Lue keskustelun säännöt.
Syntymäpäivä viikon päästä, itkettää, haluan kuolla pois :( täytän 35v ja tuntuu että elämäni on ohi
27.05.2021 |
Lasten vuoksi pakko nousta aamuisin. 10v sitten oli vielä positiivinen olo,nuori, elämä edessä, elämä järjestyy.
Mutta en tähänkään päivään mennessä ole saanut töitä, olen lihonut kymmenessa vuodessa 40kg.
Välillä ymmärrän näitä sekoäitejä, jotka tekee mitä tekee,itselleen
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ylipainosi ole iästä kiinni. Olet masentunut. Laihduttaminen voisi piristää. Hae vaikka mieluisaan koulutukseen.
No kyllä se on iästä kiinni, tässä iässä ei jaksa enää välittää ulkonäöstä. Ja Syöminen tuo hyvän olon. Ap
Tässä iässä?! Haloo olet iässä, jolloin monet valmistuu ammattiin, menevät naimisiin, saavat ensimmäisen lapsen, rakentavat talon, aloittavat opinnot. Kirjoitat kuin olisit kuolemassa. Olet nuori!
Olen itse 42 v ja parhaassa iässä mielestäni.
Olen valmistunut pariin ammattiin, ollut naimisissa jo 10v, olen äiti. Ei ole enää odotettavaa.
En saa koskaan, töitä, niin miksi elää? Hakenut tuhansiin paikkoihin tässä 10v aikana.
En saa omaa asuntoa, ei rahaa matkustaa. Umpikujassa. Itken illat sängyssä ja toivon, etten aamulla herää.
0 työvuotta takana, eli minimieläke tulisi, jos jaksaisin elää.
Ap
Älä vaadi elämältä liikaa. Matkustelu ja työ eivät ole kaikki kaikessa. Maailmassa riittää hyviä elokuvia ja kirjoja. Kerää vaikka pulloja, jos tahdot tehdä jotakin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kesällä 34v ja menen syksyllä yliopistoon opiskelemaan.
Opiskelu olisi varmasti hyvä, mutta pelkään seminaareja. Esiintyminen kamalaa, siksi lähinnä lapsia tehnyt tämän 10v
ApTiedät siis mikä olisi sinulle hyvästä (esim. opiskelu).
-> mutta se tuntuisi kamalalle, joten et tee sitä
->siitä taas seuraa kamala olo kun et tee asioille mitään
-> tiedät kuitenkin edelleen mitä sinun tulisi tehdä ja mikä olisi sinulle hyvästä
->mutta se tuntuisi kamalalle, joten et tee sitä
->jne.Kuinka kauan ajattelit toistaa tätä samaa kehää, kunnes tulee vain piste että sun on vain tehtävä itsellesi hyviä ja tärkeitä asioita vaikka ne tuntuisi miten kamalalta?
En tiedä. Voisin opiskella, jos olisi 100%,että siellä ei tarvitse esiintyä. Olen yrittänyt Googlettaa, mutta en löytänyt sellaista koulua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitat turhasta, sillä ikääntyminen kuuluu elämään. Kestä se.
Mammat eivät voi hyväksyä ikääntymistään. Miehet katselevat nuorten naisten perään ja se naisia suututtaa.
Pakko myöntää, että tämä inhottaa myös. Kateellisena katson nuoria naisia. Ap
Olet saanut kakaroita. Kaikki eivät saa, vaikka jostakin syystä niitä tahtovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitat turhasta, sillä ikääntyminen kuuluu elämään. Kestä se.
Mammat eivät voi hyväksyä ikääntymistään. Miehet katselevat nuorten naisten perään ja se naisia suututtaa.
Pakko myöntää, että tämä inhottaa myös. Kateellisena katson nuoria naisia. Ap
On tyhmää rakentaa itsetuntonsa riippuvaiseksi miesten katseista. Suomalaiset naiset eivät koskaan taida oppia sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat mielellään työttömiä. Ole sinäkin, ap.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on lapsia, mutta ei töitä? Kuka teidät elättää?
Keskuspankki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kesällä 34v ja menen syksyllä yliopistoon opiskelemaan.
Opiskelu olisi varmasti hyvä, mutta pelkään seminaareja. Esiintyminen kamalaa, siksi lähinnä lapsia tehnyt tämän 10v
Ap
Mulla sama, mutta rohkaistuin ja lähdin kuitenkin opiskelemaan. Aluksi söin beetasalpaajaa ennen esiintymisiä, mutta nyt en enää tarvitse. Yliopiston esiintymisjännittäjien kurssi oli myös tosi hyödyllinen.
Ootpas sä erikoinen kun oot viikon välein täyttämässä 35v. Keksi nyt jo jotain uutta.
Palataan asiaan kun oot 85v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootpas sä erikoinen kun oot viikon välein täyttämässä 35v. Keksi nyt jo jotain uutta.
Palataan asiaan kun oot 85v.
Sanoisin mielummin et on uhan sekopää
Vois poistua tältä palstalta!!
Minä täytän syyskuussa Jo 46- vuotta eikä elämä ole vieläkään ohi ellei ennen 2.6 .21 tartu muhun Corona ja tapa mua , saan rokotteen tähän coronaan eikä oo muksujakaan kun ei sitä isukkia ole löytynyt muksuille sopivaa.
