Huoh. Taas koittanut kesä ja tänäkin vuonna saan tuntea itseni pa*kaläjäksi kun laihdutus ja kuntoilu epäonnistui
Hikoilua, raskas olo, t-paidasta auttamatta erottuvat vatsaläskit, huono ryhti ja kaksoisleuka. Miksi taas näin? Viime kesänä ihan sama kriisi.
Tulee ihan kamala fiilis itsestä kun ympärillä toinen toistaan freesimmän näköisiä timmejä ihmisiä lyhyissa sortseissaan ja istuvissa t-paidoissaan. Tulispa jo äkkiä syksy ja saa taas peittää itsensä takin alle.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vielä ehtisi poistaa pari kiloa? Nesteenpoistovalmisteilla, kotijumpalla tms. Näin mä ainakin toiveikkaasti kuvittelen mutta..... onhan se inhottavaa nähdä peilikuvansa taas tänäkin kesänä. Ja haluaisin mennä deiteille mutten tiedä voinko näin pulleana...
Pulleana on parempi mennä. Ärsyttää jos kumppani turpoaa heti kun on suhteessa. En kiihotu lainkaan pulleista.
Mulla sama juttu. Olen ihan liian paksussa kunnossa, 170 cm ja 72 kg 😭
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen ihan liian paksussa kunnossa, 170 cm ja 72 kg 😭
Jos painaisit puoli kiloa enemmän, olisit vasta ylipainoinen.
Kesällä on kiva laihduttaa, kun pääsee helposti kävelylle. En minäkään saanut aikaiseksi talvella, kun oli niin kylmää ja pimeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma mitä ap ja kaltaisensa oikeasti etsivät täältä. Vertaistukea vai rehellisen vastauksen..
Sanon vaan että itse olette itsenne syönyt lihaviksi. Ja jos itsekuri ei riitä niin myös lihavana pysytte. Alaspeukkua varmaan satelee mutta se ei tätä asiaa muuksi muuta.
Siis minulla ei ole itsekuria yhtään! Siksi mietin, että miten tässä onnistuisi hyväksymään, että lihavina pysytään loppuelämä. Ap
No olisiko mahdollista tietoisesti pyrkiä kehittämään itseään? Siis sitä itsekuria.
Vai ajatteletko että ihmiset ovat mitä ovat ja kukaan ei voi tulla paremmaksi missää sitkeällä harjoittelulla? Perinteinen "me on hävitty tää peli"-asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt joka kesä 23 vuotta...
N36 ja 100kg
Harvempi sitä aivotyöllä laihtuu.
Sanoisin että on jopa helpompaa laihduttaa jos tekee työtä jossa ei tarvitse rehkiä. Laihduttaminenhan on lähinnä odottelua ja itsekuria. Jos joutuu rehkimään töissä ja samalla on jollain dieetillä, saattaa homma jäädä helposti kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma mitä ap ja kaltaisensa oikeasti etsivät täältä. Vertaistukea vai rehellisen vastauksen..
Sanon vaan että itse olette itsenne syönyt lihaviksi. Ja jos itsekuri ei riitä niin myös lihavana pysytte. Alaspeukkua varmaan satelee mutta se ei tätä asiaa muuksi muuta.
Siis minulla ei ole itsekuria yhtään! Siksi mietin, että miten tässä onnistuisi hyväksymään, että lihavina pysytään loppuelämä. Ap
No olisiko mahdollista tietoisesti pyrkiä kehittämään itseään? Siis sitä itsekuria.
Vai ajatteletko että ihmiset ovat mitä ovat ja kukaan ei voi tulla paremmaksi missää sitkeällä harjoittelulla? Perinteinen "me on hävitty tää peli"-asenne.
Kun on tietoisesti yrittänyt kehittää itseään satoja kertoja, mutta aina se epäonnistuu, niin eiköhän jossai vaiheessa ole hyvä lopettaa turha yrittäminen?
-ikuinen lihava -
Ota tavoitteeksi olla ensi kesänä 10 kiloa painavampi. Itsetuntosi nousee, kun onnistut jossain ja saavutat tavoitteesi, eikö.
Yritä löytää lempeyttä itseäsi kohtaan. Mitä sanoisit lihavalle ystävälle? Jokaisella on oikeus olla olemassa sellaisena kuin on. Ei sinun tarvitse olla kylän kuumin kesäkissa. Osta mukavia ja riittävän isoja vaatteita. Mieti mistä kesällä nautit ja tee niitä juttuja. Unohda itsesi rankaiseminen ja haukkuminen. Mieti mikä saa voimaan hyvin ja mene hyvää oloa kohti.
tuli jostain syystä mieleen tää:
Itsestähän se on kiinni. Onhan tässä aikaa vielä Jos on selvä ylipaino niin 10kg voi saada pois elokuuhun mennessä. Se tietysti tarkoittaa itsekuria. Yksikin kg viikossa vähemmän näyttää paremmalta. Oma päätös mitä suuhun vie. Itse kamppailen kilojen kanssa myös. Painan nyt kolme kg vähemmän kuin elokuussa, jolloin viimeksi olen kesävaatetta käyttänyt. Tyytyväinen olen.
