Miksi noin nelikymppiset äidit sysäävät lapsensa ikääntyneille vanhemmilleen?

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt äidit kilvan todistelevat että eivät ole pyytäneet apua keneltäkään eikä kukaan muu ole hoitanut lapsia paitsi kerran kun äidiltä irtosi molemmat kädet ja jalat. Minä ainakin pyydän ja saan apua lapseni isovanhemmilta ja arvostan sitä aivan älyttömästi. Elämme ruuhkavuosia ja pienen lapsen hoito on sitovaa. Teemme töitä ja lapsenhoitoa kellon ympäri valittamatta. Kuitenkin ajoittain lapsi on isoäitinsä hoidossa 2-24h, isoäidin toiveesta. Jotenkin se ilmeisesti tekee minusta huonon äidin, en nyt ihan heti keksi miten mutta selvästi jotenkin.

Niin, sinä. Kaikki väsyvät joskus lasten kanssa. Jos tuki ja apu on vähissä, nousee tunne nimeltä kateus heitä kohtaan, joilla apua on saatavilla. Ap voi olla yhtälailla tällainen kuin nämä, jotka kiirehtivät kertomaan, että kukaan ei auta.

Kyllä ne vanhemmatkin voivat laittaa rajoja, jos menee hyväksikäytön puolelle. Jokainen on ensisijaisesti vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Jaa no meidän poika käy kerran viikossa yökylässä mummin luona, en tiedä onko se sitten paljon. Ja mummi hakee joskus kerhosta.

En tunne ainoatakaan tällaista tapausta. Voisko olla, että aloittaja yleistää jonkun kaverinsa toiminnan koskemaan kaikkia?

Kyllä mun nelikymppinen veljenikin innokkaasti työntää lastaan mummolaan hoitoon.

Kolme lasta, kun olin 40, elossa ei ollut enää yhtään isovanhempaa kelle niitä lapsia viedä, ei kyllä viety sitä ennenkään. Että äläpä yleistä. Lapset on teiniä nyt kaikki, yksi vkonloppu on miehen kanssa oltu kaksin reissussa tänä aikana, kaveri tuli oman lapsensa kanssa meille silloin hoitajaksi.

Minkälaista otantaa tarkastelemalla olet päätynyt ketjun otsikon väitteeseen?

Mä olen 35-vuotias ja äitini oikein odottaa, että vauvasta tulee niin iso, että se pääsee hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 42 ja voi kuinka toivoisin, että saisin lapsenlapsen, joka voisi tulla kylään :) 

Mutta tiedän kyllä, että lapseni ja puolisonsa suunnitelmissa ei moista ole vielä ainakaan seitsemään vuoteen. Ja eihän näistä ikinä tiedä miten elämä vie.  Omalla lapsellani on ihanat isovanhemmat ja olemme viettäneet heidän kanssaan paljon aikaa. Meillä on mukavaa yhdessä.

Myös itselläni oli ihanat isovanhemmat ja kävimme heidän luonaan paljon. Kun he ikääntyivät olin myös paljon apuna heille. Läheiset hyvät välit sukulaisten kanssa on  suuri rikkaus.

Olen nelikymppinen äiti. Lastani 16 v en sysää minnekään enkä koskaan ole niin tehnyt. Kun lapseni oli pieni niin isovanhemmat (silloin 50v ja 60 v) olivat todella innokkaita hoitamaan ja olemaan läsnä. "Takaisin" he saavat nyt kun teini käy tänäkin kesänä auttamassa rempassa, mattojen pesussa, nurmikonleikkuussa jne. Ja ihan omasta halustaan menee apuun, lämpimät välit heillä. Meidän perheessä kaikki tukevat ja auttavat toisiaan.

Empä vie lastani hoivakotiin isovanhempien hoiviin. Hoitajat tuskin ehtisivät hoitaa lapsiani siellä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa no meidän poika käy kerran viikossa yökylässä mummin luona, en tiedä onko se sitten paljon. Ja mummi hakee joskus kerhosta.

On paljon. Liian paljon. Oletko varma, ettei mummo pelkää sinua, siis ei uskalla suoraan sinulle sanoa, että hoida penskasi itse. Joka toinen tai kolmas kuukausi on sopiva määrä.

