Lue keskustelun säännöt.
Huoh. Taas koittanut kesä ja tänäkin vuonna saan tuntea itseni pa*kaläjäksi kun laihdutus ja kuntoilu epäonnistui
30.05.2021 |
Hikoilua, raskas olo, t-paidasta auttamatta erottuvat vatsaläskit, huono ryhti ja kaksoisleuka. Miksi taas näin? Viime kesänä ihan sama kriisi.
Tulee ihan kamala fiilis itsestä kun ympärillä toinen toistaan freesimmän näköisiä timmejä ihmisiä lyhyissa sortseissaan ja istuvissa t-paidoissaan. Tulispa jo äkkiä syksy ja saa taas peittää itsensä takin alle.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestähän se on kiinni. Onhan tässä aikaa vielä Jos on selvä ylipaino niin 10kg voi saada pois elokuuhun mennessä. Se tietysti tarkoittaa itsekuria. Yksikin kg viikossa vähemmän näyttää paremmalta. Oma päätös mitä suuhun vie. Itse kamppailen kilojen kanssa myös. Painan nyt kolme kg vähemmän kuin elokuussa, jolloin viimeksi olen kesävaatetta käyttänyt. Tyytyväinen olen.
Olisikin jostain toisesta kiinni!
Mulla ei riitä pää.
Ja elokuuhun mennessä tuskin saan 40kg ylipainoa poisNyt aloitat niin loppukesä on kevyempi ja oikeasti mahdollisuus olla 40 kg kevyempi vuoden päästä. Jonkun sysäyksen/innostuksen tai avun tuollainen laihdutus kyllä kaipaa. Oletko tutustunut ketodieettiin? Facessa ryhmiä. Joillain huimia onnistumisia.
Mulla nämä "huimat onnistumiset" ei motivoi, päinvastoin, tulee paha mieli ja masennus, miksi minä en koskaan onnistu. Syö harmitukseen lisää.. Sitten alkaa mielessään toivomaan kaikkea pahaa näille onnistujille :/ eli ei ole ryhmät mun juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta sanoa kuin I feel you, samiksia ollaan.
Minusta epärealistiset odotukset pilaavat kesän jne. Kannattaisi ottaa painonhallintaprojektitnelåmåntapamuutosprojekteina niin säilyisi ilo elämässä. Minä en ole laihtunut mitenkään maagisesti vaan kilon kuussa ihan elämäntapamuutoksilla.
Se tarkoittaa sitä, ettei minun tarvi edes hankkia uusia kesävaatteita, ei ainakaan yläosia. Viimekesäiset ovat sopivasti löysempiä ja moniin shortseihin ja housuihin voi laittaa vyön.
Olen mieltynyt tähän hitaaseen vaihtoehtoon siksi, ettei minulla ole repsahduksia vaikka minulla on mielitekoja. Olen ratkaissut esimerkiksi mehujääongelman laittamalla sokeroimatonta Bonnen sosetta mehujäämuottiin. Sitten toisiin muotteihin laitoin sokeroimatonta marjarahkaa (ei kermavaahtoa lisätty) ja voin joka päivä ottaa päivällisen jälkiruoaksi jompaa kumpaa. Myös perheeni pitää noista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vielä ehtisi poistaa pari kiloa? Nesteenpoistovalmisteilla, kotijumpalla tms. Näin mä ainakin toiveikkaasti kuvittelen mutta..... onhan se inhottavaa nähdä peilikuvansa taas tänäkin kesänä. Ja haluaisin mennä deiteille mutten tiedä voinko näin pulleana...
Nesteenpoisto terveellä ihmisellä on typeryyttä. Painoa hallitaan elämäntavoilla eikä vaa’an numeroin.
Kannattais ennemmin miettiä miten saat tuon pääkoppasi korjattua siihen malliin, ettei itsetunto ole ulkonäöstä kiinni. Jos kerran fyysisen olemuksen muokkaaminen ei onnistu vuosi toisensa jälkeen, niin yritä saada edes mieliala kuntoon. Jos sekään ei onnistu muutaman vuoden yrittämisellä, niin loput elämästäsi voitkin sitten velloa itseinhossa ja -säälissä.
Vierailija kirjoitti:
hyvä kerätä itsesääliä niin voi sitte hyvällä omallatunnolla alkaa taas ahmimaan illalla.
