Lue keskustelun säännöt.
Naisporukassa ulkopuoliseksi jääminen, kokemuksia?
Kuulun erääseen 5 hengen porukkaan, jossa ollaan nähty erään harrastuksen merkeissä n. 1-2 kertaa kuukaudessa. Vuoden sisällä kaksi on ystävystynyt keskenään paremmin ja tavanneet paljon muutenkin. Nyt sain tietää kautta rantain että toinenkin ”pari” on löytynyt ja he näkevät useasti viikossa. Tapaamme siis edelleen myös viiden hengen porukassa.
Minäkin olisin mielelläni lähentynyt jonkun kanssa tai vaikka useampienkin kanssa. Yritän pakottaa ystävällisen hymyn kasvoille ja näyttää ilahtuneelta kun kertovat tekemisestä, mitä ovat tehneet keskenään. Olen kertonut yksinäisyydestäni. Ilmeisesti kokevat, että yhteistä on enemmän toistensa kanssa kuin minun. Olen myös ehdottanut tapaamisia mutta ne ei oikein ole ottanut tulta alleen
Mikä avuksi kun toisten lähentyneet välit viiltää? Väkisinkin sitä miettii, että miksi en kelpaa. Miten pitää naama peruslukemilla, kun toiset kertoo viikonlopun yhteisestä tekemisestä, kun itse olen ollut yksin?
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tuo on aika tyypillistä, että tulee niitä pienempiä klikkejä. Minulle kävi noin töissä, yhtäkkiä vain tajusin, että siitä ”meidän porukasta” joku vaikka vaihtoikin tehtävää ja asia tuli minulle ihan yllätyksenä, mutta hän oli toisen porukan jäsenen kanssa keskustellut siitä aikaisemminkin. Ja siis tietty saa keskustella, nöitä samoja juttuja tuli sitten useampi, missä tajusin, että asiat oli jaettu muiden kesken, muttei minulle. Tuli vähän hölmö olo itselle, kun olin omia juttujani jakanut ihan avoimesti kaikille siinä porukassa, että jotkut siellä jakaa samat asiat vain valittujen kanssa. Mietin myös, että pitäisikö itsekin sitten olla vaan hiljaa, tai miksi itse sitten jaan ne saman tasoiset asiat siinä ryhmässä, kun samaa ei tehdä minulle.
Ja siis, tietenkin saa puhua asioistaan just sen kanssa kenen haluaa, ei ole pakko kertoa minulle, mutta tuli tuo ap:n mainitsema viiltävä tunne, kun tajusi, että itse olen höpötellyt esimerkiksi tehtävän vaihdosta kiinnostuksia siellä pienellä porukalla omasta mielestäni luottamuksellisesti, mutta sitten selviää, että siellä on osa istunut hiljaa samantapaisella aikeella ja kertonut niistä sitten vielä pienemmässä porukassa. Tunsin itseni tyhmäksi, että miksi minä nyt sitten kerroin näitä omia asioitani.
