Miksi erosit pitkästä parisuhteesta

10v parisuhde päättyi kun havahduin olevani yhdessä aivan vieraan ihmisen kanssa. Viimeinen oikeasti tärkeä keskustelu käytiin toisesta lapsesta (7.5v kohdalla), paha rakastaa ihmistä joka ei halua kertoa mitä korvien välissä tapahtuu.

Vajaan 20 vuoden jälkeen ero edessä. Klassiseen tyyliin kasvoimme varmaankin erilleen. Taustalla miehen masennusta ja työttömyyttä jne. Emme sitten selvinneet näistä ja muutuimme ihmisinä ja aloimme haluamaan eri asioita. Surullista, mutta minkäs teet, jos toinen ei arvosta sinua eikä pidä mitään sinun tekemää hyvänä. Yritetään tässä vielä viimeiset viikot jotenkin kestää toisiamme. Itkettää ja ahdistaa mutta toisaalta toiveikas olo. Tulevaisuus kulman takana jossa kukaan ei haku tai morkkaa ja saan olla oma itseni ilman että se on huono asia.

Seksi loppui, valehtelu lisääntyi.

Liika alkoholinkäyttö, johon häpeäkseni menin itse mukaan. En pitänyt hänestä, enkä itsestäni sellaisena. Myöhät illat ja krapulassa makaaminen aamuisin alkoivat ottaa enemmän ja enemmän hermoon, nuorena ne vielä meni. Juomista ei saanut arvostella, se oli motkottamista perheensäkin mukaan, siellä oli aina ollut ihan sama meininki.

Mies ei koskaan asettunut minun puolelleni. Päinvastoin, illanviettoseurassa alkoi usein humalainen uho, kuinka minua ei tarvitse mihinkään. Selänkääntämisistä jäi joka kerran pieni epäluottamus ja etäisyys ja 18 vuoden jälkeen tulikin sitten lopulta ero.

Mies piti mykkäkouluja syistä jotka eivät minun tietooni tulleet, katosi välillä päiväkausiksi jopa viikoiksi, ei vastannut puhelimeen. Seurassa hyvin miellyttävä henkilö, kahdenkesken kylmä tuppisuu. Tykkäsi enemmän juoda kaljaa (paljon!) ja katsella telkkaria kuin olla kanssani. Hänen harrastuksensa myös vei lähes kaikki viikonloput ja kesäpäivät. Maksatti minulla kaiken mitä vaan voi ja yritti kaikin keinoin vain hyötyä mahdollisimman paljon. Syytti minua kaikesta. Keskustelut olivat tasoa "sinäkin sitä ja sinäkin tätä" Minä olin hyväuskoinen ja ostelin hänen asuntoonsa välttämättömyystarvikkeita ja kalusteita kun yritin pitää huolta ja hän valitti ettei ole rahaa, vaikka tienasi noin viisinkertaisesti minuun nähden...suhde loppui siihen kun vaihtoi minut nuorempaan joka löytyi omalta työpaikalta ja oli vaihdattanut lukot. Juovat nyt meikäläisen kupeista aamukahvinsa. Onnea vaan heille ja hyvää kesää kaikille :D 

Vierailija kirjoitti:

9v suhde, erosin koska kipinä puuttui ja oli varmaan minun puolelta puuttunut aina, hän myös teki asioita selän takana, koska ei uskaltanut kertoa ongelmastaan, se kuitenkin selvisi minulle. Minussa oli paljon vikaa ja tahdoin eri asioita elämältä, oltiin väärät ihmiset toisillemme, silti ollaan edelleen tekemisissä ja arvostan ja välitän hänestä ystävänä ja olen kiitollinen, että sain viettää 9 vuotta hänen kanssaan. :)

Sietääkin olla kiitollinen, jos vedätit toista 9 vuoden ajan, kertomatta todellisista tunteistasi.

Miestä alkoi perhe-elämä kiinnostaa vuosi vuodelta vähemmän ja lopulta menojalka alkoi vipattaa kun eronneet kaveritkin kulki baareissa. Petti sitten ja se oli siinä.

Ex-vaimo oli alistava, kontrolloiva ja manipuloiva.

Eräänä kauniina päivänä vain lähdin, enkä tullut takaisin. Tein kaiken todella nopeasti, uusi asunto löytyi hyvin nopeasti, otin vähän tavaraa mukaan yhteisestä kodista: vaatteet kasaan, vierassänky, pöytä ja tuoleja, vähän keittiötarvikkeita, omat tavarat ja laitteet mukaan ja kaverin pakettiautoon. Eroilmoituksen pistin tulemaan sitten myöhemmin.

Siitä asti kun oman asunnon oven avasin, olen kokenut suunnatonta helpotusta. 

Mies lopetti parisuhteen kun lapset syntyivät. Mitään ei tehty ikinä pariskuntana. Ainoat asiat mitä suostui tekemään oli kerran kesässä lomareissu lasten kanssa. Mun kanssa ei voinut lähteä edes kävelylle, saati elokuviin tai reissuun. Näitä kaikkia tehtiin ennen lapsia ja vielä esikoisen synnyttyä.

Vähitellen loppui yhteiset puheenaiheet, läheisyys ja lopulta seksikin. Lapset jo teinejä, joten en helposti eronnut.

Tähän yhdistyi myös suunnaton pelko rahojen loppumisesta. Kumpikin hyvätuloisia, minä erittäinkin. Mutta rahaa ei muka ollut edes niihin elokuvalippuihin, lastenvahtiin jne. Tileillä ja sijoituksissa silti ihan mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Miehen aiheeton ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Rakastin häntä, mutta hänellä oli niin huono itsetunto, että pelkäsi jatkuvasti menettävänsä minut. Menetti sitten.

Mustasukkaisuus tuhoaa rakkauden.

Tämä!

Olen katsonut lapsuudessani tuollaista touhua aika läheltä. Jännä, miten aikuinen ihminen on niin epävarma itsestään ja kahlitse toisen aikuisen elämää. Ja toisaalta - kuka aikuinen sietää tuota käytöstä toiselta? Sitä sietää vainläheisriippuvainen ja alistamiseen alistuva nahjus, mies tai nainen. Itse tämä mustasukkainen kyllä reissaa ym ilman puolisoa. Sen arvaa mitä niillä reissuilla tapahtuu… ilmankos mielikuvitus on sitten toisten suhteen hyvä. Ei jatkoon.

Tunnen kaksi kuusikymppisenä eronnutta naista, joilla oli noin 40 vuoden pituinen parisuhde. Kummankin miehet olivat jääneet jo pois töistä ja kummallakin juominen lähti lapasesta. Kaiken lisäksi kummallakin mies kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, kun kukaan eikä mikään enää rajoittanut juomista. Naisilla sen sijaan menee oikein hyvin, onneksi.