Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei tottele yhtään. Mitä minun pitää tehdä?
Kyse juuri kolme täyttäneestä lapsesta. Olen aina ollut johdonmukainen asioissa eikä mankumalla tai itkemällä ole annettu lapselle periksi. Tottelemattomuudesta tulee myös seuraukset, mielestäni ikätason mukaan ihan. Toisaalta saa kyllä itse osaan asioista vaikuttaa ja niistä päättää (esim minkä värisen paidan haluaa päälle, haluaako mennä leikkikentälle vai rannalle jne). Sanon selvästi ei jis tekee jotain kiellettyä. Mutta ei tosiaan tottele yhtään, ei kaikuu aivan kuuroille korville vaikka ymmärtää hyvin puhetta kyllä. Tuntuu että tekee tahallaan koko ajan kaikkea kiellettyä vaikka saa huomiota paljon muuten.
Neuvoja?
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Ap, meilläkin 2-v aika usein esim just piirtämisen yhteydessä päätyy tahallaan piirtämään muuallekin kuin paperiin. Ensin kiellän ja sanon muista, vain paperille. Jos jatkuu, niin sitten sanon, aha, tussit pois, ei onnistu tällä kertaa piirtäminen vain paperille. Sitten pannaan tussit pois mut en sen kummenpaa jäähyä tai rangaistusta käytä. Jotain muuta tekemistä sitten. Tai no, lapsi usein pyyhkii aiheuttamansa sotkun, mutta ei sitäkään minään rangaistuksena oo tuotu esiin, taitaa olla hänestä ihan hauskaa vaan. Itkupotkuraivareissa yritän rauhoitella vaan lasta, jos ei anna tulla lähelle, niin pysyn etäämmällä ja koiran sanoa jotain että kiukuttele vaan niin kyl se menee ohi. Toimii kotona, muualla olis tietty itsellä isommat paineet saada raivo loppumaan.
Ymmärrän yhä paremmin, miksi niin monia lapsia harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee rakkautta, aikaa ja vanhempiensa läsnäoloa. Lapsi tarvitsee ikätasoista hoitoa ja huolenpitoa ja turvalliset ja pitävät rajat ja säännöt. Vanhempien johdonmukaisuus ja selkeä päivärytmi on kasvatuksen perusta.
3-vuotias lapsi EI päätä, mennäänkö leikkipuistoon vai rannalle. Äiti tai isä päättää, koska ja minne mennään.
Kaikki älylaitteet, puhelimet, läppärit ja tabletit pois lapselta. Pieni lapsi ei tarvitse älylaitteita mihinkään. Televisio, pleikka ja tietokoneet kiinni. Myös vanhemmilta.
Onko lapsi ollut hoidossa isovanhemmilla? Valitettavasti on myös isovanhempia, jotka eivät ajattele lapsen parasta. Nämä isovanhemmat kumoavat vanhempien rajat, antavat lapselle kaiken periksi ja pilaavat kotikasvatuksen. Jos isoäidit ja isoisät kävelevät ylitsenne, pitäkää reilu tauko mummolakyläilyissä ja isovanhemmat eivät hoida lasta.
No kyllä minusta tuntuu, että lapsi saa vähän liikaakin aikaa äidiltään, tämähän on vain viihdytystoimisto. Ja minusta ap kuulostaa myös uuvuttavan johdonmukaiselta, sellaiselta, joka ei ikinä suutu mistään vaan hymyilee vaan leuat kireinä sanoittaen lapsen tunteita, vaikka lapsi tarvitsisi joskus ihan oikeasti ärähdyksen ja sellaisen "pulinat pois, nyt tehdään näin"-vastauksen. Ihmetyttää tällaiset patenttivastaukset tyyliin "johdonmukaisuutta, rajoja ja rakkautta" äidille, joka jo toimii tasan niin. Ja jos älylaitteet, telkkari ym. ovat vain vähäisessä roolissa, niin tuskinpa niidenkään lopettaminen mikään mullistus on. Enää puuttuu vain se, että lapsi varmaan nukkuu ja ulkoilee liian vähän. No joo, joskus asiat ovat oikeasti yksinkertaisia, mutta tässä tapauksessa niin nyt ei vaan näytä olevan. Itsekin luulin, että se "rajoja ja rakkautta" on ihan tyhjentävä opastus, mutta sitten sain lapsia, joista toinen erityissellainen. Siitä alkoi nöyrtymisen tie ja sen tajuaminen, että jokainen lapsi on erilainen, eikä yleispäteviä ohjeita juuri ole.
