Jos syön ihan mitä haluan, painan 62 kg (BMI 22). Jos taas kiinnitän huomiota, painan 53 kg (BMI 19). Kumman elämäntavan valitsisitte?
Kun syön aivan mitä huvittaa ja milloin huvittaa, painoni huitelee 62 kilon paikkeilla. Se tilanne on nyt, ollut jo kauan.
Peppu pullottaa, lantio heiluu, vatsassa on kolme makkaraa, leuka hieman roikkuu. Rinnat kuitenkin ovat suuremmat ja pidän niistä paljon enemmän. Naisellisempi olo.
Vielä vuosi-pari sitten painoin vakkaristi 53 kiloa. En yrittänyt laihtua, mutten varsinkaan halunnut lihoa.
Lihakset tulivat esiin, olin ”keijumaisempi”, minulla oli kevyt askel, mutta tisseistä taas ei tietoakaan.
Enkä voinut syödä ihan mitä lystää, vaikka söinkin vatsan täydeksi. Terveellisemmällä ruualla. Ei pullaa ja karkkia tai pitsoja tai hampurilaisia.
Kumman valitsisitte? Nauttisitteko mielummin ruuasta ja herkuista mielin määrin sillä hinnalla, että painoa on kymmenisen kiloa enemmän kuin silloin, kun tarkkailette syömisiä ja painoanne melko säännöllisesti (ja jopa stressaisitte siitä)?
Kummin sinä valitset?
Kommentit (65)
Todellakin valitsisin bmi 22:n ja stressittömän elämän. Bmi 19 on minulle aivan liian alhainen, olin siinä painossa joskus opiskeluaikojen köyhyydessä ja näytin luurangolta. Nyt on jotain 22-23 bmi, valitettavasti en kuitenkaan voi syödä vapaasti kaikkea mitä haluan jos haluan tässä pysyä..
Syön viikonloppuisin mitä haluan, kuitenkin määrällisesti kohtuudella, viikolla ja sunnuntaisin aika terveellisesti. En ahmi älyttömiä kuitenkaan, mutta en tarkkaile perjantai-illan ja lauantain syömisiä. Paino pysyy kurissa. Toisaalta lauantaiaamuihin kuuluu pitkä kävelylenkki ja muutenkin liikuntaa arkipäivää enemmän.
Ei se jäis tuohon 62kg paikkeille jos pitkään jatkaisit huonoilla tavoilla.
Jokainen lihava lihoo pikkuhiljaa lisää ellei kontrolloi.
Minä painoin 60 kg syömällä ihan mitä halusin, nelikymppiseksi saakka. Arvatkaa mitä sen jälkeen tapahtui kun jatkoin samaan mallin?
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää näitä vastauksia. BMI 22 on todella alhainen. Jos voisin ylläpitää noin alhaista BMI:tä syömällä mitä lystään, niin ei todellakaan tarvitsisi kahta kertaa miettiä kumman vaihtoehdon valitsisin. Tietysti 62 kg ja stressitön elämä!
Höpö höpö, BMI 22 ei ole "todella alhainen", vaan normaalia keskitasoa.
Minusta paras on BMI 20-21, 19 on oikeasti alhainen. Ei 22 ole paha sekään.
Syön mitä haluan. Tosin minulle tuo 62 kg on ihan sopiva paino eikä ole makkaroita.
Vierailija kirjoitti:
Ei se jäis tuohon 62kg paikkeille jos pitkään jatkaisit huonoilla tavoilla.
Jokainen lihava lihoo pikkuhiljaa lisää ellei kontrolloi.
Juuri niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää näitä vastauksia. BMI 22 on todella alhainen. Jos voisin ylläpitää noin alhaista BMI:tä syömällä mitä lystään, niin ei todellakaan tarvitsisi kahta kertaa miettiä kumman vaihtoehdon valitsisin. Tietysti 62 kg ja stressitön elämä!
Höpö höpö, BMI 22 ei ole "todella alhainen", vaan normaalia keskitasoa.
Minusta paras on BMI 20-21, 19 on oikeasti alhainen. Ei 22 ole paha sekään.
BMI 19 on silti normaali, varsinkin jos on sirorakenteinen.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai söisin mitä huvittaa ja olisin iloinen, kurvikas - ja ihan normaalipainoinen 62-kiloinen. Viitoselle huomautus, että koska ap on siinä kilomäärässä bmi:ssä 22, hän on aika pitkä siis.
Tosin pieni varoituksen sana. Olin tuossa koossa nelikymppisenä. Parikymppisenä 45-kiloinen, kolmekymppisenä 55-kiloinen, nelikymppisenä 62-63-kiloinen. Mutta vaihdevuosissa se paino mokoma ei enää pysynytkään itsestään 62 kilossa. 54-vuotiaana olin 81-kiloinen.
Siitä sitten olen nyt laihduttanut 70 kiloon ja laihdutan vielä viisi kiloa lisää.
Mutta iän karttuessa ja hormonitoiminnan muuttuessa kilot eivät pysy enää "luonnostaan ja mitä vaan syömällä" samoissa lukemissa, kannattaa siis seurata painoa edes jonkin verran.
