Mitä iän tuomia muutoksia olette havainneet itsessänne?
Aloitan. Harmaita suortuvia. En ole värjännyt koska ei haittaa.
Naururyppyjä silmäkulmissa, ja otsassa vaakasuoria ryppyjä.
Olkapäät tuntuu välillä raskailta jos joutuu nostaa käsivarret.
Polvissa välillä tuntemuksia. Ihan uus juttu. Kuluma tulossa? Mitenköhän vois välttää?
Oon siis 47.
Kommentit (772)
Ei kiinnitä huomiota enää ulkonaisiin asioihin.
Vähemmän ja vaatimattomasti on juuri hyvä.
Hidastunut. Päivät menevät nopeasti.
Joskus tuntuu kuin olisin jo yhdeksänkymmentäviisi vuotias. ☺️
Elämäni parasta aikaa, velat maksettu ja terveyttäkin on kiitettävästi. Nyt erottaa elämän tärkeät ja vähemmän tärkeät (turhat) asiat !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä seksi todellakin nappaa N47. Olen aina ollut aktiivinen.
Kaunis kiertoilmaisu sille, että olet aina ollut håråtsuigeli.
Niinpä. Kaikki nää voimaantuneet naiset ketkä on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa on niin sinut ettei pidä sen toosan jakamista yhtään minään ja ovat tekevät myös äkkiä sinunkaupat muiden ihmisten seksuaalisuuden kanssa. Ja osa on sit vaan yllytyshulluja jotka on kuulleet että ei se järvi soittamalla kulu ja olleet, et "ai EI VAI?"
Totta kai nainen saa haluta ja harrastaa kun seksiä ihan kenen kanssa haluaa mutta ei sitä jokaisen kanssa tarvitse. Siinä ei ole mitään voimaannuttavaa. Seksuaalisesti aktiivinen nainen ei ole miehille mikään uhka, vaan yllätys yllätys, JUST mitä ne haluaa. Ja tollanen aggressiivinen jakaminen liittyy yleensä heikkoon itsetuntoon ja hyväksynnän hakemiseen, eikä sillä voimaannu kovin pysyvästi.
En ole ikinä törmännyt naiseen, joka jakaa kaikille.
Nautin säännöllisestä vuorokausirytmistä
Selluliittia, vaikka olen elämäni kunnossa (urheilusta tuli säännöllinen elämäntapa kun vuorotyö jäi)
Raskausarpia rinnoissa ja vatsassa
Rasvainen ruoka närästää
Paras muutos tässä neljännellä vuosikymmenellä on se, että olen todella alkanut nauttimaan seksistä. Sama mies ollut vällyissä pian 16v, seksi on ollut hyvää mutta nyt osaan heittäytyä nautintoon, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Toinen hyvä asia on elämänkokemus, joka on tuonut ymmärrystä ihmisistä ja yhteisöistä ja auttanut olemaan itsellekin armollinen. Aiemmin koin vahvaa huijarisyndroomaa ja alemmuudentunnetta. Nyt arvostan paitsi muita, myös itseäni. Uskallan myös puolustaa muita.
Näin 60. naisihmisenä, vapaana, kunto kohillaan, ja muutenkin elämä järjestyksessä. Vaikeuksien kautta voittoon ponnistellessa, miettinyt, elämä sittenkin kantaa. Ja vastoinkäymisetkin selätetty, tulevaisuuttahan ei tiedä kukaan. Ihmeesti alkanut nuoret, nuoremmat miehet kiinnostamaan.? miksiköhän..?!
Selkä alkoi vaivailla 30 vuotta täytettyäni. Huonoina aamuna täytyy venytellä itseni ylös sängystä ja että oystyn kävelemään suorana. Aivastaessani täytyy köyristää hieman selkää, ettei siihen sattuisi äkillisen liikkeen takia :D Lisäksi naururyppyjä on alkanut ilmaantua silmäkulmiin. Olen 34 v.
Vierailija kirjoitti:
Vanha äitini sanoi, että ihmisen pahin ikä on siinä kolmenkympin tietämillä.
Silloin sitä on niin pitää-ihminen. Pitää tehdä sitä, pitää omistaa tätä, pitää olla jotain jne. Äitini jatkoi, että jälkikäteen hän on miettinyt, että vähempikin olisi riittänyt ja tuo vaihe vaan kuuluu ihmisen kehitykseen. Tämän kuulutuani, itseäni analysoituani ja kolmekymppisiä seuratessani olen tullut siihen tulokseen, että äitini kommentti oli osuva.
Minun ei pidä mitään enää. Se on muuttunut.
N45
Ps. Äitini sanoi usein myös: ”Ollapa tämä järki ja parikymppisen ulkonäkö” . Tässä iässä allekirjoitan tämänkin😀
Äitisi on/oli viisas ihminen.
