Hesarin koulujutun innoittamana: Mitkä ovat suurimmat suomalaisessa koulumaailmassa tehdyt virheet?

Ainakin -90- ja -00-luvuilla oli ongelma se, että opettajat olettavat kaikkien rakastavan yletöntä pänttäämistä ja että kaikki oppivat asiat yhdestä kerrasta ja että suurin osa asioista osataan jo valmiiksi kouluun tullessa. Ja koululiikunta oli ihan paskaa, koska siinä jos missä mentiin lahjakkaiden ja pitkien ehdoilla ja kaikkien oletettiin osaavan jo asiat ja rakastavan joukkuepelejä. Vakava ongelma on myös se, ettei kiusaamiseen puututtu tarpeeksi, erityisesti liikuntatunneilla. Nyt itse entisenä kiusattuna olen työkyvytön, koska itsetunto on täysin nollassa enkä opi mitään. Halvemmaksi olisi tullut yhteiskunnalle,jos olisi nämä ongelmat hoidettu aikanaan.

Jouduin käsittelemään tietoa, että lapseni luokalla on, ei vain erityisoppilaita, vaan myös lievästi kehitysvammaisia lapsia, joilla on helpotettu opetussuunnitelma. Kehitysvammaisuus on varsin yleistä ja kaikilla ei siksikään ole edellytyksiä menestyä akateemisesti. 

Sanoin lapselleni, että tiedän, että yhdellä lapsella on lievä kehitysvamma-diagnoosi ja siksi sinun on hyvä suojella häntä tilanteissa, joissa hän ei itse ymmärrä, että häntä viedään kuin sikaa narussa teuraaksi. Viejinä oli muut erityisoppilaat, kiusaajat ja häiriköt. Kiltti kehitysvammainen on pian ongelmissa, ellei normaaliälyinen/mensa-älyinen ja sosiaalisesti lahjakas häntä puolusta!  Heidät on jätetty heitteille tavallisille luokille!

Liikuntatunneilla jaot joukkueisiin niin, että kapteenit - eli parhaat pelaajat (tai kuten meidän yläasteella usein oli, ne suosituimmat oppilaat) - saavat valita joukkueensa. Siinä vasta loistava työkalu, jolla kiusaajat voivat nöyryyttää kiusattuja ja huonompia pelaajia. Kuka tämänkin tavan on keksinyt? Toivottavasti sitä ei enää nykyisin ylläpidetä.

Toisena se, että opettajat päättävät täysin liikuntatuntien sisällöistä sen sijaan, että niitä mietittäisiin yhdessä oppilaiden kanssa, jolloin nämä pääsisivät kokeilemaan haluamiaan lajeja. Ja tietysti sen ainainen kilpailu verenmaku suussa, kun tärkeämpää olisi opettaa oppilaille lajien tekniikkaa ja painottaa, että tärkeintä liikunnassa on kilpailla itsensä kanssa. Sinänsä ehkä pieniä asioita, mutta vaikuttavat oppilaiden liikunnan iloon suuresti ja osalta jopa vievät sen ikuisiksi ajoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin käsittelemään tietoa, että lapseni luokalla on, ei vain erityisoppilaita, vaan myös lievästi kehitysvammaisia lapsia, joilla on helpotettu opetussuunnitelma. Kehitysvammaisuus on varsin yleistä ja kaikilla ei siksikään ole edellytyksiä menestyä akateemisesti. 

Sanoin lapselleni, että tiedän, että yhdellä lapsella on lievä kehitysvamma-diagnoosi ja siksi sinun on hyvä suojella häntä tilanteissa, joissa hän ei itse ymmärrä, että häntä viedään kuin sikaa narussa teuraaksi. Viejinä oli muut erityisoppilaat, kiusaajat ja häiriköt. Kiltti kehitysvammainen on pian ongelmissa, ellei normaaliälyinen/mensa-älyinen ja sosiaalisesti lahjakas häntä puolusta!  Heidät on jätetty heitteille tavallisille luokille!

Meidän lapsen luokalla on väkivaltainen nepsy-lapsi. Hän on käynnyt käsiksi opettajaan ja muihin oppilaisiin useamman kerran. Hän häiriköi tunneilla jatkuvalla huutamisella ja saattaa heittää tuolin sitä oppilasta päin, jota opettaja huomioi ennen häntä. Asiasta on puhuttu koulussa ja muutos tilanteeseen luvattiin. Muutos oli: opettajalle parin viikon kurssi erityislapsen parempaan kohtaamiseen. Nyt opettaja ymmärtää paremmin miksi oppilas tarttuu kiinni ranteeseen ja huuta kurkku suorana.

