Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1860)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten inhosin uimahallikäyntejä. En ole astunut uimahalliin peruskoulun jälkeen.
Sama. Ja minulla peruskoulu loppui keväällä 88.
Meillä ala-steella ja ylä-asteella ja lukiossa liikunnanopettaja ei ollut läsnä liikuntatunneilla. Oli alussa muutaman minuutin ja komensi mitä teette.Koskaan ei opettanut liikuntatekniikoita tai pallopelien sääntöjä. Tai miten kompassia käytetään. Häipyi paikalta, opettajanhuoneen lämpimään toden näköisesti. Joskus kuulemma kahvilaan kahville.
Onneksi me oltiin kilttejä oppilaita. Muuten olisi ollut raaka kiusaaminen ja väkivalta mahdollista. Tai kun ilman kypärää luisteltiin, että joku olisi pahasti loukkaantunut. Tai jäänyt hiihtolenkillä palaamatta metsästä päivän viimeisillä tunneilla.
Kaikille sitä on kunnanvirassa palkkaa maksettu ! Pääsin ylioppilaaksi v. 89. Nykyään tuollaista perseilyä ei toivottavasti siedetä.
Kouluaikojen liikuntatunneilla inhottavaa, alentavaa ja nöyryyttävää oli se kun opettaja nimitti oppilaiden joukosta kaksi joukkueenjohtajaa ja sen jälkeen joukkueiden johtajat vuorotellen valitsemaan suosikkinsa joukkueensa jäseniksi. -Hiljaisimmat ja kiltimmät jäivät aina porukan viimeisiksi valituiksi ja nöyryytetyiksi niin pahasti, että moni taistelee itsetunto-ongelmien kanssa vielä aikuisenakin pahasti traumatisoituneina.
Lentopallo, tamburiinimarssi ja hiihto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuperkeikka puomilla. Näin siitä painajaisia pitkään.
3. luokalla vuonna 2001 meidän piti pyöräillä syksyisessä sadesäässä luistelemaan kotikunnan jäähallille. Matkaa oli reilu 3km, joka ei nyt tietenkään ole matka tai mikään, mutta silloin 8-vuotiaana oli todella raskas matka, etenkin kun itselläni ei ollut kunnon polkupyörää silloin. Ylämäkiä matkalla riitti, ja minun piti taluttaa pyörää mäki ylös. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tottakai kaikkien piti pyöräillä yhtenä jonona, ja takaisin tullessa opettaja laittoi minut jonon kärkeen etten jää jälkeen. Joo, se oli todella p*ska päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesäpallo, jalkapallo, lentopallo, koripallo, telinevoimistelu, uinti ja mitä näitä nyt muita vielä olis. Kaikki nämä olivat tuskaa koska en ollut koskaan ennen koulun liikuntatunteja mitään pallopelejä harrastanut eikä siksi tietenkään ollut mitään mahdollisuutta osata mitään. Monilla oli jo vuosien lähes päivittäinen harrastusrutiini takana varsinkin jalkapallossa.
No tämä. Olin aika pitkä ja aina, kun oli jotain parityöskentelyä, sain parikseni puolta pienemmän hippiäisen jonka piti sitten muka tukea minua. Näin jo hänen silmistään kauhun eli jos jotain tukea tullaan tarvitsemaan, ei hän ainakaan pysty sitä antamaan. Kerran sain opettajan parikseni ja se tuntui vielä kauheemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnanopettaja Raija Pulli, Kesy. Nälvi ja haukkui pärstäkertoimen mukaan. Vasta 40-50 vuoden kuluttua oivalsin, että minäkin pidän liikunnasta ja voin olla aktiivinen liikkuja. Yksi opettaja voi viedä ilon liikkua kokonaan.
Olin huono kaikissa pallopeleissä ja meillä oli liikuntaa yhdessä vuoden vanhempien luokan kanssa. Sieltä tuli aivan hirveää raivoa ja v*ttuilua, jos ei osunut palloon yms. ja opettaja ei puuttunut siihen mitenkään. Vihasin niitä tunteja.
Kaikesta myös tehtiin kilpailu. Hiihtokin oli aina kilpailu.
Vasta aikuisena olen oppinut minkälaisesta liikunnasta pidän. Koululiikunta tappo liikuntailon vuosiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettaja pieraisi jäätävän kuuloisen pierun näyttäessään liikesarjaa voimistelutangolla.
Eihän tuo mitään mutta kun painiharjoituksissa luokkakaverini puristi niin kovasti että multa turahti kakka housuun ja siitähän ilkuttiin varmasti vuosi.
