Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1860)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiputanssi yläasteella. Ysiluokan pojat nauraa räkätti väliverhon takaa kurkistellen. Miten hitossa niillä pojilla oli aina mahdollisuus tirkistellä?
Tästä tuli mieleen, että tosi monilla liikkatunneilla pojat yhtäkkiä ilmaantuivat oman tuntinsa päätteeksi seuraamaan meidän tekemisiämme. Huudellen ja naureskellen toki. Erityisesti muistan kerran, kun meillä oli uintia, ja pojat ilmestyivät hallin katsomoon, kun tunti oli vielä hyvässä vauhdissa. Heillä oli ollut jotain ulkoliikuntaa, mutta jostain ihmeen syystä heidän opettajansa oli päästänyt heidät lähtemään puoli tuntia etuajassa.
No, siellä sitten naureskelivat kovaan ääneen ja pilkkasivat uintityylejämme. Kun nousimme altaasta, seurasi härskiä huutelua ja vartaloidemme arvostelua. Opettaja ei puuttunut asiaan mitenkään, vaikka tietysti kuuli kaiken. En ymmärrä, miten tuon annettiin tapahtua, ja vielä niin monta kertaa. Poikien tuleminen tunnillemme olisi pitänyt estää ja heille olisi kuulunut vähintään antaa merkintä tunnin häirinnästä.
Paljon olla täällä puhuttu kamalista liikunnanopettajista mutta tälläiset kommentit myös kiinnittivät huomioni. Tyttöjen terrorisointi tuntuu pojille olevan ihan yleismaailmallista. Juuri tuo vartaloiden arvosteleminen ja kommentointi, tirkisteleminen (jos on esim. suihku- ja pukutilat lähekkäin) ja välillä ihan kähmiminen jonkun vaikka taklauksen varjolla, tai jopa ilman tekosyytä. Niin paljon olen ajan myötä kuullut näitä juttuja.
Oli juttua siitäkin että oliko briteissä vai jenkeissä kun jonkun koulun vanhemmat vaativat unisex-vessatilojen (muita ei siis ollut, eikä yksittäisiä vessoja) lopettamista koska pojat tirkistelivät pissaavia tyttöjä, minkä vuoksi monet tytöt pidättelivät koko päivän. 🤦🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin usein kehkoistani sairas, toipuminen oli hidasta ja taudit saattoi alkaa hetkessä.
Jostain syystä minua ei uskottu ja usein jouduin toipilaana liikuntatunnille. Oksensin ja yskin vuoronperään. Monesti myös yritin sanoa että olo ei ole hyvä, ei mitään reaktiota. Olin monella liikuntatunnilla jopa 40 asteen kuumeessa.En ymmärrä edelleen tuota suhtautumista koska minulla ei muina aikoina ollut mitään vaikeutta osallistua liikunnantunneille. Ehkä se etten ollut hyvän perheen kasvatti vaikutti. Olin aina lapsena keuhkoistani sairas, syyksi löytyi myöhemmin infektioastma. Vieläkin tuntuu ajalle se että ikinä uskottu edes sen vertaa että terveydenhoitajalle olisi päässyt.
Miksi ylipäätään menit kouluun 40 asteen kuumeessa, yskivänä ja oksentelevana?
En ole tuon kirjoittaja, siis tuo oksentava kuumepotilas.
Mutta tiedän että meillä kotona tuota ei olisi pidetty minään ja varmasti olisi pitänyt mennä kouluun, myöskään liikunnanopettaja ei olisi kieltänyt tulemasta tunneille. Päinvastoin, hänkin olisi pitänyt "pikkulämpöä ja pahoinvointia" lusmuilu-yrityksenä.
En muista olenko kirjoittanut tänne kokemuksen ystävästäni: Hänellä oli todella kaameat kuukautiskivut yläasteella, ja tosiaan hän pyörtyili, ripuloi ja oksenteli. (Tiedän, koska monesti jouduin taluttamaan häntä lepäämään jonnekin ojan penkalle tai bussipysäkin penkille.)
Naama harmaana hän pyysi liikunnanopettajalta josko saisi vain istua kun ei kykene osallistumaan.
Nyrpeänä ope antoi luvan mutta painotti että liikunta tekisi hyvää kuukautiskivuissa.
