Lapsi ei tottele yhtään. Mitä minun pitää tehdä?

Teininä tullee uusi uhmaikä, joka on monimutkaisemman sosiaalisen ympäristön, hormonien ja koulun vuoksi todennäköisesti vaikeampi hallita. Toivottavasti tästä oli jotain apua.[/quote]

Neljän jo aikuisen lapsen äitinä voin sanoa, että lapsena helpoimman uhmaiän läpi käynyt, oli murrosiässä hankalin ja päinvastoin, se jonka kanssa lapsena piti vääntää tiukkaan meni murroskänsä läpi huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Rajat on rakkautta. Johdonmukaisesti kiellät ja laitat esim lelut jäähylle jos pelleillään. Älylaitteet pois.

Juu älylaite pois etenkin vanhemmalta! Nähnyt monia vastaavia tapauksia missä vanhempi vain tuojottaa jotain ruutua ja tästä ei yksikään lapsi tykkää. Lapsi tarvitsee huomiota, eikä mikään ihme että innostuu tekemään jotain ihan muuta kuin on "sallittua tehdä, sillä aikaa kun äiti selaa some feediä", jos pelkästään luuria tuijottaa monta tuntia päivässä niin lapsi tekee kaikkensa saadakseen huomion. Ihan kuin aloittaja yrittäisi kieltää ettei näin tee, vaikka täälläkin on aikaa selailla mielin määrin.

Unohda se luuri ja keskity lapsen kanssa vietettyyn aikaan niin hänen ei tarvitse hakea huomiota tekemällä jotain "kiellettyä, sillä aikaa kun selaat luuria". Yh äidit etenkin ovat pahimmasta päästä ja selailevat esim. tinderiä toisella kädellä kun toinen syöttää, tämän kerran nähnyt, ja säälittää lapset joille ei liikene huomiota.

Heh, anteeksi, ap... mutta jos aloitus oli trolli, niin surullisen totta on se, että ongelma selviää jos pelkästään seuraavasta kohdasta: "--eikä mankumalla tai itkemällä ole annettu lapselle periksi. Tottelemattomuudesta tulee myös seuraukset,"  Elikkä se, mitä teette väärin. Joko tiedät, mistä on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan en ymmärrä mikä tässä on ongelmana.

Se, että vika pitäisi olla vain lapsessa, jotta ap jaksaisi?

Uskon kyllä, että näitä tapauksia on. Ap:n esimerkki kynien heittelystä on tyypillinen ongelmallisissa suhteissa, sellaisissa jotka ovat... noidankehiä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valittaa koko ajan että on tylsää. Siis kesken piirtämisen vaikka piirrän hänen kanssaan, kesken leikkimisen vaikka leikin hänen kanssaan, ulkonakin valittaa että on tylsää vaikka oltaisiin leikkikentällä ulkolelujen ja pallojen ym kanssa ja muitakin lapsia olisi. En tiedä liittyykö tämä asiaan vai ei. Ap

No ehkä sinä vain olet tylsä ihminen. Innosta lasta kertomalla, että tulevaisuudessa hänen elämäänsä kuuluu paljon muita ihmisiä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Kerron esimerkin. Yritän piirtää lapsen kanssa koska lapsi haluaa piirtää. Piirretään minuutti ja vaikuttaa olevan kivaa mutta ihan yllättäen lapsi paiskaa kaikki liidut seinään tai syöksyy liidun kanssa piirtämään seinään vaikka tietää hyvin että niin ei saa tehdä. Syöksyn perässä kieltämään ja lapsi vain innostuu siitä lisää ja yrittää kaikin keinoin saada piirrettyä seinään. Kiva piirtäminen päättyy jäähylle ja siihen että liidut lähtee muutamaksi päiväksi kirjahyllyn päälle.

Alan olla ihan loppu että kaikki mukavaksi yrittämäni tekeminen päättyy näin.

Ap

Päässä vikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat korottaa ääntä, saa näyttää että olet suuttunut tai mielesi on pahoittunut. Lapsi oppii tunteita ja saa esimerkin siitä, miten voimakkaan tunteen vallassa silti toimitaan järkevästi. Eli ei rikota mitään, ei heitetä mitään, ei lyödä ketään ja niin edelleen.

Omilla lapsillani toimi, että jos ei nätisti pyytäminen eikä 1-3 kieltoa auttaneet otin lujasti selin syliini istumaan. Omat kädet lapsen käsivarsien ympäri, että ei pääse raapimaan tai kääntymään, eikä ylety puremaan. Lapsi on siinä mukavasti ja turvallisesti aikuisen sylissä. Puristaa ei tarvitse, lapsi pysyy siinä helposti.

Lapsi saa purkaa sylissä pettymyksensä itkien, huutaen ja raivoten, mutta aikuinen pysyy vakaana ja turvallisena. Kun pikku raivopää lopulta on rauhoittunut (meillä huuto kesti pisimmillään 20 minuutti), lapsi tarvitsee lohduttamista, ehkä tunteiden sanoittamista (tulit hirmuisen vihaiseksi, kun minä en antanut sinun piirtää seinään) ja uudelleen selityksen, miksi kiellettyä asiaa ei sa tehdä.