Lapseni kävi "huonon" alakoulun ja sai tasan nolla negatiivista Wilma-merkintää. Mielestäni ensimmäisenä vika on oppilaassa, vanhemmissa ja kotikurissa, jos tulee negatiivisia ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, aliresurssoidussa koulussa. Koulussa erityisen avun tarpeessa olevien oppilaiden laittamisesta samaan opetusryhmään normioppilaiden kanssa.

Mitä olisi tahtunut, jos lapseni olisi tuonut negatiivisen Wilma-merkinnän? Ei mitään muuta, kuin että olisin tarkkaillut tilannetta, että onko aika vaihtaa koulua, jos sopimaton käytös alkaa tarttua enemmistöstä omaan lapseeni ja onko taustalla oppimiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten kiusaamista!

Lapseni sai hyviä arvosanoja, mutta entä jos ysi olisi pyllähtänyt kutoseksi, niin mitä olisi seurannut? Ei mitään, jos se olisi ollut yksittäinen arvosana ja jos ymmärtäisimme yhdessä, että miten ja miksi se saatiin.

Lapseni ei  siis kasva pelossa, vaan kurissa ja hän kehuukin vanhempiaan siitä, että jotkut vanhemmat suuttuvat huonoista arvosanoista tai Wilma-merkinnöistä ja te ette suuttuisi!

Nyt on aika siirtyä painotettuun opetukseen ei lähikouluun, vaan rauhallisempaan yläkouluun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin käsittelemään tietoa, että lapseni luokalla on, ei vain erityisoppilaita, vaan myös lievästi kehitysvammaisia lapsia, joilla on helpotettu opetussuunnitelma. Kehitysvammaisuus on varsin yleistä ja kaikilla ei siksikään ole edellytyksiä menestyä akateemisesti. 

Sanoin lapselleni, että tiedän, että yhdellä lapsella on lievä kehitysvamma-diagnoosi ja siksi sinun on hyvä suojella häntä tilanteissa, joissa hän ei itse ymmärrä, että häntä viedään kuin sikaa narussa teuraaksi. Viejinä oli muut erityisoppilaat, kiusaajat ja häiriköt. Kiltti kehitysvammainen on pian ongelmissa, ellei normaaliälyinen/mensa-älyinen ja sosiaalisesti lahjakas häntä puolusta!  Heidät on jätetty heitteille tavallisille luokille!

Meidän lapsen luokalla on väkivaltainen nepsy-lapsi. Hän on käynnyt käsiksi opettajaan ja muihin oppilaisiin useamman kerran. Hän häiriköi tunneilla jatkuvalla huutamisella ja saattaa heittää tuolin sitä oppilasta päin, jota opettaja huomioi ennen häntä. Asiasta on puhuttu koulussa ja muutos tilanteeseen luvattiin. Muutos oli: opettajalle parin viikon kurssi erityislapsen parempaan kohtaamiseen. Nyt opettaja ymmärtää paremmin miksi oppilas tarttuu kiinni ranteeseen ja huuta kurkku suorana.

Opettaja varmasti haluaisi tämän oppilaan käytöshäiriöisten luokkaan, mutta kun näitä luokkia  ei enää oikein ole. Kollegallani on tällainen oppilas ja hän on aivan täysin loppu ja kypsä tilanteeseen. Kaikki mahdolliset koulutukset on käyty, vanhempien ja rehtorin ja opetustoimen johtajan kanssa keskusteltu. Opettaja on yrittänyt ihan kaiken mahdollisen oppilaan kanssa, mutta ylempää tulee ohjeeksi vain "Ei me nyt saada sitä oppilasta mihinkään. Koita nyt vaan pärjätä". Ei vakavasti käytöshäiriöisten kanssa pärjätä yleisessä opetuksessa, vaan siihen hommaan tarvitaan opettaja, joka on asiaan vihkiytynyt ja persoonaltaan vielä tietynlainen.

Luokaton lukio.

Samoin peruskoulussa tämä joka päivä eri tyyppien kanssa opiskelu on kuormittavaa oppilaille henkisesti.