Ap:hän on aggressiivinen.
testattu toimivaksi kirjoitti:
Tämä on auttanut kummasti: Hanki muuttokartonki, sellainen aaltopahvinen. Varmistu, että lapsi näkee sen. Sano, että tämä on nyt sinua varten. Sano, että olet varannut lapselle paikan kurikuolusta. Sano, että se lapsi pakataan siihen kartonkiin, lähetetään kurikouluun opetettavaksi. Siellä opetetaan kuria ja tottelevaisuutta. Posti hakee paketin ja toimittaa sen perille kouluun. Sopivassa iässä lapsi osaa kuvitella, eikä kurikoulu kuulosta ollenkaan houkuttelevalta. Alkaa kysellä, mikä se kurikoulu on. Sano, että sinne lähetetään tottelemattomat lapset koulutukseen, sieltä pääsee pois vanhempien luo pitkän ajan kuluttua, aluksi vain kokeeksi, jotta nähdään, onki oppi mennyt perille. Paras, jos joku perhetuttava kertoo tosi vakavalla naamalla tuon koko homman. Myöhemmin, kun on huomannut positiivisen tuloksen, jutun kertoja voi paljastaa ystävällisesti käyttäytyen ettei lasta kotoa minnekään lähetetä. Tarkoitushan ei ole aiheuttaa lapselle painajaisia ja kärsimystä, sitä ei saa unohtaa!
Älä pelleile toisten pahoinvoinnilla.
Antti999 kirjoitti:
Ala itse itkemään lohduttomasti sitä että seinä on nyt sotkettu, jos vaikka lapsi siitä tajuaisi että on mennyt liian pitkälle.
Muistan omasta uhmastani sen verran että isä jätti joskus tien viereen kun tappelin autossa veljeni kanssa. Lähdin sitten uhmapäissäni kävelemään tien reunaa enkä suostunut tulemaan enää takaisin autoon vaan ajattelin että pärjään hyvin ilman noita kusipäävanhempiani.
Mutta jos ongelma onkin se, että aikuinen ei tajua ongelmaa... Mitä hyötyä, että hän heittäytyy vielä kusipääksi? - eri
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä voit tehdä? Kasvattaa. Lapsesi käyttäytyy kuin villieläin ja sinä kyselet mitä voit tehdä? Kasvattaa.
Täh? Kasvattaa villieläin? -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidille olisi hyvä ottaa max 5 min netissä pyörimistä/puhelinta päivässä aamuin illoin, niin lapselle riittäisi enemmän huomiota. Huomion hakua koska lasta ei huomioida.
Kysy lapselta mitä hän haluaisi tehdä, ja aseta lapsen halu omasi edelle jos realistista. Viisaimmat lapset ovat sanoneet että heidän kykynsä olisi saattanut tukehtua jos vanhemmat eivät olisi tukeneet heidän ideoita/haluja jo 3-5 vuoden iästä lähtien. Kuuntelemalla lastaan moni vanhempi voisi oppia elämästä paljon. Monesti lapsesta heijastuu jos vanhempien välit eivät ole kunnossa, tai he riitelevät paljon. Näissä tapauksissa lapset myös kiukuttelevat ja huutavat kuin raivopää, koska ottavat oppia vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidille olisi hyvä ottaa max 5 min netissä pyörimistä/puhelinta päivässä aamuin illoin, niin lapselle riittäisi enemmän huomiota. Huomion hakua koska lasta ei huomioida.
