Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka huutaa "taisteluhuudon" aivastaessaan
Jokainen on varmaan joskus kokenut tämän. Normaalisti kun ihminen aivastaa, tulee se tyypillinen "atshuuu" äänähdys, mutta nämä tekee sen täysin liioitellusti: "AAATHSUUU-HAJAAAA!" tai "ÄÄÄÄTSZÄÄÄÄÄ!". Tulee ihan mieleen, että samalla karatehakkaavat jotain tiiliä.
Joo, flunssa tai allergia voi olla rankkaa, muttei sentään tarvi taisteluhuutaa.
Kommentit (461)
Aggressiivinen huuto aivastus kuulostaa monesti että teeskentelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aggressiivinen huuto aivastus kuulostaa monesti että teeskentelee.
Niinpä. Huomiohakuista
Minun äitini on kotioloissa huutoröyhtäilijä. Kärsii närästyksestä ja varsinkin kahvin juonnin jälkeen koko tantere tärisee kun äiti kajauttaa "TRÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" Taas jossain julkisella paikalla laittaa käden suun eteen ja kuuluu vain siveä hiljainen "tröh" :D
Huuto aivastus on ärsyttävää. Mutta huuto oksentajat, aaaaargh. Puolisoni on tälläinen. Kiva herätä kahden aikaan yöllä kun talo tärisee ja tapetit rullautuu seiniltä, voi jestas.
Minä taisteluhuutoaivastan ainoastaan kun nypin kulmakarvoja. En tajua mistä tämä johtuu. Muuten aivastus on sellainen neutraali "tshuu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä huutoaivastus on ärsyttävyydessään samaa luokkaa kuin norppailmapomppukäännös sängyssä. Siis se, kun kumppani kääntää kylkeä ilmapompun kautta ja mätkähtää petiin takaisin kuin norppa tai mursu. Ja sinä heräät tähän joka kerta. Argh.
Ja kääntyessään tuo kääntyjä saattaa mätkäyttää lötkön kätensä sen vieressä nukkuvan naamalle.
Mun puoliso huutaa aivastaessaan. Väittää että ei voi sille mitään. Epäilen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei onneksi ole taisteluhuutoaivastaja, mutta sen sijaan haukottelee isoilla kirjaimilla kitapurje lepattaen. Sellainen hieman kimakka HUAAAAAA. Asiasta olen sanonut sekä kauniisti että rumasti. Mies vetoaa siihen, että hän saa haukotella niin kuin haluaa, ja vielä tekohaukottelee päälle oikein teennäisen kovaan ääneen. Olen kehottanut miestä muuttamaan keskelle metsää, jotta voisi huutohaukotella ihan rauhassa. Korkeintaan joku peura häiriintyisi siellä.
110 lisää vielä, että mies harrasti aiemmin noita hyljepomppuja. Asiaan auttoi kovemman patjan hankkiminen. Hyljepomppujen sijaan enää vain keinuttaa petauspatjaa ees taas kääntyessään. Harkitsen pysyvää sohvalle muuttoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jumankauta että ärsyttää seinänaapurin vanha luuska joka aivastaa aina 120db voimalla. Muutenkin erittäin veemäinen kyylääjä vanhapiika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli joskus todella isokokoinen lyhytaikainen miesystävä. Tuo jättiläinen sitten aivasti kimakan naismaisen "ähii"-aivastuksen. Muiden syiden lisäksi tuo oli yksi syy, miksi ei maistunut itselle enää tapailu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä huutoaivastus on ärsyttävyydessään samaa luokkaa kuin norppailmapomppukäännös sängyssä. Siis se, kun kumppani kääntää kylkeä ilmapompun kautta ja mätkähtää petiin takaisin kuin norppa tai mursu. Ja sinä heräät tähän joka kerta. Argh.
Ihanaa, mä nauran täällä jo ääneen näitä juttuja !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli joskus todella isokokoinen lyhytaikainen miesystävä. Tuo jättiläinen sitten aivasti kimakan naismaisen "ähii"-aivastuksen. Muiden syiden lisäksi tuo oli yksi syy, miksi ei maistunut itselle enää tapailu.
MIltä se kuulosti orkun saadessaan? Mulla oli ennen poikkis, joka oli pitkä ja iso ja raamikas karhu, ystävällinen ja turvallinen mörrikkä. Puheäänikin oli rauhoittavaa mörinää (ja kun se paasasi jostain politiikasta, myös unettavaa). Mutta järkytyin kun oltiin ekaa kertaa sängyssä ja ukko kirkaisi kuin pikkutyttö saadessaan (aivan liian pian). Se oli kauhea turn-off, yritin kiihdyttää itseäni oikein vauhtiin ja vaadin mieheltä pitkät esileikit niin että ehtisin itse saada ensin, mutta ei se onnannut, kun odotin koko ajan vain tuota "iiiiih"-huutoa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä hepuli mulle tuli, mutta olen täällä hihitellyt näille mielikuville vedet silmissä.
Hahaha, mä hirnun täällä ihan ääneen, meinaan tikahtua. Kuulun näihin taisteluhuutajiin itsekin ja olen nainen. Aivastukseni herättää aina hilpeyttä kanssakuulijoissa. Mulla oli aikoinaan pienikokoinen työkaveri, nainen hänkin, ja hänen aivastuksensa tuli räjähtämällä. Hän itse pomppasi samalla aina ilmaan. Voi että naurattaa vieläkin!
Siis itsehän suunnilleen suutun joka kerta kun mies aivastaa. Siitä lähtee niin TAJUTON kajautus samalla. HA-HHHOOOOO!!!!
En tiedä, lasketaanko minut tällaiseksi taisteluaivastajaksi. Kun aivastan kotona, minä aivastan pienen huudahduksen kanssa, koska se tuntuu jotenkin helpommalta kun ilmavirta kulkee kovempaa ja vapaammin. Julkisilla paikoilla yritän aivastaa mahdollisimman hiljaa ja silloin tuntuu sellainen paine nenässä ja oikeastaan koko päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä hepuli mulle tuli, mutta olen täällä hihitellyt näille mielikuville vedet silmissä.
Hahaha, mä hirnun täällä ihan ääneen, meinaan tikahtua. Kuulun näihin taisteluhuutajiin itsekin ja olen nainen. Aivastukseni herättää aina hilpeyttä kanssakuulijoissa. Mulla oli aikoinaan pienikokoinen työkaveri, nainen hänkin, ja hänen aivastuksensa tuli räjähtämällä. Hän itse pomppasi samalla aina ilmaan. Voi että naurattaa vieläkin!
Se mun hirnuhikkaava tyttäreni saa myös muut hyvälle tuulelle (tehtiin aikanaan töitä yhdessä), hän vauva-aivastaa hiljaa ja somasti PHIM tai KHI. Meillä nämä eivät ole kotoa opittuja, minä aivastan TSHIU (ilman huutoa) ja hikkaan HIK. Isänsä hikkaa äänettömästi ja aivastaa TSHUM. Ei huuda, Luojan kiitos.
Joo, luppoaikaa :D
MIe uskon että se vapauttaa ääntä toimimaan kun tuntuu et on aina vähän rampissa.