Mitä iän tuomia muutoksia olette havainneet itsessänne?
Aloitan. Harmaita suortuvia. En ole värjännyt koska ei haittaa.
Naururyppyjä silmäkulmissa, ja otsassa vaakasuoria ryppyjä.
Olkapäät tuntuu välillä raskailta jos joutuu nostaa käsivarret.
Polvissa välillä tuntemuksia. Ihan uus juttu. Kuluma tulossa? Mitenköhän vois välttää?
Oon siis 47.
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Nuorena uskalsin joka laitteeseen lintsillä, mutta nyt kiljun puuradassakin.
Lapsi sai ylipuhuttia siihen taigaan ja meinasin oikeasti saada jonkinlaisen kohtauksen 😭
Myös nuorena uskalsin hypätä vitosesta, mutta nyt meinasin pyörtyä kun hyppäsin kolmosesta ja oli pakko miettiä pitkään uskallanko edes hypätä.
Muut uimarit nauroivat 🦍
N 39
Ai niin ja darrat... ei oikeasti pääse ylös sängystä ja ahdistaa niin paljon että tekis mieli soittaa lanssi.
Tosin en oo yli vuoteen uskaltanut ottaa, kun pelkään krapulaa.
N 39
Oma vaativuus on laskenut sitä mukaa kun on tajunnut ettei elämästä tule sellaista kuin halusi. Suuret suunnitelmat ja haaveet on jäänyt valtaosin haaveiksi vaan eipä se jaksa kiinnostakaan enää. Nykyään hyväksyy että tällaista tää nyt on. Ja siis ihan hyvillä mielin. Mun elämä on sellaista että nuorena olisin kauhistellut, että tuollaiseen en ikinä halua. Nyt olen ihan tyytyväinen. Ei ole mitään äksöniä eikä draamaa ja hyvä niin.
Ei enää kiinnosta asiat mistä ennen sai mielihyvää. Ulkomaan matkat, uusiin ihmisiin tutustuminen, niin nähty. Ei edes enää kotimaan matkat kiinnosta.
Mukavinta olla vaan yksin kotona ja puuhastella. Saunoa, lukea ja punkkulasin kanssa kokkailla sillon tällöin.
Olen vasta 47, niin en tiedä mitä loppuelämä tuo tullessaan kun edellä mainitut asiat on ainoat jotka kiinnostaa.
Tavallaan mukavaa, toisaalta ihmetyttää miksen löydä enää vaikka sitten jonkinlaista syvyyttä elämään.
Menin optikolle. Sanoi minulla olevan ikänäkö....Oli optikkoa mua nuorempi, samoin sairaalassa ollessani oli lääkärit ja hoitajat mua nuorempia...Yöhoitaja oli samalla luokalla lukiossa ja olin ihastunut...Nyt kerran eronnut avoliitossa elävä kolmen lapsen äiti....Joku oli saanu.....
Mies 43v.
Mikään ei enää toimi. Olen 70v ja täysin valmis pyörätuoliin. Tai sairaalasänkyyn paremminkin.
Tällaista se sitten on ja pahenee, vaikka miten se voi pahemmaksi mennä.
Kauniina naisena en enää jaksa välittää yhtään siitä olenko viehättävä vai en. Urheilen ja pukeudun naisellisesti mutten itseasiassa ole enää kiinnostunut miehistä. Seksikään ei ole enää. Ikään tajunnan räjäyttävä juttu, ihan kiva joo mutta mielummin lähden vaikka lenkille. Tavallaan on ikävä sitä tunnetta kun oli niin ihastunut ja halusi olla toisen lähellä. Nyt kaikki miehet (nuoret ja vanhat) on ihan yhdentekeviä, en näe heissä mitään mielenkiintoista. Koirat ja luonto on tärkeämpiä ja lapsenlapset ja se että saa olla omassa rauhassa. Oma puoliso vaan ärsyttää ja haluan olla rauhassa. Nuoret ärsyttää kun ne on niin lapsellisia ja kaikkitietäviä.
Vierailija kirjoitti:
lihonu, tukka lähteny, näkö heikentynyt mutta edelleen kuolaan parikymppisiä tyttöjä! M43
Ja yhtä turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei enää toimi. Olen 70v ja täysin valmis pyörätuoliin. Tai sairaalasänkyyn paremminkin.
Tällaista se sitten on ja pahenee, vaikka miten se voi pahemmaksi mennä.
Onkosulla sairauksia?
Hyvästä ravinnosta, nukkumisesta ja liikunnasta huolehtiminen. Alkoholi jäänyt pois kokonaan. Paino on tippunut rajusti lyhyessä ajassa, ilman syytä ja, se todella huolettaa. Vihapuheet, kahtiajakautuminen ja ilkeilyt eivät nappaa. Niihin ei halua sotkeutua. Iloa tuottavat asiat kiinnostavat.
