Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä iän tuomia muutoksia olette havainneet itsessänne?
Aloitan. Harmaita suortuvia. En ole värjännyt koska ei haittaa.
Naururyppyjä silmäkulmissa, ja otsassa vaakasuoria ryppyjä.
Olkapäät tuntuu välillä raskailta jos joutuu nostaa käsivarret.
Polvissa välillä tuntemuksia. Ihan uus juttu. Kuluma tulossa? Mitenköhän vois välttää?
Oon siis 47.
Kommentit (772)
Nuorena olin se, joka kävelee reippaasti jalkakäytävällä. Eräs päivä tällä viikolla kiinnitin huomiota siihen, että vaikka omasta mielestä kävelin nopeasti, porukkaa meni ohi.
Vartalon malli muuttunut. Olen edelleen hoikka, mutta eri lailla kuin nuorena. Ihokin on väsynyt.
Alkoholitoleranssi käytännöllisesti kadonnut kokonaan ja myös alkoholinkäyttö lähes loppunut.
Haluaisin olla aktiivinen eläkeläinen ja vaikkapa opiskella taas avoimessa yliopistossa, kun jään pois työelämästä. Viimeiset 15 vuotta on mennyt lähinnä sarjojen ja dekkarikirjallisuuden parissa, keskittymiskyky ei riitä mihinkään, mikä vaatisi muistamista.
N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rypyt. Ihon kimmoisuus häviää. Hiukset ohenevat.
Täällä on monella varsiluomia. Varsiluomet on merkki kehon hormonitasapainon häiriöstä. Niiden saaminen ei siis sinällään liity ikään. Kannattaa tsekata hormonitoimintansa balanssiin.
En mitään. En Juurikaan vanhene. Elintavat, ym.
Hiusraja pakenee,uurteet kasvoissa ja ne huomannut kun katsonut valokuvia:( rypyt silmäkulmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyessä ja elämän kokemuksien karttuessa tulin uskoon. Uskon nyt Herraan Jeesukseen,kun nuorempana en kyennyt
Onnea,kumpa minäkin uskoisin enkä olisi pelkuri.
Vierailija kirjoitti:
Parta on alkanut kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen paljon viisaampi nyt kuin eilen ja nerokkaampi.
Ei pysy vesisankko "jormassa" kuin tyhjänä, ennen kannoin saunavedet järvestä sillä ja nyt pallit hakkaa polvia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tissit kuin turkkilaisen rekkakuskin rukkaset, ennen pystyi pitää soppalautasen niiden päällä syödessä nyt avomaa kurkku niiden alla kevyesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoistia huomioita! Onko siis myös genitaalialue kaljuuntuva? En tiennyt.
On. Vanhana lähtee karvat. Että turha väittää karvattomuuden olevan vain lapsille. Ne tippuu myös elämän ehtoopuolella genitaaleista.
Ja jumalalle kiitos tästä. Sairaanhoitajalta kuultua: Kaikilta täysin hoidettavilta vanhuksilta pitäis tippua hampaat ja persekarvat pois. Ymmärrän täysin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen "vasta" 34, mutta olen paljon fiksumpi ja viisaampi verrattuna nuoreen minään. En lähde tekemään typeriä juttuja. Olen huomannut, että historia alkanut kiinnostaa, vaikka vihasin sitä kouluaikoina! Itsevarmuus, pukeudun miten haluan enkä mieti mitä muut ajattelee, mukavuuden haluisuus.. Mieluummin kotona koneella kuin festareille lähtö :D Nuorena oli vähän sosiaalinen pakkokin mennä ja tosissaan harmitti jos ei lähtenyt, mutta nykyään ah, niin ihanaa kun ei tarvi mennä. Olen myös huomannut ottavani useammin pikku päiväunia, vaikka olisinkin nukkunut hyvät yöunet.
Viiisikymppisenä olin vielä hiukan sekaisin. Nyt olen rauhallinen ja onnellinen. Kroppa tietysti brakaa, mutta sillä ei ole mitään väliä. Olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti aiemmin tämän:
"Nuorena olin se, joka kävelee reippaasti jalkakäytävällä. Eräs päivä tällä viikolla kiinnitin huomiota siihen, että vaikka omasta mielestä kävelin nopeasti, porukkaa meni ohi." Tämän huomasin itsekin joskus n 45-50 vuoden välissä. Olin itse ollut aina se joka siirtyy kaupungillakin rivakasti paikasta toiseen ja ärsytti kun porukka oli aina tiellä jä jäi jalkoihin.
