En tunne yhtäkään ikäistäni naista joka olisi ottanu itseään vanhemman miehen
Olen 35, ja melkein kaikilla ystävilläni mies on suunnilleen samaa ikäluokkaa. Kaveri just dumppasi lyhyen suhteen jälkeen yli nelikymppisen miehen joka oli jo käynyt vasektomiassa kun haluaa itse saada lapsia. Kaikki ne joilla pitkä vakiintunut parisuhde, niin kumppani suunnilleen samanikäinen. Tiedän vain vanhemmista polvista näitä joilla nainen yli 10 vuotta nuorempi tms. Ja yhden pariskunnan missä nainen reilusti vanhempi kuin mies, mutta hekin ovat molemmat jo yli 60-v.
Joten mistä ihmeestä nämä hopeakettujutut tulevat?
Kommentit (55)
Se nyt vaan meni näin. Mies 15 v vanhempi. Eikä ole edes rikas eli mitään sugardaddy-kuviota ei tässä ole. Mutta on rakas, ollut jo kohta 20 vuotta.
Kyllä mä oon sen tajunnut, että ei meillä yhteistä eläkeikää tule olemaan. Siksi elämme nyt ja tätä päivää.
Tasoteorian mukaan nainen voi pariutua muutoin tasokkaamman mutta iäkkäämmän kumppanin kanssa. Esimerkiksi itseään vaikutusvaltaisemman, komeamman, varakkaamman tai älykkäämmän. Moni nainen perustaakin näistä ominaisuuksia enemmän kuin iästä.
Siten kohtalaisen kaunis tavis voi ottaa vaikka 20 vuotta vanhemman poliitikko- tai miljonäärimiehen ja sairaanhoitaja 10 vuotta vanhemman lääkärimiehen, lentoemäntä hopeahapsisen kapteenin jne.
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian mukaan nainen voi pariutua muutoin tasokkaamman mutta iäkkäämmän kumppanin kanssa. Esimerkiksi itseään vaikutusvaltaisemman, komeamman, varakkaamman tai älykkäämmän. Moni nainen perustaakin näistä ominaisuuksia enemmän kuin iästä.
Siten kohtalaisen kaunis tavis voi ottaa vaikka 20 vuotta vanhemman poliitikko- tai miljonäärimiehen ja sairaanhoitaja 10 vuotta vanhemman lääkärimiehen, lentoemäntä hopeahapsisen kapteenin jne.
Niin, että kysehän ei voi olla ihan vain rakkaudesta. Kuvottava ajatusmaailma, että kaikki naiset ovat vain rahan, maineen yms. perässä. Mä en koskaan voisi elää parisuhteessa ihmisen kanssa pelkän rahan takia. Mä kuolisin sisältä jos en rakastaisi toista. Siksi en tajua näitä onnenonkijoita, että kuinka pystyvät siihen.
Mä olen tuo jolla 42-vuotiaana 16 vuotta vanhempi mies. Ihan duunareita ollaan, mies hoikka tavallinen suomalainen mies. On parempituloinen kuin mä, mutta enhän mä sitä silloin tiennyt kun mieheen tutustuin ja ihastuin. En mä ainakaan ota ensimmäisenä miehen tuloja selville. Niin toimii onnenonkijat.
Tämä aloitus on ikärasismia. Poistoon koko helahoito.
mies53v
Vierailija kirjoitti:
Olen 42v, ja miesystäväni on 65v. Yhdessä olemme olleet monta vuotta. Ystäväpariskunnallani on ikäeroa 24v. Ovat naimisissa. Tiedän myös muutaman muun parin, jolla yli 20 vuoden ikäero. Rakkaus on kummallinen asia. Ikinä en olisi voinut kuvitellakaan, että ikäeroa olisi näin paljon rakkaan kanssa.
Ei se ikä, vaan se kemia.
Tapailin viime syksynä itseäni 10 vuotta vanhempaa miestä. Mies oli seksuaalisesti kyvykäs, hyväkuntoinen, fiksu, mutta kyllä se ikäero oli liian suuri. Ei tullut meistä paria kovasta yrityksestä huolimatta.
N53 kirjoitti:
Tapailin viime syksynä itseäni 10 vuotta vanhempaa miestä. Mies oli seksuaalisesti kyvykäs, hyväkuntoinen, fiksu, mutta kyllä se ikäero oli liian suuri. Ei tullut meistä paria kovasta yrityksestä huolimatta.
Miksei? Tehän molemmat olette jo vahvasti kurppaiässä. Ei tarttee meittiä lasten hankintaa tai mitä mieltä kaverit on kumppanista. Vai kaatuiko tämä johonkin musamakuun tai feministiasenteisiin?
Onnellinen aviovaimo kirjoitti:
[
Niin, että kysehän ei voi olla ihan vain rakkaudesta. Kuvottava ajatusmaailma, että kaikki naiset ovat vain rahan, maineen yms. perässä. Mä en koskaan voisi elää parisuhteessa ihmisen kanssa pelkän rahan takia. Mä kuolisin sisältä jos en rakastaisi toista. Siksi en tajua näitä onnenonkijoita, että kuinka pystyvät siihen.
