Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Velttohyppely tamburiinin tahdissa eli"naisvoimistelu", sitä olen tarvinnut yhtä paljon kuin algebraa.

Se kun yläasteella liikkaope tuli tyttöjen  pukuhuoneeseen tarkastamaan että kaikki menevät suihkuun. Seisoi vieressä niin kauan että oli riisunut ja mennyt suihkuun.

Olin todella hyvä pelaamaan jääkiekkoa, jalkapalloa, pesäpalloa ja muita pallopelejä. Lopulta en saanut ala-asteella enää pelata mukana, koska olin liian hyvä. Niinpä opettaja laittoi minut ajamaan pyörällä koulua ympäri 45 minuuttia kun muut pelasivat. Telinevoimistelua tai hiihtoa en saanut kuitenkaan vapaaksi.

No, enimmäkseen kyllä tykkäsin hirmuisesti liikunnasta. Ala-asteella tosin oli vuoden verran opettajana sellainen nainen, joka ei osannut tai ollut yhtään kiinnostunut liikunnasta, ja hänen tunneillaan makasimme lattialla kuunnellen nauhalta kuuluvaa pianon pimputusta ja käskyjä, kuten "nosta jalka ylös, laske jalka alas." Se ei ollut varsinaisesti inhottavaa, vaan lähinnä tylsää ja käsittämätöntä. Ikävin muisto liikuntatunneilta onkin se, kun opettajamme ohjasi meitä uimahallilla ja yhtäkkiä hallin uimaopettajamies tarttui opettajaamme takaapäin kiinni vyötäisiltä. Opettajamme hätkähti kovin ja tajusimme kaikki, että kosketus ei ollut ollenkaan mieluinen. 

Uinti, en osannut uida. Ope Käski minut yksin lasten altaaseen, noloa. Nyt osaan kyllä, ja viidynkin kesällä rannalla ja tykkään uida.

Vierailija kirjoitti:

Hiihto niillä penteleen lipsuvilla suksilla. En ole hiihtänyt kertaakaan sitten kouluaikojen.

Varsin huonot olivat sukset mullakin. Siteet olivat sellaiset, mihin laitettiin monon kärki ja sitten monon takana olevaan uraan laitettiin lenkki, joka kiristettiin edestä kääntämällä vipu alas. Hiihtäessä siteet pettivät ja sukset lähtivät jaloista.

Telinevoimistelu. Ihan järkyttävää paskaa, etenkin kun sitä piti tehdä kaikkien tuijottaessa. 

Telinevoimistelu, kuntopiiri, rytminen jumppa ja aerobic hiihdon ohella ovat saatanasta. Pesäpallosta, koripallosta ja ringetestä/jääkiekosta en koskaan oppinut mitään oikeita sääntöjä, mutta oli hauska pelata niitä.

Mikä siinä on, että niin suuri osa (naispuolisista) liikunnanopettajista on kammottavia sadisteja? Saavat nautintoa ottaessaan silmätikuksi jonkun joka on huono liikunnassa. Usein tähän sisältyy kummallisia kieroutunrita kuvioita kuten se, että open lellikki myös avoimesti kiusaa ja pilkkaa tätä huonoa open myhäillessä tyytyväisenä. Tällainen kuvio oli tyttäreni yläasteella.

Yläasteella liikuntatunneilla ei tehty muuta kuin talvisin jääkiekkoa ja lumettomana aikana pesistä. Huonoilla keleillä oli sisälajit, kuten sähly ja lentopallo.

Olin kaikissa lajeissa ihan susihuono, edes uimaan en oppinut, enkä halunnutkaan oppia.

Koululiikunnan takia ei huvita edes seurata urheilua. Mikään laji ei kiinnosta pätkääkään.

Inhosin kilpailemaan pakottamista, Huutojaoissa olin aina viimeinen. Suosikkiurheilulajini nyt aikuisena ovatkin sellaisia joita koulussa ei juuri ollut eli uinti, tanssi ja pyöräily. Tykkään myös luistelemisesta, jossa ei kilpailtu erityisemmin.

Alakoulussa piti hiihtää vaikka missä säässä ja oli pakko kilpailla hiihtokisoissa. Kerran hiihdimme niin kylmässä, että sormeni turposivat. Alakoulusta päästyäni päätin, etten hiihdä enää koskaan, ja se päätön on pitänyt jo 18 vuotta.

Koulun liikuntapäivä oli ihan karmea..piti hiihtää 10km jossa sai kylmän makkaran ja sitä kuumaa sekamehua..inhoan kuumaa mehua vieläkin. Myös joukkoeeseen minut valittiin viimeisenä ja en aikuisenakaan koskaan voisi mennä mihinkään isompaan sakkiin liikkumaan. Uinnista tykkäsin ja tykkään vieläkin, oli kiva kun kaikki pahikset jäi juurikin menkkojen yms vaivojen takia pois ja uimassa sai olla rauhassa.

Ihan kaikki. Onneksi yläasteella uskalsin lintsata kaikki liikuntatunnit. Ala-asteella minulle ostettiin niin kammottavat liikunta vaatteet ja uimapuku josta kastuessa näkyi läpi kaikki niin tunsin olevani ihan alasti uimahallissa ja kaikki tuijottivat. Kaikki liikunta välineet ja vaatteet erilaisia kuin muilla ja jotain pula ja sota-ajan mallia 70- luvulla. Ne haalittiin ilmaiseksi jostain. Verkkarit olivat miesten mallia nuorelle tytölle ja kyllä hävetti. Sitä muuttui näkymättömäksi ja olemattomaksi jotta siitä häpeästä selviäisi. 