Kysy lapselta mitä hän haluaisi tehdä, ja aseta lapsen halu omasi edelle jos realistista. Viisaimmat lapset ovat sanoneet että heidän kykynsä olisi saattanut tukehtua jos vanhemmat eivät olisi tukeneet heidän ideoita/haluja jo 3-5 vuoden iästä lähtien. Kuuntelemalla lastaan moni vanhempi voisi oppia elämästä paljon. Monesti lapsesta heijastuu jos vanhempien välit eivät ole kunnossa, tai he riitelevät paljon. Näissä tapauksissa lapset myös kiukuttelevat ja huutavat kuin raivopää, koska ottavat oppia vanhemmistaan.
Minusta tuossa perheessä kaikki pyörii juuri sen mukaan mitä lapsi milloinkin haluaa tai ei halua! Äidin ei pidä antaa enää pätkääkään enempää huomiota lapselleen vaan totuttaa tämä leikkimään yksinkin. Välillä sitten tehdään yhdessä ja silloin on hyvä tietysti muistaa, että leikki on lähinnä lapsen. Muun ajan äiti saa tehdä aikuisen omia juttuja suomatta ajatustakaan sille, minkä taikapakan seuraavaksi vetäisee taskustaan, kun lapsi kyllästyy nykyiseen tekemiseen. Lapsi ei kuole siihen, jos häntä ei kukaan viihdytä koko ajan. Siinä se luovuuskin kehittyy paremmin kuin siinä, että lapsi juoksuttaa äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa, mutta tutulta kuulostaa. Meidän erittäin voimakastahtoinen ja omaehtoinen tytär oli juuri tuollainen. Draamaa, huutoa, kiukuttelua riitti loputtomiin, mutta sitten teini- iän kynnyksellä ykskaks tytär muuttuikin. Hänestä ilmeni puolia, joiden olemassaolosta en edes tiennyt, koska se kaikki oli jäänyt sen rähinän alle. Tytär on nyt 15- vuotias, omaehtoinen edelleen, mutta hänestä on kasvanut itsenäiseen ajatteluun kykenevä ja fiksu teini, joka pystyy kanavoimaan sen päättäväisyytensä esimerkiksi koulutyöhön.
Niin, en osaa neuvoja antaa, mutta ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä pienen lapsen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä voit tehdä? Kasvattaa. Lapsesi käyttäytyy kuin villieläin ja sinä kyselet mitä voit tehdä? Kasvattaa.
Oletpa supernokkela. Jos et tajunnut, niin ap kysyi kasvatusvinkkejä. Pitääkö sulle sanottaa tarkemmin vielä? Oisko sulla antaa jotain sisältöä heittämällesi sanalle?
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos tuntuu että kaikki tökkii eikä mistään kasvatusneuvoista ole apua, voi kyseessä olla erityislapsi. Vaatii silloin ihan omanlaisensa kasvatuskeinot. Kannattaa tutustua aiheeseen ja kokeilla erilaisia keinoja, niin löydät juuri omalle lapselle sopivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perusuhmaiältä. Ei kai siihen auta muu kuin kieltäminen, pois pahanteosta hakeminen ja loputon toistaminen.
On tietysti mahdollista että lapsella on jotain nepsyongelmaa, sen kanssa toimiminen on sitten oma lukunsa, ja ne diagnoosit tehdään ammattilaisen toimesta.
En kyllä ymmärrä miksi pitää olla niin ankara telkkarin ja älylaitteiden kanssa. Meillä kolmevuotias katsoo päivittäin jonkin verran lastenohjelmia joko telkkarista tai tabletilta, eikä mitään ongelmia ole. Lapsen kanssa ulkoillaan ja leikitään paljon. Lapsi rauhoittuu sylissä samalla kun katsoo jotain rauhallista ja ikätasolle sopivaa lastenohjelmaa. Samalla jutellaan mitä ohjelmassa näkyy ja lapsen sanavarasto kehittyy.
