Onko/oliko isälläsi yhtään ystävää?

Olin aina ajatellut, että on mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että ei oikeastaan. Etenkään, kun se läheisin kuoli. Siinä vaiheessa isä jäi aika yksin ja äitini kuoleman jälkeen isä on turvautunut lähinnä äitini ystäviin. Tuttuja hänellä on vaikka kuinka paljon.

On ja paljon. Ihan koulusta asti säilyneitäkin. Myös veljensä kanssa alati tekemisissä, vaikka ikäeroa on 11v. Myös entisiin työkavereihin yhteydessä.

Isäni syntynyt vuonna 1957.

On paljon kavereita. Osan on tuntenut ihan pienestä pitäen ja osa on tuoreempia. Isä on 60v.

En ole ikinä asiaa ajatellut, mutta nyt kun mietin, niin ei varmaan. Hän on kyllä varsin sosiaalinen ihminen ja tuttavia on pilvin pimein, mutta en muista, että hänellä olisi ketään sellaista ollut, jota ystäväksi olisi voinut sanoa.

On pari, osa on jo kuollut. Tuttavia ei ole juurikaan, on aika epäsosiaalinen.

On paljon kavereita. Ainakin yksi lapsuudenystävä ja sitten iso remmi kaikenlaisia tuttuja. (Osa näistä ehkä enemmän sellasia ryyppykavereita. Isäni ryyppää melko harvoin, mutta kun sen tekee, niin aina sellaset mega-papparaisbileet, sisältäen boolit ja paljut ja biljardit ja bilemusiikit 😂). Pienellä paikkakunnalla asustelee ja siellä pienet piirit.

Melkein kateeksi käy, itsellä muutama läheinen ystävä ja heitäkin näen ehkä pari kertaa vuodessa. Bilettää kukaan ei ole ehtinyt vuosiin.

On sellainen ystäväporukka, että soisin heistä tehtävän dokumentin.

Ovat tutustuneet toisiinsa aikoinaan ammattikoulussa 70-luvun alkupuolelta saakka. Siitä saakka ovat joka vuosi pitäneet saunailtoja, pikkujouluja ja tehneet lomareissuja mm. Pohjoiseen  ( vaikka elämä tietysti on kuljettanut heitä pitkin poikin ja osa on jo valitettavasti kuollutkin)

Kun isäni oli pahasti sairaana henkihieverissä viime syksynä, tästä kaveriporukasta löytyivät ne ystävät , jotka olivat heti valmiina auttamana meitä omaisia niissä asioissa joissa pystyivät. 

Itsekin olen tietysti koko ikäni tämän porukan tuntenut ( ja tutustunut myös heidän perheisiinsä )ja sivusta seuranneena voin sanoa, että tuollainen porukka on kyllä sellainen kallis asia elämässä, joka ei ole minkaanlaisella maallisella omaisuudella korvattavissa. 

Mun isä myös alkoholisti ja hänellä on ryyppykavereita joista yksikään ole ole pysyvä eli kuvioissa max pari viikkoa. Puheissaan hänellä on paljon ystäviä ja lähettelee kauheasti kuvia näistä baarin satunnaistutuista. Säälittää kovasti kun on niin yksinäinen ja reppana mutta hänen uhoava ja rähisevä seuransa ei ole kauhean miellyttävää