Olisipa ahmintahäiriöön samanlaista hoitoa kuin muihin syömishäiriöihin ja riippuvuuksiin.
Psykiatrisessa hoidossa saataisiin normalisoitua ruokailurytmiä ja ahmimattomuutta sen verran, että hoidon päätyttyäkin olisi työkaluja ja paremmat henkiset resurssit elää tämän sairauden kanssa. Olen huomannut senkin, että raskas ja sokeripitoinen ruokavalio voi aiheuttaa rankkojakin oireita, joten ensimmäisten viikkojen aikana normaali syöminen saa aikaa hirveän olon sekä psyykkisesti että fyysisesti.
Tähän tarvittaisiin ihan oikeaa tukea. Ei turruttavaa masennuslääkitystä, keskusteluapua joka kolmas viikko tai sellaista ravitsemusterapiaa, jossa käydään läpi ruokaympyrää jonka kaikki ovat oppineet jo peruskoulussa.
Miksi ahmintahäiriötä ei oteta vakavasti, vaikka se on pahimmillaan kuolemaan johtava ja elämänlaatua voimakkaasti vaikeuttava sairaus? Anoreksian ja päihderiippuvuuden vaarat kyllä ymmärretään, mutta ruokariippuvainen syömishäiriöinen ei saa kunnollista apua mistään. Lihavuus ja ahminta nähdään heikkoutena, muut riippuvuudet ja syömishäiriöt sairautena.
Kommentit (69)
Eli siis olet saanut lääkityksen, olet käynyt ravintoterapeutilla ja käyt terapiassa kolmen viikon välein. Nyt sitten tarvitset vain lisää ja lisää apua ? Pitäisikö nyt vaan miettiä miksi mikään ei auta ? Muut ei voi sinun puolesta tehdä päätöksiä, apua et siis ota vastaan vaan vähättelet. Paljon olet jo saanut ja nyt vaan otat vastuun omista syömisistäsi, kun muut ei voi sitä tehdä
Minäkin sairastuin bulimiaan 12-vuotiaana ja nyt 52- vuotiaana kärsin yhä bulimiasta/ahmishäiriöstä. Apua saavat julkisella puolella vain nuoret.
Kannattaa lukea täältä ketju AHMIJAT. Luin sitä ja silloin vasta tajusin, että mistä kirjoitetaan kun puhutaan ahmimisesta. En tiennyt, että ahmiminen on noin yleistä ja että ihmiseen mahtuu niin paljon syötävää kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri sai apua syömishäiriöisten vertaistukiryhmästä. On nyt ollut jo pitkään normaalipainoinen. Kokeili kaiken mahdollisen laihtuakseen, mutta vasta vertaistuki toimi hänen kohdallaan.
https://syomishairioliitto.fi/tukea-ja-toimintaa/vertaistuki-ja-vapaaeh…
AO ja Mielenterveystalon ahminnan itsehoito-ohjelmatkin kannattaa katsastaa.
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöt on nykyään niin yleisiä, ettei riitä yhteiskunnan rahat kaikkien auttamiseen. Eihän kuoleman porteilla keikkuvat anorektikotkaan meinaa saada apua.
1/6 suomalaisista sairastaa jonkinasteista syömishäiriötä. Se on jo useampi tyyppi koululuokan kokoisessa ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ylipainoiset osastoon ja eivät saa syödä kun 500kal päivässä että paino tippuu. Siihen myös terapia, mutta pakko nälkiinnyttäminen tapahtuisi myös. Samnalailla kuin anoreksikoille tehdään.
Ahmijien ei saa laihduttaa. Heidän pitää opetella syömään viisi ravitsevaa ateriaa vuorokaudessa ja rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ylipainoiset osastoon ja eivät saa syödä kun 500kal päivässä että paino tippuu. Siihen myös terapia, mutta pakko nälkiinnyttäminen tapahtuisi myös. Samnalailla kuin anoreksikoille tehdään.
Tuo olisi hiton huono. Laukaisee varmuudella ahmimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ylipainoiset osastoon ja eivät saa syödä kun 500kal päivässä että paino tippuu. Siihen myös terapia, mutta pakko nälkiinnyttäminen tapahtuisi myös. Samnalailla kuin anoreksikoille tehdään.
Tuo olisi hiton huono. Laukaisee varmuudella ahmimisen.
Eihän ahmija ole välttämättä edes ylipainoinen.
up