Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka huutaa "taisteluhuudon" aivastaessaan
Jokainen on varmaan joskus kokenut tämän. Normaalisti kun ihminen aivastaa, tulee se tyypillinen "atshuuu" äänähdys, mutta nämä tekee sen täysin liioitellusti: "AAATHSUUU-HAJAAAA!" tai "ÄÄÄÄTSZÄÄÄÄÄ!". Tulee ihan mieleen, että samalla karatehakkaavat jotain tiiliä.
Joo, flunssa tai allergia voi olla rankkaa, muttei sentään tarvi taisteluhuutaa.
Kommentit (461)
Tämä huutoaivastus on ärsyttävyydessään samaa luokkaa kuin norppailmapomppukäännös sängyssä. Siis se, kun kumppani kääntää kylkeä ilmapompun kautta ja mätkähtää petiin takaisin kuin norppa tai mursu. Ja sinä heräät tähän joka kerta. Argh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on just näitä.
Vihaan sitä niin paljon.
Plus niitä aivastuksia tulee noin viisi peräkkäin ja jokaisen aivastuksen jälkeen se sanoo ”ohoh”, ”nonniin” tms.
Ja lopuksi piiiiiitkä tyhjä niisto paperiin.
Ja ”voivoi”.
Anteeksi, mutta nauroin niin paljon noille isäsi "kommentoinneille". :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri taisteluaivastelee monta kertaa päivässä. Miten voikin vuoden ympäri noin aivastuttaa.
Meillä naapurin setä aivastaa joka ilta kolme kertaa aika tasan tarkkaan aina klo 20-21 aikoihin. Mitähän ihmettä siellä tapahtuu.
Avaa jonkun pölyisen kaapin?
Vierailija kirjoitti:
Tämä huutoaivastus on ärsyttävyydessään samaa luokkaa kuin norppailmapomppukäännös sängyssä. Siis se, kun kumppani kääntää kylkeä ilmapompun kautta ja mätkähtää petiin takaisin kuin norppa tai mursu. Ja sinä heräät tähän joka kerta. Argh.
Sehän se olisikin, jos kumppani sekä taisteluaivastaa ja mursukääntyilee sängyssä. Kunnon taistelumursu.
Kollega huutoaivastelee ja huutohaukottelee niin, että mun keskittyminen hajoaa, vaikka meillä ei edes ole vierekkäiset työhuoneet ja mulla olisi ovi kiinni (se ovi on itse asiassa kiinni juuri tuon pösilön äänien vaimentamiseksi, ei ole muuta syytä pitää sitä kiinni). Sama sankari käy toisella puolella toimistoa olevassa vessassa lorottelemassa keskelle pönttöä niin, että kaikkialla varmasti raikuu ja jos isompi hätä... en viitsi edes kertoa. Raskas tyyppi, oikea energiasyöppö. Etäpäivinään muistaa korvata möykkäämisensä pommittamalla ruutuviesteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OU JEE! Mun mies päästää sellaisen naisellisen kimeän kirkaisun aivastaesseen, aaatshIIII, se on niin noloa!!! Lasten kanssa tätä aina nauretaan, mutta hänellä se tulee luonnostaan se ääni, ei pysty aivastamaan ilman sitä loppukirkaisua.
JSS. Miten tuollaisen miehen kanssa uskaltaa edes liikkua missään, jos taisteluhuuto on kimeä kiljahdus?
Puolisollani oli ennen tapana pidättää aivastusta. Ihan vedet silmissä tuskaisena pidätti. Minä hänelle aina marmatin, ettei tuollainen aivastusen pidättäminen ole terveellistä ollenkaan.
No syykin selvisi, enpä arvannut, mitä saisin. Puolisosta kuoriutui kunnon huutoaivastaja. Seinät tärisee aivastuskarjunmisesta, mutta ei kuulemma voi sille mitään (paitsi pidättää kokonaan). Myös niistä monen on sellainen norsun töräytys, että hermo menee.
Opiskeluaikana kämppäkaverit oli myös huutoaivastaja, nainen siis, joten kyllä naisetkin tämän osaa. Hän oli muutenkin meluisa, keittiössä kolisutti astioita ja paiskoi ovia hirveällä mekastuksella.
Tyttäreni on muuten jonkun aiemman kuvailema sammakkohikkaaja, anna mun kaikki kestää näiden kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsi on ihan pikkuvauvasta asti karjaissut aivastaessaan. Ihan luonnostaan tulee. Tosi huvittavaa kun pieni vauva karjaisi.
Vierailija kirjoitti:
Aivastaminen on kehon puolustusmekanismi.
Kun nenä ärsyyntyy jonkin mekaanisen ärsykkeen, kuten pölyn tai flunssaviruksen johdosta, syntyy aivastusrefleksi.
Pallea supistuu, kurkun lihakset rentoutuvat ja ylemmät hengitystiet aukeavat. Seuraa voimakas uloshengitys, jossa ilmaa tulee ulos nopeasti suun ja nenän kautta. Silmät menevät aivastettaessa refleksinomaisesti kiinni. Aivastuksessa kuuluu voimakas ääni, kun ilmaa tulee nopeasti nenän ja suun kautta.Näin lukee Wikipedia aivastus.
Eikä kukaan mahda äänille mitään.