Juuri tämä tuntuu ikävältä. Samoin on käynyt minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa että olen mäkin tuommottiset naiset karsinut pois ja hommannut uusia tilalle. Nais kavereita on yllättävän helppo saada ku auki suunsa ja tutustuu ihmisiin
En yrittäisi enää lähentyä enempää heidän kanssaan. Jos harrastus on kiva niin jatkaisin ja ehkä kävisin syömässäkin vielä tai sitten jättäisin ne ruokailutkin väliin. Olet jo sanonut että haluaisit mukaan kertomalla yksinäisyydestä, mutta he eivät välitä. Kai sekin on ymmärrettävää mutta nyt mietinkin sinua ja sinun fiiliksiä. Jos ne on näin ikävät ei kannata odottaa noilta tyypeiltä mitään. Minut on monesti jätetty ulkopuolelle joten tiedän varmaan tunteen. Olen oppinut itsenäiseksi enkä kiinnostu enää porukoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista! Jotkut taas ovat ymmärtäneet aloituksen todella väärin. En yritä määräillä muita ja ymmärrän, että muilla synkkaa paremmin, enkä voi sille mitään. Minä pidän heistä kovasti ihmisenä ja minulle olisi ”kelvannut” lähempikin ystävyys. Kysymys oli, kuinka käsitellä ulkopuoliseksi jäämistä ja niitä ikäviä tunteita muiden kertoessa yhteisistä tekemisistä? Ap
Jotenkin ihan kamala taas tuo, että sinulle oli "kelvannut" heidän ystävyys. Minulla ainakin nousee karvat tuosta pystyyn. Sitten kun se on vielä lainausmerkeissä, niin näen ap:n asenteen ystävyyttä ja muita naisia kohtaan olevan lähes negatiivinen
Sinulle olisi siis "kelvannut" lähempi ystävyys paremman puutteessa, eli olisit voinut ehkä tyytyä ystävyyteen tai se olisi menetellyt sinulle juuri ja juuri. Näen sanan tuossa vain kielteisenä, en ollenkaan mukavana.
Aivan ihmeellistä kiusaajien saivartelua, huhhuh. Ap sanoi aiemmin, että pitää näitä kavereita ihanina ihmisinä.
Hän olisi voinut sitten asettaa sanansa toisella tavoin. Jos hän on naamatustenkin yhtä köyhä kuin kirjoittaessakin, niin ymmärrän hyvin muiden haluttomuuden lähempään ystävyyteen.
Ja sitten vielä kerran, kaikista ihmisistä ei vai voi tulla läheisiä ystäviä. Minulla on muutama läheinen ystävä mieheni lisäksi ja näiden läheisten ystävien lisäksi ystäviä ja hyviä kavereita on paljon. Läheiseksi ystäväksi tuleminen vaatii paljon molemminpuolista yhteensopivuutta ja sellaista suhdetta ei saa vain haluamalla.
Olen tavannut elämäni aikana satoja mukavia naisia, mutta vain kolmen kanssa olen läheinen ystävä. Sama juttu se oli miehenikin kanssa 25 vuotta sitten, eli hänen kanssaan liksahti jutut ja kaikki heti yhteen. Juttumme ja kaikki ajatuksemme menevät vieläkin tosi hyvin yhteen. Olen tavannut muuta kautta, esimerkiksi työssäni, satoja miehiä, mutta heidän kanssaan olen ollut vain kaveri ja se riittää. Kaveruuden mukavana jatkumisen pitäisi mielestäni nyt olla ap:n tavoite tai jos se ei kelpaa hänelle, niin eivät kaveritkaan sille voi enempää. He saavat tehdä yksityiselämässään mitä haluavat ja muille he eivöt ole siitä tilivelvollisia. Heidän ei tarvitse myöskään hyväksyä mustasukkaisuutta ap:n puolelta.
Ymmärsitkö?
AP, onko siellä teidän yhteisessä harrastuksessa muitakin kuin vain te viisi? Voisitko miettiä löytyisitkö näiden muiden joukosta joku, joka sopisi mukaan porukkaanne? Mielellään tietysti joku sellainen, josta voisi tulla sinulle läheisempi ystävä? Jos sellainen löytyisi, ehkä voisit tavata tätä henkilöä kahdestaan, ja sen jälkeen ehdottaa muille hänen kutsumista mukaan yhteisiin tapaamisiinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista! Jotkut taas ovat ymmärtäneet aloituksen todella väärin. En yritä määräillä muita ja ymmärrän, että muilla synkkaa paremmin, enkä voi sille mitään. Minä pidän heistä kovasti ihmisenä ja minulle olisi ”kelvannut” lähempikin ystävyys. Kysymys oli, kuinka käsitellä ulkopuoliseksi jäämistä ja niitä ikäviä tunteita muiden kertoessa yhteisistä tekemisistä? Ap
Jotenkin ihan kamala taas tuo, että sinulle oli "kelvannut" heidän ystävyys. Minulla ainakin nousee karvat tuosta pystyyn. Sitten kun se on vielä lainausmerkeissä, niin näen ap:n asenteen ystävyyttä ja muita naisia kohtaan olevan lähes negatiivinen
Sinulle olisi siis "kelvannut" lähempi ystävyys paremman puutteessa, eli olisit voinut ehkä tyytyä ystävyyteen tai se olisi menetellyt sinulle juuri ja juuri. Näen sanan tuossa vain kielteisenä, en ollenkaan mukavana.