Et ymmärrä, etteivät kaikki ihmiset ahmi? Ihminen lihoo jos syö kulutukseensa nähden vaikka yhden hedelmän kalorien verran vuorokaudessa. Ei siis tarvi ahmia laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vielä ehtisi poistaa pari kiloa? Nesteenpoistovalmisteilla, kotijumpalla tms. Näin mä ainakin toiveikkaasti kuvittelen mutta..... onhan se inhottavaa nähdä peilikuvansa taas tänäkin kesänä. Ja haluaisin mennä deiteille mutten tiedä voinko näin pulleana...
Nestelääkkeet ovat suorastaan vaarallisia. Syömisistä se eniten riippuu ja lihastreeni olisi parempi laihdutukseen (RASVAN polttoon) kuin kestävyysharjoittelu.
Se paskaläjyys on tasan omien korviesi välissä. Ne timmit saattaa kokea itsensä paskaläjäksi jonkun muun asian takia
Sen sijaan jos harmittaa se ettet ole tyytyväinen ulkomuotoosi ja vointiisi niin siihenpä ei kukaan muu voi vaikuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Opintojen jälkeen on ollut laihdutusmotivaatio nollassa kun siinä hävisi kaikki sosiaaliset suhteet. Työpaikalla ei ole kiinnostavia ihmisiä. Ennen koronaa olin vielä semi-aktiivisesti opiskelijatoiminnassa mukana ja oli jotain motivaatiota pysyä normaalipainoisena, mutta nyt motivaatio ihan nollassa.
Miksi kärsisin tylsistyneenä/nälkäisenä kun ei ole sosiaalisia kontakteja? Osaan kyllä laihduttaa ja pysyä normaalipainoisena mutta en vaan näe syytä olla herkuttelematta kun olen kuitenkin yksin. Sen verran hallitsen painoani ettei mene liikalihavuuden puolelle ja tulisi terveysvaivoja, mutta muuten ei ole painavaa syytä laihduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vielä ehtisi poistaa pari kiloa? Nesteenpoistovalmisteilla, kotijumpalla tms. Näin mä ainakin toiveikkaasti kuvittelen mutta..... onhan se inhottavaa nähdä peilikuvansa taas tänäkin kesänä. Ja haluaisin mennä deiteille mutten tiedä voinko näin pulleana...
Nestelääkkeet ovat suorastaan vaarallisia. Syömisistä se eniten riippuu ja lihastreeni olisi parempi laihdutukseen (RASVAN polttoon) kuin kestävyysharjoittelu.
Siis jos aiot hävittää rasvaa etkä lihaskudosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaikka lopetat kuuriluontoisen kuntoilun ja päätät että tämä on se kesä kun aloitit loppuelämän kestävän treenaamisen?
Ensin pitäisi laihduttaa 40kg, että kehtaisi treenata julkisesti.
syöminen on 80% laihtumisesta. Et ikinä jaksa kuluttaa liikkumalla kaikkia ylensyöntikaloreita, liikunta kuluttaa yllättävän vähän (poislukien joku ultrajuoksu)
Ex-kiekkoilija yritti, eipä siitä tullut mitään.
Olen pudottanut painoa viime syksystä noin 15 kg, olen muutamaan kiloa vaille normaalipainoinen. Opettelin syömään oikein, kuntosalilla en ole käynyt kertaakaan, liikunta on pelkkää kävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma mitä ap ja kaltaisensa oikeasti etsivät täältä. Vertaistukea vai rehellisen vastauksen..
Sanon vaan että itse olette itsenne syönyt lihaviksi. Ja jos itsekuri ei riitä niin myös lihavana pysytte. Alaspeukkua varmaan satelee mutta se ei tätä asiaa muuksi muuta.
Ne kertovat tekosyynsä ja odottavat ihmettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen ihan liian paksussa kunnossa, 170 cm ja 72 kg 😭
Jos painaisit puoli kiloa enemmän, olisit vasta ylipainoinen.
Sitä ei mitata pelkällä vaakalukemalla. Jojolaihduttajalla on rasvaa paljon enemmän kuin luulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä kerroit, että sulle tulee hyvä olo syömisestä. Luulen, että sun ei edes kannata yrittää päästä parempaan kuntoon, jos sulle ei hoikkana ja hyväkuntoisena olo tuo samanlaista hyvänolon tunnetta kuin ruoka.