Todellakin mahtaa. Kun nuo taisteluhuudot kuuluvat ainoastaan kotona ollessa, ei julkisilla paikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aivastan aina hiljaa suu kiinni. Kuuluu vain pienen pieni ääni. Vähän kuin nikotus. Tätä aina perheeni huutoaivastelijat ihmettelevät. On muuten kätevä tapa nykyään kaupassa kun kukaan ei huomaa, että aivastan.
Toki oikeassa flunssassa saa olla varovainen, koska nenästä saattaa lentää melko paljon kamaa kun suu kiinni aivastaa. Ja jää ne jojot sierainten alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on just näitä.
Vihaan sitä niin paljon.
Plus niitä aivastuksia tulee noin viisi peräkkäin ja jokaisen aivastuksen jälkeen se sanoo ”ohoh”, ”nonniin” tms.
Ja lopuksi piiiiiitkä tyhjä niisto paperiin.
Ja ”voivoi”.Minun isäni taas ei pidä juurikaan mitään ääntä aivastaessaan. Hän opetteli jo lapsena jossain määrin pidättelemään aivastusta koska hänestä tuntuu, että silmät lähtevät päästä jos hän aivastaa kunnolla.
Ai kauhea, nyt meni iltatee väärään kurkkuun. Isä parka :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisollani oli ennen tapana pidättää aivastusta. Ihan vedet silmissä tuskaisena pidätti. Minä hänelle aina marmatin, ettei tuollainen aivastusen pidättäminen ole terveellistä ollenkaan.
No syykin selvisi, enpä arvannut, mitä saisin. Puolisosta kuoriutui kunnon huutoaivastaja. Seinät tärisee aivastuskarjunmisesta, mutta ei kuulemma voi sille mitään (paitsi pidättää kokonaan). Myös niistä monen on sellainen norsun töräytys, että hermo menee.
Opiskeluaikana kämppäkaverit oli myös huutoaivastaja, nainen siis, joten kyllä naisetkin tämän osaa. Hän oli muutenkin meluisa, keittiössä kolisutti astioita ja paiskoi ovia hirveällä mekastuksella.
Tyttäreni on muuten jonkun aiemman kuvailema sammakkohikkaaja, anna mun kaikki kestää näiden kanssa...
Mun aikuinen tyttäreni on hirnuhikkaaja. Suu auki ja HIIRNN(KK). Järkyttävä meteli lähtee niin pienestä ihmisestä. Ihan yksittäisiä hirnahduksia tulee myös röyhikkana, HIIRRNNAARGGGH (loppupuoli ulospäin hengittäen. Joka lähtöön on meitä.
Kiitos illan nauruista :D Jos tämä ketju ei muka ansaitse kruunua, en tiedä mikä ansaitsee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taisteluhuutoaivastus. Ja perään aina joku huudahdus "SILLÄ LAILLA!", "NO PERKELE!", "JA VIELÄ!", "AI SAATANA".
Miksi koet, että aivastuksen jälkeen on pakko karjua niin, että naapurissa putoavat taulut seinältä? Eikö se pelkkä aivastus riitä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä huutoaivastus on ärsyttävyydessään samaa luokkaa kuin norppailmapomppukäännös sängyssä. Siis se, kun kumppani kääntää kylkeä ilmapompun kautta ja mätkähtää petiin takaisin kuin norppa tai mursu. Ja sinä heräät tähän joka kerta. Argh.
Ja loput iltateestä meni sitten tähän. Ei hemmetti, norppailmapomppukäännös :D :D
Aivastan miten huvittaa, hajotkaa siihen :D
On muuten tosi vähän tutkittu aihe....ja aivastus muuten periytyy!!!
Vierailija kirjoitti:
Puolisollani oli ennen tapana pidättää aivastusta. Ihan vedet silmissä tuskaisena pidätti. Minä hänelle aina marmatin, ettei tuollainen aivastusen pidättäminen ole terveellistä ollenkaan.
No syykin selvisi, enpä arvannut, mitä saisin. Puolisosta kuoriutui kunnon huutoaivastaja. Seinät tärisee aivastuskarjunmisesta, mutta ei kuulemma voi sille mitään (paitsi pidättää kokonaan). Myös niistä monen on sellainen norsun töräytys, että hermo menee.
Opiskeluaikana kämppäkaverit oli myös huutoaivastaja, nainen siis, joten kyllä naisetkin tämän osaa. Hän oli muutenkin meluisa, keittiössä kolisutti astioita ja paiskoi ovia hirveällä mekastuksella.
Tyttäreni on muuten jonkun aiemman kuvailema sammakkohikkaaja, anna mun kaikki kestää näiden kanssa...
Sammakkohikkaaja täällä. Mua oikeasti lohduttaa tietää, etten ole ainoa joka tästä kärsii. :D
Joku täällä sanoi, että saa aivastettua hiljaa suu kiinni. Mä kokeilin tätä kerran yläasteella kun en kehdannut kesken hiljaisen tunnin päästää normaalia aivastustani. Olihan se ääni toki hiljaisempi, mutta paha vaan että molemmista sieraimistani lensi kunnon räkäjöötit jotka jäi lerputtamaan leukaan asti. Paperiteline oli tietenkin luokan edessä liitutaulun vieressä...
Minun isä äänsi aivastuksen loppuun aina jöpödöpö tai jepadepa. Joka ikinen kerta, niin kauan kuin jo lapsuudesta muistan. Pakko oli olla joku tahaton juttu
Meillä naapurin setä aivastaa joka ilta kolme kertaa aika tasan tarkkaan aina klo 20-21 aikoihin. Mitähän ihmettä siellä tapahtuu.