Telinevoimistelu. Ihme etten tullut telineeltä alas ja taittanut niskojani. Läheltä tosin piti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja jakoi sisäliikuntatunneilla pojat paidattomaan ja paidalliseen joukkueeseen ja näytti paidallisille mallia läpsimällä avokämmenellä paidattomia selkään. Sitten koko paidallisten porukka opettajaa myöden nauroivat kivalle kämmenen jäljelle selässä.
Joo jos oli pullonpohjalasit tyyliin miinus 10 likinäkö ja uimista tai muuta jossa lasit huurussa aikä nähnyt yhtään mitään niin voitte kuvitella niiden oppilaiden kärsimukset. Silmälasit olivat valtavan kalliit silloin 500 markkaa sankoineen. Ja niitä piti yhtenään uusia ja menivät rikki usein. Ihan painajaismaista.
Vierailija kirjoitti:
3. luokalla vuonna 2001 meidän piti pyöräillä syksyisessä sadesäässä luistelemaan kotikunnan jäähallille. Matkaa oli reilu 3km, joka ei nyt tietenkään ole matka tai mikään, mutta silloin 8-vuotiaana oli todella raskas matka, etenkin kun itselläni ei ollut kunnon polkupyörää silloin. Ylämäkiä matkalla riitti, ja minun piti taluttaa pyörää mäki ylös. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tottakai kaikkien piti pyöräillä yhtenä jonona, ja takaisin tullessa opettaja laittoi minut jonon kärkeen etten jää jälkeen. Joo, se oli todella p*ska päivä.
Ja just hyisessa sateessa pyöräily ja perään luistelu ei onnistu millään peräkkäin. Olen luistellut paljon ja yritin joskus enste pyöräillä paikalla ja jalat olivat ihan kankeat luistellessa. Opettajat ottakaa huomioon tämä sopimaton kombo! Vammautuakin voi noin, jos kaatuu sitten kömpelönä.
Vierailija kirjoitti:
Joo jos oli pullonpohjalasit tyyliin miinus 10 likinäkö ja uimista tai muuta jossa lasit huurussa aikä nähnyt yhtään mitään niin voitte kuvitella niiden oppilaiden kärsimukset. Silmälasit olivat valtavan kalliit silloin 500 markkaa sankoineen. Ja niitä piti yhtenään uusia ja menivät rikki usein. Ihan painajaismaista.
Jep pakkasessa hiihtäminen rillien ollessa jäässä näkyvyys nolla oli ja alamäet hurjia. Pelotti oikeasti. Opettaja ei olllenkaan huomioinut niitä rillien vaivoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo jos oli pullonpohjalasit tyyliin miinus 10 likinäkö ja uimista tai muuta jossa lasit huurussa aikä nähnyt yhtään mitään niin voitte kuvitella niiden oppilaiden kärsimukset. Silmälasit olivat valtavan kalliit silloin 500 markkaa sankoineen. Ja niitä piti yhtenään uusia ja menivät rikki usein. Ihan painajaismaista.
Jep pakkasessa hiihtäminen rillien ollessa jäässä näkyvyys nolla oli ja alamäet hurjia. Pelotti oikeasti. Opettaja ei olllenkaan huomioinut niitä rillien vaivoja!
Mä muistan ikuisesti erään tytön meidän luokalta jolla oli erittäin siis erittäin huono kaukonäkö ja lasitkaan eivät enää auttaneet pahaan kaukonäköön, opettaja pakotti silti tämän pakkaseen hiihtämään, luistelemaan tai uimahallissa uimaan vaikka räpiköi ja itki kun ei nähnyt mitään ja sitten sattui vahinkoja kun kaatui tai törmäili, asiaa ei auttanut kiusaajapoikien irvailu ja vinoilu, me tytöt oltiin hiljaa ja rohkein meistä yritti sanoa opettajalle että eikö Merja (nimi muutettu) voisi vaikka vaan katsoa ettei Merja näe mitään, opettaja vaan tiuskas että kaikkien pitää osallistua!!!
Vierailija kirjoitti:
Meidän ope nuuhki meidän kainaloita pukkarin oven suussa tunnin jälkeen ja julisti ääneen sitten, että kenen piti alkaa käyttää deodoranttia ja vahti, että kaikki kävi suihkussa. Vilkuili myös, että on puhtaat pikkuhousut ja oli ihan kauhea häpeä jos niissä oli valkovuotoa.
Hyi s""tana pe da ri!!
Korjaan oman tekstin, että kyseessä oli puomi, ei rima. Eli paksun puomin päälle oli pakko hyppiä. Kieltäytyä ei saanut.
Pahinta oli varmaan se, että mitään omaa tahtoa ei ollut, vaan opettaja pakotti tekemään kipuakin tuottavia asioita. Kaikenlainen häpäisy oli myös tavallista. Sama opettaja opetti melkein kaikkia aineita.