Juuri näin, nuorena sitä pysyy helposti hoikkana, keski-ikäistyessä ja vuosien mittaan se nousee jollei tarkkaile.
Mulla 63 kilolla BMI 20,5 mut olen painanut 52 kiloa nuorempana. Ikä korjasi tilanteen.
Ikä on oleellinen asia tähän kyselyyn. Jos olet pari-kolmekymppinen, niin ei ole väliä kummin teet. Mutta jos olet 40, lähestymässä keski-ikää, sitten kannattaisi jo pohtia asiaa hieman tarkemmin. Mutta en usko että olet nelikymppinen. Joten tee mitä haluat.
Mulla BMI paljon isompi kuin nuorena ja enkä edes tiedä mikä luku se enää on. Ennen olin hyvin hoikka ja nykyään normaalipainossa. Sanoisin, että tee niinkuin hyvältä tuntuu ja millaisen kropan ITSE haluat. Voihan sitä painoakin välillä laskea tai lihaksia hankkia, kyllähän se muokkautuu muutenkin elämän myötä. Itsellä kasvoi vaatekoko yläkropasta yhdellä numerolla, mutta minusta se on ihan ok.
Ovatko ihmiset tutustuneet ns. set point - teoriaan? Suomeksi puhutaan oman kehon hyvinvointipainosta. Kuvauksesi perusteella tuo BMI22 vaikuttaisi olevan sinun kroppasi hyvinvointipaino, johon keho hakeutuu, ja jossa sillä on parhain olla. Ei ole normaalia vahtia joka suupalaa ja kieltäytyä kaikista "epäsopivista" ruoka-aineista. Jos painosi ei pysy tuossa 53 kohdilla ilman tarkkaa vahtimista - se ei ole optimaalisin paino kehollesi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se jäis tuohon 62kg paikkeille jos pitkään jatkaisit huonoilla tavoilla.
Jokainen lihava lihoo pikkuhiljaa lisää ellei kontrolloi.
No ainakaan minä en ole lihonut. Olen ollut saman painoinen 20 vuotta, koronavuonna tuli päinvastoin pari kiloa alas kun kävelin enemmän. En kuitenkaan laihduttanut ja syömisiä en ole vahtinut koskaan. Ylipainoa on noin 15 kiloa. Vaihdevuodetkin on jo tulleet eikä se ole vaikuttanut ainakaan painoa nostavasti.
Valitsisin 53kg.
Itse painan tuon verran ja saan syödä melkeinpä mitä haluan mutta liikun kyllä aika paljon.
Itse en olisi valmis valitsemaan suuria tissejä sillä kustannuksella että vatsamakkaroita ja leukaa tulisi lisää. Ne makkarat nimityäin satavarmasti tuhoaisivat naisellisen fiiliksen olisipa tissit kuinka isot tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin valitsisin bmi 22:n ja stressittömän elämän. Bmi 19 on minulle aivan liian alhainen, olin siinä painossa joskus opiskeluaikojen köyhyydessä ja näytin luurangolta. Nyt on jotain 22-23 bmi, valitettavasti en kuitenkaan voi syödä vapaasti kaikkea mitä haluan jos haluan tässä pysyä..
Miksi oi miksi täällä on aina porukkaa joka ”näytti aivan kamalalta kun bmi oli 19”. Ja lisäksi pitäisi muistaa mainita että kylkiluut oikein paistoivat.
Meillä kaikilla on mukavia kavereita ja perhettä, jotka kertovat että nyt vähän pyöristyneenä näytät paremmalta. Ja itselle olemme itsellemme armollisia kun ruoka rupeaa maistumaan entistä paremmalta.
Ajattelin, että tuon korkeamman painon, koska yleensä kun painoindeksi on 22 niin on vielä melko timmissä kunnossa. Tuon kuvailusi jälkeen, että miten joka paikka hyllyy niin en ole enää varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin valitsisin bmi 22:n ja stressittömän elämän. Bmi 19 on minulle aivan liian alhainen, olin siinä painossa joskus opiskeluaikojen köyhyydessä ja näytin luurangolta. Nyt on jotain 22-23 bmi, valitettavasti en kuitenkaan voi syödä vapaasti kaikkea mitä haluan jos haluan tässä pysyä..
Miksi oi miksi täällä on aina porukkaa joka ”näytti aivan kamalalta kun bmi oli 19”. Ja lisäksi pitäisi muistaa mainita että kylkiluut oikein paistoivat.
Meillä kaikilla on mukavia kavereita ja perhettä, jotka kertovat että nyt vähän pyöristyneenä näytät paremmalta. Ja itselle olemme itsellemme armollisia kun ruoka rupeaa maistumaan entistä paremmalta.
Siksi koska osa ihmisistä näyttää oikeasti sairaalta ja riutuneelta siinä painossa. Eivät kaikki.
BMI on molemmissa normipainon rajoissa, joten söisin sen mukaan miten olisin onnellisempi.