Hesarin koulujutun innoittamana: Mitkä ovat suurimmat suomalaisessa koulumaailmassa tehdyt virheet?

Koulukurin höltyminen. Siis sen lisäksi, ettei vaadita käytöstapoja, ei vaadita edes osaamista.

Erityisoppilaiden integroiminen tavalliseen luokkaan. Paperilla lienee kaunis idea jonkun asiaa ja käytäntöä täysin tuntemattoman mielestä. Todellisuudessa tavalliset oppilaat kärsivät nyt työrauhan ja open ajan menettämisestä, sillä open resurssit menevät sen erityisen kanssa. Ja se erityinen, joka ehkä omalla erityisluokallaan pienessä porukassa ja vertaisensa kanssa pärjäsi tosi mukavasti, kokee jatkuvaa erilaisuutta  ja huonommuutta niihin tavallisiin luokkakavereihin verrattuna. Todella kurja seurata voimattomana tällaisen päätöksen lopputuloksia. Sanon tämän erityislapsen vanhempana,

Kyläkoulujen lopettaminen.

Se, että kaupungeissakin ihannoidaan ja rakennetaan nyt näitä isoja keskuksia, joissa koko peruskoulu ja eskarit ovat samassa rakennuksessa tai pihapiirissä. Ei hyvä ratkaisu, että hölmöilevät teinit kalja- ja seksijuttuineen pyörivät samassa pihassa ekaluokkalaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Koulukurin höltyminen. Siis sen lisäksi, ettei vaadita käytöstapoja, ei vaadita edes osaamista.

Tiedän olevani mielipiteen kanssa yksin, mutta oman kokemukseni mukaan nykyään kouluissa on tiukempi kuri ja kovempi vaatimustaso kuin esimerkiksi omana kouluaikanani 90-luvulla. Wilma-viestiä pukkaa ja jälki-istuntoa heilahtaa milloin mistäkin syystä, jotka omina kouluvuosinani oli ignoorattu täysin. 

Intergraatio. Integraation toimisen ehtona on se, että on resursseja käytössä tarpeeksi. Missään kunnassa ei ole näin. Erityisopettajia ja ohjaajia tarvittaisiin moninkertainen määrä, jotta integraatio toimisi, mutta kunnilta tai valtiolta ei tipu rahaa. Integraation ideologiaa pitää kuitenkin noudattaa niin pitkälle kuin on mahdollista, mutta miten toteutat sen ilman resursseja? Tuloksena on se, että ihan kaikki kärsivät.

Liian isot koulut. Jokainen voi varmaan päätellä mitä se aiheuttaa. Lapset ovat älyttömän levottomia kun muita oppilaita on iso määrä. Pienemmät lapset myös pelkäävät yläkoululaisia. Kyläkoulut ja pelkät alakoulut takaisin. Alakoulussa halutaan keskittyä alakoululaisiin eikä yläkoululaisten ojentamiseen välitunnilla ja ruokiksella.

Opettajilta viety kaikki valta ja auktoriteetti. Ihan munattomia jos oppilas haluaa perseillä ja häiriköidä luokassa.

Vierailija kirjoitti:

Erityisoppilaiden integroiminen tavalliseen luokkaan. Paperilla lienee kaunis idea jonkun asiaa ja käytäntöä täysin tuntemattoman mielestä. Todellisuudessa tavalliset oppilaat kärsivät nyt työrauhan ja open ajan menettämisestä, sillä open resurssit menevät sen erityisen kanssa. Ja se erityinen, joka ehkä omalla erityisluokallaan pienessä porukassa ja vertaisensa kanssa pärjäsi tosi mukavasti, kokee jatkuvaa erilaisuutta  ja huonommuutta niihin tavallisiin luokkakavereihin verrattuna. Todella kurja seurata voimattomana tällaisen päätöksen lopputuloksia. Sanon tämän erityislapsen vanhempana,

Tämä ja siihen vielä päälle luokan rajojen häilyttäminen tiloissa ja oppilaissa (ns. avoimet oppimisympäristöt), itseohjautuvuuteen painostaminen ja todella rajalliset resurssit. Oli kova paikka, kun tajusin vasta hetki sitten, ettei kutosluokkalainen ole oppinut käytännössä mitään koko vuonna! Kaikki oppiminen oli jätetty täysin lapsen harteille ilman, että siitä olisi kotiin ilmoitettu. Oli ollut kiva vuosi, kun oli lepsumpaa, eikä tullut läksyjä. Saa nähdä millaisia numeroita sieltä tulee.

Viherpesu.

Edellä mainittujen lisäksi liiallinen digitalisaatioinnostus ja hälyisät opetustilat. Tutkimusten mukaan paperikirjasta oppii parhaiten. Miksi oppilaita ohjataan koko ajan digitaalisiin ympäristöihin?

Alemman tuloluokan duunareiden lasten sekoittaminen korkeammin koulutettujen jälkikasvun kanssa samoihin kouluihin.

Miten tuo aloituksen pitkä matikka kohta liittyi kouluun? Yliopistot on tuossa mielessä itsenäisiä ja tekee omat ratkaisunsa. 

