Naisporukassa ulkopuoliseksi jääminen, kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollet suostu juoruilemaan et kelpaa

Olen monta kertaa joutunut todistamaan, miten naisporukoissa muuten juoruillaan selän takana. En itse kuulu mihinkään porukkaan, mutta olen ollut läsnä jutuissa ja ystävystynyt kahden kesken syvällisemmin jonkun sellaisen johonkin porukkaan kuuluvan naispuolisen kanssa. Hänkin puhui selän takana heistä, vaikka oli niin kaveria, niin kaveria. Että sellaista. 

Siksi kannattaakin kaverustua miesten kanssa.

Tässä on vain se ongelma ettet ole koskaan yksi miehistä, vaikka sinusta niin tuntuisikin. Et saa osaksesi sitä miesten välistä veetuilua ja kiusaamista, koska sinua kohdellaan naisena miesten joukossa. Tästä syystä tuntuu että miesporukat ovat pääsääntöisesti parempia paikkoja. Samalla tavalla jos mies on naisporukassa, ja tekee/sanoo täsmälleen saman jutun kuin sirpa, niin miestä ymmärretään ja hänelle ei suututa, ehkä jopa nauretaan, mutta sirpa, jos nyt ei potkita ulos porukasta niin ainakin saa kuulla kunniansa ja joutuu jäähylle.

Asioita voi aina selitellä mieleisekseen. Se missä tuntuu parhaalta olla, siellä kannattaa olla, riippumatta sujupuolesta. Tuo vanha puheenparsi, on naisten ylläpitämä, porukkaan sopii nainen jos on saman henkinen. Sivusta

En ole harrastuksessa etsimässä ystäviä. Joskus jonkun kanssa synkkaa paremmin, lapsilla saattaa olla sama harrastus tms., mutta kierrän aika kaukaa kaikki ne tyrkyt, jotka selkeästi haluavat olla manipuloivia ystäviä. Valitsen itse seurani enkä kuuntele sitä, miten "me viisi ollaan nyt niin tiivis porukka, että ei muilla ole väliä". Kyllä on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollet suostu juoruilemaan et kelpaa

Olen monta kertaa joutunut todistamaan, miten naisporukoissa muuten juoruillaan selän takana. En itse kuulu mihinkään porukkaan, mutta olen ollut läsnä jutuissa ja ystävystynyt kahden kesken syvällisemmin jonkun sellaisen johonkin porukkaan kuuluvan naispuolisen kanssa. Hänkin puhui selän takana heistä, vaikka oli niin kaveria, niin kaveria. Että sellaista. 

Siksi kannattaakin kaverustua miesten kanssa.

Tässä on vain se ongelma ettet ole koskaan yksi miehistä, vaikka sinusta niin tuntuisikin. Et saa osaksesi sitä miesten välistä veetuilua ja kiusaamista, koska sinua kohdellaan naisena miesten joukossa. Tästä syystä tuntuu että miesporukat ovat pääsääntöisesti parempia paikkoja. Samalla tavalla jos mies on naisporukassa, ja tekee/sanoo täsmälleen saman jutun kuin sirpa, niin miestä ymmärretään ja hänelle ei suututa, ehkä jopa nauretaan, mutta sirpa, jos nyt ei potkita ulos porukasta niin ainakin saa kuulla kunniansa ja joutuu jäähylle.

Kyllä saa. Se pitää myös kestää ja siihen ei kaikkien ego taivu. Kiukuttelu ja pikkumaisuus johtaa siihen ettei pääse porukkaan kuten se että tuo naiseuttaan esille ja koittaa siitä hyötyä. Kun toimii kuten muutkin, ei ole mitään ongelmaa. Jos sinä et ole miesporukkaan sopinut, se ei tarkoita etteikö joku muu sopisi. Meitä miehiä ja porukoita on myös monenlaisia. M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi muita kavereita. Jos ovat sosiaalisesti näin rajoittuneita, että olet kertonut yksinäisyydestäkin, eivätkä siltikään pyydä, niin tilanne ei tule muuttumaan.

