Miten rauhallinen/ei kovin liikunnallinen poika pärjää koulussa?

En olisi kauhean huolissani jos poikasi on muuten sosiaalinen. Ehdottomasti pahin eristäjä koulumaailmassa on se jos lapsi ei oikein ymmärrä sosiaalisia suhteita ja miten muiden kanssa toimitaan. Se altistaa kaikkein eniten kiusaamiselle ja ulos jättämiselle.

Pojat varmaan tekevät jonkin verran nokkimisjärjestystä urheilullisten saavutusten perusteella mutta jos poikasi ei ota tästä liikaa paineita niin se harvoin on ongelma. Ne paremmat urheilijat kun myös tarvitsevat niitä huonompia erottuakseen joukosta parempina.

Oma poikani ei ole koskaan ollut hyvä urheilussa mutta mennyt muiden mukaan kyllä monenlaisissa fyysisissä leikeissä ja peleissä. Ja minusta se on hyvä koska hän saa siitä sellaisia kokemuksia joita ei saisi jos kaverit eivät olisi liikunnallisia.

Nyt sitten vanhemmiten huomaa että kaveripiiri on vähitellen muovautunut enemmän sellaiseksi jossa ne kaverit ovat kiinnostuneet samoista asioista ja urheilu ei enää ole niin tärkeää.

Minun poikani kuulostaa ihan samanlaiselta ja hän on kyllä pärjännyt koulussa hyvin, on alakoululainen. Luokalla on hyvä meininki ja pojilla iso kaveriporukka, jossa paljon erilaisia tyyppejä, mm. niitä urheilijoita ja muusikoita ja muita. Koulussa käsitellään erilaisuutta ja sen hyväksymistä ja tunnetaitojakin opetellaan. Nykylapsille kasvaa hyvä itsetunto ja se vähentää tarvetta kukkoiluun ja hierarkioiden ylläpitämiseen.

Tämähän riippuu myös siitä millainen luokka tulee olemaan. Toivon että luokalle tulisi edes yksi samanhenkinen poika. Jos kaikki haluavat vain juosta ja remuta, voi olla vaikea olla se ainoa "erilainen". Hän siis kyllä menee ja remuaa mukana, mutta leikkisi mieluummin vähän erilaisia, rauhallisempia leikkejä. Muut pojat eivät sitten kiinnostu niistä joten hän joutuu aina leikkimään muiden preferoimia leikkejä ellei halua olla yksin.

Ap

Oma kokemukseni kahden pojan (yksi liikunnallinen ja yksi ei-niin-liikunnallinen) perusteella on, että nykypäivänä alaluokkalaisille on opetettu tosi hyvin kaveritaitoja, ja opettaja vielä järjestää lisää tilaisuuksia jos luontevasti ei seuraa löydy.

Oma lapseni pelkäsi polttopalloa, ja minua oikein ällistytti, kuinka sinnikkäästi häntä pyydettiin mukaan peliin. Monta kuukautta meni kentän laidalta käsin seuraten, ja kun hän sitten rohkeni mukaan, kaverit heittivät aluksi varovasti. Ihania ovat nykypäivän pienet pojat.

Varmaan pärjää tosi hyvin! Nykyisin koulumaailma on erilainen kuin ennen, ja lapset sietävät erilaisuutta paljon paremmin kuin ennen. Toista väitetään mediassa, mutta totuus on tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni kahden pojan (yksi liikunnallinen ja yksi ei-niin-liikunnallinen) perusteella on, että nykypäivänä alaluokkalaisille on opetettu tosi hyvin kaveritaitoja, ja opettaja vielä järjestää lisää tilaisuuksia jos luontevasti ei seuraa löydy.

Oma lapseni pelkäsi polttopalloa, ja minua oikein ällistytti, kuinka sinnikkäästi häntä pyydettiin mukaan peliin. Monta kuukautta meni kentän laidalta käsin seuraten, ja kun hän sitten rohkeni mukaan, kaverit heittivät aluksi varovasti. Ihania ovat nykypäivän pienet pojat.

Onpa rohkaisevia kommentteja, kiitos! Polttopallo on meilläkin ollut puheenaiheena. Lapseni menee mukaan mutta ei tykkää kun kuulemma sattuu jos pallo osuu. Ymmärrän häntä, minä ja hänen isänsäkin olemme olleet samanlaisia.

Ap

Ihan varmasti löytyy sieltä luokalta samanlaisia poikia kuin omasi. Lisäksi löytyy niitä, jotka ovat sekä tutkijoita, että remuajia. Yksi joukko on sitten ne, jotka vain keskittyvät liikunnallisiin juttuihin.

Hyvin. Meidän poika on myös tuollainen, ja myös ääri-introvertti / erakkoluonne kuten me vanhemmatkin. Ei hänellä kauheasti kavereita ole koskaan ollut, mutta ei ole sellaisia kaivannutkaan. Ei kiusaamista tai mitään. Koulu menee erittäin hyvin kun hän nimenomaan keskittyy siihen kouluun eikä esim. ihmissuhteisiin. Hänellä on tavoite että haluaa tähtitieteilijäksi isona.

En ole yhtään huolissani tuosta kaverittomuudesta, koska olin itsekin aina jo lapsena yksin viihtyvä eikä se ole koskaan tuottanut vaikeuksia elämässä millään tavalla. 