Aivan ihmeellistä kiusaajien saivartelua, huhhuh. Ap sanoi aiemmin, että pitää näitä kavereita ihanina ihmisinä.
Hän olisi voinut sitten asettaa sanansa toisella tavoin. Jos hän on naamatustenkin yhtä köyhä kuin kirjoittaessakin, niin ymmärrän hyvin muiden haluttomuuden lähempään ystävyyteen.
Ja sitten vielä kerran, kaikista ihmisistä ei vai voi tulla läheisiä ystäviä. Minulla on muutama läheinen ystävä mieheni lisäksi ja näiden läheisten ystävien lisäksi ystäviä ja hyviä kavereita on paljon. Läheiseksi ystäväksi tuleminen vaatii paljon molemminpuolista yhteensopivuutta ja sellaista suhdetta ei saa vain haluamalla.
Olen tavannut elämäni aikana satoja mukavia naisia, mutta vain kolmen kanssa olen läheinen ystävä. Sama juttu se oli miehenikin kanssa 25 vuotta sitten, eli hänen kanssaan liksahti jutut ja kaikki heti yhteen. Juttumme ja kaikki ajatuksemme menevät vieläkin tosi hyvin yhteen. Olen tavannut muuta kautta, esimerkiksi työssäni, satoja miehiä, mutta heidän kanssaan olen ollut vain kaveri ja se riittää. Kaveruuden mukavana jatkumisen pitäisi mielestäni nyt olla ap:n tavoite tai jos se ei kelpaa hänelle, niin eivät kaveritkaan sille voi enempää. He saavat tehdä yksityiselämässään mitä haluavat ja muille he eivöt ole siitä tilivelvollisia. Heidän ei tarvitse myöskään hyväksyä mustasukkaisuutta ap:n puolelta.
Ymmärsitkö?
Minusta ap vain kertoi että häntä harmittaa tämä tilanne, ja kysyi miten kannattaisi toimia jatkossa. Sinä tulkitset rivien välistä jotain ihan omiasi.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että olen mäkin tuommottiset naiset karsinut pois ja hommannut uusia tilalle. Nais kavereita on yllättävän helppo saada ku auki suunsa ja tutustuu ihmisiin
Niinpä se onkin, eli kavereita saa ihan helposti aikuisenakin, jos vain haluaa. Itsestä se on täysin kiinni. Aina kannattaa muistaa kuitenkin, että ketään ei voi kahlita ja omia itselleen, vaikka kuinka haluaisi. Normaali ystävyys on selkeää, mutkatonta ja hyvää yhdessä olemista, josta molemmille jää hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle ei käynyt näin, mutta muistan tapauksen nuoruudestani. Olin ystävä tälle. Ja ystävä tuolle. Eri juttuja tein molempien kanssa erikseen, eivät siis tunteneet toisiaan. Aloin seurustella, tapailtiin miehen ja tuon ystävä kanssa kolmestaan. Yks kaks tämä ystävä työnsi itseään näihin ympyröihin, tuppasi jopa mieheni harrastuksiin yms. Olin ärtynyt.
Tämä ystävä ei ymmärtänyt, miksi en tahtonut häntä mukaan näihin tapaamisiin, muuten olin kyllä vammis tapaamaan myös häntä.
Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta minulla on ollut aina monenlaisia ystäviä. Osa serkkuja, osa lapsuuden ystäviä, osa opiskelijakavereita yms.
Teen heidän kanssaan erilaisia juttuja,
reissut, lomat, terassit, harrastukset, sukujuhlat. En siis sekoita ystäviäni keskenään. Puolisokin viihtyy joidenkin kanssa, jopa heidän puolisoidensa. Ei kaikkien. Sii ei kannattaisi pomppia aidan yli!Siis minun ystäväpiirissä.
Ei tainnut olla aplle apuja, innostuin vain kuvailemaan, miten erilaisia ystävyyksiä on
Tsepmmiä...siis tsepmiä... issi TSEMPPIÄ!!! HIH
Mä voin tulla teijän porukkaan näin miehenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollet suostu juoruilemaan et kelpaa
Olen monta kertaa joutunut todistamaan, miten naisporukoissa muuten juoruillaan selän takana. En itse kuulu mihinkään porukkaan, mutta olen ollut läsnä jutuissa ja ystävystynyt kahden kesken syvällisemmin jonkun sellaisen johonkin porukkaan kuuluvan naispuolisen kanssa. Hänkin puhui selän takana heistä, vaikka oli niin kaveria, niin kaveria. Että sellaista.
Siksi kannattaakin kaverustua miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, näette ehkä kerran pari kuukaudessa ja itket porukan perään? Mielestäsi myös näiden kahden ystävyys on epäreilu asia? Selvä.
No, jos muilla on klikannut ja kaikki ovat tunteneet saman ajan ja ap on ainoa, joka on jäänyt ns. ulkopuolelle, niin kyllä se tuntuu pahalta.
Ehkä se tuntuu pahalta, mutta jos ap ei ole vaivautunut yhtään ja on vain se mukana hengaava rusinat pullasta nokkiva tyyppi, niin luultavasti hänellä ei ole oikein edellytyksiä saada sen enempää ystävyyttä tuossa porukassa. Pelkkä yhteinen harrastus ei aina riitä ystävyyteen ja lähentymiseen, vaan ystävyys vaatii enemmän. Ja vaikka muut olisivat tosi ihania ihmisiä, niin jos jutut eivät vain lähde sujumaan ap:n kanssa? Ei millään, vaikka sitä on kokeiltu kauan.
Minä olen ollut nuorena muutamissa porukoissa ja periaatteessa muut nuoret naiset olivat oikein mukavia ja samantapaisia kuin minä, mutta keskustelu ei vain lähtenyt heidän kanssaan lentoon. Yritimme kaikkemme, mutta ei onnistunut. En tuntenut itseäni ulkopuoliseksi, vaan jättäydyin hiljakseen porukoista pois ihan hyvillä mielin ja muita syyttelemättä.
Huomasin, että tuollaiset 4-6 hengen porukat ovat oikeastaan aika raskaita. Porukan henki muuttui muutenkin tiuhaan, kun jokubalkoi seurustelemaan ja sitten toinenkin, kolmas opiskelemaan kauemmaksi ja neljäs tykkäsi alkoholista liikaa jne. Yhteisiä tapaamisia oli hankala järjestää ja itsekin huomasin viihtyväni parhaiten pienemmissä porukoissa. Tuollaiset naisporukat kuuluvat nuoruuteen, mutta sen jälkeen ne alkavat luonnollisesti hajota ja niin se kuuluukin mennä. Jokaisella pitääkin olla tilaa tehdä omia päätöksiään ystäviensä ja vapaa-aikansa porukan suhteen.
Ehkä ap:n kannattaa etsiä nyt ystävä muualta ja ajatella, että tuo porukka oli kiva sen aikansa mitä oli, mutta elämä jatkuu.