Muutenkin tahti kaiken tekemisen tahti hidastui viidenkympin tienoolla. Aamulla suihku, kahvi, pieni aamupala, hiustenlaitto, kevyt pikameikki, vaatteet päälle jne kestää ja kestää. Jos ennen käytin siihen 45 min niin nyt menee tuplat koska haluan nauttia kahvini kaiiiiiikessaaa rauhassaaaaaa.....
Jos illalla on juonut yhtään mitään 18 jälkeen (siis vettä, mehua tms) niin yöllä pitää käydä vessassa.
1 siideri menee kesällä vaikka terassilla tai ruoan kans, mut kahdesta tulee jo krapula. Alkoholi ei kiinnosta enää millään tavalla, ei edes viini ruoan kanassa.
Olen alkanut muistella yhä enemmän (joskus riesaksi saakka) nuoruusvuosia ja muoruudenrakastani.
Se mikä on ehkä pahinta ja huolestuttavinta, mistään ei oikein saa enää mittään "kiksejä" ts siis joku uusi asia voi olla ihan kiva ja olipa kiva nähdä uusi lomakohde tai kokeilla uutta harrastusta tms, mutta se siitä. Edes se kun sain työttömyysjakson jälkeen ihan hyväpalkkaisen työn, tulin valituksi 30 hakijan joukosta, oli tunnevolyymiltaan luokkaa "ok, no onhan se hyvä että tulee kunnon palkka joka kk". Olen sinkku ja ihastuin töissä erääseen komistukseen ja olen varma että aluksi sain kyllä katseitä ja huomiota (hän on varattu) mutta se ihastuksen hyvä fiilis katosi tyyliin 1/2 tunnissa aina. Tämä on huolestuttavaa, tätäkö platoonista, tasaista "mikään ei tunnu enää miltään" loppuelämä sitten on? Tosin on siinä se hyvä puoli etyä myöskään negatiiviset asia ei hetkauta kuin ehkä hetken, kun fiilis on kuitenkin että "ihan saa...nan sama". Intohimoisena ja voimakkaasti puoleen ja toiseen tunteneena ihmisenä tämä tappava tasaisuus tuntuu pelottavan tylsältä ja kaipaan kovadti sitä tunnetta että olis vielä joskus niin onnellinen etyä se pursuaa joka solusta ulos ja tuntuisi että tukahtuu siihen onneen ja hyvänolon fiilikseen.
Ryppyjä ei ole, mutta luonnollista ihon vanhenemista eli nuoruuden raikkaus on ollutta ja mennyttä.
Olen aina ollut tumma, mutta iän myötä väri on haalistunut jonkin verran, lähinnä ruskeaksi jonka takia värjään hiuksia. Harmaita ei ole.
Suurin murhe on nivelkivut sormissa, vas. ranteessa, niskassa. Todella tuskallisia kipuja välillä joille ei voi mitään muuta kuin käyttää kipulääkettä kun on oikein pahana.
Paino on laskenut entisestään. Olen aina ollut hyvin hoikka, nyt laiha. Ruokahalua ei enää sillä tavalla ole, ei tule syötyä kunnolla.
Luonne on edelleen temperamenttinen; äkkiä kimahdan mutta en kanna kaunaa. Leimahtaa ja kohta se on jo ohi. Meillä "sukuvika". Siinä mielessä muuttunut etten enää ole niin jyrkkä ja ehdoton, kompromissia löytyy jo.
Erittäin herkkänä olen pysynyt edelleen. Ymmärrys kasvanut tosia kohtaan. Elämä on opettenut yhtä ja toista.
Edelleen sama ekstempore olen. Vilkas ja liikunnallinen ja helposti innostuva.
Kaikki kovat äänet, metelöinti, lasten parkuminen /kiljuminen, autoista, prätkistä tms lähtevät kovat äänet ärsyttää ihan hirveesti, en siedä yhtään, käy hermoon ihan sekunnissa, toisin kuin nuorempana. Tosin saatan kuunnella autossa tosi lujalla kasari--ysäripoppia yms positiivista mielimusiikkiani (en mitään herkkää tai melankolista), silloin ei ärsytä yhtään, päinvastoin se tuo AINA hyvän fiiliksen ja jotenkin herään eloon siitä basson jytkeestä, herätän itseni usein tällätavoin aamulla töijin ajaessani.
Olen viisastunut ja fiksuuntunut paljon nuoruusvuosilta (siis 20-30v iästä) enää en (luojan kiitos) ole niin ehdoton kaiken suhteen. Se typerä ylpeys, ehdottomuus, anteeksiantamattomuus, kostonhalu yms on kadonnut tai ainakin laimennut 90% noilta vuosilta. Ymmärrän muita paljon paremmin ja osaan tulkita (näin ainakin luulen) muita paljon paremmin.
