Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisipa ahmintahäiriöön samanlaista hoitoa kuin muihin syömishäiriöihin ja riippuvuuksiin.
29.05.2021 |
Psykiatrisessa hoidossa saataisiin normalisoitua ruokailurytmiä ja ahmimattomuutta sen verran, että hoidon päätyttyäkin olisi työkaluja ja paremmat henkiset resurssit elää tämän sairauden kanssa. Olen huomannut senkin, että raskas ja sokeripitoinen ruokavalio voi aiheuttaa rankkojakin oireita, joten ensimmäisten viikkojen aikana normaali syöminen saa aikaa hirveän olon sekä psyykkisesti että fyysisesti.
Tähän tarvittaisiin ihan oikeaa tukea. Ei turruttavaa masennuslääkitystä, keskusteluapua joka kolmas viikko tai sellaista ravitsemusterapiaa, jossa käydään läpi ruokaympyrää jonka kaikki ovat oppineet jo peruskoulussa.
Miksi ahmintahäiriötä ei oteta vakavasti, vaikka se on pahimmillaan kuolemaan johtava ja elämänlaatua voimakkaasti vaikeuttava sairaus? Anoreksian ja päihderiippuvuuden vaarat kyllä ymmärretään, mutta ruokariippuvainen syömishäiriöinen ei saa kunnollista apua mistään. Lihavuus ja ahminta nähdään heikkoutena, muut riippuvuudet ja syömishäiriöt sairautena.
Kommentit (69)
21/69
|
29.05.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Eivät auta ahmintaan, koska ihminen ahmii, vaikka vatsa olisi aivan täynnä.
Auttaahan. Amfetamiini ja metamfetamiini ovat todella tehokkaita, samoin monet johdannaiset. Niitä ei vaan tykätä määrätä sivuvaikutusten takia.
Metamfetamiinia ei määrätä KENELLEKÄÄN Suomessa, eikä edes suoraa amfetamiinia. Lähimpänä on lisdeksamfetamiini Elvanse, mutta sitä saa vain adhd/add-oireisiin vuosia kestävien tutkimusten jälkeen, kenellekään ahmintahäiriöiselle sellainen ei ole edes mahdollisuus.
Mysimba on ainoa laihtumiseen määrättävä amfetamiinijohdannainen, mutta se on todella kallis, eikä auta kaikilla. Voxraa saa silloin kun taustalla on myös vakava masennus, mutta siitäkään ei ole kaikille apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ahminta jokapäiväistä? Ja kuinka paljon silloin syädään?
Riippuu ihmisestä kuinka usein ja kuinka paljon.[/quot
Tottakai, mutta jotain esimerkkiä niin pääsee kärryille millaista se on.
Ok. Noin joka neljäs päivä tavallisen ruoan lisäksi pari litraa jäätelöä, useampi suklaalevy ja joitain leivoksia. Vatsan täyttyminen ja kipeytyminen ei saa lopettamaan.
Isomäärä on, jos kerralla tuollaisen vetää. On varmaan jo pidemmän aikaa ollut ahmimista jos noin paljon kerralla voi syödä. Auttaisko jos ostaisi vaan puolet tuosta määrästä sieltä kaupasta ja pikkuhiljaa sitäkin määrää vähentäisi. (sivusta)
Olen sairastunut bulimiaan 12- vuotiaana, se vaihtui ahmintahäriöön , nyt olen yli 50- vuotias, ja apua en ole saanut. Olen sairaalloisen lihava.
Olen aina toivonut, että olisin sairastunut anoreksiaan, sillä olisin hoikka ja saanut apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ahminta jokapäiväistä? Ja kuinka paljon silloin syädään?
Riippuu ihmisestä kuinka usein ja kuinka paljon.[/quot
Tottakai, mutta jotain esimerkkiä niin pääsee kärryille millaista se on.