Vierailija kirjoitti:
Yritä löytää lempeyttä itseäsi kohtaan. Mitä sanoisit lihavalle ystävälle? Jokaisella on oikeus olla olemassa sellaisena kuin on. Ei sinun tarvitse olla kylän kuumin kesäkissa. Osta mukavia ja riittävän isoja vaatteita. Mieti mistä kesällä nautit ja tee niitä juttuja. Unohda itsesi rankaiseminen ja haukkuminen. Mieti mikä saa voimaan hyvin ja mene hyvää oloa kohti.
Syöminen saa minut voimaan hyvin ja tuo hyvän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Itsestähän se on kiinni. Onhan tässä aikaa vielä Jos on selvä ylipaino niin 10kg voi saada pois elokuuhun mennessä. Se tietysti tarkoittaa itsekuria. Yksikin kg viikossa vähemmän näyttää paremmalta. Oma päätös mitä suuhun vie. Itse kamppailen kilojen kanssa myös. Painan nyt kolme kg vähemmän kuin elokuussa, jolloin viimeksi olen kesävaatetta käyttänyt. Tyytyväinen olen.
Olisikin jostain toisesta kiinni!
Mulla ei riitä pää.
Ja elokuuhun mennessä tuskin saan 40kg ylipainoa pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestähän se on kiinni. Onhan tässä aikaa vielä Jos on selvä ylipaino niin 10kg voi saada pois elokuuhun mennessä. Se tietysti tarkoittaa itsekuria. Yksikin kg viikossa vähemmän näyttää paremmalta. Oma päätös mitä suuhun vie. Itse kamppailen kilojen kanssa myös. Painan nyt kolme kg vähemmän kuin elokuussa, jolloin viimeksi olen kesävaatetta käyttänyt. Tyytyväinen olen.
Olisikin jostain toisesta kiinni!
Mulla ei riitä pää.
Ja elokuuhun mennessä tuskin saan 40kg ylipainoa pois
Nyt aloitat niin loppukesä on kevyempi ja oikeasti mahdollisuus olla 40 kg kevyempi vuoden päästä. Jonkun sysäyksen/innostuksen tai avun tuollainen laihdutus kyllä kaipaa. Oletko tutustunut ketodieettiin? Facessa ryhmiä. Joillain huimia onnistumisia.
Paskakehopositiivinen olisi oikea termi.
Samat fiilikset oli perjantaihin asti. Nyt toivon, että oispa vaan läskikasa. Mulla nousi paino tiukasta dieetistä huolimatta kuukaudessa 3 kiloa ja näytän kuin olisin raskaana. Menin perjantaina lääkäriin, koska ei voi paino nousta niin paljoa kuukaudessa kun syö päivässä maksimissaan 1200 kaloria ja juo vain ja ainoastaan vettä ja teetä. No kävi ilmi, että munasarjassa on aivan törkeän iso kasvain (onneksi hyvän laatuinen). Sillä vois pelata jalkapalloa. Täynnä nestettä. Nyt oon sairaalassa oottelemassa leikkausaikaa, koska jos tuo repeää niin se on menoa sitten. Saa nähdä lähteekö koko munasarja.
I feel you. Niin monena vuonna oon ollut sun tilanteessa. Tänä vuonna viimein tein elämäntapamuutoksen (ei mitään kuntokuureja). Nyt 12kk menossa ja paino pudonnut "vain" 6kg. Se turhauttaa. Sen sijaan vyötärö on kavennut 25cm. Oma arvio on, että painoa on siirtynyt lihaksiksi, mikä selittää painon junnaamisen. Aloitin siis liikunnan lähes nollasta aerobista + lihaskuntoa. Terveellistä ruokaa satunnaisella herkkujen sallimisella (kohtuullinen määrä).
Kuten tuolla edellä sanottiin, dieetit ei pidemmän päälle toimi. Pitää tehdä pysyviä muutoksia elämässä. Tällä tahdilla oon normaalipainossa reilun vuoden päästä. Tuntuu tuskastuttavan hitaalta, mutta toisaalta on tääkin jo parempi kuin viimevuoden tilanne. Ja usean kerran dieeteillä painoa jojottaneena, nyt tuntuu, että tämä muutos on pysyvä.
Tsemppiä! Sulla on loppuelämä aikaa. Kesä tulee joka vuosi uudestaan ja talvellakin on kiva olla normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa :)
Luulen että oikeasti aika harvaa kiinnostaa isommin miltä muut näyttävät. Itseään kohtaan on aina kriittisin.
Viime vuoden tammikuussa aloitin tavaran karsimisen.
Kävin kodin läpi 3 krt.
Kotoa lähti n 10 huonekalua ja tuhansia tavaroita.
Nyt aletaan olemaan minimalismin rajoilla.
Samaan aikaan aloin syömään aamuisin puuroa ja kävelemään portaat.
Pikkuhiljaa alan tekemään muutoksia.
Esim syön jäätelöä kerran viikossa, ennen lähes joka päivä, jääkaapissa on aina porkkanoita.
Paino on tippunut 1,5 v n 5 kg, vielä voisin pudottaa 15.
Teen pieniä muutoksia pikkuhiljaa, silloin muutoksista tulee pysyviä.
Harvempi sitä aivotyöllä laihtuu.