Fyysisesti toki samoja juttuja kuin muilla yli viiskymppisillä naisilla. Maan vetovoima näkyy.
Huolestuttavinta mullakin se että kun tunteet lakastuu, elämästä on tullut jotenkin väritöntä platoonista, hyvin harvasta asiasta saa enää mitään erityistä mielihyvää, vaikka positiivisena ihmisenä koitan aina kaivaa kaikkialta jotain hyvää (joskus jopa väkisin, ettei mene angstin puolelle).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoistia huomioita! Onko siis myös genitaalialue kaljuuntuva? En tiennyt.
On. Vanhana lähtee karvat. Että turha väittää karvattomuuden olevan vain lapsille. Ne tippuu myös elämän ehtoopuolella genitaaleista.
Ja jumalalle kiitos tästä. Sairaanhoitajalta kuultua: Kaikilta täysin hoidettavilta vanhuksilta pitäis tippua hampaat ja persekarvat pois. Ymmärrän täysin :D
Mua oikeasti huvittaa tää. Nuoret ajelee genitaalinsa paljaaksi, kun eivät tajua sen olevan yksi vanhuuden ilmenemismuoto. Luulis heidän olevan ylpeitä kun karvat oikein rehottaa nuoruuden voimaa
Kuukautiset jäi pois -luojan kiitos
Kaupassa saa parempaa palvelua kuin nuorena -jostain aina saapuu melkein juoksujalkaa myyjä esittelemään tavaroita
Ei tarvitse esittää
Naamassa on kaksi ryppyä -mutta mitä sitten
Ihan samoja fyysisiä rupsahtamisia täälläkin, paino nousee pienimmästäkin herkuttelusta, painon tiputtaminen on lähes mahdotonta tai 2 kg pois saamiseen menee 4 kk, ennen tuo lähti kuukaudessa kun jätti karkit ja pullat pois ja liikkui hiukan enemmän.
Viimestään 19 pitää olla jo kotosalla että ehtii rauhoittua ennen nukkumaanmenoa jotta uni on levollista. Oma sänky, pilkkopimeä ja viileä makuuhuone, totaalihiljaisuus (nukun yksin) on parasta maailmassa. Kos uni jää yhtenäkään yönä liian vähäiseen, toipumiseen menee 3 päivää ja väsymys näkyy heti niin naamasta, kuuluu äänestä kuin vaikuttaa järjenjuoksuun ja havainnointikykyyn.
Kaikessa näkyy laiskistuminen ja mukavuuden / helppouden tavoittelu. En viitsi/jaksa hirveesti panostaa enää mihinkään extraan. Vaikken muuten välitä kotona etätyön tekemisestä, niin etu siinä on se ettei tarvitse laittautua yhtään.
Pelottavinta on se että huomasin ehkä n 50v tienoolla miten muisti heikkeni ja erityisesti n pari v kestäneen voimakkaan työstressin ja paineen jälkeisen uupumuksen (mistä kyllä selvisin parissa kk) jälkeen muisti ei ole palannut entiselleen, teen virheitä ja sekoilen asioissa. Jos en ole kirjoittanut ylös kaikkea mitä pitää kaupasta tuoda, niin ihan varmasti joku unohtuu. Myös keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys katosi tuolloin. En ole ollut koskaan hyvä keskittymisessä, mutta tuon työstressin aikana huomasin (kuten monet muut samassa tilanteessa olleet kollegat) että poukkoilen kokoaja asiasta toiseen niin työjutuissa kuin kotonakin, yritän tehdä 5 asiaa yhtä aikaa saamatta mitään kunnolla valmiiksi. Joskus tuntuu että esim aamutoimistani saisi hauskan komedian kun pompin asiasta toisern vailla mitään logiikkaa ja siksi töihin lähtemisen aika on tuplaantunut esim 10v takaiseen. Joskus ihan komennan itseäni ja sanon ääneen "helvet..i xxxx keskity nyt nyt vähän, vaatteet päälle! Meikkaa!" tms kun tuntuu että juoksen ympäri kämppää yrittäen tehdä kaiken yhtä aikaa.
N 55v
Alue: Aihe vapaa
Jalkojen verenkierto on heikentynyt, pitää olla tarkkana, että sääret on lämpösessä. Yöllä tarvii olla merinovillaiset säärystimet (onneksi niitä nyt myydään, pitää varmaan hankkia iso varasto) ja sukat jalassa. Silti joskus aamulla herää kramppiin. :/
Iski silmiiin ikärappeuma, josta tuli aluksi melkoinen paniikki, mutta en nyt ilmeisesti ihan heti kohta kuitenkaan sokeudu. Täytyy toivoa, etten elä liian vanhaksi.