Mitä konkreettisesti on tuo mainisemasi rusinoiden pullasta nokkiminen? Viiden porukassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollet suostu juoruilemaan et kelpaa
Olen monta kertaa joutunut todistamaan, miten naisporukoissa muuten juoruillaan selän takana. En itse kuulu mihinkään porukkaan, mutta olen ollut läsnä jutuissa ja ystävystynyt kahden kesken syvällisemmin jonkun sellaisen johonkin porukkaan kuuluvan naispuolisen kanssa. Hänkin puhui selän takana heistä, vaikka oli niin kaveria, niin kaveria. Että sellaista.
Siksi kannattaakin kaverustua miesten kanssa.
Ei välttämättä. Fiksujen miesten kanssa ehkä kannattaa. Mutta tiedän miespiirejä joissa ollaan todella ilkeitä muita ihmisiä kohtaan. Vähän tuollaisia maaseudun amistyyppejä, tai ylimielisiä tekniikan alan ihmisiä. Miehet myös voi kohdella naista porukassa vähän eri lailla, koska taustalla on kiinnostus kyseisestä naisesta. Ja itse tunnen myös kaupunkilaismiehen jolla oli omistushaluisia mustasukkaisia piirteitä kavereistaan.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Olen jäänyt kaikista naisporukoista aina ulkopuolelle, en oikein tiedä miksi. Olen ihan ok asian kanssa nykyään, mutta teininä tämä otti joskus vähän koville.
Minulla sama. Usein kyllä vetäydyn suosiolla "pelistä", kun huomaan, että se on käynnissä. Joillakin näkyy ihan päälle päin, miten kauhea hätä heille on yksin jäämisestä, ja alkavat toimia siten, etteivät varmasti jää yksin. Blokkaavat vaikka jonkun muun ulkopuolelle, esim. jos istumapaikkoja samalla rivillä ei ole enempää. Se pidättyväisempi, joka ei rynni ja etuile, jää sitten pikku hiljaa ulkopuolelle, kun ei käytä kyynärpäätaktiikkaa.
Varmasti on muitakin syitä, miksi jään ulkopuolelle. En edes viihdy kolmen hengen seurueessa tai isommassa, sillä ihmiset yleensä puhuvat mielellään niin paljon, ettei siihen keskeyttämättä saa sanaa väliin. Ja taas kaksi äänessä ollutta ovat sitoutuneet toisiinsa ja mielestään luoneet tunnelmaa, itse olen hiljempaa jos huomaan etten mitenkään saa sanottua väliin mitään. Usein minua ei myöskään kuunnella, vaikka jotain sanoisin. Olemuksessani täytyy olla jotain sellaista, että minut määritellään alitajuisesti vähempiarvoiseksi, jonka asiat voi sivuuttaa. Olen miettinyt tätä paljon, mutta en ole vielä keksinyt, miten pukeutuisin, liikkuisin, ilmeilisin ja puhuisin niin, että minua pidettäisiin yhtä tärkeänä kuin muitakin.
Sopivatko nämä sinuun yhtään, oletko vetäytyvä tai ainakin sillä tavalla hienostunut, ettet missään nimessä ryhdy "rynnimään"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä aiemmassa viestissä sanottiin, että jos ei ole joustava, niin voi tulla jätetyksi ulkopuolelle ryhmästä. Kertokaa esimerkkejä tilanteista, kun joku ei ole mielestänne joustanut ryhmässä tarpeeksi. Missä asioissa mielestänne täytyy joustaa ryhmässä ja kuinka paljon? Joku raja kai joustavuudellakin täytyy olla. Eihän nyt kenenkään kannata ainakaan omista arvoistaan alkaa luopumaan joustavuuden nimissä.
