Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Outo ongelma: lapsi halaa jatkuvasti
Toivon ettei heti haukuttaisi lyttyyn, mutta minulla on todella outo ongelma: melkein 10 vuotias poika halaa aivan koko ajan. Tulee kysymättä ottamaan kiinni, vaikka olisin tekemässä mitä. Ei irrota otettaan vaikka pyydän. En ymmärrä mistä tämä halaamisen tarve tulee. Ja siis puhutaan että tunnissa tulee halaamaan jopa 10 kertaa, eikä kuule sanaa EI. Esim jos olen vaihtamassa vaatteita - tulee silti ja sanon että ei, on annettava kaikille tilaa, ja silti halaa. Lapsi tulee sanomaan hyvää yötä jopa 5 kertaa ja joka kerta pitää halia.
Kuulostaa todella oudolta ongelmalta, mutta minua on alkanut todella pahasti ahdistamaan tämä. Siis oikeasti _ahdistamaan_. Ja ei en todellakaan ole halaamista vastaan, mutta koen tämän jo hyvin liioitellulta ja tätä on kestänyt jo hyvin pitkään ja tuntuu että se vain ”pahenee”
Mitä teen? En halua kieltää lapselta läheisyyttä, mutta tuntuu etten enää kestä
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
kuuntele itseäsi. Oletko hirviö. Olisi hirveää tietää että oma lapsi viettäisi aikaa ihmisen kanssa joka suhtautuu häneen tuolla tavoin. Anna lapsen isän hoitaa asia, älä puutu jos sinusta välittyy kylmä tunnelma. On selvää että lapsi reagoi ehkä asenteesi takia noin ja on huomionpuute. Toivottavasti isä ei joudu tilanteeseen että ei saa huomioida lastaan sinun takiasi. Isälle pallo tilanteista.
Siist että mitä että? Ja joo, olen hirviö kun minua ärsyttää minussa kiinni roikkuminen ja koska haluan säilyttää henkilökohtaisen tilani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua kun heti alkuun meni pieleen.
Mutta sanojen tai asioiden toistelu saattaa olla lievä OCD. En nyt vielä olisi huolissani jos hän ei tee toistuvasti muita asioita.
Itse huomaan naksuttelevani vähän noita helan kytkimiä kun tarkistan etteivät ole päällä samoin kuin ulko-oven kahvaa. En kuitenkaan ongelmaksi asti, joten diagnoosia tuskin tarvin. Olen AS-piirteinen itse, joten tulee varmaan samassa nipussa.
Taitaa poika olla vaan omalaatuinen ja saahan sitä ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa tekee myös 11-vee tyttöpuoleni, etenkin just ennen nukkumaanmenoa, mutta muutenkin pitkin päivää. Ihan h--vetin raivostuttavaa, kun tuntuu ettei saa rauhassa kulkea kämpässä ilman että tämä hyökkää kiinni. Ja tosiaan hirveä show aina juuri nukkumaan mennessä. Hyvät yöt pitää toivottaa 3-5 kertaa, jne.
Oletko koskaan ajatellut, että ongelma saattaisi olla sinussa ja kyvyssäsi reagoida ärsykkeisiin oikealla tavalla?
Tuon ikäinen lapsi on murrosiän partaalla, se halailu ym loppuu ihan pian.
Minulla alkoi olla tuon ikäisenä ekoja neuroottisia pakkoajatuksia. Voisikohan kyse olla jostain sellaisesta, sehän on loputon kierre. Voisin kuvitella, että esim. vanhemman menettämisen pelko voisi laukaista vaikkapa ajatuksen siitä, että pitää halata jatkuvasti. Lapsi voi pelätä, että äidille tapahtuu jotain pahaa ja sitten ei enää voi ikinä halata.
Ja siis pakko-oireet eivät tarkoita sitä, etteikö elämässä voisi pärjätä ihan kivasti. Itse elän näiden nykyään pienten neuroosieni kanssa ihan normaalia työssäkäyvän arkea.
Neurooseihin liittyen, neurootikolle on tyypillistä tehdä sama asia sarjoissa. Sitähän voi laskea, että toistaako hän joka kerta sitä halaamista vaikka 3 tai 10 kertaa, sehän on selvä merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin halaamista kuin hakkaamista
Todellakin outoa. Aika paljon tiedän lapsia. Työn kautta. Äitini on hoitanut lapsia. Suvussa paljon lapsia. Itselläni oli lapsena paljon kavereita. Minulla on kolme sisarusta. Itsellänikin on lapsi. Eikä kukaan ole moista tehnyt. Kuulostaa kyllä ennemmin joltain pakko-oireelta kuin läheisyyden kaipuulta. Tulee vähän mieleen erään työpaikan lapsi jolla oli joku ihme kiintymyssuhde pehmoleluun. Se lapsi ei mennyt mihinkään ilman sitä pehmolelua. Halaili sitä aina ja vanhemmat vaati, että se täytyy olla kaikessa mukana kun lapsi niin tykkää siitä. Ja ai kamala kun se kerran joutui hetkeksi hukkaan, mikä paniikki siitä iski. Lapsesta tuli ihan hysteerinen eikä mikään auttanut ennekuin se hiivatin pehmolelu löytyi. Ap:n lapsi nyt ei mitään kilareita ilmeisesti saa mutta tämä juttu ap:n kertomuksesta muistui mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa tekee myös 11-vee tyttöpuoleni, etenkin just ennen nukkumaanmenoa, mutta muutenkin pitkin päivää. Ihan h--vetin raivostuttavaa, kun tuntuu ettei saa rauhassa kulkea kämpässä ilman että tämä hyökkää kiinni. Ja tosiaan hirveä show aina juuri nukkumaan mennessä. Hyvät yöt pitää toivottaa 3-5 kertaa, jne.