Pienten lasten ohjelmat ovat nimenomaan tehty ikätasoille sopiviksi ja opettavaisiksi. Esimerkiksi Seesamitiessä opetellaan kaikkea numeroista kirjaimiin, laskemiseen, lukemiseen, tunnistetaan muotoja ja värejä, opetellaan mikä on isompi ja pienempi jne. Mikki Hiiren kerhotalo voisi olla hyvä, siinä lapsi saa itse ohjelman mukana auttaa Mikkiä ja kavereita löytämään oikeita esineitä (esim. "mikä näistä esineistä on punainen?", "millä esineellä voidaan kaivaa?", "Missä on kenkä?")
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee rakkautta, aikaa ja vanhempiensa läsnäoloa. Lapsi tarvitsee ikätasoista hoitoa ja huolenpitoa ja turvalliset ja pitävät rajat ja säännöt. Vanhempien johdonmukaisuus ja selkeä päivärytmi on kasvatuksen perusta.
3-vuotias lapsi EI päätä, mennäänkö leikkipuistoon vai rannalle. Äiti tai isä päättää, koska ja minne mennään.
Kaikki älylaitteet, puhelimet, läppärit ja tabletit pois lapselta. Pieni lapsi ei tarvitse älylaitteita mihinkään. Televisio, pleikka ja tietokoneet kiinni. Myös vanhemmilta.
Onko lapsi ollut hoidossa isovanhemmilla? Valitettavasti on myös isovanhempia, jotka eivät ajattele lapsen parasta. Nämä isovanhemmat kumoavat vanhempien rajat, antavat lapselle kaiken periksi ja pilaavat kotikasvatuksen. Jos isoäidit ja isoisät kävelevät ylitsenne, pitäkää reilu tauko mummolakyläilyissä ja isovanhemmat eivät hoida lasta.
No kyllä minusta tuntuu, että lapsi saa vähän liikaakin aikaa äidiltään, tämähän on vain viihdytystoimisto. Ja minusta ap kuulostaa myös uuvuttavan johdonmukaiselta, sellaiselta, joka ei ikinä suutu mistään vaan hymyilee vaan leuat kireinä sanoittaen lapsen tunteita, vaikka lapsi tarvitsisi joskus ihan oikeasti ärähdyksen ja sellaisen "pulinat pois, nyt tehdään näin"-vastauksen. Ihmetyttää tällaiset patenttivastaukset tyyliin "johdonmukaisuutta, rajoja ja rakkautta" äidille, joka jo toimii tasan niin. Ja jos älylaitteet, telkkari ym. ovat vain vähäisessä roolissa, niin tuskinpa niidenkään lopettaminen mikään mullistus on. Enää puuttuu vain se, että lapsi varmaan nukkuu ja ulkoilee liian vähän. No joo, joskus asiat ovat oikeasti yksinkertaisia, mutta tässä tapauksessa niin nyt ei vaan näytä olevan. Itsekin luulin, että se "rajoja ja rakkautta" on ihan tyhjentävä opastus, mutta sitten sain lapsia, joista toinen erityissellainen. Siitä alkoi nöyrtymisen tie ja sen tajuaminen, että jokainen lapsi on erilainen, eikä yleispäteviä ohjeita juuri ole.
Lapsi ei murene siitä, jos äiti tai isä joskus ärähtää. Oppivat, että aikuisillakin on tunteita ja tässä kodissa kaikki saavat ilmaista tunteitaan vapaasti. Eläinmaailmassakin emot ärähtävät poikasille, jos eivät muuten usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suljet kakaran kellariin pariksi päiväksi.
Kuulostaa ihan normaalilta kolmevuotiaalta, tuollainen se uhmaikä on. Kyllä se siitä vuoden kuluessa helpottaa. Parin päivänrangaistus kuulostaa vain liian pitkältä... Kyllä se siitä, välillä on ihanaa ja välillä hirveää. T. Äiti neljän pojan kokemuksella
Vie lapsi manaajalle ennen kuin pää alkaa pyörimään.
Pihalle, puistoon, metsään, muiden sekaan leikkimään.
Leikki on lapsen työtä, aikuinen voi vähän ohjailla, tai olla mukana, mutta se pitäisi riittää.