Ok. Noin joka neljäs päivä tavallisen ruoan lisäksi pari litraa jäätelöä, useampi suklaalevy ja joitain leivoksia. Vatsan täyttyminen ja kipeytyminen ei saa lopettamaan.
Isomäärä on, jos kerralla tuollaisen vetää. On varmaan jo pidemmän aikaa ollut ahmimista jos noin paljon kerralla voi syödä. Auttaisko jos ostaisi vaan puolet tuosta määrästä sieltä kaupasta ja pikkuhiljaa sitäkin määrää vähentäisi. (sivusta)
On kokeiltu lääkkeet, ravitsemusterapeutit, syömishäiriöpoli, täsmäsyömiset jne. Elossa vielä, mutta siinä ja siinä, elämänlaadusta ei kannata puhuakaan.
Jep, 30 vuotta jo syömishäiriön parissa kulunut eikä kunnollista apua saa mistään.
Päivän ensimmäinen ajatus on ruoka ja siinä sitten kuluu koko päivä ruokaa ja kaloreita miettien, välillä repsahtaa ja välillä ei. Mikään ei auta.
Olisipa vaan joku lääke, joka veisi halun syödä pois. Sen paniikinomaisen tarpeen, jota ei mitenkään pysty vastustamaan tai kontrolloimaan kun se päättää tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku nettirinki muiden samojen ongelmien kanssa kamppailevien kanssa. Vertaistuella vierotus ahmimisesta.
Tämä, todellakin! Minulla on ahmimishäiriö ilman oksentamista ja painan 120kg. Jos painaisin 37 kg ja sydämeni vetelisi viimeisiään, tilani otettaisiin vakavasti ja saisin hoitoa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihteistä voi luopua kokonaan, mutta ruoan kanssa on löydettävä keskitie. Omassa tapauksessa insesti liittyi suuhun, myös tekijä tiesi että lapsi imee sokeria. Helvetit läpikäyneenä voin kertoa, että ruoka on välttämätön polttoaine ja kun syö tavallista ruokaa säännöllisin väliajoin, kone toimii. Gourmet-maistelut on terveille.
Avain on suunnittelu. Hankit normaali ravintoa sen mitä kulutat. Kun syö normaali ruokaa, ei tarvi niitä mässyjä. Joskus tilasin makeistukusta kiloittain karkkeja, joten tiedän mistä puhun.
Muutos on hidas mutta mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Eivät auta ahmintaan, koska ihminen ahmii, vaikka vatsa olisi aivan täynnä.
Auttaahan. Amfetamiini ja metamfetamiini ovat todella tehokkaita, samoin monet johdannaiset. Niitä ei vaan tykätä määrätä sivuvaikutusten takia.
Lääkekäytössä ei pahemmin sivuvaikutuksia , eli oisko vaan lääkäreiden asenteista kii?
Turvallisia lääkkeitä ja poistuu nopeasti jos sattuu tuleen jotain muuta oiretta.
Samat sivuvaikutukset kuin päihdekäytössä, ei se aine tiedä minkä takia sitä syödään. Toki ne sivuvaikutukset korostuu jos annos tai annostelutapa on suurempi, mutta kyllähän amfetamiinilla on aivan selkeitä sivuvaikutuksia. Kummallista väittää ettei olisi.
Toisaalta juuri tuo ruokahaluttomuus on ADHD:n hoidossa sivuvaikutus kun taas tässä haluttu.
Unettomuus, riippuvuus, jonkinasteinen päihtymys, psyykkiset oireet ovat yleisiä sivuvaikutuksia.
Ei ne munkaan mielestä mitenkään övereitä ole ja paljon lievempiä mitä tavikset kuvittelee, mutta kyllähän niitä on.
Yksittäinen lääkäri tuskin voi kauhean vapaasti niitä laihduttamiseen määrätä, se on virastotason hommaa missä noista päätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että olisi jo keksitty joitakin ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.
