Onko/oliko isälläsi yhtään ystävää?

Yksi entinen työkaveri. Usein tulee meille höpisemään, kun naapureina asutaan. Isä on jo yli 70.

Isän kaverit oli kaikki alkoholisteja. Isä oli joukon viimeinen, josta tuli alkoholisti koska muuten elämässä oli mennyt paremmin kuin kavereilla. Minun äiti (eli isän vaimo) piti juomista pitkään aisoissa mutta eron myötä lähti täysin lapasesta. 

Harmillisesti isä ei koskaan oppinut hankkimaan ystäviä muuta kuin alkoholin äärestä. Olisi tarina voinut loppua eri tavalla. 

Oli paljon ystäviä. Useita lapsuudesta asti. Oli seurallinen ihminen, eli näkikin heitä aika usein ja puhui usein pitkiä puheluitakin kavereidensa kanssa. Aina kehittelivät ideoita ja bisneksiä. Oli myös viinaan menevä, varsinkin nuorempana kuten osa kavereistaankin (ei kaikki), joten sosiaalisuudella oli myös haittapuolensa. Oli myös läheinen veljiensä kanssa, eli ei todellakaan mikään tyypillinen suomalainen mies.

En tiedä miten hän itse määrittelee ystävän, mutta sanoisin että hyviä tuttavia on ainakin todella paljon.

Oli ryyppykaverit.

Ei. Pakolliset sukulaiskontaktit vain. Isäni ei ole sosiaalinen.

Ei ollut. Syntyi 30-luvun lopulla ja menehtyi 80- luvun puolivälissä. Tai en nuoruudestaan tiedä, mutta kun olin jo olemassa, niin pari työkaveria joiden kanssa kävi kalassa ja vanha huonotapainen ammattikoulukaveri, juoppo. Isä parka😔

Vierailija kirjoitti:

puhui usein pitkiä puheluitakin kavereidensa kanssa.

Outoa :D 

Oli, siskonsa mies, yks pariskunta, entisiä työkavereita. Tai en oikeesti kyllä tiedä. Mutta kuoltuaan 86v. kutsuttiin hautajaisiin vain ne, kenen numero löytyi kännykästä, ja niitä ei montaa ollut. Suurin osa kavereista kuolleita. Mutta pari veljieni kaveria oli hänellä kontakteissa, niin kutsuttiin ja se yksi pariskunta. Muut olikin sitten sukulaisia.

Sukulaiset ja naapurit, mutta eipä oikeastaan muita.

En ole tullut ajatelleeksi tämmöistä.

Minullakaan ei ole ystäviä, kuin nuo samat. Ja työelämässä ollessa oli tietty työkaverit kuten isälläkin, mutta vapaa-ajalla en tavannut heitä.

Ilman äitiä eli åuolisoa isä olisi varmasti ollut hyvin yksinäinen.

Olin kuulemma jo vauvana ihan isän näköinen; aina olin isän tyttö.

Nyt hän on ollut kuolleena parikymmentä vuotta.

Minä seuraan isän jälkiä. Paitsi: ei ole edes puolisoa.

Oli. Niin kouluajoilta, yliopistosta kuin työelämästäkin. Monet hyviä ystäviä ja perhetuttuja edelleen.

Isällämme ei ollut ystäviä. Kaikki kontaktit ja kotona kyläilevät olivat äidin ystäviä, työtovereita ja sukulaisia. Serkkunsa kanssa muistan isän kerran käyneen molempien isovanhempien entisessä kotipaikassa saaressa. Veljeensä piti yhteyttä, olivat kirjeenvaihdossa vuosikausia.

Oli. Sitten mun vanhemmat ja isän kaveri puolisoineen alkoivat perheystäviksi. Sitä jatkui joitain vuosia, kunnes kaverin vaimo tuli mustasukkaiseksi ja ainakin perheiden yhteiset tapaamiset loppuivat.

Hän ei ole ainakaan huonossa seurassa, mikä voi olla hyvä. Isällä oli tuttuja 80-luvulla (kuollut), mutta silloin ei oltu niin tiiviisti tekemisissä kuin nykykaverukset voivat olla. Äidit olivat jossain harrastusjutuissa.

Up

En tiedä. Hänellä ei koskaan käynyt ketään, hän ei koskaan soittanut kenellekkään, eikä hän edes käynnyt missään. Aamulla töihin, illalla kotiin ja telkkaria tuijottamaan. Ehkä työkavereita saattoi olla, mutta ei ollut kodin ulkopuolella sosiaallista elämää.

Ei ollut ystäviä eikä tuttavia. Omiin sukulaisiinkaan hän ei pitänyt yhteyttä vaan äiti hoiti senkin.

Itse olen erakko, mutta isä oli tosi sosiaalinen eläessään. 

Omalla isällä on todella monta ystävää. Tasan yhtä monta enemmän kuin minulla. 😊

On paljon. Ja kaveeraa myös paljon kaikenlaisten reppanoiden kanssa, auttaa esim. sairaita kuskaamalla heitä kauppaan "kun ei kukaan muu heitä vie". Mun tytär on samanlainen, ja ottaa päähän, kun näkee että heitä hyväksikäytetään myös paljon tämän ominaisuuden vuoksi.