Lukio ja peruskoulu olisi kiva saada opiskella oman luokan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin käsittelemään tietoa, että lapseni luokalla on, ei vain erityisoppilaita, vaan myös lievästi kehitysvammaisia lapsia, joilla on helpotettu opetussuunnitelma. Kehitysvammaisuus on varsin yleistä ja kaikilla ei siksikään ole edellytyksiä menestyä akateemisesti. 

Sanoin lapselleni, että tiedän, että yhdellä lapsella on lievä kehitysvamma-diagnoosi ja siksi sinun on hyvä suojella häntä tilanteissa, joissa hän ei itse ymmärrä, että häntä viedään kuin sikaa narussa teuraaksi. Viejinä oli muut erityisoppilaat, kiusaajat ja häiriköt. Kiltti kehitysvammainen on pian ongelmissa, ellei normaaliälyinen/mensa-älyinen ja sosiaalisesti lahjakas häntä puolusta!  Heidät on jätetty heitteille tavallisille luokille!

Meidän lapsen luokalla on väkivaltainen nepsy-lapsi. Hän on käynnyt käsiksi opettajaan ja muihin oppilaisiin useamman kerran. Hän häiriköi tunneilla jatkuvalla huutamisella ja saattaa heittää tuolin sitä oppilasta päin, jota opettaja huomioi ennen häntä. Asiasta on puhuttu koulussa ja muutos tilanteeseen luvattiin. Muutos oli: opettajalle parin viikon kurssi erityislapsen parempaan kohtaamiseen. Nyt opettaja ymmärtää paremmin miksi oppilas tarttuu kiinni ranteeseen ja huuta kurkku suorana.

Meidän lapsen koulun lievästi kehitysvammainen oppilas on pysynyt kilttinä, mutta aina kun hän yrittää livetä kiltteydestä, saan tiedon lapseni kautta jaan yksityiskohdat lapsen äidille. Vanhemmat osaavat puuttua välittömästi. Laittaa lapselleen kieltoja huonosta seurasta, valvoa ja pitää ankaramman kurin. Lapseni toimii siis lievästi kehitysvammaiselle aivoina. Kiusaajat yrittivät kohdentaa kiusaamista lapseeni tästä syystä, mutta eivät onnistuneet. Tyhmyyttään lievästi kehitysvammainen tekisi kiusaa ei ilkeyttään ja tämä saadaan estettyä, kun riittävän moni on perillä tilanteesta. Kiusaaajaporukka tahtoisi jonkun tyhmän tekemään likaiset työt.

Kiusaajat voi voittaa älyllä, mutta sitä riskiä edes älykkyys ei täysin kumoa, että voi joutua fyysisen väkivallan uhriksi.

Koulut on saatava paremmalle tolalle. Poliisit paikalle väkivallasta, vaikka tekijä ei olisi ikänsä puolesta rikosoikeudellisessa vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta hyvää mainittu mutta todetaan se ikiongelma eli pakkoruotsi. Tuon ainoa tarkoitus on viedä oppilailta oppitunteja turhaan aineeseen sekä mahdollistaa ruotsinkielisten etuoikeutettu asema myöhemmin aikuisiällä turhien kielitaitovaatimusten vuoksi.

Samalla aikaa jää vähemmän muiden vieraiden kielien opiskeluun. Tai vaikka sen matematiikan josta jotkut valittaa. 

Eipä ole ruotsia niin merkittäviä määriä, että se vaikuttaisi mitenkään oppimiseen. Ruotsihan on englantia yksinkertaisempi sukulaiskieli.

Kyllä ne koulumaailman ongelmat ovat muualla. Pahin on se, ettei Suomessa ole taitoja eikä haluja lopettaa koulukiusaamiskierrettä. Silloinhan aikuiset joutuisivat muuttamaan omaa käytöstään ja lopettamaan muiden ihmisten haukkumisen.

Niin onkii, ja pitkäkin matikka on niin helppoa että se tulisi laittaa kaikille pakolliseksi koska kyllä jokainen sitä oppii kun vaan viitsii nähdä vaivaa.

Kaikki on helppoa kun ne osaa ja kaikki on just samanlaisia kuin minä eikä tarvitse muita valintamahdollisuuksia kuin ne mitä minä valitsen.

