Miksi noin nelikymppiset äidit sysäävät lapsensa ikääntyneille vanhemmilleen?

Jos 40- vuotiaana alkaa saada lapsia, ni monella ei ole isovanhemmat enää hoitokunnossa. Jos 18- v saa lapsen, ni on toki todennäköisempää, että se isovanhempi on siht nuori itsekin, jopa vanhempien mummot saattavat olla vielä työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

En tunne ainoatakaan tällaista tapausta. Voisko olla, että aloittaja yleistää jonkun kaverinsa toiminnan koskemaan kaikkia?

Hakee hyväksyntää omille toimilleen kun ei bilettämiseltä ehdi itse hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ex-kaverini katkaisi välinsä vajaa 20-vuotiaana vanhempiinsa, kun eivät ottaneet tämän lapsia hoitoon. Itki useita kertoja sitä miten joutuu itse selviytymään.

Lestadiolainen? Vai eikö muuten tiennyt ehkäisystä ? Oliko raiskattu ?

No sellaiset ihmiset, jotka tekee lapset vasta viimeisellä hetkellä nelikymppisenä varmaan muutenkin ovat itsekkäämpiä ja arvostavat omia huvituksiaan. 20 vuotta aikuisiän vapautta, saanut tulla ja mennä miten lystää, kyllä se lapsi varmaan aikamoinen shokki siinä vaiheessa yksin hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Olen itse nuori ja lapset on hoidossa tutuilla todella vähän, mutta mun sukulainen reilu 40v. vie aina lapset jo vanhoille mummulle ja papalle jopa viikoksi hoitoon! En voi ymmärtää.

Ja tämä tarina antaa sulle oikeuden yleistää asia?

Olen 40 ja saan kohta esikoisen. Ei minun vanhemmat edes ole enää siinä kunnossa, että lapsen voisi viedä hoitoon enemmän kuin tunniksi. Eiköhän monilla ikäisilläni vanhemmat ole jo 70-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

No sellaiset ihmiset, jotka tekee lapset vasta viimeisellä hetkellä nelikymppisenä varmaan muutenkin ovat itsekkäämpiä ja arvostavat omia huvituksiaan. 20 vuotta aikuisiän vapautta, saanut tulla ja mennä miten lystää, kyllä se lapsi varmaan aikamoinen shokki siinä vaiheessa yksin hoitaa.

Eiköhän harva valitse tehdä lapset noin vanhana. Kaikki vain eivät löydä ajoissa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Olen itse nuori ja lapset on hoidossa tutuilla todella vähän, mutta mun sukulainen reilu 40v. vie aina lapset jo vanhoille mummulle ja papalle jopa viikoksi hoitoon! En voi ymmärtää.

Ja tämä tarina antaa sulle oikeuden yleistää asia?

Koska se ei todellakaan ole ainut tarina. Näitä siis riittää tässä ihan omassa suvussakin. Enkä voi tosiaan ymmärtää sitä trendiä, että viedään se lapsi vaikka koko kesäksi mummulle ja papalle. Sitten itse käydään ulkomailla tai nyt tietysti vaikka täällä hotellissa ja mitä näitä nyt on. Selkeesti näkee ettei mummu ja pappa enää oikein jaksa. Tämä oli yksi tarina, mutta jos mulla on kokemus kaikista +40v. vanhemmista tämä, niin kyllä se ajatuksena on mun päässä, että miksi? Miks on niin raskasta olla sen oman lapsen kanssa, että pitää viikoksi tai kesälomaksi viedä pois omista silmistä? Miks ne väsyneet ja vähän huonossa kunnossa olevat isovanhemmat? Apua löytyy muualtakin, jos itseä väsyttää liikaa. Mm. tukiperheet jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lapsen isäkö ei ole tässä skenaariossa edes mahdollinen hoitaja?

Entä isovanhemmat sitten? Hekö ovat tässä skenaariossa tahdottomia ja nyhveröitä jotka eivät saa itse sanottua mitä haluavat.

No yleisesti ottaen saattavat hyvinkin olla. Sen vuoksihan vanhuksiin kohdistuu jatkuvasti pahemmaksi käyviä huijauksiakin, kun heille on usein niin mahdotonta sanoa ei:  puhelinmyyjät, remppamyyjät, valepoliisit, remppahuijarit jne.  Ei siihen kaivata enää lapsia huijaamaan hoitohommiin vielä siihen päälle. Vähemmästäkin stressaantuu ikäihminen ja se voi olla kohtalokasta, etenkin näin korona-aikoina.

Kuinka moni mummolan hoitopalveluita jatkuvasti käyttävä palkitsee isovanhemmat tästä edes jollai tapaa kiitokseksi?  

Täällä päin meni niin, että sen lapsettoman lapsen piti kustantaa (iso)vanhemmille etelän lepoloma lapsellisen lapsen lastenhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni mummolan hoitopalveluita jatkuvasti käyttävä palkitsee isovanhemmat tästä edes jollai tapaa kiitokseksi?  

