuosikausia. Mutta pikkuhiljaa (perheneuvolan avulla) tilanne normalisoitui ja nyt teini-iässä äitiä ei paljoa halailla 😅 Niinpä nyt tuntuisi hyvin ahdistavalta, jos joutuisin samanlaiseen tilanteeseen uudestaan, olen varmaan saanut läheisyyttä tarpeeksi jo noina vuosina. Mutta lohduksi ap:lle, veikkaan että teini-iässä halailujen kohteena on joku muu kuin äiti 🤭
Minua ei äiti halannut , eikä minulle jutellut
minusta äiti nimityksen voisi korvata p.i.llu sanalla
pojat halailivat kun olin 15 vuotias
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole kaikki ok?
minä olen kokenut isäni itsarin
äidin välinpitämättömyyden ja väkivallan
onko lapsellasi isää?
vai onko hän vapahtaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole kaikki ok?
minä olen kokenut isäni itsarin
äidin välinpitämättömyyden ja väkivallan
onko lapsellasi isää?
vai onko hän vapahtaja?
Kärsit ehkä kuolemanpelosta. Se ilmenee niin monin eri tavoin, ( kokemusta omasta lapsuudestani ). Voisit kieltämisen sijaan jutella terapeutin kanssa mahdollisista peloista ja ongelmista ja muuten vain niitä näitä, mainitsematta enää uskoasi, joka on itseasiassa suloinen piirre. Vaikutat uskovaiselta ja traumasi selvästi on syvästi kiintynyt sinuun. Menee tämäkin vaihe ohi kun jaksat olla hyväksyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan ap:tä, liika läheisyys on ahdistavaa. On ok halata silloin tällöin, mutta kyllä alkaisi ärsyttää, jos joku jatkuvasti kyhnäisi kyljessä. Oma tyttäreni oli pienenä kovin läheisriippuvainen meidän vanhempien avioeron vuoksi. Hän olisi halunnut jatkuvasti olla sylissä, vieressä tai kainalossa. Päiväkotiin meno oli äärimmäisen hankalaa, isälleen ei olisi mennyt millään jne. Olimme monta vuotta kuin paita ja peppu ja silloin ei muunlaista yhdessäoloa osannut edes kuvitella, niin mentiin vuosikausia. Mutta pikkuhiljaa (perheneuvolan avulla) tilanne normalisoitui ja nyt teini-iässä äitiä ei paljoa halailla 😅 Niinpä nyt tuntuisi hyvin ahdistavalta, jos joutuisin samanlaiseen tilanteeseen uudestaan, olen varmaan saanut läheisyyttä tarpeeksi jo noina vuosina. Mutta lohduksi ap:lle, veikkaan että teini-iässä halailujen kohteena on joku muu kuin äiti 🤭
Minua ei äiti halannut , eikä minulle jutellut
minusta äiti nimityksen voisi korvata p.i.llu sanalla
pojat halailivat kun olin 15 vuotias
Mielenkiintoista havaita ihan tilastollinen yhteys: kuinka nuorten sukupuolielämän aloitus on muuttunut viime vuosikymmeninä myöhemmäksi ja irtosuhteet vähentyneet, samalla kun välit ja keskusteluyhteys omiin vanhempiin ovat parantuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole kaikki ok?
minä olen kokenut isäni itsarin
äidin välinpitämättömyyden ja väkivallan
onko lapsellasi isää?
vai onko hän vapahtaja?
Kiihkouskovaisuutta pidettiin ennen seurauksena kylmästä äitisuhteesta, koska myös kylmä suhde ensisijaisen hoitajan kanssa voi aiheuttaa samantyyppistä oirehdintaa.
Eli tosiaankin kannattaa lotkauttaa korvaansa ja miettiä tuota ”kylmä vanhempi”-juttua. Ihan jokaisen meistä, jotka olemme vanhempiemme kylmän kehon haufdanneet.
Pari juttua tulee mieleen mitä voisi kokeilla. (Osa on jo ollut ketjussa.) Kaikessa rauhassa keskustelu lapsen kanssa kaikesta muusta paitsi halailusta, että selviää mitä muuta lapsen elämässä on meneillään. Onko hänellä huolia tai turvattomuutta. Mitä hän haluaisi tehdä vanhempien kanssa.
Ison ihanan pehmolelun ostaminen, sellaisen jota tekee mieli halia ja jonka sylissä voi vaikka istua ja pelata puhelimella.
Katsotte yhdessä silloin tällöin koko perheen elokuvan sohvalla lapsi kainalossa istuen.
Ensin halaaminen ilman kiirettä aamuisin, päivisin ja iltaisin. Muulloin sitten voi joskus sanoa, että nyt minun täytyy tehdä tämä asia valmiiksi, jos lapsi pyrkii halaamaan.
Viimeisenä keinona voi ottaa käyttöön "päivän halikiintiön". Vaikka korkeintaan viisi halausta päivässä. 10 -vuotias pystyy jo säätelemään sen verran käytöstään ja muuten tilanne muistuttaisi valtataistelua siitä, kuka päättää kosketuksesta ja halaamisesta.