Samat ikiaikaiset argumentit jokaisessa pakkoruotsikeskustelussa. Eli joku (ruotsinkielinen) kielellisesti lahjakas tulee hokemaan ettei ruotsin opiskelu vaadi ollenkaan vaivaa eikä ne pari tuntia viikossa ole kokonaismäärästä (noin) 30 tuntia tai alle pois keneltäkään (+ läksyt).  Tällä metodilla tätä väittelyä tunnutaan käyvän. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat voi voittaa älyllä, mutta sitä riskiä edes älykkyys ei täysin kumoa, että voi joutua fyysisen väkivallan uhriksi.

Koulut on saatava paremmalle tolalle. Poliisit paikalle väkivallasta, vaikka tekijä ei olisi ikänsä puolesta rikosoikeudellisessa vastuussa.

Niin ja vaikka sitä älyä olisikin, niin uhri vaan saattaa jähmettyä eikä saa sanotuksi mitään järkevää. Itselläni meni monet koulupäivät "sumussa", kun oli koko ajan niin jännittynyt ja ahdistunut olo, vaikka joistain aineista sain ihan hyviäkin numeroita.

Pienryhmien poisto. Minun pojallani on ADD. Ei ole mitenkään diagnoosin pahimmasta päästä, mutta häly aiheuttaa kuitenkin oppimisongelmia. Sai aikaisemmin hyviä numeroita, mutta sitten poistivat pienryhmän jolloin alkoi alamäki jossain aineissa. Apua ei saa enää mitenkään.

Erityisluokkien poisto on myös  monella tavalla näkynyt. Esim. hänen liikunnantunnilla oli yksi kehitysvammainen, joka heitti monesti tahallaan pallolla päähän muita oppilaita. Kun oppilaat sanoivat asiasta, niin opettaja oli vaan, että ei voi mitään.

En ole samaa mieltä heidän kanssa joiden mielestä opettajille pitäisi antaa enemmän valtaa. Olen seurannut lasteni kohdalla joidenkin opettajien olevan välillä aika kuspäitä. Kerrankin toisen poikani luokalla opettaja haukkui ja nolasi yhden oppilaan täysin. Haukkui hänen älyään ja ulkonäköään puolen tunnin ajan. Kyseinen oppilas siirtyi sitten eri kouluun tapauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Inkluusio. Erityisluokat takaisin. Se palvelee kaikkien etua - erityisesti erityislasten.

Seinättömät luokat ovat hulluutta. En voi ymmärtää. Lapsiparat. Ei siellä voi oppia.

Se, ettei kieltenopetusta järjestetä. Pitäisi järjestää, vaikka olisi vain kaksi oppilasta ryhmässä. Kielet ovat tärkeitä.

Miten niin kieltenopetusta ei järjestetä? Missä näin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukurin höltyminen. Siis sen lisäksi, ettei vaadita käytöstapoja, ei vaadita edes osaamista.

Tiedän olevani mielipiteen kanssa yksin, mutta oman kokemukseni mukaan nykyään kouluissa on tiukempi kuri ja kovempi vaatimustaso kuin esimerkiksi omana kouluaikanani 90-luvulla. Wilma-viestiä pukkaa ja jälki-istuntoa heilahtaa milloin mistäkin syystä, jotka omina kouluvuosinani oli ignoorattu täysin. 

Kuten muutenkin yhteiskunnassa tavallisia koululaisia kytätään mutta "erityislapset" saavat terrorisoida ympäristöään vapaasti.

Naisten päästäminen opettamaan muuta kuin kotitaloutta. Niiden paikka on kotona. Naiset ovat pilanneet maailman.

Vierailija kirjoitti:

Eriarvoisuuden kasvu yhteiskunnassa. Osalla on huono-osaisuutta jo syntymästä lähtien. Lähdemme hyvin eri porrastasanteilta tähän elämään. Toiset jaksavat nousta huonoistakin olosuhteista kaikki askeleet ylös asti, mutta ei kaikki.

Itse sain helpon alun syntymällä keskiluokkaiseen perheeseen. Asuin omakotitalossa, rahaa oli riittävästi, vaikka ei luksusta ollutkaan. Sain harrastaa. Vanhemmilla oli työpaikat eivätkä he sairastuneet vaan pysyivät työkykyisinä. Ei tarvinnut pelätä perheväkivaltaa eikä vanhempien alkoholin käyttöä. Näillä eväillä oli helppo keskittyä opiskeluun.

Mulla sama, mutta työläiskoti.