Kannattaako kiusaajalle näyttää että kärsii kiusaamisesta?

Lapseni luokkakaveri oli yhtenä aamuna nostanut kätensä ja puheenvuoron saatuaan kertonut koko luokalle, että poika x kiusaa häntä tavoilla y, ja se tuntuu hänestä tosi pahalta.

Olin aivan kauhuissani kiusatun puolesta, koska lapset osaavat olla tosi julmia... mutta kiusaaminen oli loppunut siihen. Ilmeisesti kiusaaja nolostui niin pahanpäiväisesti. Olin yllättynyt.

Uskon, että kiusaja on harjaantunut näkemään senkin läpi, jos ja kun uhri yrittää peittää sitä, että saa osumia. Valitettavasti näin. Osa kiusaajan hupia joka tapauksessa ovat ne valikoimassaan uhrissa tapahtuvat reaktiot. Väitän, että kiusaaja pitää kaikissa tapauksissa huolen siitä, että kaikki näkevätkin ne. Ennemmin tai myöhemmin. Miksi hän kiusaisi, jos kukaan ei sitä näkisi? Kyseessä on ryhmäilmiö, kuten täällä joku jo mainitsikin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tulee mieleen kiusaajasta petoeläin, joka aistii saaliin. Jotain samaa siinä on... Mutta mitä oikeastaan?

Ihan hyvä vertaus ja totta.

Liian usein kiusattu ei tajua tätä ikävää tosiasiaa, vaan naiivisti olettaa että se näyttävä alistuminen auttaa asiaan ja saa kiusaajan lopettamaan. Mutta kun näin ei ole: se on vain lopullinen lupa mennä entistä pidemmälle, koska uhri on puolustuskyvytön.

Muistakaa, että kiusaaja ei tunne empatiaa. Ei se teitä kiusaisi, jos tuntisi. Ja muistakaa, että kiusaaja on laumassa korkealla, siksi se laumakaan ei teitä sääli vaikka mikä olisi.

Muistakaa: ei auta itku, ei luovuttaminen, ei posken kääntäminen. Se ei muuta kuin pahentaa tilannetta. 

"Lapseni luokkakaveri oli yhtenä aamuna nostanut kätensä ja puheenvuoron saatuaan kertonut koko luokalle, että poika x kiusaa häntä tavoilla y, ja se tuntuu hänestä tosi pahalta.

Olin aivan kauhuissani kiusatun puolesta, koska lapset osaavat olla tosi julmia... mutta kiusaaminen oli loppunut siihen. Ilmeisesti kiusaaja nolostui niin pahanpäiväisesti. Olin yllättynyt."

Hienoa, että joskus voi noinkin käydä. Useimmiten kiusaajat kiistävät tämän asian, jos ja kun tuntuu, että jokin heitä ylempänä oleva auktoriteetti saa tietää siitä...

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä saa näyttää että kiusaaminen vaikuttaa mitenkään. Jos pillahdat itkuun, kiusaaja rohkaistuu vaan kiusaamaan enemmän. Yrittäkää ymmärtää, että sääliä ei tunneta. 

Sen sijaan mahdollisimman viileä ja kova asenne on paras. Ulospäin terästä. Sisällä mitä tahansa. 

Näin on. Kiusaajat toimivat täysin eri logiikalla kuin muut ihmiset ja heillä on monesti heikompi empatiakyky. Siksi tunteiden ilmaukset suorastaan villitsevät heitä kiusaamaan ja puhumaan pahaa lisää.

Kiusaaja kuvittelee, että itkevä tai avoimesti tunteensa paljastava ihminen manipuloi tai jopa "kiusaa" kiusaajaa itseään, sillä he eivät ymmärrä toisenlaista toimintatapaa kuin mitä he itse edustavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tulee mieleen kiusaajasta petoeläin, joka aistii saaliin. Jotain samaa siinä on... Mutta mitä oikeastaan?

Ihan hyvä vertaus ja totta.

Liian usein kiusattu ei tajua tätä ikävää tosiasiaa, vaan naiivisti olettaa että se näyttävä alistuminen auttaa asiaan ja saa kiusaajan lopettamaan. Mutta kun näin ei ole: se on vain lopullinen lupa mennä entistä pidemmälle, koska uhri on puolustuskyvytön.