Se tarvii nyt vertaistensa seuraa tai vähän isompien lasten, joita voi ihailla.
Lapsi kyllä tiedostaa, jos aikuinen siinä "leikkii", vaikkei yhtään huvittaisi.
Oma kokemukseni on, että olen läsnä ja otan kantaa, jos on aiheellista ja kuuntelen lapsen asiat, mutta en minä leiki siinä tuntia. Lapsi leikkii ja minä teen omia hommiani.
Emme häiritse toistemme työskentelyä.
Toki yhteisiä, molempia kiinnostavia asioita teemme myös. Luemme, katamme pöytää, leivomme, ulkoilemme.
Mutten, hitto vie,"leiki" niillä autoilla ja kaivureilla, eikä lasta kiinnosta pätkääkään minun kitkemiseni. (Paitsi satunnaisesti, jos löytyy erityisen kiinnostava hyönteinen.) Silti toimimme sujuvasti rinnakkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Lapsi on ymmärtänyt, että pystyy saamaan itsellensä lisää valtaa koettelemalla vanhempien rajoja. Täten lapsi tekee myös näin. Kun yrität estää häntä toimimasta sosiaalisen ympäristön normistojen mukaisesti, lapsi todennäköisesti suuttuu, itkee jne. Lapsi ei kykene neuvottelemaan tai väittelemään, mutta olemalla aggressiivinen tai itkemällä hän pystyy saamaan lisää valtaa vanhemmistaan.
Sinun tehtäväsi on toimia lapselle simulaationa oikeasta elämästä. Pysyt tiukkana ja estät lasta tekemästä asioita, jotka tekevät lapsesta sosiaalisesti ikävän hirviön. Oikeassa elämässä tuollainen lapsesi käytös johtaa työpaikalla potkuihin ja parisuhteessa eroon. Lapsi ei tätä ymmärrä, vaan yrittää käyttää ainoita keinoja, jotka hän tässä vaiheessa elämäänsä tuntee, saadakseen lisää valtaa itselleen. Vanhemman pitää osoittaa säännöt ja varmistaa, että lapsi niitä noudattaa. Ja jos ei noudata niin silloin pitää rankaista siten, että jatkossa noudattaa sääntöjä. Muuten lapsi oppii, että elämässä voi tehdä mitä tahansa.
Teininä tullee uusi uhmaikä, joka on monimutkaisemman sosiaalisen ympäristön, hormonien ja koulun vuoksi todennäköisesti vaikeampi hallita. Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Juu kyllä, näinhän se on, mutta noin olen toiminut eikä vaikutusta ole.
Ap
Eipä sillä näkyvää vaikutusta olekkaan, sillä kun uhma on päällä rikkoo ja testaa lapsi rajojaan koko ajan. Ei siinä muuta hyvää neuvoa ole kun kestät ja olet johdonmukainen. Kova työ palkitsee ja uhmakin kyllä loppuu aikanaan, mutta ei siihen tilanteeseen oikeen mikään auta.Ole armollinen itsellesi, joskus palaa ne hermot ja purat sen siihen lapseen, niin muista sitten pyytää anteeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee rakkautta, aikaa
ja vanhempiensa läsnäoloa. Lapsi tarvitsee ikätasoista hoitoa ja huolenpitoa ja turvalliset ja pitävät rajat ja säännöt. Vanhempien johdonmukaisuus ja selkeä päivärytmi on kasvatuksen perusta.3-vuotias lapsi EI päätä, mennäänkö leikkipuistoon vai rannalle. Äiti tai isä päättää, koska ja minne mennään.
Kaikki älylaitteet, puhelimet, läppärit ja tabletit pois lapselta. Pieni lapsi ei tarvitse älylaitteita mihinkään. Televisio, pleikka ja tietokoneet kiinni. Myös vanhemmilta.