Mun mielestä nämä kaikki on ihania ihmisiä eivätkä varmasti tahallaan halua satuttaa. Mutta siinä mielessä oikeassa olet, että tilanne tuskin yhtäkkiä muuttuu. Kiinnostaa, eikö muut ole kokeneet jossain ympyröissä vastaavaa? Ap

On tullut koettua tuotakin. Toiset tosiaan ovat ystävystyneet helposti ja ilmeisesti heillä on sitten ollut enemmän yhteistäkin. Itsellä on menneisyydenkin vuoksi heikommat sosiaaliset taidotkin, niin ei se kontaktinotto saatika ihmissuhteen jatkuminen ole vahvuuksiani, paitsi toisten ihmisten kanssa on oltu pidempäänkin tekemisissä. Eräiden tahojen jatkuva kaltoinkohtelukin on vaikuttanut asioihin, ja terveyteen, näin ollen asiat ovat vaikeutuneet entisestään, että ei oikein pysty asioihin senkään vertaa kuin aiemmin, eikä tällaisesta tilanteesta oikein poiskaan pääse.

Onneksi muilta tulee parempia vinkkejä asioihin kuin itseltäni.

Mutta olisihan se hyvä, jos porukoihin hyväksyttäisiin, ja jos ei onnistu, näitä läheisempiä ystäviä löytyisi muualta.

Eri

En jaksanu lukea koko ketjua, mut ap:n kaltaisessa tilanteessa kannattaa tapaamisiin viedä joku ylimääräinen kaveri, jos sattuu olemaan itsellä joku tuttu joka haluaa osallistua.

Muussa tapauksessahan se yksinäisyyden kokeminen jatkuu, jos kerran nää kaksi paria tuntevat toisensa paremmin kun viettävät aikaa keskenään. Ei siihen oikein ole muuta ratkaisua.

Turhauttavaa kirjoitti:

Mulla on myös huonoja kokemuksia naisporukoista, jossa on ollut mun lisäksi 2 tai 3 henkilöä. Se menee lähes aina niin, että jos on kolme, niin jostakin tulee kolmas pyörä (kuten musta on aina tullut) tai sitten jos on 4 hengen porukka, niin se jakautuu pareihin. Naisilla on jotenkin todella vaikeaa hengata porukalla, vaikka alussa kaikki olisi jotenkin olevinaan hyvin.

Mitä minä opein, niin toisten naisten kateus on yleensä syypää ollut ainakin minun kohdallani. Sanottiin päin naamaa, että mulla kuulemma menee liian hyvin elämässä, niin ei sun kanssa jaksa enää olla tekemisissä. Just joo. Ystävien pitäisi kannustaa toisiaan, mutta olen törmännyt vain kateellisiin ja katkeriin ihmisiin. Sen takia ei ole kavereita nytkään, kun on mennyt maku ihmisiin. Näin on tapahtunut mun elämässä koko mun iän, eli kyse ei ole mistään yhdestä huonosta kerrasta, vaan tämä on tapahtunut monta kertaa.

Ei mee aina näin, mulla oli nuorempana tiivis 3 naisen kaveriporukka, jossa kaikilla oli oma roolinsa. Hiljaisin ei ollut ulkopuolinen, ja jos joku oli esim. sairaana niin kaksi muuta tapasivat keskenään ilman mitään ongelmia. Porukka "hajosi" vasta osapuolien pariuduttua tahoillaan ja perustettuaan perheet vaikka kaikki onkin vielä puheissa toistensa kanssa. Kyllä se on osapuolista itsestään kiinni miten menee, ei siitä ollaanko naisia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, et halua yksilöidä tarkemmin. Jos ihmisellä on hitusenkaan älyä päässään, voi otsikon ja tekstisi perusteella jo hyvin tunnistaa, kuka tai ketkä ovat 5-hengen porukka. Vaikutat jotenkin aika yksinkertaiselta, sori vaan!