Muistakaa, että kiusaaja ei tunne empatiaa. Ei se teitä kiusaisi, jos tuntisi. Ja muistakaa, että kiusaaja on laumassa korkealla, siksi se laumakaan ei teitä sääli vaikka mikä olisi.

Muistakaa: ei auta itku, ei luovuttaminen, ei posken kääntäminen. Se ei muuta kuin pahentaa tilannetta. 

Näin kävi Koskelassakin. Valitettavasti. 

Paras on vaihtaa maisemaa ja porukkaa, vaikka se väärin onkin. Mutta niin se menee. Missään nimessä ei pidä jäädä ainakaan narriksi tai miksikään kiusaajan oikkujen varassa olevaksi "ulkojäseneksi" yhteisöön, vaikka tämä yhteisö olisi ainoa mitä on olemassa. 

Karma hoitaa lopulta pimeimmätkin pois. Sinun vuorosi tulee myös. Se on ohi nopeammin mitä luulet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä näytä pelkoa, älä mitään.

Voit vaan todeta: ei kiinnosta.

Älä anna paskalle mitään valtaa.

Pyri hakeutumaan pois tuollaisen luota. He saattavat "naulata" katseellaan, tuijottaa että sinulle tulee huono olo.

Jos katsot häntä, älä silmiin vaan vain sinnepäin, katso sen otsassa olevaa perssilmää ja totea: ei kiinnosta.

Tämä on tärkeä neuvo. Narsistista kiusaajaa ei pidä koskaan katsoa silmiin, kun se yrittää juuri tuota "naulausta" ja ottaa otteen sinusta niin. Ole ovelampi, katso sinne päin, muttei silmiin.

Minä taas olen kokenut niin, että nimenomaan kiusaaja ei pysty katsomaan uhriaan silmiin. Joskus tehokas tapa saada kiusaaminen loppumaan on nimenomaan ottaa katsekontakti kiusaajaan. Itse olen näin aikanani saanut kiusaajan lopettamaan. Katsoin tiukasti silmiin, vaikka kiusaaja yritti vältellä katsetta ja sanoin, että se, että haukut minua, tuntuu todella pahalta. Miksi teet niin? Tämä tapahtuu alakoulussa eikä kyseinen poika nimitellyt minua sen jälkeen.

Yleensä pahantekijä juuri välttää katsomasta uhriaan, koska paha mahdollistuu silloin, kun ei "näe" uhriaan itsensä kaltaisena. Siksi ihmiset ovat julmimmillaan juuri anonyymissä netissä ja julmimpia heille, joiden kanssa eivät ole koskaan sanaakaan edes vaihtaneet. Samasta syystä uhrit pyritään epäinhimillistämään, koska ihmisen, johon ei yhdistetä samoja tunteita ja tavanomaisuutta, mikä itsessä on, tuhoaminen on ikään kuin jotain muuta kuin vanhan hyvän ystävän kohtelu samalla tavalla.

Yleensä kiusaaminen loppuukin kun ollaan kahden kesken, kun yhteyttä ja katsekontaktia - toisen todellista näkemistä ja itse näkyvänä oloa - ei voi välttää. Etäältä on helppo satuttaa, silmätysten se on vaikeampaa. Minustakin puhutaan paljon pahaa, muttei sitä kukaan minulle silmästä silmään kykene sanomaan. Se kertoo paljon... Ja kun yrittää katsoa kiusaajaansa silmiin, hän aina kääntää katseensa pois.

Kutakin aikansa. Myös sinun kohdallasi.

Ei kannata, sitähän ne toivovat. Minuakin kiusattiin kouluaikoinani, ja kiusaajia ärsytti kaikkein eniten se, jos en reagoinut heidän läsnäoloonsa. Jos tulivat luokseni vinoilemaan, jatkoin usein puuhiani aivan kuin heitä ei olisi ollutkaan. Silloin he yleensä kävivät lopulta jotenkin käsiksi minuun, mutta sitten opettajakin osasi jo puuttua asiaan.

Eli kiusaaja hakee tai on jo lunastanut johtoasemansa ryhmässä. Osoittaa sen kiusaamalla ryhmän heikointa lenkkiä. Kiusattu on varoittava esimerkki muille, pitää enemmistön hiljaisena. Jos siitä hiljaisesta enemmistöstä joku ryhtyy pullikoimaan kiusaajaa vastaan, pullikoija voi joutua samaan piinalliseen asemaan...

