Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kenen vastuulla on että isä on hyvä isä?
28.05.2021 |
Tarkoitan esimerkiksi vauva-aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ja sitä että mies hoitaisi omaa vauvaansa, vaihtaisi vaippoja, viettäisi aikaa taaperon kanssa, kävisi lapsen kanssa ulkoilemassa, huolehtisi vaikka kylvyt tai iltapalat lapselle.
Kenen vastuulla tämä on? Isän vai äidin? Entä tilanteessa jossa nainen on nalkuttanut miehelleen siitä että vihreiden housujen kanssa lapselle ei sovi keltainen paita? Onko silloin naisen vastuulla saada isä hyväksi isäksi ja jos niin miten nainen voi tämän tehdä?
Kommentit (88)
No eiköhän se ole ihan isän omalla vastuulla ja pikkasen myös anopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän vastuulla.
Hyvään isyyteen ei vaikuta vauvan paidan väri. Äidillä on vastuu siitä että antaa sälle mahdollisuuden isyyteen ja ylipäätään ihmisyyteen samoin kuin kaikkien muidenkin tulee antaa muiden ihmisten olla omia itsejään.
Totta, mutta osa äideistä ottaa tuon asian niin jumalattoman tosissaan. Ja sitten koko suvun naisten kesken naureskellaan, kun on sattunut laittamaan potkuhousujen napit väärin kiinni.
Aloitus kuulostaa vitsiltä mutta ei ole. Juuri tällaiset naista vastuuttavat kommentit sen osoittavat ja näitä tulee solkenaan. Näistä kommenteista huomaa, miten moni on aidosti ja vilpittömästi sitä mieltä että hyvä isyys on naisen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin toivon, että ap:n kysymys on puhtaasti akateeminen eikä hänellä ole itsellään lapsia.
Tuo kysymys houkutteli erittäin terävästi esiin ihmisten aidot asenteet. Aloitus on hyvä.
Katso miten paljon kommentteja missä sanotaan: "tietysti isän vastuulla, MUTTA nainen sitä ja nainen tätä ja naiset yleensä ja naisen pitäisi jne."
Isän itsensä, tietenkin. En ymmärrä mitään kiemurtelua. Minunkin hyvä äitiyteni on vain ja ainoastaan omalla vastuullani, ei siihen ole puolison mahdollistamista tarvittu. Sama juttu isien kohdalla.
Aikuisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Aloitus ei ole vitsi. Meillä on kaksi pientä lasta ja mieheni on etäinen isä heille, ei juuri hoida lapsiaan. Hän syyttää minua siitä että ei ole aktiivinen isä vaikka kuulemma haluaisi olla. En ole koskaan nalkuttanut mistään vaatteiden väreistä enkä vastaavista enkä tarkkaan tiedä miksi mieheni ajattelee noin ja miksi hän syyllistää ja syyttää minua. Minusta hän on itse vastuussa omasta isyydestään. Tein aloituksen koska kiinnosti ihmisten mielipiteet aiheeseen.
Ap
Minua syyllistettiin ihan hirveästi kun ”en antanut” ex- mieheni ”olla isä”. Neuvolassa , perheneuvolassa ja myöhemmin a-klinikalla (mies joi) yleinen neuvo oli, että lähde jonnekin ja jätä isä lasten kanssa, niin isän on pakko hoitaa heitä. Ja kyllä he pärjäävät.
Mutta mitä siinä äitinä teen, kun isä laittaa vastasyntyneen jääkylmän vesihanan alle peppua pestessä ( vanha talo, kesti ennen kuin tuli lämmintä) ja joka kerta vauva itkee hurjasti. Tai kun isä ei edes puhu lapselle jos ei äiti käske. Tai kun lähdin jonnekin ja taapero itki perääni ja kun palasin oli huutamassa samassa paikassa. Isä ei edes yrittänyt tehdä mitään. Välillä oli ympäripäissään kun palasin jostain muutaman tunnin reissulta. Esimerkkejä olisi vaikka miten paljon.