Harrastuksia on monia satoja ja harrastusporukoita kymmeniä tuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä olevat ilkeät ja häijyt jotka on kylmiä ja tunteettomia nauttii kiusata muilta,no pilkka osuu teidänkin ilkeilijöiden nilkkaan joku päivä, luultavasti olette jälkipolvillenne siirtänyt tuon ilkeän ja häijyn kiusaaja luonteen.

Miksi sellaiset jää ulkopuolelle jotka on kilttejä, mukavia ja ystävällisiä toisille? Kertokaapas ilkiöt tämä? Onko kateutta kun toinen ei osallistu juoruiluun ja ilkeilyyn niinkuin te ikiteini kiusaajat? Varsinkin tuo joka haukkui typeräksi paskaksi ilman et tajuaa että on typerä paska,oletko 12 wee? Pakko olla aikuiset ei käytä tuollaista sanaa kuin typerä paska.

Toisaalta miksi haluaisi sellaiseen porukkaan, jossa juoruillaan ja ilkeillään? Toivottavasti ei ns. paremman puutteessa. Parempi ilman.

Lieneekö vähän tällainen nykyajan ilmiökin, kun nuorisokulttuurissa painotetaan kaverien ja jopa seurustelukumppanien määrää menestymisen merkkinä. Todetaan sitten alakuloisesti, että on mulla pari tämmöstä samanlaista ystävää.

Minä olen aina se joka jätetään ulkopuolelle. Monet naiset on myös inhottavan mustasukkaisia kavereistaan, ja suhtautuvat ystävänsä toiseen kaveriin kuin johonkin kilpakosijaan. Tuntuu pahalta kun oma bestis puuttuu. Ja monesti kun olen mukana esim neljän tai viiden hengen naisporukassa, porukassa on yksi tai kaksi henkilöä jotka eivät pidä minusta. Tämä henkilö tai pari tyyppiä sitten haukkuvat minua kaikille porukan jäsenille. Sitten muutkin porukasta alkavat inhoamaan minua tai eivät halua mukaan vaikka olisivat alunperin pitäneet minusta, ja ei minua sitten lopulta enää pyydetäkään mukaan.

Nyt minulla on vaan yksi kaveri joka kyllä pitää minusta ja jos näemme, se on kahden kesken. Mutta tämä kaveri käyttää minua jonkinlaisena terapeuttina ja selittää aina vaan omia asioitaan. Minun kuulumiseni eivät kiinnosta tätä kaveria yhtään, ja jos kerron omia kuulumisiani, hän kääntää aina puheen itseensä. Olen silti iloinen tästä yhdestäkin kaverista, sillä hän on ainoa kaverini. 

Myös työpaikan porukoissa minut jätetään ulkopuolelle esim lounasporukoista, ja yhdellä työpaikalla oli kaksi naista jotka kävivät pyytämässä minun kanssani samassa työhuoneessa olevaa naista joka päivä lounaalle, mutta minua ei koskaan pyydetty. Kävivät siis kolmestaan. Kolmestaankin siis naiset voivat kyllä olla, jos heillä on joku neljäs henkilö eli siinä tapauksessa minä joka jätetään ulkopuolelle ja josta puhutaan pahaa.       

Kyllä näin on käynyt, kaksi kertaa. Ekalla kerralla melko nopeastikin. Ensin käytiin koko porukalla yhdessä ulkona, mutta aika pian minua ei enää kutsuttu mukaan.

Nyt on taas tilanne päällä eri kaveriporukan kanssa. Mutta tilanne on siinä mielessä eri, koska itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa heidän jutut. Muutaman ignooraamisen (heidän taholta) minua kohtaan, ja aloin tuntemaan vastenmielisyyttä koko ryhmädynamiikkaa kohtaan. Poistuisin yhteisestä wa-ryhmästäkin heti, mutta en viitsi aiheuttaa mitään hämminkiä. Todella tylsiä juttuja, ja viestejä tulee kymmenittäin per päivä.