Epäilemättä näinkin on, jos oppilas pysyisi tajuissaan. ...niitä elvyttäviä ja hyvää tekeviä liikuntasuoritteita tehdessään.
Minusta kuulostaa lähes uskomattomalta, että aikuiset pakottavat lapsen kouluun kuumeisena tai oksennustaudissa. Omassa kodissa ei ollut sellaista, enkä siksi ole osannut kuvitella, että Suomessa olisi sellaista. Mutta uskottava se varmaan on, kun moni kertoo siitä.
Eikä isäkään mennyt töihin kuumeessa.
Näin oli ainakin meillä 70-80-luvuilla. Äiti (koska itse joutui menemään navetalle kipeänä. Mistä sen lomittajan olisi siihen tempaissut- ja myöskin muihin töihin) piti kaikkia sairauksia pikkusairauksina, joten kyllähän siellä koulussa nyt jaksaa pulpetissa istua vaikka vähän kipeänäkin.
Ala-asteella kaverini kaatui pahasti ja jalka murtui. No parin päivän kuluttua hän tuli kipsi jalassa kouluun vaikka kivut olivat kovat.
Asenne oli se, että jos jaksat istua, jaksat istua myös pulpetin ääressä ja mikäs se on siinä samalla kuunnella opetustakin.
Anteeksi, tämä oli off-topic-juttua.
Meillä oli sama meininki 90-luvulla. Kouluvuosiin mahtui useita kertoja kun tunsin aamulla oloni heikoksi, mutta vanhempani ajattelivat aina, että kyseessä on lintsausyritys, ja vähintäänkin suurentelen sairauden oireita. He sanoivat, että " kyllä se siitä lähtee kunhan sää päivän käyntiin " ja että pieni flunssa ei ole syy olla poissa arvokkaasta opetuksesta. Vanhempani uskoivat ihan tosissaan, että päivän tai parin poissaolo johtaa jälkeen jäämiseen muusta luokasta.
Menin sitten kipeänä kouluun, jossa en jaksanut seurata opetusta ja nuokuin puolinukuksissa pulpetin päällä. Opettaja tietenkin huomasi tämän aina, soitti vanhemmille, ja vaati että tulevat hakemaan kotiin. Vaikka opettaja sätti vanhempiani siitä, että lasta ei tule laittaa sairaana kouluun, he tekivät sen silti uudelleen.
Pukkihyppely, koska minä tyttönä olin pukki ja kundit yritti hyppiä yli mutta lähes jokainen jäi jormasta kiinni paitsi homo Pekka joka jäi jorman reikään kiinni
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä miettinyt, että onkohan suurin osa suomen liikkamaikoista käynyt jonkun kurssin siitä, miten olla mahdollisimman traumatisoiva ja huono liikunnanopettaja. Kurssin pääopit:
- Halveksi näkyvästi niitä, jotka eivät ole liikunnallisia
- Suosi yhtä räikeästi niitä, jotka ovat
- Ole ilkeä ja sarkastinen
- Älä opeta tekniikkaa, vaan oleta, että kaikki osaavat jokaista lajia kuin tyhjästä
- Valitse 1-2 lempilajiasi (yleensä pesis, jalkapallo tai joku voimistelu), jota sitten harjoitellaan 90% liikkatunneista
- Nosta se yksi tunnilla kokeiltavan lajin harrastaja esimerkiksi muille
- Jos tiedät jonkun oppilaista oleva kiusattu, kiusaa häntä vielä vähän lisää
- Tarkista, että kaikki käyvät tunnin jälkeen suihkussa - ts. tule vaatteet päällä suihkutiloihin ja tuijota oppilaista arvostelevasti
- Älä missään nimessä kehu ja kannusta oppilaita, vaan hauku, lannista ja nöyryytä
Tästähän saa hyvin liikanmaikan kymmenen käskyä, ehkä ne on johonkin kultaisiin laattoihin kaiverrettu.
Kymmenes tosin puuttuu, miten olisi tämä: Rankaise oppilasta jos hän on kipeä, hänellä on kuukautiset tai jos hänen perheellään ei ole varaa ostaa tarvittavia välineitä.