Ei pysy enää yhtään perässä tässä digitalisaatiossa. Millon on mikäkin uhka ja haittaohjelma ja terveystiedot ja pankkitilit uhattuna jos et tee sitä tai tätä.
No, rahat on pysynyt vielä toistaiseksi tallella ja jos joku mun ihottumista jotain hyötyy ni olkoon.
Ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Tukka harmaantuu
Kroppaa kolottaa, varsinkin aamuisin
Seksi ei juurikaan enää nappaa
En välitä mitä muut mahdollisesti musta ajattelevat
N47
Mulla loppui kolotukset siihen kun karsin sokerin täysin ruokavaliosta. Myös piilosokerin jota on valmisraasteista majoneeseihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoistia huomioita! Onko siis myös genitaalialue kaljuuntuva? En tiennyt.
On. Vanhana lähtee karvat. Että turha väittää karvattomuuden olevan vain lapsille. Ne tippuu myös elämän ehtoopuolella genitaaleista.
Mutta se ei tarkoita, että seksihalut olis pienemmät.
Asioiden muistiin palauttaminen on vaikeutunut. Johtunee siitä, että muistettavien asioiden, muistojen määrä kasvaa iän karttuessa. Tietysti aivojen suorituskyky muuttuu myös.
Pidän nykyään kirjaa paitsi terveystiedoista myös perinteistä lokikirjaa tapahtumista. Suosittelen kaikille. Silloin voi tarkistaa, mitä tapahtui vaikkapa tiettynä päivänä viisi vuotta sitten. Samalla kun kirjoittaa päiväkirjaa, niin ajatukset selkeytyvät.
Sen, että ei hävetä käyttää shortseja helteellä vaikka olen läski. Vielä pari vuotta sitten minua ei olisi saatu mitenkään pakotettua asunnosta ulos shortseissa, varsinkaan jos ei alla ollut sukkahousuja. Jostain syystä nyt ei vain enää jaksa kiinnostaa, vaan nautin siitä että iho saa ilmaa ja tuntuu ihanan viileältä. Ihan sama jos joku ei lihavista jaloistani tykkää. Miehelleni riitän ja se riittää minulle. Laihdutan kylläkin terveyden takia, mutta se on mennyt nyt iän myötä ohi että miettisin mitä jotkut vieraat ihmiset lihavuudestani ajattelevat.
Iho löystyy vaikka en ole ylipainoinen. Löysää ihoa pitää kaksin käsin sulloa rintsikoihin ja housuihin. Luomien määrä lisääntyy. Kaulalla on rasvaluomien rykelmä ja kasvoissa outoja luonentyylisiä pikkupatteja. Kaunista ❤️
N46
Vierailija kirjoitti:
Kovat äänet ärsyttää yhä enemmän.
Kirkumiset ei häiritse kun korkeiden äänien kuulo heikentynyt
Ei ole mitään ulkonäköpaineita. Olen mielestäni ok näköinen ei lihava tai laiha. Iho hyvässä kunnossa ja tukka kiiltää. Hampaat on hoidetut ja omat. Jaksan päivän askareet ja illan tullen uni tulee itsestään kymmenen aikaan.
Sen olen huomannut, että säännölliset elämäntavat ovat itselleni tärkeitä. Jonkun mielestä tylsä muija, mutta ihan sama. Jotenkin tuntuu, että on helppoa olla, kun elämän suuret asiat (rakkaus, lapset, omaisuus) on tässä ja on saanut olla terveenä.
Ei tarvitse harmitella tai haaveilla. Matkani on puolivälissä.
Joka päivä olen valmis, jos noutaja tulee. Olen saanut rakastaa ja surra. Sopivasti. Toisaalta ajattelen, että mitä vain voi tapahtua enkä sille sitten voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Asioiden muistiin palauttaminen on vaikeutunut. Johtunee siitä, että muistettavien asioiden, muistojen määrä kasvaa iän karttuessa. Tietysti aivojen suorituskyky muuttuu myös.
Pidän nykyään kirjaa paitsi terveystiedoista myös perinteistä lokikirjaa tapahtumista. Suosittelen kaikille. Silloin voi tarkistaa, mitä tapahtui vaikkapa tiettynä päivänä viisi vuotta sitten. Samalla kun kirjoittaa päiväkirjaa, niin ajatukset selkeytyvät.
Hei, jokin päivä sitten tuumasin, että pitää varmasti alkaa pitää sairaspäiväkirjaa 😂.
Perussairaudet hankaloituu, näössä ei ole tapahtunut muutoksia mutta alkaa olla asioita joita en enää pysty tekemään ilman laseja vaikka ennen ei ole ollut ongelmia, selkä ja muutkin paikat vihoittelee hyvin äkkiä jos en liiku. Varsinkin perussairauksien osalta odotan kauhulla tulevaisuutta, en usko näkeväni 50 vuotispäiviäni. N28
lihonu, tukka lähteny, näkö heikentynyt mutta edelleen kuolaan parikymppisiä tyttöjä! M43