Miksi noin nelikymppiset äidit sysäävät lapsensa ikääntyneille vanhemmilleen?

Tätä minäkin ihmettelen. Olen itse nuori ja lapset on hoidossa tutuilla todella vähän, mutta mun sukulainen reilu 40v. vie aina lapset jo vanhoille mummulle ja papalle jopa viikoksi hoitoon! En voi ymmärtää.

Olen 40, lapseni on 4. Ei ole koskaan ollut yökylässä mummolassa. Älä yleistä.

Siis lapsen isäkö ei ole tässä skenaariossa edes mahdollinen hoitaja?

Kaikki lasteni isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Lapseni ovat nyt 10 ja 12. Kuinka usein arvelet minun sysänneen lapseni sinne hoitoon näiden vuosien aikana?

Yllättävän yleistä valitettavasti. Kai se on tämä vallitseva itsekkyyden kulttuuri. Kaikkea halutaan paisti vastuuta.

Yli 70-vuotiaat ovat kyllä noin yleisesti aika minimaalisesti hoitaneet lapsenlapsiaan viimeisen vuoden aikana. Entä miehen vanhemmat, voisivatko välillä ottaa hoitovuoron?

Itse olen yli nelikymppinen taaperon äiti ja en todellakaan hoidata taaperoa tai hänen isoveljeään isovanhemmilla.

Oma äitini on yli 70 v ja sanoo suoraan, että lapseni on ihana, mutta hän väsyy taaperon seurassa.

Miehen vanhemmat ovat yli 80 v ja pidin heitä iäkkäinä jo vuosikymmen sitten.

Mä oon 42 ja voi kuinka toivoisin, että saisin lapsenlapsen, joka voisi tulla kylään :) 

En ole sysännyt kun ne ei mene. Ovat omissa kodeissaan.

Noo ei mun lapsen isovanhemmat edes halua ottaa sitä kylään. Toisaalta en ole 40v vaan 32v ja lapsi 5v, jos tällä iällä on jotain merkitystä. Mutta tosiaan vähän hankala tässä tilanteessa nakittaa niille.

Meillä anoppi ilmoitti että ei hoida ja omat vanhemmat 80-vuotiaita.

Eli ihan itse hoidettu ja selvitty ilman apuja.

Joopa joo, jos isovanhemmat haluaa hoitaa lasta harvakseltaan niin se on heti vanhempien laiskuutta ja lasten hoitoon sysäämistä. Kertokaa mulle miten se on lapsen etu että ainoastaan äiti saa hoitaa lasta 24/7, isä ehkä tsäkällä joskus? Voisiko aloittaja kertoa ihan omin sanoin, miksi lapselle olisi hyväksi kasvaa yksinomaan vanhempiensa hoivissa ilman että edes verisukulaiset osallistuvat? Ei ihme ettei kukaan uskalla tehdä enää lapsia kun meidän 30-40-vuotiaiden naisten pitäisi hoitaa s-tana aivan kaikki. Pitäisi tehdä uraa, hoitaa omat lapset ja vanhenevat vanhemmat, hoitaa kotia ja puutarhaa ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. En enää edes ihmettele että oma äitini ryhtyi alkoholistiksi noina vuosina.

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Olen itse nuori ja lapset on hoidossa tutuilla todella vähän, mutta mun sukulainen reilu 40v. vie aina lapset jo vanhoille mummulle ja papalle jopa viikoksi hoitoon! En voi ymmärtää.

Voisiko olla että isovanhemmat haluavat auttaa? Tai että sun sukulaista joskus väsyttää ja siksi pyytää apua? Eikö äitiä saa koskaan väsyttää?

Isovanhemmat sanovat vaan reilusti, jos haluavat lapsenlapsen hoitoon tai jos eivät halua. Aikuisia ihmisiä ovat. Ei heitä tarvitse holhota tai säälitellä.

Myös monella ikääntyneet isovanhemmat kun lapset hankittu jo liian myöhään ja jaksaminen enään sen muutaman päivän vaikka olisi sitten kuinka ihania.Hiukan eri asia oli ennen kun isovanhemmat oli vielä viisissä kymmenissä ja hiukan yli ja jaksoi vielä touhuta ja harrastaa.