Minulla sama tilanne. Olen n. 10 hengen kaveriporukassa ja joskus eivät kutsu minua tapaamisiin... tuntuu pahalta. Yritän esittää että olen iloinen kun kertovat mitä tekivät joskus kun eivät olleet kutsuneet minua.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina se joka jätetään ulkopuolelle. Monet naiset on myös inhottavan mustasukkaisia kavereistaan, ja suhtautuvat ystävänsä toiseen kaveriin kuin johonkin kilpakosijaan. Tuntuu pahalta kun oma bestis puuttuu. Ja monesti kun olen mukana esim neljän tai viiden hengen naisporukassa, porukassa on yksi tai kaksi henkilöä jotka eivät pidä minusta. Tämä henkilö tai pari tyyppiä sitten haukkuvat minua kaikille porukan jäsenille. Sitten muutkin porukasta alkavat inhoamaan minua tai eivät halua mukaan vaikka olisivat alunperin pitäneet minusta, ja ei minua sitten lopulta enää pyydetäkään mukaan.

Nyt minulla on vaan yksi kaveri joka kyllä pitää minusta ja jos näemme, se on kahden kesken. Mutta tämä kaveri käyttää minua jonkinlaisena terapeuttina ja selittää aina vaan omia asioitaan. Minun kuulumiseni eivät kiinnosta tätä kaveria yhtään, ja jos kerron omia kuulumisiani, hän kääntää aina puheen itseensä. Olen silti iloinen tästä yhdestäkin kaverista, sillä hän on ainoa kaverini. 

Myös työpaikan porukoissa minut jätetään ulkopuolelle esim lounasporukoista, ja yhdellä työpaikalla oli kaksi naista jotka kävivät pyytämässä minun kanssani samassa työhuoneessa olevaa naista joka päivä lounaalle, mutta minua ei koskaan pyydetty. Kävivät siis kolmestaan. Kolmestaankin siis naiset voivat kyllä olla, jos heillä on joku neljäs henkilö eli siinä tapauksessa minä joka jätetään ulkopuolelle ja josta puhutaan pahaa.       

Kuulostaa hyvin kaukaa haetulta että "porukassa on yksi tai kaksi henkilöä jotka eivät pidä minusta. Tämä henkilö tai pari tyyppiä sitten haukkuvat minua kaikille porukan jäsenille. " Oletko paikalla ja kuulet haukkumisen? Jos näin miksi et selvitä asiaa? Vai onko tuo jokin oma vääristynyt mielikuvasi?

Lounas: sanopa naisporukalle, että olisi mukava tulla mukaan lounaalle ja lähdet mukaan.

Jutteletko työpäivän aikana sen naisen kanssa, joka työskentelee samassa tilassa? Kannattaa pitää sosiaalista kanssakäymistä yllä töissä niiden kanssa, jotka istuvat lähellä tai ovat samassa tiimissä ja näin pääsee luonnolliseksi osaksi lounasporukkaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen.

Olen aina ollut tyttö- ja naisporukoissa ulkopuolinen, en tiedä mikä siinä on. Siksi en enää edes halua "kuulua" mihinkään naisporukkaan, vaan viettää aikaa ihan kahdestaan vaan

Työporukan lounaat ovat näitä keiden kanssa leikitään ja keiden ei, onneksi kotona-aikana se on jäänyt pois. Huvitti vaan aika rankasti kun yksi tietty nainen halusi pitää ”hovia” ja systemaattisesti jätti minut aina kutsumatta, vilkaisi aina ärsyttävä hymy naamallaan, että näenkö kuinka hän on suosittu ja minä en.

Hymy karisi kun minä sain tiiminjohtajan paikan ja hän ei. Kyse oli koko ajan siitä, että hän koki minut uhaksi itselleen. Oikeassa oli :)

Hyvät ihmiset, älkää roikkuko piireissä, missä ette tunne oloanne hyväksi. Jos fiilis on wa-ryhmien tai tapaamisten tai tapaamatta jättämisten jälkeen aina huono, heivatkaa noi porukat ja keskittykää itseenne.

Kyse on teidän onnellisuudesta eikä siitä, oletteko jossain porukassa. Jos on pakko pitää yhteyttä, jättäkää ne tyypit sivulle älkääkä huomioiko ennen kuin on pakko reagoida (esim. yhteiset juhlat).