Vierailija kirjoitti:
"Kunpa saisin kuumeen, kunpa saisin kuumeen, kunpa saisin kuumeen.." tätä toistin tokaluokkalaisesta lähtien liikuntatunteja edeltävinä iltoina kyynelten valuessa tyynylle. Liikunta oli kauheaa ja rikkoi minussa sen innokkaan, pienen liikkujan. Minusta tuli liikunnan vihaaja koulun meiningin vuoksi. Eikä tätä aihetta käsitellä vieläkään mitenkään.
Sama, mutta jossain vaiheessa hoksasin että kuumemittarin voi painaa patteria vasten jolloin asteet nousee. Tein tätä sitten turhan usein ja vanhemmat raahasivat sairaalaan katsomaan että mikä sitä lasta vaivaa kun jatkuvasti kuumeilee. 💀 Minä sitten muina tyttöinä että ohhoh kun veri- ja pissanäytteessä ei sitten mitään ihmeellistä näkynyt. Vanhemmat vaan kummasteli että kai sitten jotain pöpöjä on liikkeellä... joo olivat vähän hyväuskoisia. Ei ollut helppoa epäsuositun lapsen elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki. Olin ylipainoinen, ujo ja kömpelö, ja minut valittiin aina viimeisenä mukaan joukkueisiin. Suosittujen tyttöjen kasvoilta paistoi inho, kun epäonnisempi joukkueenjohtaja joutui ottamaan minut viimeisenä omaan joukkueeseensa. Muistan edelleen sen surun, häpeän ja kuristavan tunteen.
Mä kuuluin kanssa näihin viimeisenä valittuihin kaikissa peleissä. Omasta mielestäni olin kuitenkin ihan ok mm. pesäpallossa, näpäytin itseni aina ykköspesälle, mutta tätä ei kyllä huomioitu.
Opettaja suosi vain " Heikäläisiä"( Lestadio Uskonto) ja Rikkaiden perheiden lapsia, ja minua muutenkin syrjittiin !
Sama kun oli käsityö opettaja sama Huono kohtelu jatkui tämän mies oli täällä asuin kunnassani Sosiaalojohtaja , kun lähi taloon muutti Alkoholisti, kyllä tämä oikein juoksi muuttokuorman perässä.
😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun liikunnanope joutui ottamaan mut ja mun kaverin mukaan joulujuhlaesitykseen vaikkei oltu parhaita liikunnassa. Sanoi meille, että älkää sitten pilatko esitystä. Tämä tapahtui ala-asteella
Liikunnanopettajat ovat liikunnasta liian innoissaan. Sillä pilaavat normaalien lasten liikunnan ilon. Yksi hullu teetti päiväkodissa kuusivuotiailla vatsalihasliikkeitä? Olisi pitänyt leikkiä! Itselläni kesti muutaman vuoden valmistumisen jälkeen, kun keksin, että minähän voin tehdä mitä vain. Aloin harrastaa itselleni sopivia lajeja. Niihin ei kuulunut koripallo, hiihtäminen, pesäpallo eikä mikään muukaan koululiikunnassa pilattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesäpallo tuntui aina pirun vaaralliselta.
Just näin. Aina sai pelätä lävähtääkö pallo keskelle otsaa.
Tuttuni kerto että kun koulussa pelasivat pesistä jonkun tytön päähän tuli pesäpallo täysiä ja taju lähti. Putosi vaan maahan.
Ei varsinaisesti inhottavia muistoja, mutta olin pesäpallossa sekä surkea lyöjä että surkea heittäjä. Ne liikuntatunnit olivat mulle vain pelkkää seisomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kertakaikkiaan tajua miksi liikunta on aina vaan pakollinen oppiaine. Pidetään ilmeisesti itsestään selvänä, että kaikki tykkäävät. Eihän kuvis ja musiikkikaan ole pakollisia.
Eikö nykyään ole? Kyllä minun aikana koulussa musiikki ja kuvis olivat myös pakollisia. T: -91 syntynyt. Kuviksesta tykkäsin, liikunnasta ja musiikista en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertakaikkiaan tajua miksi liikunta on aina vaan pakollinen oppiaine. Pidetään ilmeisesti itsestään selvänä, että kaikki tykkäävät. Eihän kuvis ja musiikkikaan ole pakollisia.