Lapset on yksilöitä, mutta meillä tämä toimi molempiin lapsiin erinomaisesti. Kun lapset oppivat, että vanhemman ei on ei, kielto alkoi mennä perille ja raivarit vähenivät.

Ehkä se lapsi huusi siksi 20 minuuttia, että olisi tuossa tilanteessa kaivannut omaa tilaa ja rauhaa eikä sitä että aikuinen koskee väkisin ja estää liikkumisen.

Niinpä.

Tuo on muuten fyysistä väkivaltaa, joka Suomessa on lain vastaista. Ehkä kertojan lapsilla ei ole Suomen kansalaisuutta.

Kun käyttäytyy huonosti, mahdollisimman vähän huomiota. Selkä kielto ja joku seuraamus, muuten et kiinnitä lapseen mitään huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron esimerkin. Yritän piirtää lapsen kanssa koska lapsi haluaa piirtää. Piirretään minuutti ja vaikuttaa olevan kivaa mutta ihan yllättäen lapsi paiskaa kaikki liidut seinään tai syöksyy liidun kanssa piirtämään seinään vaikka tietää hyvin että niin ei saa tehdä. Syöksyn perässä kieltämään ja lapsi vain innostuu siitä lisää ja yrittää kaikin keinoin saada piirrettyä seinään. Kiva piirtäminen päättyy jäähylle ja siihen että liidut lähtee muutamaksi päiväksi kirjahyllyn päälle.

Alan olla ihan loppu että kaikki mukavaksi yrittämäni tekeminen päättyy näin.

Ap

Päässä vikaa

Kyllä lapsi nimenomaan ilmaisee tyytymättömyytensä, ja niin sen pitääkin olla. Mutta ei hän voi sanoa: "Äiti, olet tyhmä! Mikä sinussa on vikana?"

Äiti sitten rankaisee lasta omista vioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reagoit liian vahvasti lapsen juttuihin, ehkä. Jos piirtää väärään paikkaan, ohjaat takaisin oikeaan, ja kerrot rauhallisesti että piirtäminen loppuu jos vielä toimii noin. Jos toistaa tätä niin sitten uusi yritys huomenna. Ei mitään monien päivien jäähyjä siihen. Ennakoi, ole rauhallinen ja johdonmukainen. Älä anna lapsen provosoida itseäsi. Tuossa iässä hän sitä yrittää, kun etsii erillisyyttään ja omaa tahtoaan. Ole sinä luja peruskallio. Kun lapsi rikkoo sääntöjä, aloitat vaan uusiksi toivotun toiminnan ja kerrot, mitä lapselta odotat.

Tässä on hyviä ohjeita. Yritä etäännyttää itsesi äläkä ota henkilökohtaisesti. Et ole huono äiti etkä ole tehnyt mitään väärin eikä lapsessakaan ole mitään vikaa. Uhmaikä on juuri tuollaista.

Oman lapseni reaktiot varsinkin mukaviin juttuihin olivat ihan absudreja, mitä kivempi asia sitä isommat kilarit. Opittiin sitten että ei yllätyksiä, kivojakaan, vaan mieluiten tavallista rutiinia.

Joku päivä teillä sitten on hauska ja mukava 4-vuotias.

En ota henkilökohtaisesti mutta väsyn siihen kun yritän tehdä päivistä mukavia ja se ei millään onnistu kun kivat asiat menee minuutissa pelkäksi uhmaamiseksi, kiukuksi, tahalliseksi tottelemattomuudeksi ja sotkemiseksi. Minulla olisi muutakin tekemistä kuin kiinnittää takaisin tahallaan alasrevittyjä verhoja, pestä vuokra-asuntomme seiniä liiduista jne. Ja kun kaikki päivät on tätä. Ulkona vielä asian kruunaa muiden katseet, joista en välittäisi jos niitä vain joskus tulisi mutta ei ole todellakaan mukavaa kun niin usein kivat jutut menee ihan hetkessä pelkäksi taisteluksi. Ap

Ai vai olisi muuta tekemistä!? Anteeksi mutta tuota olisi kannattanut miettiä ennen sitä lapsentekoa. Aika paljon joutuu tekemään sellaista mikä ei oikein nappaisi, sehän sinulle on tässä nyt valkenemassa.

Älä nyt sentään viitsi. Halusit tahallasi ymmärtää kommenttini väärin ja provosoitua. Olen antanut lapselleni kaikkeni, kantanut yöt pitkät itkuja, lohduttanut ja puhaltanut jokaikisen pipin, kannustanut, kehunut, ollut tukena jokaisen uhmakiukun. En ole kertaakaan jättänyt lasta yksin kiukun hetkellä ja joka kerta olen jaksanut jälkikäteen käydä tilannetta läpi lapsen kanssa. Verhojen kiinnittämisen ja seinien pesun sijasta olisi parempaa tekemistä tehdä lapsen kanssa jotain mistä hän nauttii.