Eivät auta ahmintaan, koska ihminen ahmii, vaikka vatsa olisi aivan täynnä.
Auttaahan. Amfetamiini ja metamfetamiini ovat todella tehokkaita, samoin monet johdannaiset. Niitä ei vaan tykätä määrätä sivuvaikutusten takia.
Metamfetamiinia ei määrätä KENELLEKÄÄN Suomessa, eikä edes suoraa amfetamiinia. Lähimpänä on lisdeksamfetamiini Elvanse, mutta sitä saa vain adhd/add-oireisiin vuosia kestävien tutkimusten jälkeen, kenellekään ahmintahäiriöiselle sellainen ei ole edes mahdollisuus.
Mysimba on ainoa laihtumiseen määrättävä amfetamiinijohdannainen, mutta se on todella kallis, eikä auta kaikilla. Voxraa saa silloin kun taustalla on myös vakava masennus, mutta siitäkään ei ole kaikille apua.
En sanonutkaan että virallisesti olisi Suomessa reseptillä metaa.
Amfetamiinia on sekä sellaisenaan (dexamfetamiini, valmisteen nimi Attentin) että tuo mainitsemasi Elvanse, joka eroaa amfetamiinista ainoastaan olemalla aihiolääke. Haima pilkkoo sen saman tien deksamfetamiiniksi eli vaikutus on käytännössä täysin sama. Elvanse on amfetamiinia sillä erolla että se pitää syödä (toisin kuin Attentin, jonka voi halutessaan vetää nenään tai vaikka piikittää), ja vaikutusaika on vähän pidempi. Farmakologisesti se aine mikä aivoissa vaikuttaa kun syö Elvansea on amfetamiini.
Eikä mitään noista saa Suomessa reseptillä laihdutukseen.
Ja siis tuossa oli kommentti että "luulisi että olisi keksitty toimivia lääkkeitä" - siihen se vastaus oli, että onhan niitä. Metamfetamiini on tosiaan ainakin Yhdysvalloissa nimenomaan liikalihavuuteen (joskin todella harvinaista että määrätään) tuotenimellä Desoxyn.
Toimivia lääkkeitä on keksitty, mutta ei niitä syömishäiriöihin määrätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa nyt et saa apua juuri mihinkään, ellet osaa Käypä Hoidon mukaisesti manipuloida hoitoa itsellesi. Eli seuraavaksi menet lääkäriin valittamaan "keskittymisongelmia" niin ehkä jossain vaiheessa annetaan aineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeitä, esim. juurikin ADHD/ADD lääkkeet. Niitäkään ei meinaa aikuisille herua vaikka selvää kyseistä nepsy-oireilua olisi.
Aina vaan niitä ikuisia masennuslääkkeitä jotka vaan saa ahmimaan lisää. Se on vaan bisnestä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa nyt et saa apua juuri mihinkään, ellet osaa Käypä Hoidon mukaisesti manipuloida hoitoa itsellesi. Eli seuraavaksi menet lääkäriin valittamaan "keskittymisongelmia" niin ehkä jossain vaiheessa annetaan aineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeitä, esim. juurikin ADHD/ADD lääkkeet. Niitäkään ei meinaa aikuisille herua vaikka selvää kyseistä nepsy-oireilua olisi.
Aina vaan niitä ikuisia masennuslääkkeitä jotka vaan saa ahmimaan lisää. Se on vaan bisnestä.
AD(H)D -diagnoosin saaminen kestää pitkään ja vaatii aika paljon kaikkia tutkimuksia. Paljon vähemmällä selviää, kun ostaa kadulta piriä (tai ostaa laittomasti joltain niitä ADHD-lääkkeitä - silloin ei ainakaan saa mitään epämääräistä vironvenäläistä sekoitusta mihin ei voi luottaa).