Tuo on aikalailla sellaista normaalia ryhmän elämistä: ensin kaikki ovat vieraita keskenään, sitten alkaa muodostua lähempiä tuttavuuksia ja ystävyyksiä ja sitten ehkä joku jääulkopuoliseksi.

Tästä huolimatta voit edelleen tavata heitä harrastuksen merkeissä. Tiiviimpiä ystävyyksiä löytynee sitten muualta.

Sinun kannaltasi ikävää, mutta näin ryhmädynamiikka toimii.

Vinkki: älä kerro yksinäisyydestäsi. Se tekee sinusta vähemmän kiinnostavan ja pelätään ripustautumista. Sen sijaan moni haluaa ystäväkseen itsenäisen, omillaan toimeentulevan aikuisen ihmisen.

Yhden yksinäisen ja samalla tavalla ulkopuolisen kokemuksesta: ei välttämättä ole paras idea valitella yksinäisyyttään tällaisessa tilanteessa. Tämä on toki vain yksi kokemus ja tilanteita on yhtä paljon kuin ihmisiä, mutta kerrompa kuitenkin ajatukseni jos se jotakuta vastaavassa tilanteessa olevaa auttaa, ajatuksen siemenen kun sain itsekin tältä palstalta yksinäisten ketjusta. 

Itselläni ei oikein ole ollut aikoihin läheisiä ihmissuhteita entisten viilennyttyä vuosien varrella. Olen lapseton ja perheen perustaneet tuttavat viihtyvät mielummin muiden perheellisen kanssa ja moni ystävä on muuttanut toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille asti. Kun tuttavat näkevät naisporukalla tai järjestävät talkoita ym, jään usein ulkopuolelle. Olen sanonut että tulen mielelläni mukaan ja toki yrittänyt itsekin järjestää menoja ja kutsua muita mukaan. Yleensä eivät tule, joten parin vuoden yrittämisen jälkeen lopetin tämänkin.

Valittelin yksinäisyyttä useita vuosia tuttavilleni ja olin hämmentynyt kun tunnuin ajautuvan aina vain kauemmaksi niistäkin ihmisistä jotka asuvat lähistöllä. Tajusin sentään olla valittamatta heille suoraan, mutta ihmettelin mielessäni että minähän kerroin heille olevani yksinäinen, miksi eivät kutsu mukaan?!

Lueskelin tältä palstalta yksinäisten kirjoituksia ja tuli vastaan yhden ei-yksinäisen ajatuksia siitä miksi hän huomaa usein valitsevansa seuransa ihan muista ihmisistä kuin näistä yksinäisistä. Koki yksinäiset raskaaksi, koska heille jokainen näkeminen ja kirppiskäynti toisen ihmisen kanssa on niin iso juttu, että siitä tulee iso velvollisuus. Jos lapsi sairastuu tai mies lähteekin työreissulle ja kirppiskäynti peruuntuu, se on yksinäiselle iso juttu, mistä tulee itsellekin harmi ja paha mieli, kun ei toki haluaisi yksinäiselle tehdä ohareita. Kun taas ihmiselle jonka elämässä tapahtuu paljon tuollainen on ihan normaalia elämän kommellusta ja ohitetaan olankohauksella, uusia kirppisreissuja ja menoja tulee.

Ymmärsin että yksinäisyydesta valittelu voi käydä raskaaksi ystäville. Ihmiset kokevat helposti vastuuta heikommasta, tässä tapauksessa yksinäisestä, ja saattavat kokea että heillä on velvollisuus muistaa aina tämä yksinäinen, ottaa aina mukaan, pitää huolta, kohdella muutenkin eri tavalla kuin omilla jaloillaan seisovia ystäviään. 