Täällä nyt äidit kilvan todistelevat että eivät ole pyytäneet apua keneltäkään eikä kukaan muu ole hoitanut lapsia paitsi kerran kun äidiltä irtosi molemmat kädet ja jalat. Minä ainakin pyydän ja saan apua lapseni isovanhemmilta ja arvostan sitä aivan älyttömästi. Elämme ruuhkavuosia ja pienen lapsen hoito on sitovaa. Teemme töitä ja lapsenhoitoa kellon ympäri valittamatta. Kuitenkin ajoittain lapsi on isoäitinsä hoidossa 2-24h, isoäidin toiveesta. Jotenkin se ilmeisesti tekee minusta huonon äidin, en nyt ihan heti keksi miten mutta selvästi jotenkin.

Mites onko parempi laiminlyödä lasta vai pyytää omilta vanhemmilta hoitoapua? Kerrotko ap?

Olen noin nelikymppinen ja lapseni on 20v. Aikoinaan mummi ja pappa hoitivat minkä halusivat. Heillä oli keskenään ihan omat kuviot joita vuori aikuinen muistelee lämmöllä. Nyt isovanhemmat ovat jo aika huonossa kunnossa :/

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt äidit kilvan todistelevat että eivät ole pyytäneet apua keneltäkään eikä kukaan muu ole hoitanut lapsia paitsi kerran kun äidiltä irtosi molemmat kädet ja jalat. Minä ainakin pyydän ja saan apua lapseni isovanhemmilta ja arvostan sitä aivan älyttömästi. Elämme ruuhkavuosia ja pienen lapsen hoito on sitovaa. Teemme töitä ja lapsenhoitoa kellon ympäri valittamatta. Kuitenkin ajoittain lapsi on isoäitinsä hoidossa 2-24h, isoäidin toiveesta. Jotenkin se ilmeisesti tekee minusta huonon äidin, en nyt ihan heti keksi miten mutta selvästi jotenkin.

Näinpä. Kun lapseni oli tarhaiässä, niin mulla oli joka 4. viikko 12 päivää putkeen töitä. Tämähän tarkoitti myös tietenkin että viikonloppukin sisältyi tuohon. Lasta hoiti silloin joko minun vanhempani, tai lapsen täti. 

Lisäksi joka talvi lapsi teki isovanhempien kanssa talvireissun, ja kesällä kesäreissun. Eli 3-5 päivää reissuilivat lapsenlapsensa kanssa. Asuimme melko lähekkäin, joten lapsi pyöräili monesti mummolaan, ja useammankin kerran sieltä soitettiin illansuussa että saisinko äiti jäädä yöksi, isovanhemmatkin haluavat! Ja sitten sai jäädä jos ei ollut menoa seuraavana aamuna.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lasteni isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Lapseni ovat nyt 10 ja 12. Kuinka usein arvelet minun sysänneen lapseni sinne hoitoon näiden vuosien aikana?

Miehen sisko sysäsi lapsensa anopille aina koko kesäksi, 3 kpl, vaikka asui 600 km päässä. Itse kävi sitten lomalla käymässä ja jätti lapset vielä. Tätä kesti siitä kun lapsi oli 5 ja tuli murrosikään ettei itse enää halunnut. Anopilla oli muitakin lastenlapsia, joita harmitti ettei saa koskaan olla mummolassa. Mutta ei muut halunneet viedä, kun siellä oli jo nämä yhdet passattavana. Juu kyllähän tästä tuli ikuisia riitoja joidenkin välille. Omat ovat nuorempaa polvea ja heitä en vienyt, koska mielestäni anoppi oli jo osansa tehnyt, käytiin vain porukalla. Heillä oli muita juttuja missä käydä. Oma äitini kuoli lasten ollessa ihan pieniä, joten hän oli pois laskuista joka tapauksessa ja isäni oli liian sairas hoitamaan.