Outo ongelma: lapsi halaa jatkuvasti

Ilmeisesti taas joku TIKTOK haaste,

Vierailija kirjoitti:

Minulla syliin ja halailuun änkeäminen oli pahmimmillaan juuri 10 vuotiaana. Kasvukivut pahenivat tuolloin, ja toisen ihmisen kosketus helpotti oloa. Vuotta myöhemmin kivut loppuivat, samoin jatkuva ihmisissä roikkuminen.

Oli syy mikä vain, yritä sopia, että tiettyinä hetkinä voitte halailla. Kotiin tullessa, aamuisin herätessä, iltaisin pidät vaikka 10 minuuttia kainalossa. Vastaa siis tarpeeseen, mutta tee kuitenkin rajat sille.

Kiitos. Juuri tätä yritän sanoa lapselle, että kaikille pitää antaa omaa tilaa ja päätös haluaako tulla halittavaksi. Halaan lasta aina aamuisin ja kyselen kovasti vointia, samoin koulun jälkeen halitaan ja jutellaan, niin myös illalla. En haluaisi sanoa ei tai työntää pois, koska pelkään että se tekee jotain pahaa lapselle, mutta itseä on alkanut ahdistamaan, kun lapsi ei anna yhtään tilaa ja oikein _vaatii_ kosketusta, eikä kuule sanaa ei.

Ap

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni kyseli koko ajan, rakastanko häntä. Aloin kertoa asian kysymättä, ja se auttoi.

Tämä logiikka voisi toimia halaamisessakin. 

Minullekin tulee mieleen, että erityinen tarve tuntea turvallisuutta voisi aiheuttaa tuollaista. Onko hänen tai teidän perheen elämässä meneillään jotain erityistä ja sen myötä, kiirettä, stressiä, huolia?

No juu on tässä ollut rankka vuosi ja lapsella on ollut koulussa sitä sun tätä.. ehkä se voisi selittää tämän käytöksen. Kiitti. Ap

Tosi epämiellyttävältä kuulostaa, etenkin kun kyseessä jo noin iso lapsi eikä mikään taapero.

En tykkäisi minäkään. 

Minulle halaaminen on jotakin, jonka molemmat osapuolet sallivat ja nauttivat siitä.

Tuo "pakkohalaaminen" ei ole sellaista. 

Onko pojalla jonkinlaisia älyllisiä tai kehityksellisiä haasteita?

Mitä lapsi on kertonut syyksi, kun olette puhuneet tästä lisääntyneestä halailusta? Siis olethan puhunut lapsen kanssa asiasta muulloinkin kuin ns. tilanteen ollessa päällä (eli silloin kun tulee halaamaan ja kiellät?)

Jos lapsi ei muutaman keskustelukerran (jossa siis suoraan kysytään, onko lapsella jotain mieltä painavaa asiaa, onko jotain tapahtunut koulussa/muuten, mistä hänen mielestään lisääntynyt halailu johtuu yms. ja selitetään myös että vaikka lapsi on rakas, jatkuva halailu ei tunnu vanhemmasta mukavalta syystä x, y ja z, ja pyydetään lopettamaan se) jälkeen vähennä halailua, sitten kokeilisin ns. ottaa ohjat omiin käsiini ja jo napakasti kieltäisin jatkuvan halaamisen ja kertoisin ne tilanteet, jolloin lapsi päivän aikana saa tulla halaamaan (esim. koulusta tullessa, hyvän yön toivotukset, tässä voisi antaa lapsen päättää esim. hetket jolloin halataan mutta vanhempi päättää määrät).

Jos tilanne menisi tähän, että halaamista käskemällä pitää rajoittaa, samaan aikaan kuitenkin panostaisin lapseen muuten vähän tavanomaista enemmän, juttelisin, antaisin positiivista palautetta ja muutakin huomiota. Jos lapsi tällä lopettaa halailun, hyvä. Jos lapsi ei lopettaisi halailua ja/tai alkaisi käyttäytyä muuten normaalista poikkeavalla tavalla, sitten huolestuisin todella ja ottaisin yhteyttä esim. perheneuvolaan. Voi olla vaan ikään liittyvä kausi/turvattomuuden tunnetta joka menee ohi juttelulla/vanhemman napakalla ohjauksella (joka yleensä luo turvallisuuden tunnetta), mutta toisaalta myös vihje siitä, että jotain pahaakin on voinut tapahtua ja tilanteen selvittämiseen tarvitaan apua, kun omat keinot ei riitä.