Ap

Mutta haluatko sinä aina määrätä, mistä nautitaan? -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi perustelee, kun kysyt miksi teki noin?

Ei sano mitään syytä. Osaa siis kyllä puhua hyvin, mutta tuntuu että ei osaa sanoa itsekään miksi toimii noin. Ja minusta se on ihan tavallista tuon ikäisillä, ei ne osaa uhmaansa selittää kysyttäessä. Ap

Älä vaadi tuon ikäiseltä psykologista analyysiä siitä, miksi hän ei ole sinuun tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Tänään suutuin lapselle kun hän halusi syödä päärynää. Vaikka oli omenaa, banaania ja viinirypäleitä lautasella! Kyllä joku tolkku pitää olla. Miksei kelpaa se mitä tarjotaan! Laitoin kaikki hedelmät jäähylle. Nyt ei syödä sit hedelmiä koko kesänä.

Ap

Ap, koita pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi, niin et ola lapsen kanssa niin aggressiivinen.

3-vuotias kiukuttelee vähän väliä, niin se vaan on.

Liikaa hän ei saisi joutua valitsemaan. Pitääkö sen lapsen päättää se mennäänkö kauppaan vai rannalle. Minusta liikaa kolmevuotiaalla. Kolmevuotiaalla on oikeus olla turvallisessa maailmassa, jossa mennään justiin sinne minne äiti tai isä sanoo että mennään. Ruoaksi on sitä mitä sinä päivänä on, korkeintaan voi valita mille puolelle lautasta herneensä tai porkkanansa tahtoo. Ei lapsen pidä arpoa mitä sinä päivänä laitetaan päälle, päälle laitetaan vielä toistaiseksi enimmäkseen ne vaatteet jotka vanhempi tarjoaa.

Kolmevuotias opettelee tahtomaan. Hän on juuri ottamassa valtavaa askelta kohti itsenäisyyttä: kertova muisti kehittyy vauhdilla, samoin looginen ajattelu ja kieli. Se kaikki herättää turvattomuutta. Ennakointi on tärkeää. Riitoja tulee silti, koska ei lapselle voi vielä olla selvää koska hän saa tahtoa itse, koska hänen pitää tahtoa itse ja mitä siitä seuraa jos tahto ei toteudu. On tärkeää saada myös huutaa ja raivota niin, että aikuiset pysyvät vakaana, toteavat rauhallisesti että ikävää kun sulla on näin päha mieli, mutta nyt tehdään näin. 

Kolmevuotias tarvitsee myös pitkät yöunet, runsaasti väsyttävää ulkoilua, paljon naurua ja kikatusta , riittävästi hyvää ravintoa ja illalla kylvyn joka nukahduttaa hänet uuvuksiin. 

Kaikesta tästä huolimatta kolmevuotias on ajoittain hankala, mutta hankalien aikoijen välillä hän osaa olla myös oikein hurmaava.

Älä tuomitse lastasi nepsyksi tai luonnehäiriöiseksi. Hän on kolmen vanha ja se menee kyllä ohi. Tsemppiä.

Lapsi kokeilee omia rajojaan ja omaa tahtoaan. Pysy rauhallisena, se menee ajastaan ohi.

Olet liian kiinni siinä lapsessa. Anna enemmän tilaa. Ei tarvitse olla koko ajan ohjaamassa.

Ja voit kyllä ärähtää vihaisesti, jos tekee pahojaan taukoamatta.

Ei ton ikäinen muista mitään monen päivän jäähyjä tms :D sillä hetkellä olet tiukka ja kiellät ja rauhallisesti ohjaat muuhun toimintaan. Lapsi turhaantuu selvästi ja et näköjään todellakaan osaa käsitellä uhmaikäistä, sitä paitsi sekin ikä menee ajan kanssa ohi joten tuskinpa lapsesta kasvaa jotain hirviötä jos hetken katselee televisiota tms piirrettyjä kunhan muuten on rutiinit kunnossa. Parempi pienestä lähtien opettaa järkevään toimintaan laitteiden parissa kuin kieltäytyä täysin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valittaa koko ajan että on tylsää. Siis kesken piirtämisen vaikka piirrän hänen kanssaan, kesken leikkimisen vaikka leikin hänen kanssaan, ulkonakin valittaa että on tylsää vaikka oltaisiin leikkikentällä ulkolelujen ja pallojen ym kanssa ja muitakin lapsia olisi. En tiedä liittyykö tämä asiaan vai ei. Ap

Et ole mikään ohjelmanumero. Lapsen on hyvä olla välillä itsekseen ja keksiä itse leikkejään. Tylsyyskin on sellainen asia, jonka sietämistä on hyvä opetella. Elämä nyt on vaam joskus tylsää kaikilla.

Toistoja, toistoja. Kyllä se jossain vaiheessa taas hetkeksi helpottuu ja huomaat kasvatuksesi tulokset.