Eka kouluviikko - ja pissa meni housuun !!!
Poika aloitti koulun nyt maanantaina ja perjantaina kävi tunnilla vahinko - pissa tuli housuun ! Mitään suurempaa hämminkiä ei luokassa ilmeisesti syntynyt - reppuvihossa opettajan kirjoitus - mutta lattialle on tullut lammikko, opettaja korjannut ja poika lopun päivää ( 2½ h) housut märkinä!
Onko kenenkään muun lapselle käynyt näin ja miten siitä selvitty - lähinnä onko aiheuttanut kiusaamista tai pelkotiloja lapsella kouluunmenosta ?
Poikani kun on todella arka ja hiljainen, ei varmasti ole uskaltanut sanoa että on hätä ja välitunnilla ei ole mennyt vessaan elleivät muutkaan ole menneet. Yhtään kaveria hänellä ei luokassa ole. Eskarissa hän leikki muutaman lapsen kanssa, mutta kun näiden " paras kaveri " tuli paikalle niin poikani jäi yksin. Mitään varsinaista kiusaamista ei tietääkseni ollut eskarissa ainakaan. Tosin yksi vahvaluonteinen tyttö " määräsi" kuka leikkii kenenkin kanssa ja poikani ei kuulunut näihin suosittuihin.
Itse tunnen suurta surua tilanteesta kun pojalla ei kavereita ja nyt vielä tämä juttu kun pääsi pissat housuun. Melkein tuli itselle kyyneleet silmiin pojan puolesta.
Olen yksinhuoltaja - alusta asti - eikä isää ole kuviossa eikä muutakaan miehen mallia, ei pojan syntymän jälkeen. Kummisetäänsä tosin näkee kerran viikossa. Itsellänikään ei juuri ole ystäviä ( " pariutuneet " eivät kutsu kylään , joskus kaupungilla käydään kahvilla) , kesä oltiin mökillä ja vanha äitini katsoi poikaa kun olin töissä joten poika ei muita alle 12 v nähnyt edes koko kesänä kuin pari kertaa. Olen ajatellut että varmaan tämä oma tilanteeni on syynä siihen että poika on arka ja hiljainen ( ei tosin kotona) ja oma lapsuuden rankka kiusaaminen tulee aina mieleen. Poika leikkii kyllä mielellään kyllä yksin ja tekee omia juttujaan. Kauppaleikkejä ja muita ja minä toimin ostajana :-)
Kiitos kun jaksoit lukea ..
Kommentit (7)
Meilläkin tyttö aloitti ekaluokan nyt ja jo parin päivän kuluttua opettaja laittoi viestin, että tytöllä on ollut tänään koulussa äitiä ikävä...Siinäkin tilanteessa kyyneleet kihosivat silmiini ja tunteet pääsivät valloilleen. Nämähän ovat ihan normaaleja tuntemuksia ( ja itsemme syyllistyksiä), varsinkin kun ollaan niin uudessa elämäntilanteessa esikoisen lähdettyä koulutielle....
Tämä ei siis mitenkään liittynyt alkuperäiseen kysymykseesi,mutta pakko oli kommentoida, kun tuli niin " surullinen" olo tuosta tekstistäsi!
Mutta kuten tuo ope tuossa sinulle vastasi, kohta nämä pikkuiset ekaluokkalaisemme ovat tosiaankin niitä reippaita ja omatoimisia koululaisia.
Kuten tuossa kerrottiinkin, poikasi ei ole eka eikä vika , jolle sattuu koulussa vahinko. Jos asia häntä painaa, voit kertoa muista joille noin on käynyt, vaikka vähän tarinaan kehitellen jos ei lähipiiristä ihan sopivaa löydy. Tai kerro vaikka mun pojasta, jolle tuli ekan luokan talvella pissa housuun hiihtolenkillä, kun ei tiennyt minne ja miten pissalle pitäisi mennä. Poika oli asiasta ihan hiljaa, meni pokkana iltapäiväkerhoonkin märissä housuissa ja vasta kotona sanoi minulle, että ne monot pitäisi varmaan pestä, kun niihin meni pissaa... Kyllä kouraisi äidin sydäntä ajatella poikaraasua tuntikausia märissä tamineissa :-(
Mutta eipä siitä mitään traumoja jäänyt eikä asiasta pahemmin edes keskusteltu. Usein onkin paras hoitaa asia vähin äänin ja hienotunteisesti, kuten teidän opettaja on ilmeisesti osannutkin tehdä.