Kaikki kuitenkin jotenkin kääntyi äidin syyksi ”auttajien” taholta. Hyvän isän mittari kun edelleen on se, että kaikki pysyvät hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Aloitus ei ole vitsi. Meillä on kaksi pientä lasta ja mieheni on etäinen isä heille, ei juuri hoida lapsiaan. Hän syyttää minua siitä että ei ole aktiivinen isä vaikka kuulemma haluaisi olla. En ole koskaan nalkuttanut mistään vaatteiden väreistä enkä vastaavista enkä tarkkaan tiedä miksi mieheni ajattelee noin ja miksi hän syyllistää ja syyttää minua. Minusta hän on itse vastuussa omasta isyydestään. Tein aloituksen koska kiinnosti ihmisten mielipiteet aiheeseen.
Ap
Mitä vastasit miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän vastuulla.
Hyvään isyyteen ei vaikuta vauvan paidan väri. Äidillä on vastuu siitä että antaa sälle mahdollisuuden isyyteen ja ylipäätään ihmisyyteen samoin kuin kaikkien muidenkin tulee antaa muiden ihmisten olla omia itsejään.
Jaa? Kukas antaa naiselle luvan äitiyteen? Ja minkäs helvetin takia se mies odottelee lupalappua isyyteen yhtään keneltäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän vastuulla.
Hyvään isyyteen ei vaikuta vauvan paidan väri. Äidillä on vastuu siitä että antaa sälle mahdollisuuden isyyteen ja ylipäätään ihmisyyteen samoin kuin kaikkien muidenkin tulee antaa muiden ihmisten olla omia itsejään.
Mitä tarkoittaa antaa mahdollisuuden isyyteen?
No just sitä ettei vaadi tietynväristä paitaa jne. Yhteiset pelisäännnöt, ruoka-ajat ja kasvatusasiat on sovittu tietysti, mutta jokaisella pitää olla tila tehdä asioita omalla tavallaan ilman että joku hönkii niskassa.
Tulipa tuosta nopeasti fakta. Naiset vaativat tietyn väristä paitaa joten mies ei mitenkään voi elää tuon paineen alla. Miesparka.
Isän vastuulla ei ole mikään lapseen liittyvä, silti heille pitää järjestää yhtäpaljon tapailuoikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua syyllistettiin ihan hirveästi kun ”en antanut” ex- mieheni ”olla isä”. Neuvolassa , perheneuvolassa ja myöhemmin a-klinikalla (mies joi) yleinen neuvo oli, että lähde jonnekin ja jätä isä lasten kanssa, niin isän on pakko hoitaa heitä. Ja kyllä he pärjäävät.
Mutta mitä siinä äitinä teen, kun isä laittaa vastasyntyneen jääkylmän vesihanan alle peppua pestessä ( vanha talo, kesti ennen kuin tuli lämmintä) ja joka kerta vauva itkee hurjasti. Tai kun isä ei edes puhu lapselle jos ei äiti käske. Tai kun lähdin jonnekin ja taapero itki perääni ja kun palasin oli huutamassa samassa paikassa. Isä ei edes yrittänyt tehdä mitään. Välillä oli ympäripäissään kun palasin jostain muutaman tunnin reissulta. Esimerkkejä olisi vaikka miten paljon.
Kaikki kuitenkin jotenkin kääntyi äidin syyksi ”auttajien” taholta. Hyvän isän mittari kun edelleen on se, että kaikki pysyvät hengissä.
Tämä. Just näin se menee. Äiti tekee kaiken, mutta silti saa kaikki syyt niskoillensa kun joku asia on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän vastuulla.
Hyvään isyyteen ei vaikuta vauvan paidan väri. Äidillä on vastuu siitä että antaa sälle mahdollisuuden isyyteen ja ylipäätään ihmisyyteen samoin kuin kaikkien muidenkin tulee antaa muiden ihmisten olla omia itsejään.
Mitä tarkoittaa antaa mahdollisuuden isyyteen?
No just sitä ettei vaadi tietynväristä paitaa jne. Yhteiset pelisäännnöt, ruoka-ajat ja kasvatusasiat on sovittu tietysti, mutta jokaisella pitää olla tila tehdä asioita omalla tavallaan ilman että joku hönkii niskassa.
Mutta jos värit on naiselle tärkeitä ja hän niistä siksi sanoo niin oikeuttaako se sanominen miestä vetäytymään lapsensa hoidosta?