Ihmisillä on kiireiset ja stressaavat elämät, ollaan vastuussa töistä, perheestä, kodista, remonteista, harrastuksista, itsensä kehittämisestä, lemmikeistä, ehkä omista vanhenevista vanhemmistaan. Se aika mitä jää ystäville halutaan viettää rennosti, ei silloin haluta olla vastuussa taas yhdestä ihmisestä. Vaikka ihmiset tykkäisivät sinusta, tuo pienikin vastuullisuuden tunne saattaa olla kaikkien muiden elämän vastuiden päälle liikaa ja on helppo kääntyä niiden ihmisten puoleen, jotka eivät mene rikki siitä jos heitä ei aina oteta mukaan eikä heitä aina huomioida. Näiden ihmisten kanssa on rento olla tasa-arvoisena.

Tämän ymmärrettyäni lopetin valituksen yksinäisyydestä. Itkin yksinäisyyttäni yksikseni ja ihmisille puhuin positiivisempia asioita elämästä. Kerroin harrastuksista, lenkillä käynneistä, matkoista, remonteista kotona, grillailuista ym. En vain maininnut että tein tämän kaiken yksin. Aikaa kului ehkä vajaa vuosi, ja huomasin että tilanne alkaa hiljalleen muuttua. Yksi tuttava alkoi pistäytyä kahvilla aina välillä. Toinen kutsui talkoisiin kavereiksi. Yhden porukan kanssa järkätään illallisia kerran kuussa. 

Ymmärsin että ihmiset haluavat lähipiirinsä ihmisiä jotka tuovat heidän elämäänsä jotain positiivista. Yritän olla sellainen ja yllättäen yksinäisyyteni onkin väistymässä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty joskus aikoinaan niinkin julma temppu, että periaatteessa minua varten on tehty erillinen WA-ryhmä hyvinä kavereina pitämieni ihmisten toimesta. Ryhmä siis, jossa kaikki muut, paitsi minä. Siellä on myös minua haukuttu ja arvosteltu ja sovittu tapaamisia. Kuulin kauttarantain... Kunnollista syytä en ole ikinä saanut kuulla enkä ole keksinyt. Ainoa mikä tulee mieleen on se, että joku on keksinyt minusta jonkun ilkeän juorun/valheen (saatan kyllä tietää kuka) tai ollaan jostain kateellisia. Kyllä naamatusten oltiin niin mukavaa ja hyvää pataa, jos jossain törmättiin.

Ei se sinusta ole johtunut. Joku on vain kiusaaja ja saanut toiset mukaan samaan. Paikallasi olisi voinut olla lähes kuka vaan. Mutta muista, sinussa ei ollut vikaa tai jotain väärää, vain kiusaajassa. Ja maailma on typeriä ihmisiä pullollaan (ja sinä et heihin lukeudu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollet suostu juoruilemaan et kelpaa

Olen monta kertaa joutunut todistamaan, miten naisporukoissa muuten juoruillaan selän takana. En itse kuulu mihinkään porukkaan, mutta olen ollut läsnä jutuissa ja ystävystynyt kahden kesken syvällisemmin jonkun sellaisen johonkin porukkaan kuuluvan naispuolisen kanssa. Hänkin puhui selän takana heistä, vaikka oli niin kaveria, niin kaveria. Että sellaista. 

Siksi kannattaakin kaverustua miesten kanssa.

Tässä on vain se ongelma ettet ole koskaan yksi miehistä, vaikka sinusta niin tuntuisikin. Et saa osaksesi sitä miesten välistä veetuilua ja kiusaamista, koska sinua kohdellaan naisena miesten joukossa. Tästä syystä tuntuu että miesporukat ovat pääsääntöisesti parempia paikkoja. Samalla tavalla jos mies on naisporukassa, ja tekee/sanoo täsmälleen saman jutun kuin sirpa, niin miestä ymmärretään ja hänelle ei suututa, ehkä jopa nauretaan, mutta sirpa, jos nyt ei potkita ulos porukasta niin ainakin saa kuulla kunniansa ja joutuu jäähylle.

Asioita voi aina selitellä mieleisekseen. Se missä tuntuu parhaalta olla, siellä kannattaa olla, riippumatta sujupuolesta. Tuo vanha puheenparsi, on naisten ylläpitämä, porukkaan sopii nainen jos on saman henkinen. Sivusta

Aina voi kuvitella kaikenlaista, ja luulla olevansa jotain mitä ei ole.