Koulun liikuntatunneilla vihasin lentopalloa. Sitten taas koulun jälkeen järjestetyssä harrastuskerhossa pelattiin aina joskus lentopalloa ja se olikin oikein mukavaa, kun porukka oli sellainen, että kaikki halusivat pelata ja kunnioittivat toisiaan sillä tavalla, että kaikki pääsivät osallistumaan omien kykyjensä mukaan ja pelattiin aina ihan oikeasti "joukkueena". Sitten taas seuraavan päivän liikuntatunnilla muutama epäurheilijamainen öykkäri sai koko pelin tuntumaan painajaismaiselta. Sama juttu myös koripallossa. 

Vierailija kirjoitti:

Se kun viimeiseksi jäi joukkueesen valinnassa. Kaikki muut oli jo " huudettu " ja minä jouduin eitoivottuna jompaankumpaan joukkueeseen. Se naureskelu ja kyräily ja sadattelu että nyt kyllä hävitään tää peli , kun tuo tuli meidän joukkueeseen. En ollut edes huono liikunnassa. Päinvastoin , voitin palkintoja juoksukisoissa ja hiihdossa. Kilpailin myös isommissa kisoissa. Minua vaan halveksittiin ja lytättiin koko kouluaika.

Tuo on/oli kyllä pahimmanlaatuista kiusaamisen mahdollistamista koululta. Vieläköhän näin toimitaan?

Ei ollut mitään ihmeellistä, mutta koripallo oli täysin perseestä ja joku vuosi pelattiin sisällä käytännössä pelkästään koripalloa jos ei päässyt luistelemaan.

Miksi stressasitte koululiikunnasta? Itse laahustelin aina muiden perässä jos ei kiinnostanut, sama lajeissa jotka ei kiinnostaneet.

Armeijassa hiihdin viimeeksi - 95 sielläkään ei tarvinnut edes viedä itse suksia pois, sen verran paljon parin tupakaverin kanssa tultiin muita jäljessä, jätkät istuskeli vaan röökillä ym.

Nuorena tuli oltua talvella aina koulun jälkeen jäillä tai mäessä jos vaan keli antoi myöten, kesällä myös pelattii mummolasaa pohjanmaalla paljon pesistä.

Koulussa lyöjänä pesiksessä pudotin 1-2pesien välissä juoksijan, kerran heitin jotain tyttöä päähän ym. Pientä kohellusta, pelattiin oikealla pesäpallolla.

Pesäpallo. Olin surkea liikunnassa, vaikka yritin kyllä kaikkeni.Muutenkin olin epäsuosittu.Pesiksen joukkuejaossa jäin aina viimeiseksi, joka otetaan.Inhosin suurinta osaa liikunnasta. Hiihdin,luistelin ja uin vapaa-ajalla ja tykkäsin niistä, mutta en koulussa.Tanssimisesta tykkään vieläkin.Ja pyöräilystä.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ainoa missä olin hyvä oli sulkapallo ja sähly, ja nekin kun oli tyttö porukassa.

Ilman mitään irvailua kyselen: Tarkoitatko, että olit hyvä silloin, kun joukkueessa oli yksi tyttö mukana, vai silloin, kun oli tyttöporukka?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että niin suuri osa (naispuolisista) liikunnanopettajista on kammottavia sadisteja? Saavat nautintoa ottaessaan silmätikuksi jonkun joka on huono liikunnassa. Usein tähän sisältyy kummallisia kieroutunrita kuvioita kuten se, että open lellikki myös avoimesti kiusaa ja pilkkaa tätä huonoa open myhäillessä tyytyväisenä. Tällainen kuvio oli tyttäreni yläasteella.

Tästä tuli mieleen oma yläaste. Meidän luokalla oli yksi vähän erikoinen tyttö, hiljainen ja ei ihan muodin mukaiset vaatteet. Olikohan jostain taiteilijaperheestä. En muista, että tyttöä olisi oppilaiden toimesta kiusattu, mutta liikunnan ope nolasi tämän tytön ainakin kahdesti.

Tytöllä ei ollut lenkkareita ja liikunnanope suuttuneena tivasi tunnin jälkeen miksei tyttö omistanut lenkkareita. Siinä kaikkien edessä. Tyttö itki suuttuneena ja käski rouva liikunnanopettajaa kysymään äidiltään.

Toinen kerta tyttö nolattiin kun ei käyttänyt deodoranttia ja haisi varsinkin liikuntatunnin jälkeen. Ei käynyt suihkussa. Kaikki tiesivät, että kyseessä on tuo tyttö. Seuraava tunti liikunnan jälkeen oli käsitöitä ja liikunnan ope oli käskenyt käsityön open haukkua koko ryhmän kun joku haisee. Siinäpä sitten koko ryhmä puolustautui, että en se minä ole vaan X.

Eikö herrantähden nämä olisi pitänyt hoitaa kahden kesken tuon tytön kanssa vaikka jonkun liikuntatunnin jälkeen?