Outo ongelma: lapsi halaa jatkuvasti
Toivon ettei heti haukuttaisi lyttyyn, mutta minulla on todella outo ongelma: melkein 10 vuotias poika halaa aivan koko ajan. Tulee kysymättä ottamaan kiinni, vaikka olisin tekemässä mitä. Ei irrota otettaan vaikka pyydän. En ymmärrä mistä tämä halaamisen tarve tulee. Ja siis puhutaan että tunnissa tulee halaamaan jopa 10 kertaa, eikä kuule sanaa EI. Esim jos olen vaihtamassa vaatteita - tulee silti ja sanon että ei, on annettava kaikille tilaa, ja silti halaa. Lapsi tulee sanomaan hyvää yötä jopa 5 kertaa ja joka kerta pitää halia.
Kuulostaa todella oudolta ongelmalta, mutta minua on alkanut todella pahasti ahdistamaan tämä. Siis oikeasti _ahdistamaan_. Ja ei en todellakaan ole halaamista vastaan, mutta koen tämän jo hyvin liioitellulta ja tätä on kestänyt jo hyvin pitkään ja tuntuu että se vain ”pahenee”
Mitä teen? En halua kieltää lapselta läheisyyttä, mutta tuntuu etten enää kestä
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi epämiellyttävältä kuulostaa, etenkin kun kyseessä jo noin iso lapsi eikä mikään taapero.
En tykkäisi minäkään.
Minulle halaaminen on jotakin, jonka molemmat osapuolet sallivat ja nauttivat siitä.
Tuo "pakkohalaaminen" ei ole sellaista.
Onko pojalla jonkinlaisia älyllisiä tai kehityksellisiä haasteita?
Kuulostaa kun SULTA puuttuisi älylliset haasteet🤨
Nyt et tainnut ollenkaan ymmärtää, mtä tuossa sanottiin.. olisko sinullakin noita älyllisiä haasteita?
-ohis
Ei helkkari, piti itsekin kommentoida tuota ylempää kirjoitusta, kun siinä niin terhakkana ollaan oikein emojin kanssa... Kuulostaa kun SULTA puuttuisi älylliset haasteet
Ei juma.
Ehdota välillä kieltäytymisen sijaan, että mitäs jos tällä kertaa juteltaisiin? Hänen asioistaan, hänelle tärkeästä, mikä mieltä painaa, onko koulussa kivaa, onko jotain mistä ei tykkää tai mikä kummaksuttaa, onko jotain muuttunut... ihan positiivisella mielellä ekoilla kerroilla (esim. Mikä on hyvä tv sarja, jne) ja sitten voi siirtyä vakavampaan jutusteluun kun on tottunut siihen että voi jutellakin. Ehkä sieltä selviää sitten
Oletteko eronneet? Eroperhe siis?
Se voi aiheuttaa, jos perhe on hajonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee mieleen, että hakee turvaa halailemalla. Kuinka läheiset välit ovat muuten lapseen?
Kymmenvuotias on ihan lapsia vielä. Nallukka taikka hauveli kaveriksi. Taikka lammas.
Koira ainaskin lievittää stressiä.
Koira ei tykkää siitä jos sitä on jatkuvasti joku kakara halaamassa, se haluaa myös omaa rauhaa.
Et nyt itse tajunnut että kyseessä oli pehmolelukoira
Lapsilla on vaiheita ja tuo menee kylllä ohi. Kasvukivut voivat kolottaa tai lapsella voi olla hyvinkin epämääräistä epävarmuuden tunnetta, johon sanat tai puheet eivät selvästikään tepsi.
Onko lapsi 100% kainaloinen vai normaali, reipas pikkupoika halipulaa lukuun ottamatta?
Yrittäisin löytää aikaa heittäytyä lapsen läheisyydenkaipuuseen, esim. hali, kainaloiden alta kiinni, iloinen ilmassa pyöräytys ja jokin hyvä sana.
Jos juuri silloin ei onnistu eikä pysty, niin ehdota, että katsotte vaikka TV:tä tuonnempana, kylkimyyryssä tai sohvalla jutellen.
Lapsi se vain on. Sitä pitää kasvattaa, ei kohdella "pikkuaikuisena" joka pärjää autonomisesti ja ymmärtää rajanvetosi.
Komppaan ap:tä, liika läheisyys on ahdistavaa. On ok halata silloin tällöin, mutta kyllä alkaisi ärsyttää, jos joku jatkuvasti kyhnäisi kyljessä. Oma tyttäreni oli pienenä kovin läheisriippuvainen meidän vanhempien avioeron vuoksi. Hän olisi halunnut jatkuvasti olla sylissä, vieressä tai kainalossa. Päiväkotiin meno oli äärimmäisen hankalaa, isälleen ei olisi mennyt millään jne. Olimme monta vuotta kuin paita ja peppu ja silloin ei muunlaista yhdessäoloa osannut edes kuvitella, niin mentiin vuosikausia. Mutta pikkuhiljaa (perheneuvolan avulla) tilanne normalisoitui ja nyt teini-iässä äitiä ei paljoa halailla 😅 Niinpä nyt tuntuisi hyvin ahdistavalta, jos joutuisin samanlaiseen tilanteeseen uudestaan, olen varmaan saanut läheisyyttä tarpeeksi jo noina vuosina. Mutta lohduksi ap:lle, veikkaan että teini-iässä halailujen kohteena on joku muu kuin äiti 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee mieleen, että hakee turvaa halailemalla. Kuinka läheiset välit ovat muuten lapseen?