Oletko koskaan ajatellut, että ongelma saattaisi olla sinussa ja kyvyssäsi reagoida ärsykkeisiin oikealla tavalla?
Tuon ikäinen lapsi on murrosiän partaalla, se halailu ym loppuu ihan pian.
Tekee samaa äidilleen, vaikka hän ei reagoi samalla tavalla... häntä se ei vain ärsytä niin paljoa, mutta kyllä tämäkin siihen kyllästyy aika ajoin.
Oletko laiminlyönyt tai ollut lapsellesi välinpitämätön, ethän pidä häntä vain ilmana. En ole lastenpsykiatri, mutta tarve läheisyyteen näin tuntuvasti voi johtua laiminlyödyksi tulemisesta tai ehkä jopa neuroottisesta oireyhtymästä. Käänny lastenlääkärin puoleen, tällä palstalla vain arvaillaan. Lapseen on saatava jokin ratkaisu, ennenkuin hermostut häneen, se EI KANNATA AINAKAAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee mieleen, että hakee turvaa halailemalla. Kuinka läheiset välit ovat muuten lapseen?
Kymmenvuotias on ihan lapsia vielä. Nallukka taikka hauveli kaveriksi. Taikka lammas.
Koira ainaskin lievittää stressiä.
Taisit tarkoittaa että aiheuttaa stressiä.
Olette te kyllä aika heikkoja ihmisiä.
Normaali äiti osaa hoitaa tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee mieleen, että hakee turvaa halailemalla. Kuinka läheiset välit ovat muuten lapseen?
Kymmenvuotias on ihan lapsia vielä. Nallukka taikka hauveli kaveriksi. Taikka lammas.
Koira ainaskin lievittää stressiä.
Mitään eläintä ei pidä.ottaa lapselle halinalleksi, paitsi niitä pumpulilla täytettyjä. Eläimet ovat tuntevia olentoja siinä, missä ihmisetkin, eivät mitään laiskan ja kyvyttömän vanhemman kokopäiväsijaisia.
Kenellä tässä on oikeasti ongelma? Lapsella vai AP:lla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 vuotias poika ja ihan samaa ollut puoli vuotta. Anna hali, anna hali, anna hali. Ei tosin jää roikkumaan. Olen kyllä tehnyt vastavuoroisesti samaa ja on tykännyt että minäkin pyydän.
Mutta nyt helpottaa, vähentynyt selkeästi. Mutta ahdistavaa oli ajoittain, kun pyysi halia vaikka kesken vaatteiden vaihdon jne.
Ei ole mitään huolta, luulen että tämä oli vain tällainen vaihe jossa kaipasi läheisyyttä hieman enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minä nauttisin tuosta vielä. Loppuu kyllä, kun teini-ikä alkaa. Meillä kanssa oli halailija poika tuossa iässä. Mietin myös. Nyt kuule muisto vain, kun on 14 v.
Minun pikkuveljeni nukkui äidin vieressä vielä 11-vuotiaana aina kun isä oli yövuorossa.
Ja ihan normaali mies hän on ja huolehtii vanhasta äidistään esimerkillisesti.
Veljeni oli meistä kolmesta lapsesta nuorin ja äidin silmäterä. Äitini sanoi kerran, että
äiti kyllä vaistoaa kuka hänen lapsistaan tarvitsee eniten äidin antamaa turvaa.
Halailemista ei kyllä entisaikaan harrastettu niin paljon kuin nykyään. En itsekään ole
oikein luontevasti tottunut halailemiseen. Amerikkalaisia sarjoja kun katselee, niin
siellähän hoetaan koko ajan ”olet rakas”. Ja halaillaan.
Itseäni ärsyttää sekin kun pitäisi halata työkavereita.
Jaa-a, mun 5v tyttö ilmoittaa useamman kymmenen kertaa päivässä, että äiti rakastan sua. Ei halaile normaalia enempää, mutta tuota hokee. Päiväkodissakin loppupäivästä valittelee paljon äiti-ikävää. Enpä ollut pitänyt tuota negatiivisena asiana, ennenkuin tulin tänne lukemaan näitä; ilmeisesti turvaton kiintymyssuhde kyseessä av:n tsykologejen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee mieleen, että hakee turvaa halailemalla. Kuinka läheiset välit ovat muuten lapseen?