Voi pientä ❤️ Rakkautta ei voi antaa liikaa😍

Vierailija kirjoitti:

Tosi epämiellyttävältä kuulostaa, etenkin kun kyseessä jo noin iso lapsi eikä mikään taapero.

En tykkäisi minäkään. 

Minulle halaaminen on jotakin, jonka molemmat osapuolet sallivat ja nauttivat siitä.

Tuo "pakkohalaaminen" ei ole sellaista. 

Onko pojalla jonkinlaisia älyllisiä tai kehityksellisiä haasteita?

Kuulostaa kun SULTA puuttuisi älylliset haasteet🤨

Enemmän olisin huolissani mitä se tekee lapsen itsetunnolle, tunne-elämän kehitykselle ja turvallisuuden tunteelle että vanhempi aina torjuu hänen halauksensa ja sanoo ei. 

Veikkaan, että lapsi ei koe saavansa tarpeeksi huomiota. Sillä menee sitten yli ja se yrittää jatkuvasti kerjätä huomiota. Hali on sellainen asia, josta ei voi oikeen kieltäytyä. Mielletään positiiviseksi ja suloiseksi. Koeta järjestää teille enemmän yhteistä aikaa. Arjessa voi helposti unohtua sellainen. Joka arkipäivälle jotain yhteistä puuhaa vaikka puoleksi tunniksi. Viikonlopuille jotain pitkäkestoisempaa. Ehkä se siitä helpottaisi.

Auttaisiko joku jättipehmo. Tietenkään se ei korvaa vanhempien kosketusta, mutta voisi osaltaan purkaa jännitystä ja halailun tarvetta. Tuon ikäisten pitää koulussa olla olevinaan jo kovin isoja, kotona voi tulla tarve olla "pienempi". 

Meidän 10v pojalla on vielä jättimäinen pehmolelu, melkein itsensä kokoinen, jonka kainalossa usein nukkuu. Auttaa rentoutumaan ja on vienyt pimeän pelonkin kokonaan. Kavereillaankin on vielä pehmoleluja tuossa iässä. 

Oletko kokeillut, että sanot esimerkiksi illalla, että nyt halataan yhden kerran oikein kunnolla. Halaatte oikein muutaman minuutin kumpikin ja sitten sanot, että seuraavan kerran halataan aamulla.

Halaako vanhempi koskaan lasta oma-aloitteisesti? Kuulostaa siltä että lapsi yrittää epätoivoisesti saada vanhemmalta äidin/isänrakkautta ja tulee jatkuvasti torjutuksi eikä tuon ikäinen osaa muuta kuin yrittää vaan jatkuvasti uudelleen. Lapsi ei varmaan tunne olevansa rakastettu. Voisiko mennä ohi jos vanhempi halaisi ja huomioisi lasta ilman, että lapsen tarvii sitä erikseen anella?

Voisiko kyseessä olla pakko-oireinen häiriö, jolloin lapsesi sisäinen ahdistus purkautuu halaamispakkona? Jos näin on, lapsesi ei voi sille mitään ja kielto ja asiaan voimakkaasti huomion kiinnittäminen vain pahentaa oiretta eli halaamispakkoa. On lapselle varmasti erittäin raskasta ja uuvuttavaa.

Oletko sinä ap tämän lapsen ainoa läheinen, vaan onko joku toinen läheinen , esim mummi, ukki, sinun puoliso tai muu ihminen ,joka olisi hänelle rakastava ja hellyyttä antava. ?

Vai onko hän jäänyt ilman toista vanhempaa ja nyt pelkää ,että menettää myös sinut. Onko sinulla ap joku kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti taas joku TIKTOK haaste,

Eikös nämä ole tarkoitus kuvata? Onko pojalla kamera kourassa?

Tämä on ehkä aika epätodennäiköinen selitys, mutta: Onko pojalla ollut OCD:n oireita? Jos on, niin kyse voisi olla OCD:sta. Poika saattaa pelätä, että jotain pahaa tapahtuu, jos hän ei halaa, vaikka kenties järjellä tietäisikin, että niin ei ole. Ahdistus OCD:n vuoksi voi olla niin kova, ettei muiden rajoja pysty huomioimaan, vaikka haluaisikin.