Tästäkö on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Karma hoitaa lopulta pimeimmätkin pois. Sinun vuorosi tulee myös. Se on ohi nopeammin mitä luulet.

Mitään karmaa ei ole olemassakaan. Monet kiusaajat elävät yltäkylläisen ja hyvän elämän. Narsisteja on johtopaikat pullollaan ja heitä ihannoidaan mediassa. Nämä karmasta löpinät vain pahentavat kiusatun tilannetta, koska ne paljastuvat elämänkokemuksen karttuessa paskapuheeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Eli kiusaaja hakee tai on jo lunastanut johtoasemansa ryhmässä. Osoittaa sen kiusaamalla ryhmän heikointa lenkkiä. Kiusattu on varoittava esimerkki muille, pitää enemmistön hiljaisena. Jos siitä hiljaisesta enemmistöstä joku ryhtyy pullikoimaan kiusaajaa vastaan, pullikoija voi joutua samaan piinalliseen asemaan...

Tästäkö on kyse?

Ei siinä välttämättä ole mitään pitkälle menevää logiikkaa. Ei se lihava rillipää esimerkiksi kenenkään asemaa porukassa uhkaa, sitä on vain hauska haukkua läskiksi kiusaajan mielestä. Ja kun se on hauskaa, muut liittyvät mukaan ja kohta uhri on pelkkä käsite "läski", eikä ihminen.

Ei siinä ole sen kummempaa. 

"Karma hoitaa lopulta pimeimmätkin pois."

Sori vaan, mitään karmaaei ole olemassakaan. Kiusaajat pääsääntöisesti voittavat, näin se vain reaalielämässä tämä "jutska" menee. Tietysti se on epäoikeudenmukaista, mutta sellaista ihmiselämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tulee mieleen kiusaajasta petoeläin, joka aistii saaliin. Jotain samaa siinä on... Mutta mitä oikeastaan?

Ihan hyvä vertaus ja totta.

Liian usein kiusattu ei tajua tätä ikävää tosiasiaa, vaan naiivisti olettaa että se näyttävä alistuminen auttaa asiaan ja saa kiusaajan lopettamaan. Mutta kun näin ei ole: se on vain lopullinen lupa mennä entistä pidemmälle, koska uhri on puolustuskyvytön.

Muistakaa, että kiusaaja ei tunne empatiaa. Ei se teitä kiusaisi, jos tuntisi. Ja muistakaa, että kiusaaja on laumassa korkealla, siksi se laumakaan ei teitä sääli vaikka mikä olisi.

Muistakaa: ei auta itku, ei luovuttaminen, ei posken kääntäminen. Se ei muuta kuin pahentaa tilannetta. 

Tämä on täysin totta. Nöyrtyminen, itku tai asian selvittelyn yrittäminen saavat kiusaajan suorastaan villiintymään lisää. Sen kautta hän saa juuri sitä, mitä haluaakin. Kiusaaja myös kaipaa draamaa ja jännitystä sekä helppoja syntipukkeja, jotta muuten yleensä pitkäveteiseen elämään tulee täytettä.

Tämä aiheutuu juuri siitä empatiakyvyn heikkoudesta ja sen myötä latteasta tunne-elämästä, joten kiusaaminen on ajanvietettä heille ja pönkittää heidän omaa egoaan. Surullista, mutta noin se menee.

Ja kiusaaja on usein lauman hierarkiassa korkealla ja suosittu ja pidetty sekä sosiaalisesti taitava "yhteyshenkilö". Siksi harvempi puuttuu tilanteeseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, sitähän ne toivovat. Minuakin kiusattiin kouluaikoinani, ja kiusaajia ärsytti kaikkein eniten se, jos en reagoinut heidän läsnäoloonsa. Jos tulivat luokseni vinoilemaan, jatkoin usein puuhiani aivan kuin heitä ei olisi ollutkaan. Silloin he yleensä kävivät lopulta jotenkin käsiksi minuun, mutta sitten opettajakin osasi jo puuttua asiaan.

Teit oikein. Jos olisit pillahtanut itkuun, sinua olisi kiusattu entistä enemmän ja päättäväisemmin. Mutta pidit pokkasi. 

Arvostan.