Meidän poika on kuvatunlainen. Nyt jo lukiossa ja kaikin puolin on mennyt hyvin. Alakoulun alussa kaverit olivat enimmäkseen tyttöjä, mutta eipä tuo mikään ongelma ollut. Alakoulun lopussa alkoi enemmän viihtyä myös poikien kanssa. Kavereita on aina ollut riittävästi. Nykyisin suuri osa vapaa-ajasta menee musiikin parissa.

Likunnan numero oli peruskoulussa aina 7. Lukiossa yllättäen 10 kaikista kursseista. Vaatimukset siis ihan erilaisia. Peruskoulussa inhosi liikuntatunteja (pelkkiä poikia, kilpailua, mitaamista). Nyt lukiossa valtaosa opiskelijoista on tyttöjä, joten liikuntakin on pojan mukaan paljon hauskempaa (ei niin kilpailullista, arviointi osallistumisen/innokkuuden perusteella).

Kunhan vaan löytyy samanmieliset kaverit, kaikki menee hyvin. Oma poikani on varsin syrjäänvetäytyvä eikä erityisen lahjakas koulussa, mutta koko ajan ollaan menty parempaan. Sporttiset kundit on oma porukkansa ja pojalla on muutama kaveri, joiden kanssa pelataan pleikkaa, mutta välillä myös pelataan pihasählyä. 

Liikuntaharrastus on  hyvä olla, meillä se on tarkoittanut monen lajin kokeilua, mm. jalkapallo muuttui nopeasti liian kova tahtiseksi. 

Hyvin varmasti pärjää. Minäkään en ollut liikunnassa hyvä, mutta olen luontaisesti vahva. Kerran kun sen luokan ison pojan kädenväännössä peittosi 6-0, niin sai olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän riippuu myös siitä millainen luokka tulee olemaan. Toivon että luokalle tulisi edes yksi samanhenkinen poika. Jos kaikki haluavat vain juosta ja remuta, voi olla vaikea olla se ainoa "erilainen". Hän siis kyllä menee ja remuaa mukana, mutta leikkisi mieluummin vähän erilaisia, rauhallisempia leikkejä. Muut pojat eivät sitten kiinnostu niistä joten hän joutuu aina leikkimään muiden preferoimia leikkejä ellei halua olla yksin.

Ap

Minulla on kaksi aika rauhallista poikaa, toinen vielä toista rauhallisempi. Myös tämä todella rauhallinen selvisi oikein hyvin koulussa ja löysi kavereita, eikä kukaan koskaan kiusannut (kavereiden normaalia naljailua enempää). Hän kuitenkin on myöntänyt, että lukioon siirtyminen oli peruskouluakin mukavampaa, koska äänekkäimmät oppilaat eivät tulleet lukioon, vaan lukioon tulivat ne parhaat kaverit. Ilmeisesti meno luokassa hiljeni ja se sopi hiljaisuutta arvostavalle pojalle paremmin kuin hyvin.

Poikani pärjäsi kyllä kaikkien kanssa, joten näiden omien kokemusteni perusteella sanoisin, ettei kannata olla turhaan huolissaan. Lapset myös saavat koulussa kavereilta arvostusta nykyisin jo osaamisestakin (pojatkin). Pelkkä liikunnallisuus ei ratkaise. Ainakin oman poikani kohdalle osui luokkakavereita, joiden kanssa oli jopa pientä kisaa lukiossa siitä, kuka saa parhaat numerot. Kaikki nämä kisaajat menivät myöhemmin Aaltoon ja valmistuivat diplomi-insinööreiksi eri aloille.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan vaan löytyy samanmieliset kaverit, kaikki menee hyvin. Oma poikani on varsin syrjäänvetäytyvä eikä erityisen lahjakas koulussa, mutta koko ajan ollaan menty parempaan. Sporttiset kundit on oma porukkansa ja pojalla on muutama kaveri, joiden kanssa pelataan pleikkaa, mutta välillä myös pelataan pihasählyä. 

Liikuntaharrastus on  hyvä olla, meillä se on tarkoittanut monen lajin kokeilua, mm. jalkapallo muuttui nopeasti liian kova tahtiseksi. 

Liikuntaharrastus meillä onkin, futis. Lapsi pelaa siinä sellaisessa vähemmän kiivastahtisessa ryhmässä. Viihtyy ilmeisesti ihan ok, mutta kokee pettymykset raskaana (esim kun kamppasi vahingossa joukkuetoverin minkä seurauksena vastustaja sai maalin jne). Toisaalta hyvä oppia sekin että aina ei voi onnistua.

Ap

Up, muita kokemuksia miten rauhallisemmat pojat pärjäävät koulussa?

Oma poika ei myöskään ole koskaan ollut liikunnallinen. Muuten kyllä sosiaalinen ja avoin.

Koulu on mennyt hyvin, lukuaineiden keskiarvo 9.8 ja liikunta taitaa olla seiska. Ei sellaisella liikunnalla ole mitään merkitystä akateemisissa jatko-opinnoissa.

Rauhallinen poikaa pärjää hyvin, jos hän on älykäs. Hidasjärkinen poika ei pärjää, koska häneltä puuttuu fyysinen suorituskyky (liikuntaharrastuksessa vaadittavat taidot) ja älyllinen suorituskyky (koulunkäynnissä tarvittavat taidot).