Jatkossa olisi tietysti tärkeää, että lapsi uskaltaisi tarpeen tullen kertoa opettajalle ja pyytää apua. Jos arvelet että lapsi tarvitsee tähän lisätukea, niin puhu ihmeessä opettajalle ja koeta myös saada lapsi luottamaan opettajaan. Luulen että hiljainen lapsi jää helposti opellekin vähän vieraammaksi, kun kovaäänisemmät vievät huomion. Olisi siis hyvä jos opettaja ottaisi vaikka itse asiakseen jutella poikasi kanssa silloin tällöin, niin se avun pyytäminenkin sujuisi sitten ehkä helpommin, kun oltaisiin jo tuttuja. Mutta kyllä se siitä alkaa sujua ihan varmasti, kunhan syksy etenee ja paikat ja käytännöt tulee tutuiksi.
Viikonlopulla keskusteltiin pojan kanssa pariin otteeseen asiasta ja sovittiin että muistaa käydä pissalla joka välitunnilla. Otti itse aika rauhallisesti asian. Mutta kyllä äitiä jännitti, että kuinka mahtaa käydä kun koulupäivän pituuskin oli 9-14.
Soitin pojalle heti 14.15 kun oli ehtinyt kotiin ja lähti ip-kerhoon. Ja hyvin oli mennyt! HUh, kivi vierähti sydämeltä. Ja iloisena kertoi että kaksi poikaa oli tunnilla viitannut ja pyytänyt käydä vessassa. Oli todella riemuissaan että jollakin muullakin oli tullut pissahätä tunnilla ja sitten viittasivat luvan lähteä pissalle. Jospa se omakin poika nyt sitten rohkaistuisi kysymään vessaluvan jos tunnilla tulee hätä. HUH.
Nyt vaan pientä harmittaa se toinen asia. Eli ainoa kaveri eskarista ( joka nyt eri luokalla ) ei perjantaina eikä tänäänkään leikkinyt hänen kanssaan vaan poika oli kävellyt yksin kaikki välitunnit. Oli rohkaistunut kysymäänkin että pääseekö mukaaan (kerroinkine ttä olen tosi ylpeä että rohkeni kysyä, ujo kun on ) leikkiin mutta oli sanonut että leikkii tänään ja huomennakin tämän toisen pojan kanssa. Nyt eikun sitten keskustelut ystävyydestä ja ystävyyssuhteiden solmimisesta. Ja kun mulla itselläkään ei ole ystäviä eikä kiusaamisen takia lapsenakaan ollut. Onneksi poika viihtyy hyvin yksin ja aikuisseurassakin. Mutta silti taas on paha mieli äidillä....
Etenkin tuota kaveriasiaa voi opettajan olla hankala havaita, sillä nämä tilanteet tapahtuvat usein välitunnilla, ope ei siis ole niistä usein edes tietoinen. Kun kerrot hänelle, hän voi ainakin vähän sivusta seurailla ja tarivttaessa ohjatakin asiaa jollain lailla. Itse ainakin opettajan olisin kiitollinen siitä, että vanhemmat kertoisivat tällaisista asioista ennemmin minulle kuin että hautovat niitä yksikseen kotona.
Mutta kannattaa puhua tilanteesta opettajalle sillä aktiivinen opettaja voi tehdä melko paljon.
Muistan että lapsieni koulussa opettaja muistutti useaan otteeseen koulun alkuviikoilla että " kaikki saavat leikkiä kaikkien kanssa" eli jos pihalla on ryhmiä jotka eism pelaavat tai hyppivät hyppistä, saa tulla mukaan jos haluaa.