Kymmenvuotias on ihan lapsia vielä. Nallukka taikka hauveli kaveriksi. Taikka lammas.
Koira ainaskin lievittää stressiä.
Koira ei tykkää siitä jos sitä on jatkuvasti joku kakara halaamassa, se haluaa myös omaa rauhaa.
Koirat ei itse asiassa yleensä pidä halaamisesta lainkaan. Poikkeuksiakin toki on, mutta kokevat sen dominointina ja hallintana.
Ap:lla on nyt tuhannen taalan paikka opettaa pojalleen, että muiden ihmisten rajoja on kunnioitettava. Ei ole normaalia, että tuon ikäinen lapsi tule lääppimään ilman lupaa, eikä päästä irti vaikka on käsketty. Lapsi on siinä iässä, missä pitäisi pikku hiljaa alkaa itsenäistyä, eikä suinkaan takertua lisää.
Tuon ikäiselle voi jo sanoa asiat suoraan: että vaikka äiti rakastaa kuinka, hänellä on silti oikeus omaan yksityisyyteen ja omiin rajoihin. Ja että on erittäin törkeää rajojen rikkomista pitää kiinni kun toinen on käskenyt lopettamaan halaamisen.
Väkisin tulee mieleen että pojalla on alkanut hormonitoiminta aktivoitua ja on sen verran vajaa, että oma äitikin käy naisesta, kun pitää päästä lääppimään. Normaalia tuo ei missään nimessä ole, kun ei edes kieltoa kuuntele ja käskyä päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykologi tässä hei. Ei hätää. Lapselle on saattanut tulla turvaton olo, siihen on voinut vaikuttaa aivan mikä tahansa luulo, väärinymmärrys, radion uutinen. Tai päiväkodin lause:" äidille tulee hyvä mieli halaamisesta." :)
Tuon ikäinen kuulee jo pandemiasta liikaa, kaikenlaisista luonnontuhoista, myös ilmastonmuutoksesta. Pääasiassa tässä luultavimmin jonkinasteinen menettämisen pelko.
Älä missään nimessä anna viestiä että lapsi tekisi jotain väärin. Hän ei tee.
Onko teillä päivän aikana aikaa kiireettömälle kohtaamisille? Niin että sinä kyselet rauhassa lapsen kuulumisista. Ei niin että "oliko koulussa kivaa?" Vaan lapsen omaa persoonan huomioiden. Eikä ylipäänsä painottaen koulumaailmaa. Jätetään lapselle mahdollisuus kuvata itse kokemuksiaan, tarjoilematta sanaa "kiva" valmiiksi. Iltaisin hyvä keskustelu on esim: mikä oli päivässä hyvää? Oliko jotain mikä ei ollut niin hyvää?
Lapsi on siirtymävaiheessa. Osittain pieni poika ja isomman pojan vaatimukset siellä kulman takana. Mitä enemmän kiellät fyysisen hellyyden osoittamista, sitä ahdistavampaa se on lapselle.
Tärkeintä tilanteessa on se että Sinä halaat ensin. Huomioit oikein olan takaa niin että riittää. Kokeile tätä joitain päiviä. Eli sinä vanhempana tarjoat kaikkea ennenkuin tulee puutetta. Haleja, syliä, huomiota. Kyse on vielä hyvin pienestä lapsesta, ei mene montaakaan vuotta niin kaipaat tätä aikaa. Parin vuoden kuluttua se on jo "noloa'.
Lupaan että jos toimit iloisen aloitteellisesti "mitä äidin kullannuppu, tulepa tänne että äiti saa halata maailman parasta poikaa.." niin lapsesi oireilu menee muutamissa päivässä ohi. Suosittelen muutenkin jatkamaan kiireettömiä kohtaamisia. Niillä rakennetaan omanarvontunnetta, joilla lapsen siivistä tulee vahvat.
Tsemppiä. Kyse on vain kasvuvaiheesta.
Oletpa sinä mielenkiintoinen psykologi, kun kykenet näkemään asiat vain yhdeltä kantilta.
Vai ei lapsi tee mitään väärää, kun rikkoo äitinsä rajoja eikä kuuntele kun kielletään?
Missä iässä mielestäsi tämä väkisinhalaaminen lakkaa olemasta okei, vai onko halaaminen aina ihanaa? Jos Pertsa 40 v haluaa halata Maisaa 16 v, siinä ei ole mitään väärää, vaikka Maisa sanoisikin ei ja Pertsa halaisi silti?
Lapsi ei omista vanhempiaan, ja 10-vuotias on jo niin iso, että pitäisi alkaa ymmärtää vanhempien erillisyys ihmisinä.
Alue: Aihe vapaa
Hän ei suinkaan ole meille tilivelvollinen.