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista! Jotkut taas ovat ymmärtäneet aloituksen todella väärin. En yritä määräillä muita ja ymmärrän, että muilla synkkaa paremmin, enkä voi sille mitään. Minä pidän heistä kovasti ihmisenä ja minulle olisi ”kelvannut” lähempikin ystävyys. Kysymys oli, kuinka käsitellä ulkopuoliseksi jäämistä ja niitä ikäviä tunteita muiden kertoessa yhteisistä tekemisistä? Ap
Jotenkin ihan kamala taas tuo, että sinulle oli "kelvannut" heidän ystävyys. Minulla ainakin nousee karvat tuosta pystyyn. Sitten kun se on vielä lainausmerkeissä, niin näen ap:n asenteen ystävyyttä ja muita naisia kohtaan olevan lähes negatiivinen
Sinulle olisi siis "kelvannut" lähempi ystävyys paremman puutteessa, eli olisit voinut ehkä tyytyä ystävyyteen tai se olisi menetellyt sinulle juuri ja juuri. Näen sanan tuossa vain kielteisenä, en ollenkaan mukavana.
Aivan ihmeellistä kiusaajien saivartelua, huhhuh. Ap sanoi aiemmin, että pitää näitä kavereita ihanina ihmisinä.
Hän olisi voinut sitten asettaa sanansa toisella tavoin. Jos hän on naamatustenkin yhtä köyhä kuin kirjoittaessakin, niin ymmärrän hyvin muiden haluttomuuden lähempään ystävyyteen.
Ja sitten vielä kerran, kaikista ihmisistä ei vai voi tulla läheisiä ystäviä. Minulla on muutama läheinen ystävä mieheni lisäksi ja näiden läheisten ystävien lisäksi ystäviä ja hyviä kavereita on paljon. Läheiseksi ystäväksi tuleminen vaatii paljon molemminpuolista yhteensopivuutta ja sellaista suhdetta ei saa vain haluamalla.
Olen tavannut elämäni aikana satoja mukavia naisia, mutta vain kolmen kanssa olen läheinen ystävä. Sama juttu se oli miehenikin kanssa 25 vuotta sitten, eli hänen kanssaan liksahti jutut ja kaikki heti yhteen. Juttumme ja kaikki ajatuksemme menevät vieläkin tosi hyvin yhteen. Olen tavannut muuta kautta, esimerkiksi työssäni, satoja miehiä, mutta heidän kanssaan olen ollut vain kaveri ja se riittää. Kaveruuden mukavana jatkumisen pitäisi mielestäni nyt olla ap:n tavoite tai jos se ei kelpaa hänelle, niin eivät kaveritkaan sille voi enempää. He saavat tehdä yksityiselämässään mitä haluavat ja muille he eivöt ole siitä tilivelvollisia. Heidän ei tarvitse myöskään hyväksyä mustasukkaisuutta ap:n puolelta.
Ymmärsitkö?
Minusta ap vain kertoi että häntä harmittaa tämä tilanne, ja kysyi miten kannattaisi toimia jatkossa. Sinä tulkitset rivien välistä jotain ihan omiasi.
Tulee taas mieleen, että mitenköhän porukan muut tytöt kirjoittaisivat tilanteesta. Voi olla, että ap ei olisikaan mikään paras kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on nykyisin outo paikka, edes ystäviään ei saa valita.
Saa toki, mutta miksi yksi jää aina porukasta ulkopuolelle? Etenkin naisten keskuudessa.
Niin, miksi ystäviään ei saa valita? Miksi on pakko lähteä siitä, että en saa olla kivojen kavereiden kanssa, vaan on pakko ottaa mukaan myös se ärsyttävä paska, joka pilaa kaikki tapaamiset ja tunkee aina mukaan.
Ehkä se yksi porukasta voisi itsekseen miettiä, miksi muilla on yhdessä kivampaa kuin hänen kanssaan.
Mulla ei ainakaan ollut niin että olisin itse ollut tunkemassa itseäni mukaan. Kyllä ne kaverit aina kutsuivat minut mukaan tapaamisiin. Monta kertaa mietin mielessäni miksi, sillä tapaamisten aikana oli mahdotonta olla huomaamatta, kuka on joukossa se ylimääräinen.