Onko lapsi ollut hoidossa isovanhemmilla? Valitettavasti on myös isovanhempia, jotka eivät ajattele lapsen parasta. Nämä isovanhemmat kumoavat vanhempien rajat, antavat lapselle kaiken periksi ja pilaavat kotikasvatuksen. Jos isoäidit ja isoisät kävelevät ylitsenne, pitäkää reilu tauko mummolakyläilyissä ja isovanhemmat eivät hoida lasta.
No kyllä minusta tuntuu, että lapsi saa vähän liikaakin aikaa äidiltään, tämähän on vain viihdytystoimisto. Ja minusta ap kuulostaa myös uuvuttavan johdonmukaiselta, sellaiselta, joka ei ikinä suutu mistään vaan hymyilee vaan leuat kireinä sanoittaen lapsen tunteita, vaikka lapsi tarvitsisi joskus ihan oikeasti ärähdyksen ja sellaisen "pulinat pois, nyt tehdään näin"-vastauksen. Ihmetyttää tällaiset patenttivastaukset tyyliin "johdonmukaisuutta, rajoja ja rakkautta" äidille, joka jo toimii tasan niin. Ja jos älylaitteet, telkkari ym. ovat vain vähäisessä roolissa, niin tuskinpa niidenkään lopettaminen mikään mullistus on. Enää puuttuu vain se, että lapsi varmaan nukkuu ja ulkoilee liian vähän. No joo, joskus asiat ovat oikeasti yksinkertaisia, mutta tässä tapauksessa niin nyt ei vaan näytä olevan. Itsekin luulin, että se "rajoja ja rakkautta" on ihan tyhjentävä opastus, mutta sitten sain lapsia, joista toinen erityissellainen. Siitä alkoi nöyrtymisen tie ja sen tajuaminen, että jokainen lapsi on erilainen, eikä yleispäteviä ohjeita juuri ole.
Lapsi ei murene siitä, jos äiti tai isä joskus ärähtää. Oppivat, että aikuisillakin on tunteita ja tässä kodissa kaikki saavat ilmaista tunteitaan vapaasti. Eläinmaailmassakin emot ärähtävät poikasille, jos eivät muuten usko.
Minä kehitin sellaisen luolamiesmetodin loputtomasti kiukuttelevaan ja märisevään kolmivuotiaaseen. Annoin lyhyitä selkeitä käskyjä, jos ei noudattanut niin sitten sanoin että nyt tehdään ja tehtiin väkisellä. Kun lapsi puhui märisemällä (aina), sanoin että en kuule jos ei puhu tavallisesti. Eli aika armejameiningillä mentiin. Aivan turhaa olisi ollut neuvotella mistään, lapsi ei halunnut mitään muuta kuin vastustaa. Siitä se sitten pikkuhiljaa helpottui.
No kyllä minusta tuntuu, että lapsi saa vähän liikaakin aikaa äidiltään, tämähän on vain viihdytystoimisto. Ja minusta ap kuulostaa myös uuvuttavan johdonmukaiselta, sellaiselta, joka ei ikinä suutu mistään vaan hymyilee vaan leuat kireinä sanoittaen lapsen tunteita, vaikka lapsi tarvitsisi joskus ihan oikeasti ärähdyksen ja sellaisen "pulinat pois, nyt tehdään näin"-vastauksen. Ihmetyttää tällaiset patenttivastaukset tyyliin "johdonmukaisuutta, rajoja ja rakkautta" äidille, joka jo toimii tasan niin. Ja jos älylaitteet, telkkari ym. ovat vain vähäisessä roolissa, niin tuskinpa niidenkään lopettaminen mikään mullistus on. Enää puuttuu vain se, että lapsi varmaan nukkuu ja ulkoilee liian vähän. No joo, joskus asiat ovat oikeasti yksinkertaisia, mutta tässä tapauksessa niin nyt ei vaan näytä olevan. Itsekin luulin, että se "rajoja ja rakkautta" on ihan tyhjentävä opastus, mutta sitten sain lapsia, joista toinen erityissellainen. Siitä alkoi nöyrtymisen tie ja sen tajuaminen, että jokainen lapsi on erilainen, eikä yleispäteviä ohjeita juuri ole.