Jos ei ole löytänyt naista 25-vuotiaaksi mennessä, niin kannattaako jo luovuttaa?
Kommentit (178)
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Miksi sellainen pitäisi löytää. Etkö tule toimeen itsesi kanssa. Hyvin omituinen kysymys.
Ylpeiden yksinäisten typerää elitismiä. Se että joku haluaa löytää kumppanin on varsin yleistä, ja valtaosalla ihmisistä on se tarve. Se seikka itsessään ei myöskään kerro etteikö ihmisellä olisi varsin hyvä olla myös itsekseen.
Ei ole millään tavalla omituista että joku haluaa parisuhteen, mutta kertoo kirjoittajan tarpeesta pönkittää ja vahvistaa omaa erakon itsetuntoaan vihjaamalla, että parisuhteeseen haikailevalla ihmisellä on oltava jokin ongelma.
Sinä et ehkä halua ketään elämääsi, ja se on ihan ok. Mutta selkeytetäänpä vielä faktat: sinä tässä olet omituinen.
Kukaan ei pakota miehiä seurustelemaan ylipainoisten naisten kanssa, joten en ymmärrä naisten painon arvostelua.
Et ole tosissasi? Mene opiskelemaan ja osallistu opiskelijaelämään kuten muutkin ikäisesi, kyllä se kumppani sieltä löytyy.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Miksi sellainen pitäisi löytää. Etkö tule toimeen itsesi kanssa. Hyvin omituinen kysymys.
Kyllä nuoren aikuisen elämään kuuluu löytää pysyvä parisuhde ja perustaa perhe, se on ihmisen luontainen perustarve. Myöhemmin kumppanin löytäminen voi olla jo vaikeampaa.
Veljeni löysi kumppanin vähän ennen kuin täytti 30v. Ei 25v ole vielä mikään menetetty tapaus.Mutta yli 7 kymppinen vanhapoika voi olla jo vähän toinen juttu...yhden tunsin, ukkoparka kulki samoissa vaatteissa kesät talvet eikä tehnyt mökissään koskaan mitään remonttia, mutta se oli hänen tyylinsä elää...rahaa kuulemma oli.
No, mun mielestä 25 on vielä tosi nuori. Itse pääsin 23v opiskelemaan sitä alaa mitä halusin.
25 taidon ruveta ekan kerran vakavammin seurustelemaan. Olin 35 kun löysin sen sopivan miehen. Ja sitten se onkin menoa. Mies oli silloin 38.
Ei sulla aapee ole kiirus. Nauti nuoruudesta. Ole utelias.
Nyt on se aika katsella kokeilla ja kasvaa.
Perhe-elämää ehtii kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet hommasi hoitanut eli asillinen duuni (ei tarvitse olla sisäsiistiä kauluspaitaduunia) vähintään keskipalkalla, kolmekymppisenä pääset jo valkkaamaan kun kellon vainoamat mimmit alkaa panikoida.
Ei todellakaan pääse. Jos 25-vuotiaana ei ole naisille kelvannut eikä syy ole ollut perämetsässä asumisessa tai kotiin linnoittautumisessa, tuskin tilanne paranee myöhemminkään. Onneksi on olemassa kaikkea muuta sisältöä mitä voi elämään löytää, vaikka suku ei nyt pääsekään jatkumaan.
M33
25v ei paljoa vaadita etei ole saanut naista. Sen verran suuri osa naisista sinkkuilee tai pyörii komeiden miesten säännöllisesti vaihtuvina tyttöystävinä ikävuodet 17-25.
Jos 25-30v ei flaksi käy, sitten näytää heikommalta.
Pitää kutinsa, mutta mies saa ainakin tietää, ettei kuulu naisten haluamiin miehiin jos saa naisen vasta yli 25 vuotiaana kun ikäisensä nainen on jo saavuttanut parasta ennen päivänsä. Ainut mitä naisella on tarjottavanaan on tuo mainitsemasi nuoruus eli 17-25 ja vain sillä on merkitystä kuka mies se nuoruuden saa.
Hirveää höpöhöpöä. En usko esim. itse olleeni kaikista ihanimmillani miehelleni ensimmäisinä vuosina, vaikka nuori olinkin. Olin paitsi kropaltani, myös ajatuksiltani lähes kakara ja minulla (kuten miehellänikin) oli hiukan kasvamista, ennen kuin opimme aikuisten tavoille.
Miehillä on tuosta erilainen näkemys.
Naiset pitävät itseään kuumimpina kolmekymppisinä, miehet parikymppisinä.