Kaikki kiusaajani ovat varakkaista perheistä. Yhden isä yritti vaaliehdokkaaksi kokoomus-puolueesta. On aivan sama, näytätkö välinpitämättömältä tai miltä, valta ja raha tekee lapsista empatiakyvyttömiä. Kiusaaja-dynastiat voi rikkoa siten, että kiusaajat ilmiannetaan kirjallisella kaavakkeella, tilastoidaan ja kolmesta varoituksesta armotta ulos koulusta! Näin tehtiin USA:ssa lasteni koulussa. Kiusaaja joutui kävelemään koulumatkat, koulubussi ei kuljeta kiusaajaa. Kiusaaja joutui vaihtamaan koulua.

"Ei se lihava rillipää esimerkiksi kenenkään asemaa porukassa uhkaa..."

En sitä väittänytkään. Sanoin, että kiusaaja valitsee uhrikseen heikoimman lenkin. Ei hän lähtökohtaisesti odota saavansa samalla mitalla takaisin, muutenhan hän valikoisi samankokoisen tai isomman vastapelurin. Mutta eipä se kiusaaja ainakaan pääsääntöisesti niin hullu ole, että isompiaan vastaan kävisi uhittelemaan ja öykkäröimään...

"Kiusaaja joutui vaihtamaan koulua." Hieno esimerkki USA:sta. On asioita, jotka siellä hoidetaan paremmin kuin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä näytä pelkoa, älä mitään.

Voit vaan todeta: ei kiinnosta.

Älä anna paskalle mitään valtaa.

Pyri hakeutumaan pois tuollaisen luota. He saattavat "naulata" katseellaan, tuijottaa että sinulle tulee huono olo.

Jos katsot häntä, älä silmiin vaan vain sinnepäin, katso sen otsassa olevaa perssilmää ja totea: ei kiinnosta.

Tämä on tärkeä neuvo. Narsistista kiusaajaa ei pidä koskaan katsoa silmiin, kun se yrittää juuri tuota "naulausta" ja ottaa otteen sinusta niin. Ole ovelampi, katso sinne päin, muttei silmiin.

Minä taas olen kokenut niin, että nimenomaan kiusaaja ei pysty katsomaan uhriaan silmiin. Joskus tehokas tapa saada kiusaaminen loppumaan on nimenomaan ottaa katsekontakti kiusaajaan. Itse olen näin aikanani saanut kiusaajan lopettamaan. Katsoin tiukasti silmiin, vaikka kiusaaja yritti vältellä katsetta ja sanoin, että se, että haukut minua, tuntuu todella pahalta. Miksi teet niin? Tämä tapahtuu alakoulussa eikä kyseinen poika nimitellyt minua sen jälkeen.

Yleensä pahantekijä juuri välttää katsomasta uhriaan, koska paha mahdollistuu silloin, kun ei "näe" uhriaan itsensä kaltaisena. Siksi ihmiset ovat julmimmillaan juuri anonyymissä netissä ja julmimpia heille, joiden kanssa eivät ole koskaan sanaakaan edes vaihtaneet. Samasta syystä uhrit pyritään epäinhimillistämään, koska ihmisen, johon ei yhdistetä samoja tunteita ja tavanomaisuutta, mikä itsessä on, tuhoaminen on ikään kuin jotain muuta kuin vanhan hyvän ystävän kohtelu samalla tavalla.

Yleensä kiusaaminen loppuukin kun ollaan kahden kesken, kun yhteyttä ja katsekontaktia - toisen todellista näkemistä ja itse näkyvänä oloa - ei voi välttää. Etäältä on helppo satuttaa, silmätysten se on vaikeampaa. Minustakin puhutaan paljon pahaa, muttei sitä kukaan minulle silmästä silmään kykene sanomaan. Se kertoo paljon... Ja kun yrittää katsoa kiusaajaansa silmiin, hän aina kääntää katseensa pois.

Normaalit ihmiset toimivat noin, kuten kerroit ja ehkä ne satunnaiset kiusaajat tai mahdollistajat, joilla on vielä jotain kykyä myötätuntoon. Mutta pahimmat tyypit eivät todellakaan käännä katsettaan pois, tunne yhtään minkäänlaista sääliä, pyydä anteeksi tai peräänny milliäkään. Ne kiduttavat ja härnäävät häpeämättä. Ne pahimmat ovat täysin kylmiä kuin kivi sitä kiusattua kohtaan ja saattavat naureskellen puhua pahaa uhrista selän takana tai jopa päin naamaakin.