He tarvitsevat ulkopuolisen. Se pönkittää omaa mukavaa oloa, kun tietää itse olevansa sisäpiirissä. Tällainen ihminen valitettavasti on, tai naiset ovat. Naisilla on ilmeisesti vieläkin niin vähän itseluottamusta, että he saavat buustia näin halvoista asioista. Miesten mielestä on aina sitä mukavampaa, mitä enemmän porukkaa on paikalla. Kaikki mahtuu mukaan ja uusista ollaan kiinnostuneita.
Yritähän pärjätä sen oman kätesi ja yksinäisyytesi kanssa! Jaxuhalit!
Miesvaltaisilla työpaikoilla juorutaan ihan samalla lailla, ellei jopa enemmän. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista! Jotkut taas ovat ymmärtäneet aloituksen todella väärin. En yritä määräillä muita ja ymmärrän, että muilla synkkaa paremmin, enkä voi sille mitään. Minä pidän heistä kovasti ihmisenä ja minulle olisi ”kelvannut” lähempikin ystävyys. Kysymys oli, kuinka käsitellä ulkopuoliseksi jäämistä ja niitä ikäviä tunteita muiden kertoessa yhteisistä tekemisistä? Ap
Jotenkin ihan kamala taas tuo, että sinulle oli "kelvannut" heidän ystävyys. Minulla ainakin nousee karvat tuosta pystyyn. Sitten kun se on vielä lainausmerkeissä, niin näen ap:n asenteen ystävyyttä ja muita naisia kohtaan olevan lähes negatiivinen
Sinulle olisi siis "kelvannut" lähempi ystävyys paremman puutteessa, eli olisit voinut ehkä tyytyä ystävyyteen tai se olisi menetellyt sinulle juuri ja juuri. Näen sanan tuossa vain kielteisenä, en ollenkaan mukavana.
Aivan ihmeellistä kiusaajien saivartelua, huhhuh. Ap sanoi aiemmin, että pitää näitä kavereita ihanina ihmisinä.
Hän olisi voinut sitten asettaa sanansa toisella tavoin. Jos hän on naamatustenkin yhtä köyhä kuin kirjoittaessakin, niin ymmärrän hyvin muiden haluttomuuden lähempään ystävyyteen.
Ja sitten vielä kerran, kaikista ihmisistä ei vai voi tulla läheisiä ystäviä. Minulla on muutama läheinen ystävä mieheni lisäksi ja näiden läheisten ystävien lisäksi ystäviä ja hyviä kavereita on paljon. Läheiseksi ystäväksi tuleminen vaatii paljon molemminpuolista yhteensopivuutta ja sellaista suhdetta ei saa vain haluamalla.
Olen tavannut elämäni aikana satoja mukavia naisia, mutta vain kolmen kanssa olen läheinen ystävä. Sama juttu se oli miehenikin kanssa 25 vuotta sitten, eli hänen kanssaan liksahti jutut ja kaikki heti yhteen. Juttumme ja kaikki ajatuksemme menevät vieläkin tosi hyvin yhteen. Olen tavannut muuta kautta, esimerkiksi työssäni, satoja miehiä, mutta heidän kanssaan olen ollut vain kaveri ja se riittää. Kaveruuden mukavana jatkumisen pitäisi mielestäni nyt olla ap:n tavoite tai jos se ei kelpaa hänelle, niin eivät kaveritkaan sille voi enempää. He saavat tehdä yksityiselämässään mitä haluavat ja muille he eivöt ole siitä tilivelvollisia. Heidän ei tarvitse myöskään hyväksyä mustasukkaisuutta ap:n puolelta.
Ymmärsitkö?
Minusta ap vain kertoi että häntä harmittaa tämä tilanne, ja kysyi miten kannattaisi toimia jatkossa. Sinä tulkitset rivien välistä jotain ihan omiasi.
Jep, ja oli mustis kavereistaan. Neuvo: kaverit saavat elää haluamallaan tavalla ja ap:n pitää yrittää enemmän ja relata.