Itselläni on 3 kiloa ylipainoa, toiset 3 olen laihduttanut pikkuhiljaa koronavuoden aikana. Olen ihan tyytyväinen, vaikka ylipainoa onkin, olen hyvässä kunnossa, suht timmi ja askel kepeä. Kesävaatteet istuu päälle paremmin kuin vuosi sitten. En vaihtaisi tätä oloa siihen "hyvään oloon", jonka saa herkkuja syömällä. Se herkuista tuleva hyvä olo on korkeintaan hetkellinen, tämä taas kokoaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestähän se on kiinni. Onhan tässä aikaa vielä Jos on selvä ylipaino niin 10kg voi saada pois elokuuhun mennessä. Se tietysti tarkoittaa itsekuria. Yksikin kg viikossa vähemmän näyttää paremmalta. Oma päätös mitä suuhun vie. Itse kamppailen kilojen kanssa myös. Painan nyt kolme kg vähemmän kuin elokuussa, jolloin viimeksi olen kesävaatetta käyttänyt. Tyytyväinen olen.
Olisikin jostain toisesta kiinni!
Mulla ei riitä pää.
Ja elokuuhun mennessä tuskin saan 40kg ylipainoa poisNyt aloitat niin loppukesä on kevyempi ja oikeasti mahdollisuus olla 40 kg kevyempi vuoden päästä. Jonkun sysäyksen/innostuksen tai avun tuollainen laihdutus kyllä kaipaa. Oletko tutustunut ketodieettiin? Facessa ryhmiä. Joillain huimia onnistumisia.
Mulla nämä "huimat onnistumiset" ei motivoi, päinvastoin, tulee paha mieli ja masennus, miksi minä en koskaan onnistu. Syö harmitukseen lisää.. Sitten alkaa mielessään toivomaan kaikkea pahaa näille onnistujille :/ eli ei ole ryhmät mun juttu
Klikkejä ja lehtiä myydään jymyjutuilla. Suurimmalle osalle ihmisistä laihdutus on päivästä toiseen taapertamista. Silläkin on merkitystä, että monesko laihdutuskuuri on meneillään. Laihduttaminen hidastaa aineenvaihduntaa. Jojolaihduttajalla on todella hidas aineenvaihdunta.
Asiaa on tutkittu tieteellisesti Minnesota starvation experimentillä ja The Biggest Loser-ryhmää ohjelman jälkeen seuraamalla. Suurimmilla pudottajilla paino hakeutui jopa suurempiin numeroihin kuin kuurin aloittaessa.
Hidas laihduttaminen ja laihtuminen on parasta siksi, että siinä tavallaan aivot eivät pääse nälänhätätilaan ja pidä kiinni kaikesta rasvasta ja lihaksesta vaikka saisi kuinka vähän energiaa hyvänsä. Osa vannoo zigzag-dieetin nimeen, jossa aivoja nimenomaan huijataan luulemaan, ettei ole mitään nälänhätää kun syödään joka kolmas päivä sen verran kaloreita ettei liho eikä laihdu. Joka kolmas päivä sitten -500 kcal ja joka kolmas päivä -250 kcal. Suomessa tuota zigzagia ei suosita yhtä paljon kuin englanninkielisessä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Opintojen jälkeen on ollut laihdutusmotivaatio nollassa kun siinä hävisi kaikki sosiaaliset suhteet. Työpaikalla ei ole kiinnostavia ihmisiä. Ennen koronaa olin vielä semi-aktiivisesti opiskelijatoiminnassa mukana ja oli jotain motivaatiota pysyä normaalipainoisena, mutta nyt motivaatio ihan nollassa.
Miksi kärsisin tylsistyneenä/nälkäisenä kun ei ole sosiaalisia kontakteja? Osaan kyllä laihduttaa ja pysyä normaalipainoisena mutta en vaan näe syytä olla herkuttelematta kun olen kuitenkin yksin. Sen verran hallitsen painoani ettei mene liikalihavuuden puolelle ja tulisi terveysvaivoja, mutta muuten ei ole painavaa syytä laihduttaa.
Tämä! Äitiysloma, kotihoidontuella kotona, perään työttömyys. Miksi vaivautua kärsimään, kun kukaan ei ihastele tuloksia?
Hetken oli opiskelemassa ja työelämässä (8kk)sain 15kg pois. Sitten työttömyys ja korona, kaikki takaisin korkoineen ja koko ajan paino nousee .
