Lue keskustelun säännöt.
Jos syön ihan mitä haluan, painan 62 kg (BMI 22). Jos taas kiinnitän huomiota, painan 53 kg (BMI 19). Kumman elämäntavan valitsisitte?
01.06.2021 |
Kun syön aivan mitä huvittaa ja milloin huvittaa, painoni huitelee 62 kilon paikkeilla. Se tilanne on nyt, ollut jo kauan.
Peppu pullottaa, lantio heiluu, vatsassa on kolme makkaraa, leuka hieman roikkuu. Rinnat kuitenkin ovat suuremmat ja pidän niistä paljon enemmän. Naisellisempi olo.
Vielä vuosi-pari sitten painoin vakkaristi 53 kiloa. En yrittänyt laihtua, mutten varsinkaan halunnut lihoa.
Lihakset tulivat esiin, olin ”keijumaisempi”, minulla oli kevyt askel, mutta tisseistä taas ei tietoakaan.
Enkä voinut syödä ihan mitä lystää, vaikka söinkin vatsan täydeksi. Terveellisemmällä ruualla. Ei pullaa ja karkkia tai pitsoja tai hampurilaisia.
Kumman valitsisitte? Nauttisitteko mielummin ruuasta ja herkuista mielin määrin sillä hinnalla, että painoa on kymmenisen kiloa enemmän kuin silloin, kun tarkkailette syömisiä ja painoanne melko säännöllisesti (ja jopa stressaisitte siitä)?
Kummin sinä valitset?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävuosina 20-45 valitsin syömisten kontrollin. Olin koko ajan dieetillä, laihdutun sitä 3-4 kiloa. Älytöntä elämää.
Ikävuosina 45-50 valitsin nautinnon. Lihoin 12 kiloa. En tykännyt.
Nyt olen puolivälissä. En todellakaan halua koko elämääni kituuttaa, mutta en halua kauheita makkaroitakaan. Eli nyt kituutan arkena ja nautin viikonloppuna.
Järjetöntä touhua.
Mikä näistä? Nykyinen tilanne vai, että arkena tarkkailen syömisiä, mutta viikonloppuna en?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoikkuuden, koska se nyt vain on omaa silmää miellyttävämpää. Ollapa ballerina...
Surullista kuinka ihmiset jatkuvasti ovat tekemässä valintoja ennemmin ulkonäköön vedoten, kuin terveyteen. Ja ps. terveys ei ole sama asia kuin askeettinen elämä kiituuttaen. Terveyteen kuuluvat myös ruoan nautinnollisuus.
Valitsisin tietenkin terveellisen ruokavalion, mutta en kieltäisi itseltäni satunnaista herkutteluakaan.
Siitä kun ei ole mitään iloa, ettei välitä tippaakaan siitä mitä suuhunsa pistää.
Ja persjalkaisen vankkaraajaisen on taas mahdoton terveellisesti tehdä itsestään BMI:n alarajalla olevaa.
Eli ei sitä varmaan ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi vaihteluväliksi vaan vaihteluväliksi mihin lähes kaikkien ideaalipaino osuu johonkin kohtaan.