Poskiluut enemmän näkyvillä, lantio leventynyt (enkä meinaa lihomista) ja ääni muuttunut syvemmäksi. N25
En jaksa enää nähdä vaivaa pilden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin anonyymina voin kertoa että pari harmaata sortuvaa hiuksissa, suupielen syvät juonteet, genitaalialueen karvoituksessa iso laikku ja harvenemista, kainalokarvat olemattomat, menkat viimeisen vuoden aikana pari kertaa, olematon seksivietti. Ikä 47.
Sehän kannattaa ajaa sitten täysin poslariksi niin kukaan ei huomaa mitään laikkua
No tuskinpa sitä laikkua kukaan muutenkaan huomaa paitsi ehkä gyne vuosittaisella tarkastuskäynnillä. N49
Ennen pystyin syödä mitä vaan lihomatta, en. Ikää nyt 25.
Vierailija kirjoitti:
Ennen pystyin syödä mitä vaan lihomatta, en. Ikää nyt 25.
Enää en siis.
Olen iän myötä järkiintynyt: en tee töitä kuin vain suojarajan verran, jotta työmarkkinatuki ja asumistuki ei leikkaantuisi. Kun en ole sosiaalinen ja lahjakas, niin ihan turha ahkeroida työelämässä, kun minunlaisele on vain siivoojan, puhelinmyyjän ja hoitajan töitä tarjolla.
Kiva lukea ja saada vertaistukea... Olis kiva kuitenkin tietää minkä ikäinen kirjoittaja sit on. Laittakaan ikänne myös, jooko!
Vierailija kirjoitti:
Olen iän myötä järkiintynyt: en tee töitä kuin vain suojarajan verran, jotta työmarkkinatuki ja asumistuki ei leikkaantuisi. Kun en ole sosiaalinen ja lahjakas, niin ihan turha ahkeroida työelämässä, kun minunlaisele on vain siivoojan, puhelinmyyjän ja hoitajan töitä tarjolla.
Tämän kommentin kirjoittaja: mies 33 wee
Akai kirjoitti:
Voi miten ihana 🔗🔗🔗🔗🔗🔗🔗🔗🔗
Toi haikea olo, joku mainitsi. Tai kaiho.
Mietin nuoruutta, muistelen, hymyilen. En todellakaan haluaisi olla nuori, mutta voisiko aika kulua hiukan hitaammin, että ehtisi. Kun tuo askel tuntuu hidastuneen...
Ennen syksy, loka-marraskuun räntäsateet kesti ikuisuuden. Nyt puolukoiden jälkeen on joulu - vappu - juhannus ja taas puolukat punertaa.Omaa vanhenemista paremmin huomaan ajan kiitävän, kun vastasyntynyt kummityttäreni viettää lakkiaisia yms
Ja miksi huomaan sanovani: ei sitä ennen tai että ennen oli paremmin...
Aikaisemmin ajattelin, että loka- marraskuun voisi poistaa, huhti-toukokuu voisi kestää tuplasti. Nyt mietin lisäksi, että 30-40 vuotiaana voisi olla vaikka vuoden tai viisi " eläkkeellä" ja touhuta kaikkea mieluista, matkustella, harrastaa yms.
Silloin olis intoa. Enää ei niinkään.
Kiva olla röntsyvaatteissa mökillä ja käpsehtiä.No tsemppiä kaikille, kirjotelkaa ahkerasti ja toivotaan ettei kauhiasti tuu älämölöjä!
Akai 60v
Parempi anopin sietokyky.
Ei pure enää niin ikävästi, kun on tekarit.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes luetella, kun ikää on jo 60+. Se on jännä, että vaikka ulkonäkö rapistuu ja kolottaa sieltä sun täältä, niin mieli on vaan entistäkin iloisempi ja virkeä. Onneksi ei vielä ole vakavia sairauksia.
Puolisolla on nyt vaihdevuodet menossa (on ne miehilläkin), ja ajoittain on hermot kireällä ja "riehuu", mutta olen kertonut hänelle, että kohta helpottaa. Hän on jonkin verran nuorempi, ja ihan hyvä, ettei vaihdevuodet tulleet samaan aikaan. Joka päivä kannustan ja kehun, ja onneksi meidän väinen huumori on tallella. Kummallisesti hän on vain komistunut ikääntyessään.
Nuorena uskalsin joka laitteeseen lintsillä, mutta nyt kiljun puuradassakin.
Lapsi sai ylipuhuttia siihen taigaan ja meinasin oikeasti saada jonkinlaisen kohtauksen 😭
Myös nuorena uskalsin hypätä vitosesta, mutta nyt meinasin pyörtyä kun hyppäsin kolmosesta ja oli pakko miettiä pitkään uskallanko edes hypätä.
Muut uimarit nauroivat 🦍
N 39
Leukalinja hävinnyt, lukulasit tarpeen mutta hukassa, menkat jäämässä pois, vihainen ryppy otsassa. Muuten olo on kuin 35 vuotiaalla. En tiedä johtuuko iästä vai mistä, mutta väkivaltaisia filmejä ei halua eikä pysty katsomaan.