Ap
Sitten mies on luonteeltaan tossu ja tossu ei ole hyvä vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Naisen. Naisen tulee mahdollistaa se isän ja lapsen suhde ja isän isyys sillä, että ei hengitä niskaan ja antamalla miehen tehdä asiat omalla tavallaan. Isä on hyvä isä vain, jos äiti ei omi sitä lasta ja kyttää ja vahdi koko ajan kuin mies olisi vähä-äklyinen tumpelo.
Tein tämä ja lapsi on 10 vuotta elänyt vain kanssani. Jännä ettei tämä minun vastuullinen osuus tehnyt toisesta hyvää isää. Lapsi on nyt 11-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Minua syyllistettiin ihan hirveästi kun ”en antanut” ex- mieheni ”olla isä”. Neuvolassa , perheneuvolassa ja myöhemmin a-klinikalla (mies joi) yleinen neuvo oli, että lähde jonnekin ja jätä isä lasten kanssa, niin isän on pakko hoitaa heitä. Ja kyllä he pärjäävät.
Mutta mitä siinä äitinä teen, kun isä laittaa vastasyntyneen jääkylmän vesihanan alle peppua pestessä ( vanha talo, kesti ennen kuin tuli lämmintä) ja joka kerta vauva itkee hurjasti. Tai kun isä ei edes puhu lapselle jos ei äiti käske. Tai kun lähdin jonnekin ja taapero itki perääni ja kun palasin oli huutamassa samassa paikassa. Isä ei edes yrittänyt tehdä mitään. Välillä oli ympäripäissään kun palasin jostain muutaman tunnin reissulta. Esimerkkejä olisi vaikka miten paljon.
Kaikki kuitenkin jotenkin kääntyi äidin syyksi ”auttajien” taholta. Hyvän isän mittari kun edelleen on se, että kaikki pysyvät hengissä.
Harvoin tällä palstalla kohtaan viestiä joka menee tunteisiin. Sinun meni.
Ai että mikä vitutus puolestasi.
Lapseni isä oli pari ensimmäistä vuotta hyvä isä. Olimme saman arvoisia ja ne stereotypiset "äidin hommat" hoiti kuten vaatteiden ostamiset ja mihin aikaan opetellaan syömään mitäkin.
Sitten se alko alkoi maistua oikein kunnolla. Viitteet oli jo pitkään ilmassa mutta ongelmaa ei.
Samoin kuin sinun mies lopetti pitkälti lapselle puhumisen, vaikka on samassa huoneessa ei kuuntele lasta tai ole läsnä.
Lopulta homma mennyt siihen etten voi olla kotoa pois koska en pysty luottamaan toiseen että olisi edes alkeellinen huoltaja lapselle.
Ja joku vielä kehtaa syyttää sinua siitä että toinen on huono isä. Ei helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Minua syyllistettiin ihan hirveästi kun ”en antanut” ex- mieheni ”olla isä”. Neuvolassa , perheneuvolassa ja myöhemmin a-klinikalla (mies joi) yleinen neuvo oli, että lähde jonnekin ja jätä isä lasten kanssa, niin isän on pakko hoitaa heitä. Ja kyllä he pärjäävät.
Mutta mitä siinä äitinä teen, kun isä laittaa vastasyntyneen jääkylmän vesihanan alle peppua pestessä ( vanha talo, kesti ennen kuin tuli lämmintä) ja joka kerta vauva itkee hurjasti. Tai kun isä ei edes puhu lapselle jos ei äiti käske. Tai kun lähdin jonnekin ja taapero itki perääni ja kun palasin oli huutamassa samassa paikassa. Isä ei edes yrittänyt tehdä mitään. Välillä oli ympäripäissään kun palasin jostain muutaman tunnin reissulta. Esimerkkejä olisi vaikka miten paljon.
Kaikki kuitenkin jotenkin kääntyi äidin syyksi ”auttajien” taholta. Hyvän isän mittari kun edelleen on se, että kaikki pysyvät hengissä.
Just. No ajatteleppa meitä joiden on normaalin tapaamislainsäädännön mukaisesti annettava lapsi isälle, vaikka merkkejä olisi ollut alusta asti - jo ihan vauvasta annettava, vaikka vauva jää kirkumaan.
Alue: Aihe vapaa
Todellakin toivon, että ap:n kysymys on puhtaasti akateeminen eikä hänellä ole itsellään lapsia.