Lastenpsykologi tässä hei. Ei hätää. Lapselle on saattanut tulla turvaton olo, siihen on voinut vaikuttaa aivan mikä tahansa luulo, väärinymmärrys, radion uutinen. Tai päiväkodin lause:" äidille tulee hyvä mieli halaamisesta." :)

Tuon ikäinen kuulee jo pandemiasta liikaa, kaikenlaisista luonnontuhoista, myös ilmastonmuutoksesta. Pääasiassa tässä luultavimmin jonkinasteinen menettämisen pelko.

Älä missään nimessä anna viestiä että lapsi tekisi jotain väärin. Hän ei tee.

Onko teillä päivän aikana aikaa kiireettömälle kohtaamisille? Niin että sinä kyselet rauhassa lapsen kuulumisista. Ei niin että "oliko koulussa kivaa?" Vaan lapsen omaa persoonan huomioiden. Eikä ylipäänsä painottaen koulumaailmaa. Jätetään lapselle mahdollisuus kuvata itse kokemuksiaan, tarjoilematta sanaa "kiva" valmiiksi. Iltaisin hyvä keskustelu on esim: mikä oli päivässä hyvää? Oliko jotain mikä ei ollut niin hyvää?

Lapsi on siirtymävaiheessa. Osittain pieni poika ja isomman pojan vaatimukset siellä kulman takana. Mitä enemmän kiellät fyysisen hellyyden osoittamista, sitä ahdistavampaa se on lapselle.

Tärkeintä tilanteessa on se että Sinä halaat ensin. Huomioit oikein olan takaa niin että riittää. Kokeile tätä joitain päiviä. Eli sinä vanhempana tarjoat kaikkea ennenkuin tulee puutetta. Haleja, syliä, huomiota. Kyse on vielä hyvin pienestä lapsesta, ei mene montaakaan vuotta niin kaipaat tätä aikaa. Parin vuoden kuluttua se on jo "noloa'.

Lupaan että jos toimit iloisen aloitteellisesti "mitä äidin kullannuppu, tulepa tänne että äiti saa halata maailman parasta poikaa.." niin lapsesi oireilu menee muutamissa päivässä ohi. Suosittelen muutenkin jatkamaan kiireettömiä kohtaamisia. Niillä rakennetaan omanarvontunnetta, joilla lapsen siivistä tulee vahvat.

Tsemppiä. Kyse on vain kasvuvaiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä ap tämän lapsen ainoa läheinen, vaan onko joku toinen läheinen , esim mummi, ukki, sinun puoliso tai muu ihminen ,joka olisi hänelle rakastava ja hellyyttä antava. ?

Vai onko hän jäänyt ilman toista vanhempaa ja nyt pelkää ,että menettää myös sinut. Onko sinulla ap joku kumppani?

Lapsella on sisko, isä, mummia, mammaa. Eli saa kyllä paljon huomioita.

Ap

Minä nauttisin tuosta vielä. Loppuu kyllä, kun teini-ikä alkaa. Meillä kanssa oli halailija poika tuossa iässä. Mietin myös. Nyt kuule muisto vain, kun on 14 v.

Tässä on nyt todella iso riski että aiheutat torjunnallasi pojalle elinikäisiä henkisiä vammoja, eli pitää olla nyt todella tarkka miten tilanteessa toimii. Tuollaisesta voi jäädä pysyvät hylkäämisen tunteet jotka vaikuttavat kaikkeen loppuelämään, jos poika kokee että hakiessaan tukea ja turvaa vaikkapa huonoon oloonsa niihin kouluasioihin liittyen (vaikka hän ei tätä osaisikaan sanoittaa niin selkeästi), äiti torjuu hänet.

Eli sen sijaan että kiellät halaamisen sinun tulisi jutella pojan kanssa, kysellä ja yrittää selvittää mikä poikaa painaa ja lohduttaa häntä ja osoittaa että olet aina tukena. Ei pitäisi torjua halaamista. Vaikka se ei tunnu kivalta, niin äitinä olisi tärkeintä miettiä mikä on pojan kehitykselle parasta. Voit olla ainoa turva mistä hän koittaa hakea apua. Kun vahvistat pojan turvallisuuden tunnetta, niin tuo liiallinen halailu varmaan loppuu itsestään. Suuremmat vauriot siitä voi tulla jos torjut hänen turvan hakemisen.