Eikö nykyään ole? Kyllä minun aikana koulussa musiikki ja kuvis olivat myös pakollisia. T: -91 syntynyt. Kuviksesta tykkäsin, liikunnasta ja musiikista en.
Minun kouluaikana sai lukiossa ja 8. luokalla valita, ottaako musiikin vai kuviksen. Mutta jompi kumpi piti ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että kesken päivän pitää urheilla niin, että sen jälkeen olis pitänyt mennä suihkuun. Ei mua ainakaan kiinnostanut mennä muiden kanssa samaan aikaan ja teinikundit on vielä niin tyhmiä, että kuseskelee siellä toistensa päälle. Ala-asteella kävin, mutta aina se ärsytti, onneks ylä-asteella oli koti niin lähellä, että välitunnilla ehti käymään himassa suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettajat ovat liikunnasta liian innoissaan. Sillä pilaavat normaalien lasten liikunnan ilon. Yksi hullu teetti päiväkodissa kuusivuotiailla vatsalihasliikkeitä? Olisi pitänyt leikkiä! Itselläni kesti muutaman vuoden valmistumisen jälkeen, kun keksin, että minähän voin tehdä mitä vain. Aloin harrastaa itselleni sopivia lajeja. Niihin ei kuulunut koripallo, hiihtäminen, pesäpallo eikä mikään muukaan koululiikunnassa pilattu.
Samanlainen tarina, harrastan nyrkkeilyä jota ei todellakaan koulussa pilattu koska eihän sielä moisesta edes tiedetty.
Koulu pilaa lajit pakottamalla vaikka niiden pitäisi olla mukavia kokemuksia.
Uinti oli itsellä kaikista pahin paikka nuorena. Siksi liene vihannut uintia lopun ikääni.
Vierailija kirjoitti:
Se, että kesken päivän pitää urheilla niin, että sen jälkeen olis pitänyt mennä suihkuun. Ei mua ainakaan kiinnostanut mennä muiden kanssa samaan aikaan ja teinikundit on vielä niin tyhmiä, että kuseskelee siellä toistensa päälle. Ala-asteella kävin, mutta aina se ärsytti, onneks ylä-asteella oli koti niin lähellä, että välitunnilla ehti käymään himassa suihkussa.
Tän takia pitikin himmailla ettei tule hiki.
Ei kukaan kesken päivää halua hikoilla ihmisten Ilmoilla. Harrasteet erikseen.
Pakkohiihtokisat ja talvella se ainainen hiihtäminen. Kyseinen laji ei nappaa nyt 30v myöhemminkään tuon vuoksi.
Parasta oli pesäpallo ja lentopallo
Vierailija kirjoitti:
Ope vei meidät liikuntatunneilla museoihin!
Minkälaisiin museoihin? Luulisi olleen kivampaa kuin hikoilla liksatunneilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiputanssi yläasteella. Ysiluokan pojat nauraa räkätti väliverhon takaa kurkistellen. Miten hitossa niillä pojilla oli aina mahdollisuus tirkistellä?
Tästä tuli mieleen, että tosi monilla liikkatunneilla pojat yhtäkkiä ilmaantuivat oman tuntinsa päätteeksi seuraamaan meidän tekemisiämme. Huudellen ja naureskellen toki. Erityisesti muistan kerran, kun meillä oli uintia, ja pojat ilmestyivät hallin katsomoon, kun tunti oli vielä hyvässä vauhdissa. Heillä oli ollut jotain ulkoliikuntaa, mutta jostain ihmeen syystä heidän opettajansa oli päästänyt heidät lähtemään puoli tuntia etuajassa.
No, siellä sitten naureskelivat kovaan ääneen ja pilkkasivat uintityylejämme. Kun nousimme altaasta, seurasi härskiä huutelua ja vartaloidemme arvostelua. Opettaja ei puuttunut asiaan mitenkään, vaikka tietysti kuuli kaik
On kyllä ollut törkeää ja asiatonta. Aikuisen vastuulla olisi ollut puuttua häirintään, sillä tuollainen käytöshän on seksuaalista häirintää. Tuolla tavalla pojista kasvaa sovinisteja.
Alue: Aihe vapaa
Telinevoimistelu. Toisella sijalla koripallo.