Maanantaina aattelin taas töihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän ylipainosi ole iästä kiinni. Olet masentunut. Laihduttaminen voisi piristää. Hae vaikka mieluisaan koulutukseen.
Suosittelen samaa! Voin kertoa että piristää. Tänä vuonna 10 kiloa tiputtanut ja olen kuin uudesti syntynyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kesällä 34v ja menen syksyllä yliopistoon opiskelemaan.
Opiskelu olisi varmasti hyvä, mutta pelkään seminaareja. Esiintyminen kamalaa, siksi lähinnä lapsia tehnyt tämän 10v
ApMulla sama, mutta rohkaistuin ja lähdin kuitenkin opiskelemaan. Aluksi söin beetasalpaajaa ennen esiintymisiä, mutta nyt en enää tarvitse. Yliopiston esiintymisjännittäjien kurssi oli myös tosi hyödyllinen.
Juuri näin. Hae opiskelemaan alaa,joka sinua kiinnostaa. Sitten, kun olet päässyt opiskelemaan, marssit oppilaitoksen kuraattorin tai psykologin tms.puheille ja kerrot ongelmastasi. Nykyään näihin jännityksiin saa apua, ja opettajat ovat ymmärtäväisiä. Esiintymisjännityksestä voi päästä eroon tai sen kanssa voi oppia elämäänb. Tiedän paljon jännittäjiä, jotka ovat suoriutuneet opinnoistaan. Minultakin se onnistui. Netistäkin löytyy apua, esim. Mielenterveystalo.
Sinulla on lapsia, joita moni ei saa, vaikka miten toivoo. Kannattaa miettiä kiitollisuuden aiheita. Ei elämä ole ollenkaan ohi tuossa iässä, sinulla se on alkamassa uudestaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kesällä 34v ja menen syksyllä yliopistoon opiskelemaan.
Opiskelu olisi varmasti hyvä, mutta pelkään seminaareja. Esiintyminen kamalaa, siksi lähinnä lapsia tehnyt tämän 10v
ApTiedät siis mikä olisi sinulle hyvästä (esim. opiskelu).
-> mutta se tuntuisi kamalalle, joten et tee sitä
->siitä taas seuraa kamala olo kun et tee asioille mitään
-> tiedät kuitenkin edelleen mitä sinun tulisi tehdä ja mikä olisi sinulle hyvästä
->mutta se tuntuisi kamalalle, joten et tee sitä
->jne.Kuinka kauan ajattelit toistaa tätä samaa kehää, kunnes tulee vain piste että sun on vain tehtävä itsellesi hyviä ja tärkeitä asioita vaikka ne tuntuisi miten kamalalta?
En tiedä. Voisin opiskella, jos olisi 100%,että siellä ei tarvitse esiintyä. Olen yrittänyt Googlettaa, mutta en löytänyt sellaista koulua. Ap
Et voi noukkia rusinoita pullasta. Ei toki tarvitse hakeutua sille kaikista sosiaalisimmalle alalle ja tehdä itsestään esiintymisen taituria, mutta silti monissa aloissa on, kuten totesit, edes jotain pientä esiintymistä. Mutta pelkkä selviytyminen jo riittää, ei tarvitse olla edes välttämättä hyvä esiintyjä.
Jos löydät jonkun kiinnostavan alan, ei tarvitse heti miettiä miten ahmaista koko tutkinto kaikkine esiintymisineen.
Mikä olisi pienin mahdollinen askel tavoitetta kohti?
Taasko tämä sama vääntö. Lue vaikka ne edelliset ketjut ensin, niissä on paljon hyviä neuvoja.
Hain 43-vuotispäivälle kuohuvaa ja Alkon täti kysyi papereita.
No, säikähti...
T. 70-luvulla syntynyt jonka elämä ALKOI nelikymppisenä :)
Siihen esiintymiseen tuntuu, usko pois. Aloitin itse opiskelemaan amkissa tammikuussa (olen 31v) ja pelkäsin kans aluks aivan kuollakseni kaikkia esiintymistilanteita, jopa itseni esittely meinas saada pyörtämään. Hain lekurilta propralia ja sen avulla nyt vetänyt pahimmat paikat, uskon että ensi syksynä en tarvi enää niitäkään.
Oikeesti, kannattaa hakea opiskelemaan, kohottaa sun itsetuntoa ja saat elämääsi muuta sisältöä kuin narista ylipainosta ja muusta kurjuudesta. Omassa ryhmässäni keski-ikä varmaan yli 40v, eli et todellakaan ole mikään kummajainen sielä 35veenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ylipainosi ole iästä kiinni. Olet masentunut. Laihduttaminen voisi piristää. Hae vaikka mieluisaan koulutukseen.
Suosittelen samaa! Voin kertoa että piristää. Tänä vuonna 10 kiloa tiputtanut ja olen kuin uudesti syntynyt!
Uskon 100% että piristää, mutta olen yrittänyt satoja kertoja, ei riitä itsekuri näin surullisena ja elämään pettyneenä.
Aika kierre, elämä surullista, niin ruoka lohduttaa. Ja sitten tulee surulliseksi, kun on sairaanloisen ylipainoinen.
Ap
Mammat eivät voi hyväksyä ikääntymistään. Miehet katselevat nuorten naisten perään ja se naisia suututtaa.