Miesten näkökulmasta kroppa on useimmilla parhaimmillaan 17-19v. Silloin on eniten hoikkia mutta silti juicy-vartaloisia. 20+ vartalo alkaa muuttumaan tasapaksummaksi ja vähemmän hoikaksi.
Parisuhde on jotain ihan muuta kuin kroppa. Jos hokee vain jotain parikymppisen naisen kropasta ja siitä, että se on kaikkein tärkeintä, mitä nainen voi miehelleen antaa, on niin pää syvällä lepikossa, ettei taida olla edes avun ulottuvilla enää.
Mitenkäs niiden pituustoivomusten kanssa oli?
Eikä haittaa jos on linnunluiset hartiat, korkea ääni, tms?
Minusta on suorastaan loukkaavaa ajatella, että parikymppisen naisen kroppa on parasta mitä nainen voi miehelleen antaa ja naisen ikävuodet alle 25 ovat tärkeintä aikaa miehelle. Jos ei mies saa niitä naiselta, hänelle on muka jäänyt jämä käteen. Jos kuvitelmat ovat edellä kuvatun kaltaisia, ei toimivasta parisuhteesta ole toivoakaan. Eikä tämä liity mitenkään miehen pituuteen tai äänen korkeuteen. Ei kukaan ole sanonut, ettei saisi haluta kaunista puolisoa (tai pitkää puolisoa), kyseenalaistan vain ehdottomasti väitteen, että naisen paras anti on alle 25-vuotiaan kroppa. Jos miehet niin ajattelevat, ei ihme, ettei kumppania ja pysyvää parisuhdetta löydy.
Minusta taas on loukkaavaa ajatella että ruumiinpituus on parasta mitä mies voi naiselleen antaa ja yli X cm pituus on kynnyskysymys naiselle.
Pituutta kun ei voi edes muuttaa, kun taas painoa voi.
Höyryhuone höpö. Pituutta voidaan muuttaa. Näitä leikkauksia tehdään paljon. Jaloista luut poikki ja rautahärveleillä venytetään luunpäitä eroon toisistaan ja hupsis vaan tulee senttejä lisää. Miksei puutarhatontut näin tee.
Oletko vähän tyhmä?:D Pituutta ei voi muuttaa syömällä vähemmän kuten painoaan.
Taasko tämä sama luuseri? Joka ei vastaa, että mitä annettavaa hänellä on naiselle.
Miksi se jankuttaa samaa yhä uudelleen, kun sata kertaa on vastattu, että tuolla luonteella hän ei ole lähelläkään parisuhdekelpoista, vaikka olisi kaksi metriä pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä 25 on vielä tosi nuori. Itse pääsin 23v opiskelemaan sitä alaa mitä halusin.
25 taidon ruveta ekan kerran vakavammin seurustelemaan. Olin 35 kun löysin sen sopivan miehen. Ja sitten se onkin menoa. Mies oli silloin 38.
Ei sulla aapee ole kiirus. Nauti nuoruudesta. Ole utelias.
Nyt on se aika katsella kokeilla ja kasvaa.
Perhe-elämää ehtii kyllä.Eli vietit huippuvuotesi vähemmän vakavissa suhteissa miesten komeimmiston kanssa ja kun saavutit parasta ennen päiväsi niin tuli kiire katsella aisuria vähemmän komeista miehistä. Toimit juuri niin kuin sanoinkin naisten toimivan.
Nyt ne lääkkeet! Normaalit ihmiset seurustelevat ennen perheen perustamista, sitten ei tarvitse olla niin jännittynyt ja estoinen ettei pysty edes olemaan naisen seurassa, kuten ap on kertonut olevansa. Parisuhdetaitoja pitää harjoitella, tai päätyy ap:ksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sara Sieppi on missivuosistaan lihonut 10 kg ja on silti kerrassaan UPEA.
No se olikin silloin liian laiha. Tyttömäinen vartalo. Niinku nyt misseillä yleensä, ei se oikeasti laiha vaan ole kauhean monen oikea ihanne vaikka läskit tykkää uhriutua.
Nyt 10kg painavampana muodokkaampi ja paremman näköinen, silti hoikka - aiemmin laiha. Ei kukaan varmaan ole väittänyt etteikö nainen voisi lihoa 10kg ja olla hyvännäköinen, varsinkin jos on ollut sieltä laihemmasta päästä. Se on eri asia kuin olla BMI 0,1 pistettä ylipainorajasta ja sitten lihoa 10kg.