Kymmenvuotias on ihan lapsia vielä. Nallukka taikka hauveli kaveriksi. Taikka lammas.
Koira ainaskin lievittää stressiä.
Koira ei tykkää siitä jos sitä on jatkuvasti joku kakara halaamassa, se haluaa myös omaa rauhaa.
Et nyt itse tajunnut että kyseessä oli pehmolelukoira
Mä puhuin oikeasta koirasta ja sen koiran olemus lievittää stressiä. Kyllä ne koiratkin muutamista haleista pitää. Riippunee myös roduista.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö keksiä näitä paska-aiheita koko ajan tänne.
Onko pakko tuhlata omaa aikaansa näiden lukemiseen ja vielä kommentoimiseenkin?
Pelkää jotain.Kiusattu/kiusataan koulussa,joku uhkailee,tehnyt jotain,pelottaa....
Voisin halia lapsiani vaikka koko ajan❤️ Sulla on ap käsittelemättömiä ongelmia itsesi kanssa. Vihaat itseäsi ja omaa läheisyyden tarvettasi, koet itsesi jotenkin vastenmieliseksi ja läheisyyttä ansaitsemattomaksi ja projisoit tämän lapseesi. Siksi et kestä hänen halauksiaan. Mene terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee mieleen, että hakee turvaa halailemalla. Kuinka läheiset välit ovat muuten lapseen?
Kymmenvuotias on ihan lapsia vielä. Nallukka taikka hauveli kaveriksi. Taikka lammas.
Koira ainaskin lievittää stressiä.
Koira ei tykkää siitä jos sitä on jatkuvasti joku kakara halaamassa, se haluaa myös omaa rauhaa.
Et nyt itse tajunnut että kyseessä oli pehmolelukoira
Tuota.. tässä puhuttiin ihan oikeasta koirasta. Voit avata aiemmat kommentit kätevästi tuosta "Näytä aiemmat lainaukset" -painikkeesta. Tällä tavoin et tee itsestäsi idoottia.
(Pehmokoirista keskusteltiin kyllä, mutta myöhemmin tässä ketjussa).
Olet huono äiti.
Lapsi on jäänyt ilman lämpöäsi kiintymyssuhdeiässä vauvana ja taaperona.
Lähes 10-vuotias on jo iso eikä hänen pitäisi roikkua toisessa enää koko ajan fyysisesti ja pakottaa halailuun. Aamuhalit, ja illalla voi halia kun toivottaa hyvää yötä mutta ei koko ajan.
Mä olen ollut tämäntapainen lapsi, hain myös emotionaalista läheisyyttä äitiini koko ajan. Olin herkkä ja mulla oli helposti turvaton olo. Muistan että erityisesti juuri n vitosluokalla kun muutimme, olisi hirveästi kaivannut läheisyyttä vanhemmilta. Mulla tähän liittyi se että vanhemmat oli kyllä hyviä mutta perheessä oli myös haasteita, vanhempien riitelyä ja äidin uupumusta ja mt-ongelmia. En sano että teillä ap olisi näin - sanon vaan että lapselle voi turvaton olo ja halipula tulla aika pienestäkin, ja on todella upeaa jos siihen pystyy vastaamaan. Toisaalta itsekin olisin ehdottomasti hyötynyt siitä että mun tarvitsevuutta olisi rajattu. Edellä on loistoehdotus siitä että otatte päivään halihetket mutta on myös hetkiä jolloin ei saa tulla halaamaan. Voisitteko ehkä myös sopia että muina aikoina halausta pitää ehdottaa sen sijaan että tulee vain kimppuun. Meillä on ainakin pienemmän lapsen kanssa opeteltu oman ja vanhempien kehon koskemattomuutta, sitä että ei saa koskea jos toinen ei sitä silloin halua. Aina kosketus ei tunnu hyvältä vaikka ihminen olisikin rakas.
Kaiken tämän jälkeen sanon että on täysin ymmärrettävää että sua ap ahdistaa. Älä siitä soimaa itseäsi, yritä vain järjestää riittävästi omaa aikaa että jaksat tämän vaiheen. Ja muista että tämäkin on tosiaan vain vaihe. :)
Mä muistan myös, että juuri tuossa iässä iski joku kamalan turvattomuuden kausi. Yritin olla iso ja hallita sitä, mutta se johtuu niin kamaliin painajaisiin että menin äidin viereen nukkumaan.
Minä, joka kolmevuotiaana vaadin siivouskomero-vaatehuoneesta oman huoneen itselleni.
Nyt et tainnut ollenkaan ymmärtää, mtä tuossa sanottiin.. olisko sinullakin noita älyllisiä haasteita?
-ohis