Voxra on amfetamiinityyppinen aine jota saa masennukseen (ja myös tupakoinnin lopettamiseen nimellä Zyban). Se myös jonkin verran vähentää ruokahalua aika monilla, eikä sen saaminen reseptillä ole kovin hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastunut bulimiaan 12- vuotiaana, se vaihtui ahmintahäriöön , nyt olen yli 50- vuotias, ja apua en ole saanut. Olen sairaalloisen lihava.
Olen aina toivonut, että olisin sairastunut anoreksiaan, sillä olisin hoikka ja saanut apua.
Mä osallistuin neuvolan suosittelemalle luennolle kun mun lapsi oli pieni ja neuvolan mielestä ylipainoinen. Kun tuli puhe anoreksiasta, yksi osallistujista, kuntosalifriikki, jonka lapsi oli ylipainoinen, kysyi, että entäs bulimia, niin toinen luennoitsijoista tuhahti, että se ei ole niin vaarallista kuin anoreksia, ja asia oli sillä kuitattu.
Minä, oksenteleva bulimikko istuin siinä ja mietin että tämä selvä, ammattilaisilta ei ole ymmärrystä eikä apua luvassa.
On se parempi olla buli Mikko ku snadi Mikko.
Vierailija kirjoitti:
On se parempi olla buli Mikko ku snadi Mikko.
XD
Vierailija kirjoitti:
Suomessa nyt et saa apua juuri mihinkään, ellet osaa Käypä Hoidon mukaisesti manipuloida hoitoa itsellesi. Eli seuraavaksi menet lääkäriin valittamaan "keskittymisongelmia" niin ehkä jossain vaiheessa annetaan aineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeitä, esim. juurikin ADHD/ADD lääkkeet. Niitäkään ei meinaa aikuisille herua vaikka selvää kyseistä nepsy-oireilua olisi.
Aina vaan niitä ikuisia masennuslääkkeitä jotka vaan saa ahmimaan lisää. Se on vaan bisnestä.
Ihan hyvä vaan, että adhd-lääkkeitä ei neurologisesti normaaleille määrätä. Heillä ne toimisi huumeen kaltaisesti, mutta adhd:n aivot ovat niillä lähes terveen kaltaiset. Pystyy keskittymään koulussa, opiskelemaan ja tekemään työtä. Ylipainoinen saisi siis vain huumeen haitat itselleen ja hyötynä ruokahalun vähenemisen.
Voxra on järkevämpi vaihtoehto ja siihen saa reseptin helposti. Se ei laita neurologisesti normaaleilla päätä sekaisin kuten noi tiukemmat adhd-lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut senkin, että raskas ja sokeripitoinen ruokavalio voi aiheuttaa rankkojakin oireita, joten ensimmäisten viikkojen aikana normaali syöminen saa aikaa hirveän olon sekä psyykkisesti että fyysisesti.
Se hirveä olo tulee varmasti siitä sokerien laskusta (---> minulle puhkeaa migreeni) ja siitä, että ne tunteet mitä olet blokannut ruoalla, tulevat nyt pintaan.
Hirveä olo on
- fyysistä (sokerilasku + mahdol. migreeni)
- psyykkistä (estettyjen tunteiden pintaan nousu)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut senkin, että raskas ja sokeripitoinen ruokavalio voi aiheuttaa rankkojakin oireita, joten ensimmäisten viikkojen aikana normaali syöminen saa aikaa hirveän olon sekä psyykkisesti että fyysisesti.
Se hirveä olo tulee varmasti siitä sokerien laskusta (---> minulle puhkeaa migreeni) ja siitä, että ne tunteet mitä olet blokannut ruoalla, tulevat nyt pintaan.
Hirveä olo on
- fyysistä (sokerilasku + mahdol. migreeni)
- psyykkistä (estettyjen tunteiden pintaan nousu)
Haiman ja rasvamaksan oireilua. Ehkä noiden ongelmien vuoksi voisi apua yrittää saada. (sivusta)
Alue: Aihe vapaa