N 103kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Opintojen jälkeen on ollut laihdutusmotivaatio nollassa kun siinä hävisi kaikki sosiaaliset suhteet. Työpaikalla ei ole kiinnostavia ihmisiä. Ennen koronaa olin vielä semi-aktiivisesti opiskelijatoiminnassa mukana ja oli jotain motivaatiota pysyä normaalipainoisena, mutta nyt motivaatio ihan nollassa.
Miksi kärsisin tylsistyneenä/nälkäisenä kun ei ole sosiaalisia kontakteja? Osaan kyllä laihduttaa ja pysyä normaalipainoisena mutta en vaan näe syytä olla herkuttelematta kun olen kuitenkin yksin. Sen verran hallitsen painoani ettei mene liikalihavuuden puolelle ja tulisi terveysvaivoja, mutta muuten ei ole painavaa syytä laihduttaa.
Tämä! Äitiysloma, kotihoidontuella kotona, perään työttömyys. Miksi vaivautua kärsimään, kun kukaan ei ihastele tuloksia?
Hetken oli opiskelemassa ja työelämässä (8kk)sain 15kg pois. Sitten työttömyys ja korona, kaikki takaisin korkoineen ja koko ajan paino nousee .
N 103kg
Pahasti mennään metsään jos ainoa peruste on se mitä muut ihastelee. Motivaation pitäisi olla oma hyvinvointi. Varsinkin jos on pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sä kerroit, että sulle tulee hyvä olo syömisestä. Luulen, että sun ei edes kannata yrittää päästä parempaan kuntoon, jos sulle ei hoikkana ja hyväkuntoisena olo tuo samanlaista hyvänolon tunnetta kuin ruoka.
Itselläni on 3 kiloa ylipainoa, toiset 3 olen laihduttanut pikkuhiljaa koronavuoden aikana. Olen ihan tyytyväinen, vaikka ylipainoa onkin, olen hyvässä kunnossa, suht timmi ja askel kepeä. Kesävaatteet istuu päälle paremmin kuin vuosi sitten. En vaihtaisi tätä oloa siihen "hyvään oloon", jonka saa herkkuja syömällä. Se herkuista tuleva hyvä olo on korkeintaan hetkellinen, tämä taas kokoaikainen.
Nautin kyllä silloin normaalipainosta ja nälästä aikoinaan, koin oikein mielihyvää kun nälkä Kurni päivä kausia ja vedin vain tupakkaa ja kahvia :D
Nyt kuitenkin se 40kg normaali painoon, jos kärvistelen 3kk nälässä, niin olen edelleen sairaanloisen ylipainoinen, eli ei tuo mielihyvää samalla tavalla, menee "hukkaan" kärvistely
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Opintojen jälkeen on ollut laihdutusmotivaatio nollassa kun siinä hävisi kaikki sosiaaliset suhteet. Työpaikalla ei ole kiinnostavia ihmisiä. Ennen koronaa olin vielä semi-aktiivisesti opiskelijatoiminnassa mukana ja oli jotain motivaatiota pysyä normaalipainoisena, mutta nyt motivaatio ihan nollassa.
Miksi kärsisin tylsistyneenä/nälkäisenä kun ei ole sosiaalisia kontakteja? Osaan kyllä laihduttaa ja pysyä normaalipainoisena mutta en vaan näe syytä olla herkuttelematta kun olen kuitenkin yksin. Sen verran hallitsen painoani ettei mene liikalihavuuden puolelle ja tulisi terveysvaivoja, mutta muuten ei ole painavaa syytä laihduttaa.
Tämä! Äitiysloma, kotihoidontuella kotona, perään työttömyys. Miksi vaivautua kärsimään, kun kukaan ei ihastele tuloksia?
Hetken oli opiskelemassa ja työelämässä (8kk)sain 15kg pois. Sitten työttömyys ja korona, kaikki takaisin korkoineen ja koko ajan paino nousee .
N 103kgPahasti mennään metsään jos ainoa peruste on se mitä muut ihastelee. Motivaation pitäisi olla oma hyvinvointi. Varsinkin jos on pieniä lapsia.
Niin. Mieti mitä esimerkkiä näytät lapsillesi, sen luulisi olevan painavampi syy kuin tuntemattomien mielipiteet.
Tänä vuonna aloitit ja nyt on 12. kuukausi menossa. Ok. Joillain se aika tosiaan vaan juoksee nopeammin.