1970-luvulla joukko-opin painottaminen matematiikassa. Sai monet suotta vihaamaan matematiikkaa ja lannistivat pieniä koululaisia luulemaan, etteivät he voisi oppia matematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo aloituksen pitkä matikka kohta liittyi kouluun? Yliopistot on tuossa mielessä itsenäisiä ja tekee omat ratkaisunsa. 

Jo ratkaisut ovat mitä ovat. Suomalaista yrityselämää ajatellen olisi tietenkin laajasta kielitaidosta ja yleissivistyksestä huomattavasti apua.

Opettajalta on viety auktoriteetti, sheriffillä ei ole pyssyä ja laittomuus rehottaa. Koulu on kuin hyvän toivomiseen perustuva villilänsi.

Opettajalla oli ennen millä uhkailla, ja se tehosi usein ilman rangaistuksen täytäntöönpanoa, nyt ei ole mitään työkaluja. Isoa lössiä ei saa kuriin piipittämällä ja toivomalla.

Monta hyvää mainittu mutta todetaan se ikiongelma eli pakkoruotsi. Tuon ainoa tarkoitus on viedä oppilailta oppitunteja turhaan aineeseen sekä mahdollistaa ruotsinkielisten etuoikeutettu asema myöhemmin aikuisiällä turhien kielitaitovaatimusten vuoksi.

Samalla aikaa jää vähemmän muiden vieraiden kielien opiskeluun. Tai vaikka sen matematiikan josta jotkut valittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukurin höltyminen. Siis sen lisäksi, ettei vaadita käytöstapoja, ei vaadita edes osaamista.

Tiedän olevani mielipiteen kanssa yksin, mutta oman kokemukseni mukaan nykyään kouluissa on tiukempi kuri ja kovempi vaatimustaso kuin esimerkiksi omana kouluaikanani 90-luvulla. Wilma-viestiä pukkaa ja jälki-istuntoa heilahtaa milloin mistäkin syystä, jotka omina kouluvuosinani oli ignoorattu täysin. 

Me taas istuttiin kyllä milloin koko luokka jälki-istunnossa ( jos ei hölmöilijää saatu selville, mutta " rikos" oli tiedossa), milloin kirjoittamassa 100-1000 sanan selityksiä siitä miksi tuli tehtyä tyhmyyksiä. Ysärin alussa tämä puolestaan.

Lisäksi melko matalalla kynnyksellä soiteltiin kotiin. Mutta koulukohtaisiahan nämä asiat tietysti usein ovat. 

Liian suuret luokkakoot ja vähän opettajaresursseja. Esimerkiksi oman lapsen alaluokalla on 29 oppilasta, joista osa ei edes puhu opetuksessa käytettävää kieltä. Opettajia on pääsääntöisesti vain yksi ja satunnaisesti lisäresursseja. 

Sääliksi käy ne "keskiverto-oppilaat", joita suurin osa kuitenkin on. Opettajan aika ei mitenkään riitä huomioimaan kaikkia. Monesti miettinyt saanko maksamilleni verovaroille nykyisin vastinetta esimerkiksi omien lasten opetusta ajatellen. 

Tasokurssien poisto yläkoulun matematiikasta ja kielistä. Integraatio.

Kirjoissa säästö, ei omia tehtäväkirjoja ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo aloituksen pitkä matikka kohta liittyi kouluun? Yliopistot on tuossa mielessä itsenäisiä ja tekee omat ratkaisunsa. 

Jo ratkaisut ovat mitä ovat. Suomalaista yrityselämää ajatellen olisi tietenkin laajasta kielitaidosta ja yleissivistyksestä huomattavasti apua.

Ehkä ongelma on siinä että pitkässä matikassa pärjäävät on yleensä noissa muissakin asioissa kohtalaisen hyviä. Sitäpaitsi se on huomattavasti suuritöisempi aine kuin lukion kielet kuten näistä yli 10 L:N kirjoittajista nähdään. Niillä ei ole kymmentä pitkän matikan L:ää vaan 10 kieltä siellä aineidensa joukossa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ja siihen vielä päälle luokan rajojen häilyttäminen tiloissa ja oppilaissa (ns. avoimet oppimisympäristöt), itseohjautuvuuteen painostaminen ja todella rajalliset resurssit. Oli kova paikka, kun tajusin vasta hetki sitten, ettei kutosluokkalainen ole oppinut käytännössä mitään koko vuonna! Kaikki oppiminen oli jätetty täysin lapsen harteille ilman, että siitä olisi kotiin ilmoitettu. Oli ollut kiva vuosi, kun oli lepsumpaa, eikä tullut läksyjä. Saa nähdä millaisia numeroita sieltä tulee.

Tää tuli yliopistojen pedagogiikasta eikä sielläkään toiminut kunnolla. Kurssien työmäärä kasvoi moninkertaiseksi ja sisältö muuttui hajanaiseksi. Ei enää saanut opetusta edes perusteista, jonka pohjalta olisi voinut itse sitten jotakin selvittää. Katastrofi kun tuota ryhdyttiin viemään alakouluihin, joissa oppilaat voivat vielä vähemmän ottaa vastuuta omasta oppimisestaan.

Terveisin tohtori ja yliopistopedagogiikan opinnot suorittanut yliopiston tuntiopettaja.