Sara Sieppi on nyt varreltaan ihan jees mutta melko tavis. Osaa tietenkin meikata ym niin kuin ammattiin kuuluu (Ilman meikkiä ei tosiaankaan kovin spessu), mut ei se nyt mitenkään erityisen vetävä mimmi oo. Kouluarvosana 8.
Älä valehtele itsellesi:D Akseli herveli painaa lähemmäs 155kg, kuin 55kg mutta on silti ottanut hoikan missin.
No, Sara Siepin paino on tällä hetkellä ihan normaalipainon ylärajoilla painoindeksin mukaan ja silti hän näyttää kerrassaan UPEALTA, eikä lainkaan ylipainoiselta. Sitä tarkoitin että miehet ei tunnista miltä nainen näyttää missäkin painossa. Ei kukaan varmaan uskoisi että Saran paino on jotain lähes 70 kg.
Luulenpa että ne naisten kiloja kyttäävät miehet ovat itse luokkaa 170cm/55kg. Ottaa itsetunnon päälle jos nainen painaa 10-15kg enemmän ja on se pariskunnan rotevampi osapuoli.
Jos olet tosissasi yrittänyt niin kannattaa huolestua. Kaikenmaailman siansilmäisillä läskikasoilla ja ties millä linnunpeläteilläkin on puolisot. Ei se niin vaikeaa voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Miksi sellainen pitäisi löytää. Etkö tule toimeen itsesi kanssa. Hyvin omituinen kysymys.
Ylpeiden yksinäisten typerää elitismiä. Se että joku haluaa löytää kumppanin on varsin yleistä, ja valtaosalla ihmisistä on se tarve. Se seikka itsessään ei myöskään kerro etteikö ihmisellä olisi varsin hyvä olla myös itsekseen.
Ei ole millään tavalla omituista että joku haluaa parisuhteen, mutta kertoo kirjoittajan tarpeesta pönkittää ja vahvistaa omaa erakon itsetuntoaan vihjaamalla, että parisuhteeseen haikailevalla ihmisellä on oltava jokin ongelma.
Sinä et ehkä halua ketään elämääsi, ja se on ihan ok. Mutta selkeytetäänpä vielä faktat: sinä tässä olet omituinen.
Parisuhteeseen haikailevilla on useitakin ongelmia ja pahin niistä on, että aikuinen ihminen ei pysty olemaan"yksin" vaan haluaa naisesta pallon jalkaansa silläkin uhalla, että nainen pettää ja voimaantuu, ottaa eron ja alkaa etsiä itseään ja seksuaalisuuttaan.
Miksi siis pitäisi haluta"kumppani"? Parisuhteessa myös seksi voi loppua kuin seinään naisen aloitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. MenGoingTheirOwnWay!!!!!!
Liity kaunaantuneiden ja katkerien in-seliselittäjien joukkoon. Edustamme "tavismiehiä" vaikka miesväestöstä meihin kuuluu n. 1,3%
Sun kuplassa kaikuu harhakuvitelmat. Tilastoista en tiedä, mutta evvk.
Nyt ihan oikeasti. Ihmiset rakastuvat ja pariutuvat kaiken ikäisinä. Jos et itse jostain syystä pysty rakastumaan tai kiintymään toiseen ihmiseen, niin älä nyt sitä kuitenkaan kaada vastakkaisen sukupuolen niskoille höpöttämällä kullikarusellista ja biologisesta kellosta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole menetetty. Tosin kannattaa alkaa suhtautumaan parisuhteisiin ja rakkauteen hyvin pragmaattisesti. Mitään disney-rakkaustarinaa ei ole enää tuossa vaiheessa mahdollista enää kokea.
Tämä!
Mitä enemmän ikää tulee sen vähemmän on markkinoilla tasapainoisia ja järkeviä tapauksia. Sen sijaan on enemmän ja enemmän "voimaantuneita", karuselliläisiä, selviä mt tapauksia, pelkkiä resurssien perään olevia, sarjapettäjiä/jättäjiä jne..
Nii no, mitkä on tavoitteesi?
Jos yleensä elämänkumppania etsit ja et meinannut kuolla 26 täytettyäsi niin elä nyt hyvä mies anna unelmissasi periksi, joka päivä koko loppu iän on mahdollisuus tavata elämänkumppani.
Jos taas haaveilet perheestä, voisin arvioida 10 lisävuotta, mutta sitten kannattaa jo suhteen alussa varmistaa, että perhe on myös naisen haaveissa.
Miksi sellainen pitäisi löytää. Etkö tule toimeen itsesi kanssa. Hyvin omituinen kysymys.