Loppuun vielä kehaisen että lapsella on pakko olla asiat hyvin, kun hän malttaa pelaamisen ym. lasten juttujen sijaan halata usein äitiään. En usko hyväksikäyttöön koska se saa lapsen pikemminkin karttamaan kaikkea kosketusta.
Tätä samaa tekee myös 11-vee tyttöpuoleni, etenkin just ennen nukkumaanmenoa, mutta muutenkin pitkin päivää. Ihan h--vetin raivostuttavaa, kun tuntuu ettei saa rauhassa kulkea kämpässä ilman että tämä hyökkää kiinni. Ja tosiaan hirveä show aina juuri nukkumaan mennessä. Hyvät yöt pitää toivottaa 3-5 kertaa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Pari juttua tulee mieleen mitä voisi kokeilla. (Osa on jo ollut ketjussa.) Kaikessa rauhassa keskustelu lapsen kanssa kaikesta muusta paitsi halailusta, että selviää mitä muuta lapsen elämässä on meneillään. Onko hänellä huolia tai turvattomuutta. Mitä hän haluaisi tehdä vanhempien kanssa.
Ison ihanan pehmolelun ostaminen, sellaisen jota tekee mieli halia ja jonka sylissä voi vaikka istua ja pelata puhelimella.
Katsotte yhdessä silloin tällöin koko perheen elokuvan sohvalla lapsi kainalossa istuen.
Ensin halaaminen ilman kiirettä aamuisin, päivisin ja iltaisin. Muulloin sitten voi joskus sanoa, että nyt minun täytyy tehdä tämä asia valmiiksi, jos lapsi pyrkii halaamaan.
Viimeisenä keinona voi ottaa käyttöön "päivän halikiintiön". Vaikka korkeintaan viisi halausta päivässä. 10 -vuotias pystyy jo säätelemään sen verran käytöstään ja muuten tilanne muistuttaisi valtataistelua siitä, kuka päättää kosketuksesta ja halaamisesta.
Loppuun vielä kehaisen että lapsella on pakko olla asiat hyvin, kun hän malttaa pelaamisen ym. lasten juttujen sijaan halata usein äitiään. En usko hyväksikäyttöön koska se saa lapsen pikemminkin karttamaan kaikkea kosketusta.
ja kaiken tämän tiedät koska?
sinua on hyväksikäytetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole kaikki ok?
minä olen kokenut isäni itsarin
äidin välinpitämättömyyden ja väkivallan
onko lapsellasi isää?
vai onko hän vapahtaja?
Kiihkouskovaisuutta pidettiin ennen seurauksena kylmästä äitisuhteesta, koska myös kylmä suhde ensisijaisen hoitajan kanssa voi aiheuttaa samantyyppistä oirehdintaa.
Eli tosiaankin kannattaa lotkauttaa korvaansa ja miettiä tuota ”kylmä vanhempi”-juttua. Ihan jokaisen meistä, jotka olemme vanhempiemme kylmän kehon haufdanneet.
Sinulla taitaa tämä asia osua erityisen henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa tekee myös 11-vee tyttöpuoleni, etenkin just ennen nukkumaanmenoa, mutta muutenkin pitkin päivää. Ihan h--vetin raivostuttavaa, kun tuntuu ettei saa rauhassa kulkea kämpässä ilman että tämä hyökkää kiinni. Ja tosiaan hirveä show aina juuri nukkumaan mennessä. Hyvät yöt pitää toivottaa 3-5 kertaa, jne.
kuuntele itseäsi. Oletko hirviö. Olisi hirveää tietää että oma lapsi viettäisi aikaa ihmisen kanssa joka suhtautuu häneen tuolla tavoin. Anna lapsen isän hoitaa asia, älä puutu jos sinusta välittyy kylmä tunnelma. On selvää että lapsi reagoi ehkä asenteesi takia noin ja on huomionpuute. Toivottavasti isä ei joudu tilanteeseen että ei saa huomioida lastaan sinun takiasi. Isälle pallo tilanteista.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi vaan mutta kyllä minusta on ihan ok että lapsi ei aina saa halailla aikuista. Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tottakai vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen myös fyysistä hellyyttä, mutta myös tulevaisuuden kannalta on tärkeä opettaa lapselle tuo fyysinen koskemattomuus, itsen ja toisten. Tätä ei kuulu tehdä kylmästi, vaan lempeästi ja jämäkästi. "Äiti haluaa nyt olla vähän aikaa ihan omassa rauhassaan. Halataanpa kerran oikein kunnolla, ja sitten pidetään vähän taukoa haleista." tai "Kuule, nyt äiti ei jaksa enempää halia. Tehdäänkö niin että luetaan ruuan jälkeen vaikka kirjaa yhdessä ja halitaan oikein kovasti?" Tuli myös ap mieleen, voisitteko kokeilla yhdessä sellaisia koskettamisen tapoja, joissa lapsi saa hellyyttä mutta ei ole jatkuvasti niin iholla. Esim lapsi pötköttelee patjalla ja hierot häntä hellästi pallolla, tai kiedot hänet tiiviisti peittoon jos hänelle tulee siitä mukava ja turvallinen, pesämäinen olo. :)