Täällä päin meni niin, että sen lapsettoman lapsen piti kustantaa (iso)vanhemmille etelän lepoloma lapsellisen lapsen lastenhoidosta.

Kuka hänet siihen pakotti?

Anoppi on kuollut, appi dementoitunut. Lapsenlapset ei varmaan edes vastaan tullessa tunnistaisi mun vanhempia. Mutta joo, ei olla rasitettu isovanhempia lastenhoidolla.

Vastapoolina näen naapurin mummon, joka hoitaa lapsenlapsiaan lähes päivittäin ja työpäivän päälle. Viikonloppuisin kymmenkunta lastenlasta pyörii saman mummon hoidettavana ja mummo, vaikka nuori onkin, kaipaisi lepoa.

Kai se joku kultainen keskitie olisi ihanteellisin ja paras vaihtoehto kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa no meidän poika käy kerran viikossa yökylässä mummin luona, en tiedä onko se sitten paljon. Ja mummi hakee joskus kerhosta.

On paljon. Liian paljon. Oletko varma, ettei mummo pelkää sinua, siis ei uskalla suoraan sinulle sanoa, että hoida penskasi itse. Joka toinen tai kolmas kuukausi on sopiva määrä.

No kyllä se aika paljolta kuulostaa, kun meidän 8-vuotias on viettänyt koko elämänsä aikana kaksi yötä mummolassa :) Ei tämäkään nyt ihannetilanne ole, olen ollut äärimmäisen väsynyt. Mutta ehkä paras olisi jonkinlainen välimallin ratkaisu, että vastuu on selvästi vanhemmilla eikä kukaan uuvuta itseään.

Vierailija kirjoitti:

Noo ei mun lapsen isovanhemmat edes halua ottaa sitä kylään. Toisaalta en ole 40v vaan 32v ja lapsi 5v, jos tällä iällä on jotain merkitystä. Mutta tosiaan vähän hankala tässä tilanteessa nakittaa niille.

Tämä on surullista. Meillä vauvan isovanhemmat jo nyt haaveilee siitä, että voivat ottaa hoitoonsa vaikka päiväksi, mutta ei noin pientä voi vielä jättää kuin korkeintaan pariksi tunniksi, jos/kun on pakko käydä asioilla, jonne ei lasta voi ottaa mukaan. Kuusikymppisiä ovat sekä omat vanhemmat että miehen vanhemmat. Oma äitini käy usein kylässä ja tarjoutuu hoitamaan ja vahtimaan lasta, jos joudun tosiaan käymään jossain, minne en voi lasta mukaan ottaa.

Älkää jaksako! Itse olen lapsena ollut mummolassa hoidossa todella paljon. Omia lapsiani en ole vanhemmillani hoidattanut - kertaakaan eivät ole esim yökylässä olleet. Apua ei ole tarjottu, niin enpä ole sitä kysellyt. Itselleni oma mummoni oli kuin äiti, omille lapsilleni isovanhemmat ovat etäisiä.

Lapseni kaveri viettåä isän puolen mummolassa jokaisen viikonlopun perjantaista sunnuntai-iltaan.. Ollut päiväkoti-iästä asti. Lapsi on nyt 12-vuotias. (Äitinsä on myöhemmin saanut muita lapsia ja heillä kaikilla mahdollisesti eri isä.)

Kysymys on lähes tai suunnilleen vuoroasumisesta. Lapsen isä ei juurikaan ole kuvioissa, mutta käy vanhemmillaan joskus ja tapaa samalla lastaan.

Isovanhemmat melko nuorekkaita ikäisekseen. Ja on tuo ihailtavaa. Mutta tässä ajassa isovanhemmille on tullut jo sairauksia ym.

Toivon, että tuon lapsen turvaverkot säilyvät jatkossakin vahvana. Ja että hän hyötyy noista eväistä, joita isovanhempansa ovat hänen elämäänsä halunneet ja pystyneet antamaan.

Onhan niitä ihmisiä olemassa, jotka syystä tai toisesta ovat kokonaan isovanhempiensa kasvattamia.

Täytyy myös muistaa että myös moni viisi-kuusikymppinen isovanhempi on vielä työelämässä ja ei jaksa hoitaa lapsenlapsia ihan joka ikinen vapaa viikonloppu siitä huolimatta että lapsenlapset ovat rakkaita.

Aivan päinvastainen kokemus. Olen 40 ja vanhemmat 80 ja todellakaan en voi viedä lapsia hoitoon vanhemmille, joista itsestään joudun jo aika paljon huolehtimaan. Tuplahuolehtimuselämänvaihe tää on:hoidan lapsen ja autan vanhempiani.

Mielestäni on harmillista tuollainen vastakkain asettelu ja mustavalkoinen maalaaminen. Olisi tosi kiva että eri sukupolvet pääsisivät kohtaamaan. Toki se että jätetään kokonaan toisen kontolle ei ole hyvä.