Miten hänen pitäisi toimia jatkossa? Neuvo: hän ei saa pahoittaa mieltään muiden tekemisistä ja jos seura ei kelpaa, niin pitää poistua itse.
Miten sinä neuvoit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista! Jotkut taas ovat ymmärtäneet aloituksen todella väärin. En yritä määräillä muita ja ymmärrän, että muilla synkkaa paremmin, enkä voi sille mitään. Minä pidän heistä kovasti ihmisenä ja minulle olisi ”kelvannut” lähempikin ystävyys. Kysymys oli, kuinka käsitellä ulkopuoliseksi jäämistä ja niitä ikäviä tunteita muiden kertoessa yhteisistä tekemisistä? Ap
Jotenkin ihan kamala taas tuo, että sinulle oli "kelvannut" heidän ystävyys. Minulla ainakin nousee karvat tuosta pystyyn. Sitten kun se on vielä lainausmerkeissä, niin näen ap:n asenteen ystävyyttä ja muita naisia kohtaan olevan lähes negatiivinen
Sinulle olisi siis "kelvannut" lähempi ystävyys paremman puutteessa, eli olisit voinut ehkä tyytyä ystävyyteen tai se olisi menetellyt sinulle juuri ja juuri. Näen sanan tuossa vain kielteisenä, en ollenkaan mukavana.
Aivan ihmeellistä kiusaajien saivartelua, huhhuh. Ap sanoi aiemmin, että pitää näitä kavereita ihanina ihmisinä.
Hän olisi voinut sitten asettaa sanansa toisella tavoin. Jos hän on naamatustenkin yhtä köyhä kuin kirjoittaessakin, niin ymmärrän hyvin muiden haluttomuuden lähempään ystävyyteen.
Ja sitten vielä kerran, kaikista ihmisistä ei vai voi tulla läheisiä ystäviä. Minulla on muutama läheinen ystävä mieheni lisäksi ja näiden läheisten ystävien lisäksi ystäviä ja hyviä kavereita on paljon. Läheiseksi ystäväksi tuleminen vaatii paljon molemminpuolista yhteensopivuutta ja sellaista suhdetta ei saa vain haluamalla.
Olen tavannut elämäni aikana satoja mukavia naisia, mutta vain kolmen kanssa olen läheinen ystävä. Sama juttu se oli miehenikin kanssa 25 vuotta sitten, eli hänen kanssaan liksahti jutut ja kaikki heti yhteen. Juttumme ja kaikki ajatuksemme menevät vieläkin tosi hyvin yhteen. Olen tavannut muuta kautta, esimerkiksi työssäni, satoja miehiä, mutta heidän kanssaan olen ollut vain kaveri ja se riittää. Kaveruuden mukavana jatkumisen pitäisi mielestäni nyt olla ap:n tavoite tai jos se ei kelpaa hänelle, niin eivät kaveritkaan sille voi enempää. He saavat tehdä yksityiselämässään mitä haluavat ja muille he eivöt ole siitä tilivelvollisia. Heidän ei tarvitse myöskään hyväksyä mustasukkaisuutta ap:n puolelta.
Ymmärsitkö?
Minusta ap vain kertoi että häntä harmittaa tämä tilanne, ja kysyi miten kannattaisi toimia jatkossa. Sinä tulkitset rivien välistä jotain ihan omiasi.
Tulee taas mieleen, että mitenköhän porukan muut tytöt kirjoittaisivat tilanteesta. Voi olla, että ap ei olisikaan mikään paras kaveri.
Häh? Eihän Ap luule olevansa paras kaveri. Siitähän tässä on kyse. Ap tietää, ettei ole niin hyvä ystävä muille ja ulkopuolelle jääminen harmittaa, koska kyseiset ihmiset on Ap:n mielestä mukavia
Aivan ihmeellistä kiusaajien saivartelua, huhhuh. Ap sanoi aiemmin, että pitää näitä kavereita ihanina ihmisinä.