Jaa. Ex-kaverini katkaisi välinsä vajaa 20-vuotiaana vanhempiinsa, kun eivät ottaneet tämän lapsia hoitoon. Itki useita kertoja sitä miten joutuu itse selviytymään.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ex-kaverini katkaisi välinsä vajaa 20-vuotiaana vanhempiinsa, kun eivät ottaneet tämän lapsia hoitoon. Itki useita kertoja sitä miten joutuu itse selviytymään.

Vajaa 30-vuotiaana...

Ihan kuin isovanhemmat lastenlapsia hoitamassa olisi joku uusi ja itsekkäiden nukyvanhempien keksimä ilmiö. Minä ja sisarukseni olimme 80- ja 90-luvulla varmaan enemmän mummolassa kuin kotona. Minulla on nykyään omia pieniä lapsia. Isovanhemmat hoitavat heitä ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Ymmärrän hyvin, etteivät he kauhean hyvin jaksa, mutta vähän hymyilyttää, kun muistelen omaa lapsuuttani, jolloin näin mummoani enemmän kuin vanhempiani.

Vierailija kirjoitti:

Siis lapsen isäkö ei ole tässä skenaariossa edes mahdollinen hoitaja?

Tai mahdollinen hoitoon sysääjä? Entä isovanhemmat sitten? Hekö ovat tässä skenaariossa tahdottomia ja nyhveröitä jotka eivät saa itse sanottua mitä haluavat.

Jos tyttäreni saa lapsen 40v niin olen silloin itse 66v eli luultavasti hiljattain jäänyt eläkkeelle. Toivon todella, että jaksan vielä hoitaa lapsenlapsia tai että ainakin saan mahdollisuuden olla heidän kanssaan ja luoda hyvät välit. Totta hitossa jo tuossa iässä väsyy, kun kuuntelee päivän taaperon juttuja ja juoksee perässä, mutta uskoisin, että mieluummin ottaisin välillä niitä päiviä kuin joka ikinen päivä yksin vain minä minä minä ja minun päiväunet. Onhan niitäkin toki jotka haluavat olla vain omissa oloissaan, mutta eiköhän suurin osa niistäkin saa sanottua, että en ota hoitoon.

Minä synnytin lapsen aikoinaan 25-vuotiaana. Itse mieheni kanssa lapsi hoidettiin, ei sysätty isovanhemmille. Huomattiin kyllä se ilmiö, että moni tuttu vei kokoajan lapsiaan hoitoon omille vanhemmilleen, ja itse rilluttelivat baareissa vkloput. Olivat kovin nuoria nämä vanhemmat, jotain 18-20-vuotiaita. Ajattelin, että se on joku ilmiö, että nuoret haluaa bilettää, ja sysää lapset vanhemmilleen., siihen, että nelikymppiset tekee samaa, en ole koskaan törmännyt. Olen nyt 43-vuotias. Lapseni on jo aikuinen, ja kaikkien tuttujenkinlapset ovat aikuisia. Se, että joku saa lapsen nelikymppisenä, tuntuu minusta oudolta. Vaikkakin jokaisella on oikeus elää, niin kuin haluaa.

Eri lapsilla on eri verran välittäviä aikuisia elämässään. On valtava rikkaus että joitain lapsia hoitavat vanhempien lisäksi isovanhemmat tai muut läheiset. Toiset lapset jäävät tätä vaille - joskus vanhempien valitsemana, joskus olosuhteiden pakosta. Lapset tarvitsevat yhteisön ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa no meidän poika käy kerran viikossa yökylässä mummin luona, en tiedä onko se sitten paljon. Ja mummi hakee joskus kerhosta.

On paljon. Liian paljon. Oletko varma, ettei mummo pelkää sinua, siis ei uskalla suoraan sinulle sanoa, että hoida penskasi itse. Joka toinen tai kolmas kuukausi on sopiva määrä.

Meillä myös lapset on viikottain mummulassa yötä. Ja muutenkin ovat isovanhempien kanssa tekemisissä lähes joka päivä.

Ihan normaalia meidän perheessä.

On vähän eri asia jos isovanhemmat on terveitä 6 kymppisiä tai muistisairaita ja huonokuntoisia vanhuksia. Monella on vanhemmat kuolleet. Mieheni äiti kuoli kun mies oli lukiossa, isä kuoli ennen lasten syntymää. Minun isäni kuoli myös ennen kuin lapset syntyivät ja äitini sairastui muistisairauteen lasteni ollessa pieniä ja elää minun ja kotihoidon turvin kotona juuri pärjäten. Ei paljon hoitajia ollut.