Lisäksi opettajat ovat vuorollaan välituntivahteja ja meillä naisope esim veivasi hyppynarua kaikki välitunnit ja sai luokan tytöt tällä tavalla yhdessä mukaan ja tutustumaan toisiinsa.
piri:
Viikonlopulla keskusteltiin pojan kanssa pariin otteeseen asiasta ja sovittiin että muistaa käydä pissalla joka välitunnilla. Otti itse aika rauhallisesti asian. Mutta kyllä äitiä jännitti, että kuinka mahtaa käydä kun koulupäivän pituuskin oli 9-14.
Soitin pojalle heti 14.15 kun oli ehtinyt kotiin ja lähti ip-kerhoon. Ja hyvin oli mennyt! HUh, kivi vierähti sydämeltä. Ja iloisena kertoi että kaksi poikaa oli tunnilla viitannut ja pyytänyt käydä vessassa. Oli todella riemuissaan että jollakin muullakin oli tullut pissahätä tunnilla ja sitten viittasivat luvan lähteä pissalle. Jospa se omakin poika nyt sitten rohkaistuisi kysymään vessaluvan jos tunnilla tulee hätä. HUH.Nyt vaan pientä harmittaa se toinen asia. Eli ainoa kaveri eskarista ( joka nyt eri luokalla ) ei perjantaina eikä tänäänkään leikkinyt hänen kanssaan vaan poika oli kävellyt yksin kaikki välitunnit. Oli rohkaistunut kysymäänkin että pääseekö mukaaan (kerroinkine ttä olen tosi ylpeä että rohkeni kysyä, ujo kun on ) leikkiin mutta oli sanonut että leikkii tänään ja huomennakin tämän toisen pojan kanssa. Nyt eikun sitten keskustelut ystävyydestä ja ystävyyssuhteiden solmimisesta. Ja kun mulla itselläkään ei ole ystäviä eikä kiusaamisen takia lapsenakaan ollut. Onneksi poika viihtyy hyvin yksin ja aikuisseurassakin. Mutta silti taas on paha mieli äidillä....
Itsekin pelkäsin poikani aloittaessa ekaluokan, että miten niitä kavereita löytyy. Olimme vasta muuttaneet alueelle ja kaikki oli uutta. Poikani ei ole ujo, mutta ei todellakaan mikään sosiaalinen virtuoosikaan.
Aika pitkään hän kai kuljeskeli yksikseen koulun pihalla, katseli muiden leikkejä ja tutustui tilanteeseen. Ehdottelin jatkuvasti että pyrkii mukaan leikkiporukoihin ja pallopeleihin, mutta lopulta tajusin, että pitää antaa pojalle tilaa edetä omalla tyylillään (ei ole esim. pallopelaaja-tyyppiä). Hän ei kärsinyt yksinolostaan pihalla, minä vain kärsin.
Nyt kolmannen luokan aloittavalla löytyy luokasta paras kaveri ja muitakin kavereita ja kaikki on hyvin.
Kyllähän minä äitinä tietenkin löydän uusia murheen aiheita, nyt mietin näitä poikien liikuntatunteja, poikani kun ei tosiaan ole mikään urheilijaluonne. Entä jos opettaja peluuttaa pojilla vaan jalkapalloa ja jääkiekkoa koko vuoden ja rankkaa pojat juoksuvauhdin mukaan ykkös ja kakkoskastiin...
Joskus on jollakulla mennyt pissat, joskus kai kakatkin housuun joko koulussa tai sitten iltapäiväkerhossa. Ekaluokkalaiset ovat kaikki vielä pikkuisia, joten kukaan tuskin pojan koulukavereista muistaa koko juttua enää. Liian suurta numeroa siitä ei siis kannata tehdä ja mukaanhan voi pakata varahousut, jos on yhtään sellainen olo, että näin voi toistekin käydä. Varahousuja voi sitten pitää vaikka " jumppapussissa" naulakossa aina roikkumassa.
Kyllä se siitä. Syksyn aikana lapsesi saa varmasti uutta rohkeutta ja luottamusta. Yhtäkkiä huomaat, että pikkuisestasi onkin tullut jo iso.
Mukavaa syksyä teille!
Toivottelee Tituliini, ope