Ei se ole aina niin yksioikoista. Älä suotta tuomitse.
Naisiakin ohjaa biologia, mikä toimii osittain alitajuisesti: tuleville lapsille halutaan hyvät lähtökohdat sekä olosuhteiden että geenien osalta. Varakkaat ovat lähtökohtaisesti älykkäämpiä ja senkin takia haluttavampia puolisoja.
Psykologit sanovat että 7 vuoden ikäero on maksimi jos haluaa maksimoida parisuhteen onnellisuuden ja kestävyyden. Sitä enempi alkaa tuottaa ikäerosta johtuvia ongelmia muiden ongelmien päälle.
Mulla oli kolmekymppisenä viisikymppinen mies. Suhde kesti aika monta vuotta, mutta kyllä se ikäero oli ongelmallista. Ihan eri elämäntilanteet, jotenkin eri maailmankuvatkin ja kasvatus. Erottiin kun mies lähestyi kuuttakymppiä. Löysin eron jälkeen ikäiseni miehen ja ollaan yhä yhdessä. Eksä tietääkseni viettää eläkepäiviään yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Psykologit sanovat että 7 vuoden ikäero on maksimi jos haluaa maksimoida parisuhteen onnellisuuden ja kestävyyden. Sitä enempi alkaa tuottaa ikäerosta johtuvia ongelmia muiden ongelmien päälle. .
Itse asiassa se ei mene noin suoraviivaisesti, vaan ikäero kehittyy suhteellisesti. 25-30 vuotiaalle miehelle 18-23-vuotias kumppani on hyvä, mutta jo 40-vuotiaalle optimaalinen ikäero on toistakymmentä vuotta.
T. keittiöpsykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologit sanovat että 7 vuoden ikäero on maksimi jos haluaa maksimoida parisuhteen onnellisuuden ja kestävyyden. Sitä enempi alkaa tuottaa ikäerosta johtuvia ongelmia muiden ongelmien päälle. .
Itse asiassa se ei mene noin suoraviivaisesti, vaan ikäero kehittyy suhteellisesti. 25-30 vuotiaalle miehelle 18-23-vuotias kumppani on hyvä, mutta jo 40-vuotiaalle optimaalinen ikäero on toistakymmentä vuotta.
T. keittiöpsykologi
Mistä tämän keksit? :D Minäkin olen lukenut tuon 7 vuoden teorian monesta paikasta, mutta kenenkään oikean psykologin en ole lukenut sanovan että sopiva ikäero kasvaisi iän myötä. Pointti on juuri se, että + - 7 vuoden aikaikkunassa ihmiset ovat suurin piirtein samaa ikäpolvea, elämäntilannetta ja ainakin iän puolesta jakavat samanlaisen käsityksen maailmasta. Suurempi ikäero alkaa tuottaa suhteeseen ongelmia, ja kyllä se ihan koskee myös nelikymppisiä :D
30-vuotiaalle miehelle paras kumppani on siis 23-37-vuotias. 50-vuotiaalle miehelle 43-57. Ja naisille samoin.
Ja tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö alle 7 vuoden ikäerolla suhteessa voisi olla muita ongelmia tai että isomman ikäeron suhteessa ikäeron aiheuttamia ongelmia ei voitaisi ratkaista. Kuitenkin jos ikäeron aiheuttamat ongelmat haluaa välttää, kannattaa pysyä tässä haarukassa. Simple as that.
Onpa kummallista ap.
Minä taas tunnen useita, suurin osa kaikista läheisistäni ja ystävistäni ovat naimisissa itseää pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Joillakin ikäeroa on 3-5 vuotta.
Kuka helvetti muka haluaisi ottaa jonkun selvästi itseään nuoremman miehen.
Pitäisikö naisen ruveta omalle miehelleen äidiksi, eikä tasaveroiseksi kumppaniksi elämässä.
Aivan kuin suhteessa muulla ei ole merkitystä kuin ikäerolla. Sehän vähiten vaikuttaa.
Rakastuin itseäni 23 vuotta vanhempaan mieheen. Itse tienaan enemmän kuin hän. Ulkonäöllosestikin hänessä oli piirteitä, joita aikaisemmin karsastin. Millään ulkoisilla tekijöillä ei siis ole merkitystä suhteessamme. Ihanin ja kiltein ihminen, jonka olen tavannut. Tunteet on hurjat.
Hän on jo ns vanhuuseläkkeellä. Itselläni on työelämää vielä yli 20 vuotta. Nautitaan näistä päivistä.
Miksi joidenkin pyllyä niin kaivelee se, kenen kanssa ihan tuntemattomat ihmiset pariutuvat tai ovat pariutumatta? En usko, että tulen ikinä ymmärtämään tämän palstan porukkaa.